Olen usein lukenut työssäkäyvien kirjoittavan "minulla ei aika kuluisi työttömänä". Hitsi, jos olisin työnantaja, niin en missään nimessä palkkaisi tällaista tyyppiä. Tämähän osoittaa laiskuutta, saamattomuutta ja aloitekyvyttömyyttä mitä suurimassa määrin. Harmi vain, että vaikka tämä asenne on enimmäkseen työssäkäyvillä, niin työtön saa nämä luulot niskoihinsa.
Itsellä kuluu kyllä aika työttömänä ihan mainiosti, mutta kaipaan työtä siksi, koska siitä yleensä saa enemmän rahaa sekä, valitettavasti, yhteiskunnallisen arvostuksen vuoksi. Nyt olen kyllä koulutuksessa, mutta kerron silti työttömyysajoilta.
Mutta työttömänä teen paljon sellaisia asioita, mihin työssä ollessa on vähemmän aikaa. Olen opetellut ompelemaan, vaikka peukku on täysin keskellä kämmentä. Ei ole kallistakaan, kun palakaupasta löytyy paljon kivoja palakankaita ja niistä voi tehdä itselle helppoja vaatteita, kirjastosta löytyy apuja. Koti pysyy siistimpänä, kun on aikaa siivota kunnolla usein. Leivon enemmän itse, leipiä myöten ja teen muutenkin monimutkaisempia ruokia. Käyn lenkillä/hiihtämässä uimassa enemmän kuin töissä ollessa. Parin tunnin lenkki meni kevyesti aamuisin sen jälkeen, kun lapset olivat lähteneet kouluun. Poimin yksi syksy marjoja niin paljon, ettei meinannut löytyä säilytystilaa, piti myydäkin. Aina kun olen ollut työttömänä, olen etsnyt kansalaisopiston tarjonnasta kurssin tai, pari missä olen käynyt, yleensä joku kieli ja joku muu harrastus. Kun opiskelee kieliä, jää kotiinkin tekemistä. Sitten, työn etsintään menee aika paljon aikaa hakemuksineen. Eikö nämä, joilla ei aika kuluisi, aikoisi sitten ollenkaan etsiäkään uutta työtä??? Hitsi, jos itse onkin sellainen joka jää sohvalle lojumaan työttömäksi jäädessään, ei siitä tarvitse muita syytellä.
Kyllähän noissa "ei kuluisi aika työttömänä" -jutuissa on tarkoitus kai yrittää näyttää ahkeralta ja työssään tärkeältä, mutta minä näen saamattoman luovuuden puutteesta kärsivän laiskurin, jolla ei ole oman työnsä ulkopuolella mitään harrastuksia tai osaamista.
Itsellä kuluu kyllä aika työttömänä ihan mainiosti, mutta kaipaan työtä siksi, koska siitä yleensä saa enemmän rahaa sekä, valitettavasti, yhteiskunnallisen arvostuksen vuoksi. Nyt olen kyllä koulutuksessa, mutta kerron silti työttömyysajoilta.
Mutta työttömänä teen paljon sellaisia asioita, mihin työssä ollessa on vähemmän aikaa. Olen opetellut ompelemaan, vaikka peukku on täysin keskellä kämmentä. Ei ole kallistakaan, kun palakaupasta löytyy paljon kivoja palakankaita ja niistä voi tehdä itselle helppoja vaatteita, kirjastosta löytyy apuja. Koti pysyy siistimpänä, kun on aikaa siivota kunnolla usein. Leivon enemmän itse, leipiä myöten ja teen muutenkin monimutkaisempia ruokia. Käyn lenkillä/hiihtämässä uimassa enemmän kuin töissä ollessa. Parin tunnin lenkki meni kevyesti aamuisin sen jälkeen, kun lapset olivat lähteneet kouluun. Poimin yksi syksy marjoja niin paljon, ettei meinannut löytyä säilytystilaa, piti myydäkin. Aina kun olen ollut työttömänä, olen etsnyt kansalaisopiston tarjonnasta kurssin tai, pari missä olen käynyt, yleensä joku kieli ja joku muu harrastus. Kun opiskelee kieliä, jää kotiinkin tekemistä. Sitten, työn etsintään menee aika paljon aikaa hakemuksineen. Eikö nämä, joilla ei aika kuluisi, aikoisi sitten ollenkaan etsiäkään uutta työtä??? Hitsi, jos itse onkin sellainen joka jää sohvalle lojumaan työttömäksi jäädessään, ei siitä tarvitse muita syytellä.
