Tuntuu vähän siltä kuin silmäni olisivat tänään auenneet. Menin vain aluksi kirjastoon lukemaan lehtiä, niin kuin tapaan tehdä. Tällä kertaa siellä oli kuitenkin nuori nainen, joka kiinnitti huomioni. Jotenkin niin juuri sopivan näköinen ja oloinen. Jätän kuvailun sikseen, toteanpahan vain, että hän näytti sellaiselta naiselta, jollaisista minä yleensä pidän. Tullessani hän katsoi minuun ja istuin tarkoituksella häntä vastapäätä. Päätinpä sitten, että yritän ainakin sanoa hänelle jotain, jotta olen ainakin kokeillut onneani. Puolen tunnin päästä oli pakko myöntää, että hän ei ollut vilkaissutkaan minua kertaakaan, ja lähti lopulta pois. Charmini mahtaa olla ylitsevuotavaa. Jotenkin tämä oli kuin minun naissuhteeni kiteytettynä. Olen aivan ilmaa. Kun oikein aloin miettiä, niin tajusin, että ikinä ei nainen ole osoittanut minuun kiinnostusta. Ei katseella, ei hymyllä, ei sanalla. Nettitreffeiltä olen kyllä saanut kavereita.
Mitä voin sanoa. Viime vuosina olen viettänyt välillä hyvinkin aktiivista sosiaalista elämää, mutta välillä taas hiljaisempaa, ja nyt asuinpaikan muutoksen takia täysin kuollutta. Olen kyllä tavannut ihan riittämiin naisia. Totuus on siis, että vaikka baareissa kuinka kiertäisi ja juttelisi ihmisille, ei käytännössä koskaan pääse edes treffeille. Ja nettikin on aivan turha.
Siispä lopetetaan nettideittailu ja baareissa aloitteen tekeminen. Yksinkertaista. Valitettava puoli on se, että se pienikin mahdollisuus parisuhteeseen loppuu siihen paikkaan. Naisen tekemä aloite kun on todennäköisyyksien osalta rinnastettavissa lähinnä ihmissuden syömäksi joutumiseen. Ja ottaen huomioon ilmitulleen luontaisen karismani, voidaan sekin mahdollisuus unohtaa. On niillä ihmissusillakin sentään vähän kulinaristista makua.
Jotenkin kuitenkin tuntuu, että elämään jää tyhjä kohta. Vaikka onhan minulla mukavia harrastuksia. Mutta silti tuntuu että voisi olla muutakin. Tässä siis motiivini uudelle elämäntavalle. Kuulemma on tällaisia poikamiesyhdistyksiä. Google ei vain palauta yhtään kotisivua. Ehkä on niin, että meille tietoverkon lapsille pitäisi perustaa ikioma "Luuserimiesten korkea yhdistys". Löytyykö kiinnostuneita?
Halukkaille jäsenille esitetään seuraavia kysymyksiä:
1. Oletko kuullut sanat "Olet tosi mukava, mutta ollaan vain kavereita" (erilaisina variaatioina) vähintään 10 kertaa?
2. Käytätkö ihmissuhdepalstojen lukemiseen enemmän aikaa kuin ihmissuhteisiin?
3. Onko poikuutesi lujasti omissa käsissäsi? (Ehdoton, karsiva vaatimus. Ei saa johtua uskonnollisista syistä.)
4. Onko viimeisin fyysinen kontaktisi naisiin se, kun halasit (ihan hyvän näköistä) luokanvalvojaasi lakkiaispäivänäsi?
5. Kiihotutko tavattomasti, kun katselet sivulta www.realdoll.com löytyviä "pumpattavien barbaroiden" kuvia? Johtuuko tämä siitä, että koet tällaisen fantasian erityisen realistiseksi?
6. Muisteletko kaiholla sitä, kun luokkasi kovistytöt kiusasivat sinua yläasteella? Onko tämä se tilanne, jossa olit elämässäsi lähimpänä parisuhdetta?
7. Tunnetko deja-vu -kokemuksia tai epäiletkö piirtäjien vakoilleen elämääsi lukiessasi Ilman naista -sarjakuvaa? (http://www.tky.hut.fi/~kvantti/in/index.shtml )
8. Onko ainoa ihminen, joka on sanonut sinua komeaksi, oma äitisi?
9. Onko sinulla jo A3-arkillisen kokoinen muistilista ainutkertaisista asioista, joita voisit tyttöystävän löydettyäsi tehdä ihan vain häntä ilahduttaaksesi?
10. Tuntuuko sinusta, että olet Luuseri kissan kokoisella ällällä kirjoitettuna?
Jäsenyysvaatimus voisi olla se, että kohta 3 ja ainakin 5 muuta kohtaa pitää täyttyä.
Miten luuseriyhdistys sitten toimisi? Mielessäni on kaksi variaatiota. Se voisi olla väylä itsensä kehittämiseen. Tapaamisissa voitaisiin käydä rakentavaa, kriittistä keskustelua siitä, miten itse kukin voisi kehittää itseään. Paikalle voitaisiin kutsua puolueettomia, tarvittaessa palkattuja, naisia, jotka arvioisivat luuserimiesten esiintymistä, ulkonäköä ja muita ominaisuuksia etsien oleellisimmat kehittämiskohteet. Yhdessä laadittaisiin suunnitelma siitä, mitä kenenkin pitäisi tehdä, jotta naiset alkaisivat kiinnostua. Siis esimerkiksi liikuntaohjelmia, käytöstapojen ja pukeutumisen muutosta jne. Kaikkea, mitä vain voi muuttaa. Olennaista olisi, että jäsenet sitoutuisivat olemaan pariutumatta. Jos sitten joku nainen kiiinostuisi tästä "Uudesta Uljaasta Luuserista", voitaisiin maksaa potut pottuina ja sanoa, että "ollaan vain kavereita". Ai että se olisi herkullinen tunne.
Toinen mahdollisuus, paljon kiehtovampi vieläpä, olisi keskittyä puhtaaseen hauskanpitoon. Siis kaljoittelua ja saunomista ja kaljoittelua. Lisäksi jalkapallon peluuta ja muuta mukavaa, mitä vain mieleen tulee. Tarkoituksena olisi, että luuseriyhdistyksen jäsenillä olisi niin tavattoman hauskaa, että myös ei-luuserit haluaisivat liittyä. Lopulta tämä vaikeuttaisi naisten asemaa, kun miehet viihtyisivätkin paremmin luuseriklubilla kuin naisten seurassa. Näinkin voitaisiin maksaa potut pottuina.
