Niin se vaan on,et kun on pettynyt pahasti ja alottaa uuden suhteen ei sitä osaa enää rakastaa ketään kuitenkaan.Itse erosin syyskuussa 08 ja löysin uuden viikon sisällä.Niin siinä kävi kuitenkin että se toinen ihminen vain helpotti elämää,mut sitten kuitenkin huomaa että ei sitä pysty toista kuitenkaan rakastamaan tarpeeksi.Haluisin lähtee tästä uudesta suhteesta pois.Mutta ei se olekkaan niin helppoo,kun toinen rakastaa todella paljon mua.En tiedä miten lopettaisin suhteen,etten satuttaisi naista josta välitän kuitenkin paljon,mut en haluu elää tälläisessä suhteessa pidempään.Tiedän miltä se jätetyksi tuleminen tuntuu ja satuttaa sydäntä.Pitäs löytää jonkunlainen ulospääsy suhteesta satuttamatta toista kovasti.Ei pitäs ikinä eron jälkeen hakea uutta suhdetta ennen kuin on saanut omat tunteensa käsiteltyä,mutta näin pääsi käymään.kai se oli vaan sit sellaista että piti exälle näyttää et osaan se minäkin.Mut sit joutuu kuitenkin vielä viaton ihminen kärsimään vuokseni.Se satuttaa kyllä itseniäkin paljon.Pitäskö sitä vaan häipyä vai sanoa et tää ei toimi niinkuin pitäisi.Toinen exäni haluaisi minut takaisin kenen kanssa mulla on kolme lastakin.En uskalla kyllä siihenkään enää lähtee uudestaan etten satuttaisi exää ja lapsia enempää.Ei täs enää kyllä tiedä itsekkään mitä tekisi.Jotenkin on tunteet niin sekaisin ettei sitä osaa ketään enää rakastaa tosisaan vai onkohan se vaan se pelko et taas sattuu ja paljon.Erot on aina vaikeita käsitellä olis pitänyt käydä vaan juttelemas jollain tohtorilla,mut viina se vain vei ja tuli tunteensa tapettua alkoholiin.Kuitenkin kaipaan sitä edellistä rakkautta niin paljon etten voi sitä unohtaa ja olla koko ajan ajattelematta toista ihmistä ketä rakasti todella paljon.T: Mies :(
Ikävää
tää elämä
71257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mikä oli se syy, miksi piti erota ja löytää uusi niin kiireellä?
Itse olen juuri tällä hetkellä samanlaisessa roolissa kuin nykyinen naisystäväsi. Pelkään jatkuvasti, että olen miesystävälleni ja rakkaalleni vain se laastarisuhde eli apu pääsemään eroon entisestä elämästä...seuraa yksinäisyyteen. Hän myöntää, että ajan kanssa rakkaus tulee, jos tulee. Olen itse todella rakastunut, koska miehessä on paljon hyvää ja viihdyimme alusta alkaen todella hyvin yhdessä. Nyt (4 kk jälkeen) ovat fiilikseni alamaissa, koska en ole ollenkaan varma, miten tässä tulee käymään. Jatkuuko suhde, kehittyykö se ja rakkaus vai sitten ei. Tämä epätietoisuus jäytää mielessäni ja aiheuttaa selväsi ongelmia kun puran mieltäni mieheen. Pakkohan on ääneenkin sanoa, jos jokin painaa mieltä...
Positiivista tilanteessasi on se, että sentään TUNNET! Ajattelet naisystäväsi tunteita ja myönnät pelkääväsi naisystäväsi satuttamista. Mutta. Vinkkinä antaisin, että jos todella olet tullut tuohon johtopäätökseen, ettet pysty tuota naista rakastamaan nyt etkä varmasti jatkossakaan, ole hyvä ja selvitä asia hänelle. Olette jo lähes puoli vuotta seurustelleet. Mitä kauemmin seurustelette, sitä vaikeampi naisen saattaa olla päästä erostanne yli.