Kyllähän noissa "ei kuluisi aika työttömänä" -jutuissa on tarkoitus kai yrittää näyttää ahkeralta ja työssään tärkeältä, mutta minä näen saamattoman luovuuden puutteesta kärsivän laiskurin, jolla ei ole oman työnsä ulkopuolella mitään harrastuksia tai osaamista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Osuit, nimittäin itseäni suoraan sanoen vituttaa kun joku selittää että mitä minä sitten tekisin jos ei olisi työtä, ymmärrän kyllä jos joku on esimerkiksi tutkija yliopistossa ja suhtautuu työhönsä intohimoisesti mutta jos olet tavallinen työntekijä teollisuudessa ja nyt en siis mitenkään vähättele mitään työtä, kaikki työ on arvokasta ja pitää yllä meidän kaikkien hyvinvointia, mutta en ymmärrä että ihmisillä ei olisi mitään muuta kiintopistettä elämässsään,itselleni työteko on pelkkää sosiaaliturvan ylläpitoa, varsinaiset haasteet kohtaan vapaa-ajan riennoissani(vittu mikä termi), se on sitten vaan omaa lahjattomuuttani(lue, tyhmyys)etten niitä pysty kapitalisoimaan.Yritysten johtajathan meitä yrittää kusettaa tyyliin, jumankekka Eino kun sä olet hyvä jätkä kun voitit sen lehdenjakajien nopeuskilpailun ja parin tunnin päästä paskaiset naurut kabinetissa, perkele kun se Reino vai oliko se Jaska tai olkoon whatever wanker on niin saatanan tyhmä ja vielä tyhmän näköinenkin.
!!!!!!
Mä teen noita kaikkia, mutta ei se aika vaan kulu! Pari tuntia päivässä surffailen työpaikkasivuilla ja kirjoitan hakemuksen aina kun sopiva paikka löytyy, luen, neulon, lenkkeilen, teen sapuskan ja joskus leivon, tapaan ystäviä, käyn kansalaisopistossa ja kesällä hoidan puutarhaa. Silti aikaa jää päivittäin tuntitolkulla haahuiluun ja murehtimiseen. Ehtisin näiden lisäksi aivan hyvin olla päivässä 8 tuntia töissä, kun vaan jonnekin pääsisi. Työssä ollessanikin tein näitä kaikkia iltaisin töiden jälkeen.
elämiseen. Pelko asunnon menetyksestä kalvaa. Mutta aika tosiaan menee ja menee jopa niin hyvin, että jos vaan olisi pienikin mahdollisuus, en enää ikinä edes harkitsisi töihin menoa, vaikka tiedänkin olevani ahkera, tunnollinen, täsmällinen ym. Eipä vaan silti kelpaa työnantajille vaan tiedän, että entisessä työpaikassanikin on monta, jotka valittaa, kun vuorotyö on niin rankkaa ja töitä on liikaa ym. ym. Saisivat kokea työttömyyden!
Mutta rahat ei riitä elämiseen ja pelko asunnon menetyksestä kalvaa...
Mutta aika tosiaan kuluu jopa niinkin hyvin, että jos olisi pienikin mahdollisuus, en enää ikinä edes harkitsisi töihin menoa ihmisten kiusattavaksi. Vaikka ei sen puoleen - enhän edes pääse töihin! Tiedän olevani ahkera, tunnollinen, täsmällinen ym. positiivista, mutta epäsosiaalinen eli en kelpaa enää mihinkään, kun potkut olen saanut. Sen sijaan esimerkiksi entisessä työpaikassani saavat edelleen jatkaa sellaiset henkilöt, joiden mielestä vuorotyö on ihan liian rankkaa, töitä on liikaa ym. ym. Mutta iloista ilmettä ja näennäistä sosiaalisuutta löytyy ja sehän menee aina työnteon ohi - varsinkin, jos muistaa riittävässä määrin mielistellä oikeita henkilöitä!