Onhan tämä vähän fantasiaa, ottaen huomioon, että liittyjistä suurin osa olisi yhtä tylsiä tyyppejä kuin minäkin. Mutta olisipahan selvä tavoite elämässä.
Kolmas vaihtoehto olisikin se, että luuseriklubilla vedettäisiin vain kaljaa ja ryvettäisiin kaulaa myöten itsesäälissä. Mutta voisi sekin olla kivaa!
Ehkä voisi aloittaa perustamalla Luuserien korkean yhdistyksen nettikeskustelupalstan? Löytyisikö jäseniä? Tai voihan niitä ideoita heittää tähänkin.
Mitä voin sanoa. Viime vuosina olen viettänyt välillä hyvinkin aktiivista sosiaalista elämää, mutta välillä taas hiljaisempaa, ja nyt asuinpaikan muutoksen takia täysin kuollutta. Olen kyllä tavannut ihan riittämiin naisia. Totuus on siis, että vaikka baareissa kuinka kiertäisi ja juttelisi ihmisille, ei käytännössä koskaan pääse edes treffeille. Ja nettikin on aivan turha.
Siispä lopetetaan nettideittailu ja baareissa aloitteen tekeminen. Yksinkertaista. Valitettava puoli on se, että se pienikin mahdollisuus parisuhteeseen loppuu siihen paikkaan. Naisen tekemä aloite kun on todennäköisyyksien osalta rinnastettavissa lähinnä ihmissuden syömäksi joutumiseen. Ja ottaen huomioon ilmitulleen luontaisen karismani, voidaan sekin mahdollisuus unohtaa. On niillä ihmissusillakin sentään vähän kulinaristista makua.
Jotenkin kuitenkin tuntuu, että elämään jää tyhjä kohta. Vaikka onhan minulla mukavia harrastuksia. Mutta silti tuntuu että voisi olla muutakin. Tässä siis motiivini uudelle elämäntavalle. Kuulemma on tällaisia poikamiesyhdistyksiä. Google ei vain palauta yhtään kotisivua. Ehkä on niin, että meille tietoverkon lapsille pitäisi perustaa ikioma "Luuserimiesten korkea yhdistys". Löytyykö kiinnostuneita?
Halukkaille jäsenille esitetään seuraavia kysymyksiä:
1. Oletko kuullut sanat "Olet tosi mukava, mutta ollaan vain kavereita" (erilaisina variaatioina) vähintään 10 kertaa?
2. Käytätkö ihmissuhdepalstojen lukemiseen enemmän aikaa kuin ihmissuhteisiin?
3. Onko poikuutesi lujasti omissa käsissäsi? (Ehdoton, karsiva vaatimus. Ei saa johtua uskonnollisista syistä.)
4. Onko viimeisin fyysinen kontaktisi naisiin se, kun halasit (ihan hyvän näköistä) luokanvalvojaasi lakkiaispäivänäsi?
5. Kiihotutko tavattomasti, kun katselet sivulta www.realdoll.com löytyviä "pumpattavien barbaroiden" kuvia? Johtuuko tämä siitä, että koet tällaisen fantasian erityisen realistiseksi?
6. Muisteletko kaiholla sitä, kun luokkasi kovistytöt kiusasivat sinua yläasteella? Onko tämä se tilanne, jossa olit elämässäsi lähimpänä parisuhdetta?
7. Tunnetko deja-vu -kokemuksia tai epäiletkö piirtäjien vakoilleen elämääsi lukiessasi Ilman naista -sarjakuvaa? (http://www.tky.hut.fi/~kvantti/in/index.shtml )
8. Onko ainoa ihminen, joka on sanonut sinua komeaksi, oma äitisi?
9. Onko sinulla jo A3-arkillisen kokoinen muistilista ainutkertaisista asioista, joita voisit tyttöystävän löydettyäsi tehdä ihan vain häntä ilahduttaaksesi?
10. Tuntuuko sinusta, että olet Luuseri kissan kokoisella ällällä kirjoitettuna?
Jäsenyysvaatimus voisi olla se, että kohta 3 ja ainakin 5 muuta kohtaa pitää täyttyä.
Miten luuseriyhdistys sitten toimisi? Mielessäni on kaksi variaatiota. Se voisi olla väylä itsensä kehittämiseen. Tapaamisissa voitaisiin käydä rakentavaa, kriittistä keskustelua siitä, miten itse kukin voisi kehittää itseään. Paikalle voitaisiin kutsua puolueettomia, tarvittaessa palkattuja, naisia, jotka arvioisivat luuserimiesten esiintymistä, ulkonäköä ja muita ominaisuuksia etsien oleellisimmat kehittämiskohteet. Yhdessä laadittaisiin suunnitelma siitä, mitä kenenkin pitäisi tehdä, jotta naiset alkaisivat kiinnostua. Siis esimerkiksi liikuntaohjelmia, käytöstapojen ja pukeutumisen muutosta jne. Kaikkea, mitä vain voi muuttaa. Olennaista olisi, että jäsenet sitoutuisivat olemaan pariutumatta. Jos sitten joku nainen kiiinostuisi tästä "Uudesta Uljaasta Luuserista", voitaisiin maksaa potut pottuina ja sanoa, että "ollaan vain kavereita". Ai että se olisi herkullinen tunne.
Toinen mahdollisuus, paljon kiehtovampi vieläpä, olisi keskittyä puhtaaseen hauskanpitoon. Siis kaljoittelua ja saunomista ja kaljoittelua. Lisäksi jalkapallon peluuta ja muuta mukavaa, mitä vain mieleen tulee. Tarkoituksena olisi, että luuseriyhdistyksen jäsenillä olisi niin tavattoman hauskaa, että myös ei-luuserit haluaisivat liittyä. Lopulta tämä vaikeuttaisi naisten asemaa, kun miehet viihtyisivätkin paremmin luuseriklubilla kuin naisten seurassa. Näinkin voitaisiin maksaa potut pottuina.
Onhan tämä vähän fantasiaa, ottaen huomioon, että liittyjistä suurin osa olisi yhtä tylsiä tyyppejä kuin minäkin. Mutta olisipahan selvä tavoite elämässä.