Tiedät itsekin, miltä tuntuu rakastaa ja sitten tulla jätetyksi? Tuntuu kuin maailma pysähtyisi eikä valoa näkyisi missään. Mutta ole kiltti ja tee asia selväksi naisystävällesi. Se satuttaa häntä, mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän se satuttaa. Pitkittämällä teet enemmän vahinkoa...
Joskus elämä todella koettelee. Onneksi aina on huominen ja suruistakin selvitään kun muistaa huomata myös hyviä asioita ja antaa auringon paistaa, kun sen aika on!
ehottomasti kertoa sun tunteista nykyiselle naisystävällesi ,se on tärkeää ,olet aloittanut uuden suhteen liian kiireellä ja hopusti ,ettet ole ehtinyt löytää mitään tasapainoa eron jälkeeen, suhde voi jatkua mutta et tule olemaan onnellinen koska voit huonosti ja siitä myös kirjoititkin ?
tärekintä olisi löytää sisäinen rauha ja tasapaino uuden ja vanhan tunteen välille ja sitä sinulla ei ole.
muutama vuosi yksinään ja keskityt lapsiin ,niin kyllä taas elämä maistuu !!
ole kuitenkin rehellinen .äläkä syöksy takaisin vanhaan suhteeseen enään.
tarkoitettu Ap :)
että jotenkin vaan pitäisi osata sanoa miehelle ettei loppuelämää voi odottaa että rakkaus heräisi ...Entä jos ei koskaan rakastaisikaan niin paljon kuin olisi mahdollista , siinä menettäisi molemmat .
Hei! et kirjoittanut että miksi olet niin pettynyt, päättyikö edellinen parisuhde siihen että sinua petettiin siinä? Jos näin kävi niin sellaisesta toipuminen vie todellakin aikaa.. ilmeisesti otit uuden kumppanin niin nopeasti vain siksi että oli liian tuskallista käydä yksin asioita läpi mitä oli tapahtunut.. Tiedän tunteen, olen joskus itsekkin syyllistynyt siihen mutta siitä ei ole seurannut mitään hyvää..se että tunnet ettet osaa enää rakastaa ketään johtuu vain siitä että rakastat vielä entistä kumppaniasi, halusit tai et mutta ihminen kun ei voi tunteilleen mitään.. neuvoisinkin sinua todella nyt lopettamaan suhteen missä et voi antaa rakkautta etkä olla toiselle kumppani niinkuin oikealta parisuhteelta vaaditaan.. kerro rehellisesti niinkuin asia on mitään salaamatta, se sattuu mutta uskon että hän ymmärtää jos ei heti niin myöhemmin kyllä.. Kun on loukattu ja solmussa omien tunteiden kanssa olisi kaikkein paras olla ihan yksin niinkauan kun on päässyt tasapainoon tunteitensa kanssa.. se on vaikeaa mutta niin loukkaa vähiten itseään ja muita..
Niinhän siinä sitten kävi. Sitä ei vaan voi ymmärtää miksi toinen on "käyttänyt hyväksi" 7kk. Puhunut kauniita asioita ja käyttäytynyt niin että on yhteinen tulevaisuus. Mutta eipä mennyt kuin pari päivää kun exä pyysi takaisin ja ero tuli. Siinä ei enää merkinnyt minkään valtakunnan tunteet tai muutkaan. Kuinka kukaan voi olla niin kylmä? Ja varsinkin nyt sitten sanoo että ei ole koskaan ollutkaan varma tunteistaan. Oliko se sitten niin hyvää näyttelemistä kaikki? Vai eikö pysty enää käsittelemään asiaa, joten täytyy poistaa se mielestä noin? Uskotteko muutenkaan että ne vanhat suhteet voi toimia, jos se on ollut ennenkin yhtä helvettiä? Vaikka kuinka unohdetaan vanhat kitkat, niin kyllä ne esiin sieltä tulee jossain vaiheessa. Aika kultaa muistot...