Kolmas vaihtoehto olisikin se, että luuseriklubilla vedettäisiin vain kaljaa ja ryvettäisiin kaulaa myöten itsesäälissä. Mutta voisi sekin olla kivaa!
Ehkä voisi aloittaa perustamalla Luuserien korkean yhdistyksen nettikeskustelupalstan? Löytyisikö jäseniä? Tai voihan niitä ideoita heittää tähänkin.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kävin tänään kirjastossa lueskelemassa lehtiä. =) Tosin minua vastapäätä ei suoraan kukaan istunut, eli emme taineet tavata...
Kommenttini vain, että en minä ainakaan kirjastoon lähde miehiä katselemaan vaan ihan muusta syystä. Ja yleensä olen niin keskittynyt lukemaani, ettei aina ne omat silmätkään avaudu...
No, sanoitko mitään sille naiselle? Jos et, niin vaikea sitä on huomata, jos ei satu olemaan sillä mielin liikenteessä.
Aloitapa seuraavalla kerralla vaikka keskustelu lehdestä ja käsillä olevasta kirjasta. Jos kemiat kohtaa niin luulen, että juttu alkaa luistamaan.
Naisten tekemistä aloitteista vielä. Täällä monet miehet näyttävät valittavan, etteivät naiset tee aloitteita. Minä olen tehnyt...mutta niistä YKSIKÄÄN ei ole edennyt mihinkään. Sen sijaan kun mies on tehnyt aloitteen ovat edenneet edes jollekin tasolle. Joten niinpä olen tullut jo siihen tulokseen, ettei kannata tehdä aloitteita.
Anyway, pieni vinkki: Luuseriyhdistyksen aktiivijäsenyys voisi karkoittaa ne ainoatkin kiinnostuneet. Ei ainakaan kannattaisi mainostaa =)
Juu, tiedän, että se kirjasto ei ole kaikkein todennäköisin paikka. Mutta jos lukee näitä palstoja, huomaa kyllä, että sitä suositellaan luuserimiehille, jotka eivät saa baareissa ym. kontakteja naisiin. Puolen tunnin yrittämisellä en saanut aikaan katsekontaktia vaikka jumaliste istuin kahden metrin päässä naisesta.
Esimerkkinä tämä oli ehkä huono, mutta kai se kertoo jotain eläimellisestä vetovoimastani. Ja mitä tulee naisten tekemiin aloitteisiin: Jos sinä niitä teet niin hyvä niin, mutta ei sillä minulle ole mitään väliä. Syykin löytyy sille, miksi et saa oma-aloitteisuudella asioita etenemään: Miehelle naisen aloite on "kerran elämässä" -kokemus, eikä hämmästyksellä ole rajaa.
Vastasit juuri siihen oma-aloitteisesti, mitä olen miettinyt jo pitkään. Eli miehet ovat hämmästyneitä, jos nainen tekee aloitteen?
Kysymys ei siis ole siitä, että miehet pitäisivät tällaista naista lähinnä epätoivoisena? (Näin minut on ainakin "hyvin muotoilluilla" miesten vastauksilla saatu uskomaan...minkä johdosta kieltäydyn enää tekemästä aloitteita)Tai voihan olla, että olen ollut kiinnostunut vääristä miehistä...
Katsekontaktit ovat ylimainostettua, voihan sitä joskus vaikka "törmätä" ihan vahingossa...
Ps. Ei muuten ehkä kannata uskoa kaikkea mitä täällä kirjoitetaan. =)
En voi kyllä tietysti puhua kaikkien miesten puolesta, mutta uskoakseni monet miehet olisivat täysin puusta pudonneita, jos nainen tekisi aloitteen. Toinen syy epäonnistumiseen voi olla myös se, että mies ei edes _huomaa_ naisen aloitetta, koska ei voi uskoa asiaa todeksi.
Pakko tietysti myöntää sekin, että usein naisen aloite tulkittaisiin epätoivoisuuden merkiksi. Tämä johtuu siitä, että (kuulemma) naisten aloitteet kohdistuvat hyvin pieneen joukkoon miehiä. (Siis huhupuhetta, koska en ole itse moista nähnyt.) Nämä miehet saavat sitten asiasta ihan tarpeekseen, ja yrittäjät alkavat näyttää epätoivoisilta.
Minua ei kyllä kannata uskoa, kun puhun täysin ilman kokemuksia.
No, kohdallani miehet kyllä ovat varmasti huomanneet olevansa kiinnostukseni kohteena. Ja olen valinnut kohteeni tarkoin. Niin, aloitteet ehkä kohdistuvat pieneen joukkoon miehiä mutta epätoivosempaahan olisi kohdistaa aloitteensa suureen joukkoon miehiä?
Taidat vedättää meitä...
En usko sinun olevan TODELLINEN luuseri ;)
Sillä tosi luuseri ei YMMÄRTÄISI vetää tilastokeskusta mukaan tähän keskusteluun tai ylipäänsä analysoida mitään asiaa tuolla tavoin.*hymy*
Äh. Tarkoitin tietysti sitä, että kaikki naiset yrittävät iskeä samoja miehiä. Siitä voit seurata kyllästymisreaktio. Mutta tämä on siis vain kuulopuhetta.
Luuseriudella tarkoitan tässä yhteydessä ihmissuhdeluuseriutta. Kunhan tästä valmistun, minulla on kyllä hyvä ammatti ja kohtuullisen turvattu talous. Mutta nämähän ovat niitä pinnallisia juttuja, joille naiset eivät kuulemma paljon painoarvoa pane. Joten ihmissuhdeluuserius ei muutu miksikään, vaikka esimerkiksi työssään menestyisikin.
kaikki naiset eivät yritä iskeä samoja miehiä. (Tämä ei ole kuulopuhetta...)
Hyvä ammatti ja turvattu talous eivät kylläkään kompensoi sitä jos tyyppi on muuten idiootti (en kohdista äskeistäni sinuun, vaan yleinen huomautus ja oma mielipiteeni..)
Mutta mies joka on pystynyt hankkimaan itselleen kohtuullisen hyvän ammatin ja tulee toimeen omillaan, pystyy varmastikin halutessaan myös käyttämään osan voimavaroistaan "luuseriudesta" eroon pääsemiseksi.No, helpommin sanottu kuin tehty.
Hmm. Mutta tietystikin on aloitettava pienin askelin. (Esimerkiksi harjoittelemalla huumorintajua ja vuorovaikutusta muuallakin kuin netissä, tähän työ- ja opiskeluelämä tarjoaa monia mahdollisuuksia, ilman että tarvitsee yrittää ketään "iskeä".)
Hyvää keskustelua. Tämä keskusteluhan on ainakin siinämielessä positiivista että tällä porukalla on tervettä itseironiaa tilannettaan kohtaan eikä kukaan tunnu vaipuneen masennukseen tai vastaavaan. Täytyy myös sanoa että en ole ihan yhtä noviisi naisasioissa kuin suurinosa tästä porukasta tuntuu olevan mutta sekin johtuu vain ja ainoastaan siitä että satun olemaan aika viinaan menevä ihminen ja kun on juossut 7 vuotta jokaviikonloppu baareissa niin väkisinkin jonkinlaisia naiskokemuksia on tullut mutta parisuhteen/seurustelun suhteen olen yhtä aloittelija kun muutkin täällä kirjoittelevat.
Ensinnäkin tuo sun kommentti 'kaikki naiset eivät yritä iskeä samoja miehiä' on osittain totta, mutta jos munkin ikäluokassa(25v) naisia on jo lukumääräisestikkin vähemmän ja suurin osa heistä deittailee/harrastaa seksiä/seurustelee/kierrättää jne. sitä n. 40% miehistä joissa ulkonäkö yms. muut naisiinvetoavat ominaisuudet kohtaavat niin minkälaiset saumat meillä luusericlubin jäsenillä tämän yhtälön seurauksena on?
'Mutta mies joka on pystynyt hankkimaan itselleen kohtuullisen hyvän ammatin ja tulee toimeen omillaan, pystyy varmastikin halutessaan myös käyttämään osan voimavaroistaan "luuseriudesta"' Tarkoittanee Suomeksi sanottuna sitä että siinävaiheessa kun nainen on käynyt läpi tuota 40%mies-eliittiporukkaa tiettyyn ikään asti löytämättä avo/aviopuolisoa (ehkä hommannut siinä sivussa muutaman lapsenkin), alkavat kumppanin valintakriteerit painottua enemmän pysyvyyteen, turvallisuuteen ja taloudellisiin seikkoihin ja me luusericlubin jäsenetkin saatamme kelvata (siis ne kenellä meistä on hyvä ammatti, auto, asunto jne., rip niille clubilaisille kenellä ei ole).
Ainakin henk.kohtasesti tiedän olevani siinä vaiheessa elämää jo niin katkera ja kyyninen että en pysty mihinkään suhteeseen enää alkamaan. Ja olen kuitenkin sen verran ylpeä luonne että en suostuisi pelkästä rahasta/säälistä/sillä perusteella kun 'parempaakaan en nuorena sattunut löytämään' naista enään ottamaan. Life sucks....
"...ikäluokassa(25v) naisia on jo lukumääräisestikkin vähemmän ja suurin osa heistä..."
Mikäs se tuollainen periaate on, kun ei voi muuhun ikäluokkaan katsettaan kohdistaa? Esim. vuosi sinne tai tänne, niin johan laajenee luuserinkin mahdollisuudet...
"Ja olen kuitenkin sen verran ylpeä luonne että en suostuisi pelkästä rahasta/säälistä/sillä perusteella kun 'parempaakaan en nuorena sattunut löytämään' naista enään ottamaan. Life sucks..."
Niin, ja se vaihtoehto olisikin sitten elää loppuelämä kyynisenä ja ylpeänä siitä, että enpäs enää huolinut...Oi mitä kaikkea jääkään turhan ylpeyden vuoksi kokematta! (itsellänikin)
=) Life sucks. Sometimes.
Hei, mihin perustuu tuo: " n.suurin osa heistä deittailee/harrastaa seksiä/seurustelee/kierrättää jne. sitä n. 40% miehistä joissa ulkonäkö yms. muut naisiinvetoavat ominaisuudet kohtaavat niin minkälaiset saumat meillä luusericlubin jäsenillä tämän yhtälön seurauksena on"
Siis tuo käsitys että vain 40 % miehistä olisi kiinnostavia??? Jaa, että 60% ikäluokastasi on sitä epäkiinnostavampaa sakkia, no voi olla. En oikein tahdo uskoa, että noin paljon olisi Suomen maassa luusereita. Entäpä luuserinaiset? Eivät he ainakaan deittaile tuota 40% miehistä...koska samoin voisi ajatella, että 40 prosentin osaan kuuluvat miehet eivät halua luuserinaisia...
Tähän tarvitaan jo matemaatikkoa. :)
Ei ne mahdollisuudet siitä mihinkään parane vaikka laajentais kuinka ikäluokkaa koska joka
ikäluokassa on enemmän miehiä kun naisia (paitsi jos alkaa katteleen yli 60v naista kosksa siinä ikäluokassa alkaa jo luonto harventaan kilpailua).
Tuohon sun toiseen kommentiin voin vaan sanoa sen verran että kait minusta sitten tulee/olen jo se miespuolinen sovinistinen katkera vanhapiika mutta minkäs teet.
Viimeinen kommenttini on käytännön elämässä todettua tietoa. Mulla on muutamia sellaisia kavereita/tuttuja keitä naiset tuntuvat iskevän melkein kilpaa baareissa ja oikeastaan joka paikassa. Lisäksi mulla on kavereita jotka ovat 25-vuoden ikään mennessä ehtineet seurustella jo melkein kymmenen eri naisen kanssa ja eivät ole olleet suunnilleen 15-vuotiaasta lähtien yli 1 kk ilman jonkinlaista suhdetta. Ehkä suhde ei ole ihan 40 - 60 % mutta tajuat varmaan idean.
ps. ne munikäiset luuserinaiset elättelevät vielä toivoa miehestä tuosta elittiporukasta. Eikä heitä toisaalta voi syyttääkkään koska kyllähän se ruokkii toivoa jos sillointällöin pääsee eliittiporukan patjaksi.
..enää osaa vastata, oli sen verran tyhjentävää.
- Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla ? -
> 1. Oletko kuullut sanat "Olet tosi mukava, mutta ollaan vain kavereita" (erilaisina variaatioina) vähintään 10 kertaa?
En ole päässyt noin lähelle naisia.
> 2. Käytätkö ihmissuhdepalstojen lukemiseen enemmän aikaa kuin ihmissuhteisiin?
Kyllä. MAT, ATM, YTN, bride.ru, etc. ovat tuttuja termejä.
> 3. Onko poikuutesi lujasti omissa käsissäsi? (Ehdoton, karsiva vaatimus. Ei saa johtua uskonnollisista syistä.)
Omissa käsissä on, ei korkeammassa kädessä.
> 4. Onko viimeisin fyysinen kontaktisi naisiin se, kun halasit (ihan hyvän näköistä) luokanvalvojaasi lakkiaispäivänäsi?
Eipä ole fyysistä kontaktia tapahtunut.
> 5. Kiihotutko tavattomasti, kun katselet sivulta www.realdoll.com löytyviä "pumpattavien barbaroiden" kuvia? Johtuuko tämä siitä, että koet tällaisen fantasian erityisen realistiseksi?
En. Näin vanhana alkaa jo enemmän olla mielessä keinutuolit.
> 6. Muisteletko kaiholla sitä, kun luokkasi kovistytöt kiusasivat sinua yläasteella? Onko tämä se tilanne, jossa olit elämässäsi lähimpänä parisuhdetta?
Hyvin arvattu. Parikymmentä vuotta siitä on ja kyllä muistelen.
> 7. Tunnetko deja-vu -kokemuksia tai epäiletkö piirtäjien vakoilleen elämääsi lukiessasi Ilman naista -sarjakuvaa? (http://www.tky.hut.fi/~kvantti/in/index.shtml)
Jep. Kun poistetaan kuvasta baarit, tutut, sukujuhlat, työmatkat ja ystävät.
> 8. Onko ainoa ihminen, joka on sanonut sinua komeaksi, oma äitisi?
Kyllä. Taisi sanoa säälistä. Äidille terveisiä. Tulet olemaan vielä ylpeä pojastasi, joka vihdoinkin ryhdistäytyy ja pyrkii luuserien klubiin.
> 9. Onko sinulla jo A3-arkillisen kokoinen muistilista ainutkertaisista asioista, joita voisit tyttöystävän löydettyäsi tehdä ihan vain häntä ilahduttaaksesi?
Kaikki on täällä *koputtaa päätä*.
> 10. Tuntuuko sinusta, että olet Luuseri kissan kokoisella ällällä kirjoitettuna?
Kyllä, joo, jepjep. Toivottavasti luuserien yhdistys teettää T-paitoja ja mukeja, joissa tuo lukee. Sitten naiset tietenkin kiinnostuvat ja pian voidaankin teettää T-paitoja, joissa lukee "Entinen luuseri".
Yhdistyksen toimintatavoista ensimmäinen voisi olla järkevä. Toinen ja kolmaskaan vaihtoehto eivät ole realistisia tällaiselle luuserille. Hauskanpito on sen verran vierasta, kuten myös urheilu ja alkoholikin. Ei sitä muuten luuseriksi pääsisikään.
Tällaisella tylsällä luuserilla ei ole yhtään ystävää tai kaveria, joten mikä tahansa vaihtoehdoista auttaisi. Olen lukenut netistä, että naiset eivät välitä yksinäisistä. Kaverien puute voi olla vielä parisuhteen aikanakin hylkäyksen syy.
Tuleeko se luuserien palsta tänne Suhteisiin, Caféehen vai ehkä Terveyteen?
luuserinainen mukaan? Olen sellainen.
Oho! Sinähän oletkin suorastaan eliittiä. Sinulla olisi luontaisia avuja luuseriyhdistyksen puheenjohtajaksi. Mutta enpä tosiaan ollut ajatellut, mihin luusereiden keskustelupalsta perustettaisiin. Suostuisikohan ylläpito perustamaan palsten tänne Suomi24:een? Ehkä se onnistuisi, "Vanhat pojat" tai "Aikamiespoikuus" -nimellä. Sellaisella olisi luontaista tilausta, kun puolet täällä liikkujista on kuitenkin enemmän tai vähemmän luusereita miehiä. Ei muuta kuin ehdottamaan ylläpidolle. Luonnostaan se kai sopisi tännä suhteisiin.
Pitää kai minun itsekin vastata tuohon kysymyslistaani sitten, että osoitan jäsenkelpoisuuteni. Aivan kaikki kohdat eivät kyllä täyty, mutta riittävästi.
> 1. Oletko kuullut sanat "Olet tosi mukava, mutta ollaan vain kavereita" (erilaisina variaatioina) vähintään 10 kertaa?
Aika tarkkaan 10 kertaa olen kuullut. Lähinnä nettitreffien jälkeen.
> 2. Käytätkö ihmissuhdepalstojen lukemiseen enemmän aikaa kuin ihmissuhteisiin?
Kyllä. Moninkertaisesti nykyisellään.
> 3. Onko poikuutesi lujasti omissa käsissäsi? (Ehdoton, karsiva vaatimus. Ei saa johtua uskonnollisista syistä.)
Totta kai. Kirjaimellisesti siis omissa käsissä.
> 4. Onko viimeisin fyysinen kontaktisi naisiin se, kun halasit (ihan hyvän näköistä) luokanvalvojaasi lakkiaispäivänäsi?
Tämä on tasan tarkkaan totta.
> 5. Kiihotutko tavattomasti, kun katselet sivulta www.realdoll.com löytyviä "pumpattavien barbaroiden" kuvia? Johtuuko tämä siitä, että koet tällaisen fantasian erityisen realistiseksi?
Minun on pakko myöntää, että kun satuin tuonne sivulle, mielikuvitus pääsi valloilleen. Niin suurta seksuaalista nautintoa en mllään muulla keinolla ole kokenut. Tuntuu kuin fantasiat tulisivat kertaheitolla astetta todellisemmaksi, kun katselee niitä kuvia.
> 6. Muisteletko kaiholla sitä, kun luokkasi kovistytöt kiusasivat sinua yläasteella? Onko tämä se tilanne, jossa olit elämässäsi lähimpänä parisuhdetta?
Se oli kai masokistista nautintoa, mutta siitä huolimatta: Tytöt huomasivat minut. Minut! Sen jälkeen näin ei ole päässyt käymään.
> 7. Tunnetko deja-vu -kokemuksia tai epäiletkö piirtäjien vakoilleen elämääsi lukiessasi Ilman naista -sarjakuvaa? (http://www.tky.hut.fi/~kvantti/in/index.shtml)
Noh, en oikeastaan. Sarjakuvan miehen sosiaalinen status on paljon minua korkeammalla. Mutta silti se on oivaltavaa huumoria. Osat 1, 11 ja 12 miellyttävät minua erityisesti.
> 8. Onko ainoa ihminen, joka on sanonut sinua komeaksi, oma äitisi?
Äitini ei ole ikinä sanonut minua komeaksi. Kun puhelimessa kerroin, että olen menossa tärkeään tilaisuuteen, hän hätääntyi ja kehotti kiinnittämään huomiota ulkonäkööni. Mutta ei hän mitään pahaa tarkoita.
> 9. Onko sinulla jo A3-arkillisen kokoinen muistilista ainutkertaisista asioista, joita voisit tyttöystävän löydettyäsi tehdä ihan vain häntä ilahduttaaksesi?
No, eipä ole tullut kirjattua ylös, mutta aina välillä näitä tulee mieleen.
> 10. Tuntuuko sinusta, että olet Luuseri kissan kokoisella ällällä kirjoitettuna?
Jep.
Luuserinainen ei pääse mukaan. Valitettavasti. Mutta ainahan voit perustaa oman klubin.
Nyt tietysti mietit, että miksi naisia ei huolita mukaan. Syy on se, että luuseriyhdistyksellä on yhteinen maailmankuva. Meidän maailmankuvassamme ei ole olemassakaan luuserinaisia. Mikäli itsesi sellaiseksi koet, täytyy luuseriuden määritelmän poiketa huomattavasi siitä, millä luuserimies tässä yhteydessä määritellään.
Nyt kyllä omatuntoni soimaa, olen tosi pahoillani. Mutta kyllä tässä täytyy pitää tiukkaa linjaa. Alkuperäisen idean vesittäminen heti alkuunsa tuhoaisi järjestömme.
Nyyh..
No voi pahus noita naisellisia avuja. Olkoon menneeksi, pääset mukaan.
Ei siitä luuseriyhdistyksen toiminnastakaan osaisi nauttia, jos olisi koko ajan huono omatunto.
Katsos, omatuntosi oli aivan oikeassa. Luuserinainen jakaa maailmankuvanne siinä mielessä, että kokee, ettei kukaan mies, edes luuserimies ole kiinnostunut hänestä. Näin ollen ei tule mitään harhamia sen suhteen, että luuserimies kokisi tilanteen kiusallisena. Vuorovaikutus on täysin platonista. Luuserimiehelle se voi olla jopa terapeuttista.
Hei, ei voi olla totta.
nyt miehet ottakaa itteene niskasta kiinni.
tollanen luuseriklubin miettiminenkin on ihan pöhköö.. jokaiselle on olemassa joku. ihan varmasti =)
ja toi on höpöö, ettei naiset tekis aloitteita.
mä itse teen ainakin tosi usein aloitteen ( eli olen miesten mielestä, päällekäyvä)
Nyt ottakaa itteenne niskasta kiinni ja menkää ja hurmatkaa naiset. maailma on miehiä pullollaan ja silti naiset törmää tooosiii usein itteensä täynnä oleviin machoihin. Ei kiitos!
minä ottaisin milloin vaan itselleni, kiltin "luuserimiehen" joka osaisi pitää minua hyvänä =)..
Villi kissatkin saa kehräämään, kun on oikeenlaiset kesyttäjät =)
tehän niitä tulevia perheenisiä olette! =)
Valitettavasti vanha, kauniskin klishee "jokaiselle on joku" on täyttä potaskaa. Tilastokeskus kertoo meille miksi näin on:
http://www.tilastokeskus.fi/tk/tp/tasku/taskus_vaesto.html
Otetaanpa vaikka 20-29 -vuotiaat. Oma ikäni on tuossa keskivaiheilla, joten kuvittelisin mahdollisen "jokun" löytyvän aika suurella todennäköisyydellä tuosta joukosta. Noh, tuohon ikäluokkaan kuuluu 315791 naista ja 330956 miestä. Miehiä on tässä ikäluokassa Suomessa siis 15165 enemmän kuin naisia. Käytännössä siis yli viisitoistatuhatta parhaassa pariutumisiässä olevaa miestä on jo laskennallisesti ulkopuolisia. Tämä on 4.5 % miehistä, eli lähes joka kahdeskymmenes.
Mitäs tähän voi sanoa? On todella huvittavaa kuunnella naisten valitusta siitä, että hyviä miehiä on paljon vähemmän kuin tasokkaita naisia. Ja että hyvän miehen löytäminen on niin mahdottoman vaikeaa. Ollaan me miehet sitten varmaan tosi pohjasakkaa, kun meitä on kuitenkin (nuoremmissa iäluokissa) kymmeniä tuhansia ylimääräisiäkin, ja silti ei vain naisille löydy kelvollisia.
Tilanne kääntyy toisinpäin noin 45 vuoden iässä, josta ylöspäin on naisenemmistö. Hei, silloin alkaisi olla mahdollisuuksia! Mitenkähän naiset suhtautuvat viisikymppisiin miehiin, jotka eivät ole koskaan seurustelleet?
Toinen huvittava asia on tosiaan tuo, että heti kun huomautetaan siitä, että naiset eivät tee aloitteita, muutama innostuu kehumaan omalla aloitteellisuudellaan. No, tuo tieto ei paljon lohduta. Siis olen ollut väärässä, naiset siis todellakin tekevät aloitteita. Minun kohdalleni niitä ei vain ole ikinä osunut vähäisimmässäkään määrin, ja jos niitä kuitenkin tehdään...
Neiti kesäheinä sai minut lopullisesti vakuuttuneeksi siitä, että luuserimiesten klubille on tarvetta.
Yhdestoista kysymyskin tuli luuseritestiin tässä mieleeni:
11. Kysyvätkö sukulaisesi / kaverisi sinulta koskaan naisasioistasi? Jos sinulta kysytään, nämä ihmiset todennäköisesti näkevät sinussa potentiaalia, ja luuseriklubi ei ole sinun juttusi.
Minulta ei ole kysytty kuin kerran. Eräs naispuoleinen kaverini kysyi vuosi sitten, olenko tavannut kiinnostavia naisia viime aikoina. Siitä huolimatta katson läpäiseväni tämän kysymyksen.
Ei minulle ole yksikään nainen tehnyt aloitetta tai näyttänyt minkäänlaista aloitteen tekoa rohkaisevaa mielenkiintoa. Näin siis työpaikalla, kaupoissa, junissa ja kirjastoissa. Baareissa en ole käynyt. Ikäisiäni naisia en kirjastoissa ole nähnyt.
Omasta kilttiydestä en enää tiedä. Ujo ainakin olen. Ei näytä kiinnostavan. Katkeruus ja viha pilaavat kilttiyttä. Silmät ovat sen verran avautuneet vasta viime vuosina, että tiedän olevani itse syyllinen tilanteeseen.
Sukulaiset tai kaverit eivät kysele naisasioista. Sukulaisten kanssa en ole juurikaan keskustellut. Sukujuhlia ei ole ollut. Työkaverit eivät ainakaan ole kyselleet.
Niistä harvoista ihmisistä, jotka ovat jotenkin tuttuja, suuri osa lienee luuserimiehiä. En usko, että he tuntevat naisia, joten he eivät voi esitellä ketään. Tähän ei taida luuseriklubistakaan olla.
"Jokaiselle on joku" -tarinan lisäksi on tarjottu myös "yksin on oikeastaan parempi" -tarinaa. Vaikea on tuotakaan uskoa, kun en ole itse kokeillut muuta kuin tätä yksinäisyyttä. Tämä ei ainakaan ole kivaa, joten sitä toista eli parisuhdetta voisi kokeilla. Tässä iässä tilaisuudet on varmaan jo ohitettu.
Ei tule mitään isompaa pöhköä luuseriklubista mieleen. Sillä olisi varmasti tylsyyttä vähentävä vaikutus. Samanhenkisiä kavereita voisi saada. Voisimme miettiä yhteistilauksia vaimoista ulkomailta jne.
Itse en ainakaan pidä itseäni luuserina vaikka yksin elänkin. Älä sinäkään.
En kertakaikkiaan ymmärrä tätä kulttuurissamme olevaa parisuhdepakkoa.
Tietysti jos ei todellakaan yksin pärjää, niin sitten mä ymmärrän tuollaisen pakonomaisen metsästyksen. Itselläni ei moista ongelmaa ole.
Jo vain pärjään hyvin yksinkin. Mutta haluaisinko elää koko elämäni yksin? Ei se parisuhdekaan voi niin kamala asia, etteikö sitä haluaisi elämänsä aikana edes kokeilla. Ja seksi, sitäkin olisi kiva kokeilla. Meidät luuserit siis erottaa sinkkuuden elämäntavakseen valinneista se, että meillä ei ole vaihtoehtoa.
Siis seksi ja parisuhde ovat minulle asioita, jotka jotenkin luonnostaan kiehtovat. Vähän niin kuin kiehtoo myöskin Islannin matka, sekin on hintansa puolesta jäänyt vielä haaveeksi. Ja kun äihin parisuhdehaaveisiin ei käytännössä ole mahdollisuuksia, voi sentään pilkata kohtaloaan luusereiden klubissa. Tuleehan siitä parempi olo, kun asennoituu niin, että ei olisi oikeasti sitä naista halunnutkaan.
Kaikella on aikansa ja paikkansa ja aikansa kutakin.
Turha murehtia. Parempi nauttia niistä asioista, mihin on tyytyväinen.
"...Päätinpä sitten, että yritän ainakin sanoa hänelle jotain, jotta olen ainakin kokeillut onneani. Puolen tunnin päästä oli pakko myöntää, että hän ei ollut vilkaissutkaan minua kertaakaan, ja lähti lopulta pois..."
Jos nainen huomaa, että kirjastossa vastapäätä tullut tyyppi istuu puoli tuntia mykkänä tuijottamassa häntä, herää hänellä varmasti jo epäilys, että mikä ihmehiippari tuo on. Saitko edes sitä suutasi auki?
Mene nyt vaikka sinne kirjaston hyllylle tai vaikka musiikkikirjaston levyjä plaraamaan ja katso, saisitko väännettyä juttua jonkun samaa tekevän tytön kanssa.
Ja unohda tuo hirveä pakonomaisuus tuossa seuran etsimisessä.
Muista, että jos kerran on niitä tyttöjä, jotka haluavat olla kavereita, heillä voi olla ystävättäriä, jotka kiinnostuvat sinusta. Niin, että pidähän näitä kaveruussuhteita vain yllä.
"Jos nainen huomaa, että kirjastossa vastapäätä tullut tyyppi istuu puoli tuntia mykkänä tuijottamassa häntä, herää hänellä varmasti jo epäilys, että mikä ihmehiippari tuo on. Saitko edes sitä suutasi auki? "
Istuin hiljaa lukemassa lehteä ja vilkuilin sitä tyttöä välillä. En saanut suutani auki, kun kuulemma (olen täältä lukenut) pitää ensin saada katsekontakti.
Pakonomaisuutta en myönnä. Kunhan nyt vain satuin näkemään mielenkiintoiselta näyttävän ihmisen. Totuus (R) on kuitenkin se, että jos tavallinen mies ei mitään yritä, hän saa kulkea läpi elämänsä ilman, että kukaan tiedostaa hänen olemassaoloaan.
Kukaan naispuolisista kavereistani ei ole ikinä esitellyt minua kenellekään kaverillensa.
Luusereiden klubilla on joka tapauksessa hauskempaa. Ei tule takaiskuja.
täällä kenties yksi jäsen yhdistykseen.. Huh ja muka juttelemaan kun ei saa katsekontaktia aikaseks edes väkijoukossa
Tässäpä onkin loistava idea, toivottavasti kelpaan jäseneksi. Toivoisin kyllä oikeaa moderoitua keskustelufoorumia rekisteröitymispakolla, ettei feikkiluuserit pääse häiriköimään :) Eiköhän luusereista löydy jos jonkinlaista nörttiä, joka osaa tuollaisen forumin väsätä.
Myös nimi "Luuseriklubi" kuulostaa hieman liian trendikkäältä ja ulkomaalaisperäiseltä. Voisiko nimenä olla vaikka Lapinlahden lintujen sketsistä lainattu "Ihmisroskapankki"?
Niin, ja sitten testiin vastaukset:
1. Oletko kuullut sanat "Olet tosi mukava, mutta ollaan vain kavereita" (erilaisina variaatioina) vähintään 10 kertaa?
- En, ikinä.
2. Käytätkö ihmissuhdepalstojen lukemiseen enemmän aikaa kuin ihmissuhteisiin?
- Käytän, mikä tahansa on enemmän kuin nolla.
3. Onko poikuutesi lujasti omissa käsissäsi? (Ehdoton, karsiva vaatimus. Ei saa johtua uskonnollisista syistä.)
- Hmm, tämä onkin pahempi. Poikuus lähti kyllä viime vuosituhannella ihan oikeasti (jos tajuttomassa kännissä tehtyjä tuherruksia voi edes laskea), mutta mielestäni yli kymmenen vuoden tauko nollaa laskurin.
4. Onko viimeisin fyysinen kontaktisi naisiin se, kun halasit (ihan hyvän näköistä) luokanvalvojaasi lakkiaispäivänäsi?
- Kun en ole ylioppilas, niin ei ole noin päässyt käymään. Kävisikö, että työterveyshoitaja mittasi verenpaineen pari vuotta sitten? (ei mikään pahan näköinen hänkään, noin niinkuin ikäisekseen)
5. Kiihotutko tavattomasti, kun katselet sivulta www.realdoll.com löytyviä "pumpattavien barbaroiden" kuvia? Johtuuko tämä siitä, että koet tällaisen fantasian erityisen realistiseksi?
- Tuli noita sivuja aika kauan joskus katseltua, mutta hintalappu viilensi tunteet nopsaan.
6. Muisteletko kaiholla sitä, kun luokkasi kovistytöt kiusasivat sinua yläasteella? Onko tämä se tilanne, jossa olit elämässäsi lähimpänä parisuhdetta?
- Muistelisin tosiaan jotain kiusoittelua olleen. Jonkunlainen parisuhdekin oli joskus -80 luvulla, mutta väittäisin "laskurin" nollautuneen tästäkin jo.
7. Tunnetko deja-vu -kokemuksia tai epäiletkö piirtäjien vakoilleen elämääsi lukiessasi Ilman naista -sarjakuvaa? (http://www.tky.hut.fi/~kvantti/in/index.shtml)
- Kyllä! Etenkin osat 7 ja 8 olivat kuin suoraan mun elämästäni.
8. Onko ainoa ihminen, joka on sanonut sinua komeaksi, oma äitisi?
- En muista hänenkään niin sanoneen.
9. Onko sinulla jo A3-arkillisen kokoinen muistilista ainutkertaisista asioista, joita voisit tyttöystävän löydettyäsi tehdä ihan vain häntä ilahduttaaksesi?
- No ei. Yhtä tarpeellista olisi alkaa vetämään piuhoja valmiiksi, jos vaikka sattuisin joskus omistamaan oman ydinvoimalan.
10. Tuntuuko sinusta, että olet Luuseri kissan kokoisella ällällä kirjoitettuna?
- No, mitäs luulisit?
Millä rivillä te aloitte haukotella? Mä pääsin riville kahdeksan...
harmillista etten pääse mukaan. idea on hyvä ja noinhan ne asiat oikeastikkin ovat..
Välillä on varmasti kovaa. Kaikilla. Oletko valmis tekemään kaiken, jotta jotain konkreettista tapahtuu? Joko kyllä tai ei. Keinot löydät varmasti labyrintisa ulospääsemiseen; Luet kirjoja, vältä negatiivisia ajatuksia, kiinnitä huomiota pukeutumiseen. Ainoa asia, jonka tarvitset tässä vaiheessa on rautainen asenne. En usko sulla olevan suuria klikkejä, jotka estäisivät sua saavan naista. Valinta on siis sun!
Parannuskeino alkoholismiin:
- lopeta alkoholin juominen
Parannuskeino skitsofreniaan:
- lopeta harhainen ajattelu
Parannuskeino yksinäisyyteen:
- hakeudu toisten ihmisten seuraan
Parannuskeino kaikkeen:
- tarkista asenteesi
Legenda kertoo, että kerran eräässä kirjastossa eräs nainen teki aloitteen. Valitettavasti tämä legenda on jo niin vanha, että mitään tarkempaa tietoa tuon aloitteen tekotavasta ei ole säilynyt. Saattaa myös olla niin, että tämä legenda on välittynyt meille vääristyneenä ja että alkuperäinen legenda ei sisällä mitään aloitetta, vaan paremminkin jonkinlaisen toteutumattoman aikomuksen. On myös mahdollista, että tämä legenda on vain minun oma hämärä harhani, kenties syntynyt unessa viime yönä...
aivan loistava sarjakuva tuo Ilman Naista! Mitenhän en oo ennen kuullut siitä? Pitää oikein tulostaa se
Kuules, Ideanikkari, sun sanallinen antisi, ideointisi, ajatuksesi ja itseironiasi oli sitä luokkaa, että ihastuisin suhun heti ellen olisi varattu.
Ilmottaudun heti vapaaehtoiseksi luuseriklubin naisavustajaksi ja täysin palkatta, ainoastaan puhtaasta auttamisen halusta.
Pitää kai tähän vielä kommentoida, että kiitos kehuista. On kuitenkin vähän eri asia kuulla niitä kehuja netissä kuin oikeassa elämässä. Varmasti monien luusereiden ongelma on se, että kirjoittaminen on se oman ilmaisun vahvin kanava.
Kaikille innokkaille jäsenehdokkaille tietysti annan siunaukseni; sen kun otatte idean käyttöön ja laitatte luuseriklubin jaloilleen. Varsinkin pääkaupunkiseudulta jäseniä voisi löytyä ihan hyvinkin. Itse asustelen ihan jossain muualla, joten osallistun korkeintaan verkkoklubin toimintaan. Ironista on se, että jo kehumani hyvä ammatti ja toimeentulo koki juuri pahan takaiskun. Otin ison askeleen kohti todellista luuseriutta, ja minun on nyt parasta keskittyä korjaamaan tilannetta sikäli kuin voin. En siis ala käyttämään aikaani esimerkiksi nettisivujen tekemiseen (kun en homma entuudestaan hallitse), mutta annan ideani vapaaseen käyttöön.