Olen nyt seurustellut melkein vuoden erään kiinalaisen tytön kanssa. Hän on opiskellut suomessa 3v eikä ollut edes ennen minun tapaamista suunnitellut jäävänsä suomeen. Kun me tavattiin hänellä oli jotain säpinää jonkun toisen kiinalaisen miehen kanssa joka asuu amerikassa ja jolla on rahaa ja mainetta. Minä itse olin silloin vielä opiskelija, tällä hetkellä olen työtön ja koitan aktiivisesti etsiä töitä. Yritän itse elää tässä päivässä ja koittaa tehdä joka päivästä mahdollisimman kivan meille kummallekkin. Aina otan hänen tunteensa huomioon kun olen jonnekkin menossa käymään tai jotakin tekemässä. Kysyn onko ok että menen tänään käymään kaverillani jne. Teen romanttisia illallisia joskus ennen kun hän tulee töistä. Hän siis käy kerran viikossa tekemässä siivoustyötä että saatais vähän yhdessä säästettyä enempi rahaa. Me kuitenkin suurimmaks osaks eletään mun työttömyyspäivärahoilla. Hän sais vanhemmiltaansa rahaa mutta me ei olla käytetty niitä vaan ollaan säästetty tulevaisuutta varten ja yritetty elää vaan näillä pienillä rahoilla mitä mä saan ja sitten sillä pienellä palkalla mitä hän saa. Tänään kun olimme minun mummulla käymässä ja hän hypisteli nukkea, sanoin hänelle että ole varovainen että se nukke ei mene rikki kun se on posliinia. (hän on toisinaan vähän huolimaton) Tästä sain illemmalla kuulla kuinka hänelle tuli paha olo tästä. Vaikka itse en millään tavalla sitä pahalla sanonu. Yks kerta kun tein ruokaa ennen kun hän tuli töistä ja olin pistäny kynttilät ja kaikki. Hän tuli kotio ja kysyi olinko lähettänyt erään työhakemuksen joka minun piti lähettää. En kuitenkaan ollut saanut sitä lähetettyä eräästä syystä. Kun sanoin että en pystynyt tämän takia sitä lähettään, mutta lähetän sen heti huomenna. Niin hän alkoi kyseenalaistaan heti että en ole edes yrittänyt. Olin tehnyt hyvät ruuat ja kynttiläillallisen niin ensimmäisenä aletaan valittaan eikä voida sanoo jotain kivaa esim. "Tuoksuu tosi hyvältä, ompa täälä kaunista". Olen yrittänyt aina sovitella riitatapauksissa ja koittanut olla huutamatta. Monesti en huudakkaan enkä mitenkään raivoa mutta silti musta saadaan aina se syyllinen. En juo alkoholia kun kerran parissa viikossa. En polta tupakkaa. En oikeasti enään ymmärrä että missä on vika. Tuntuu että ihan mitä tahansa teenkin niin aina löytyy joku syy ruveta itkemään ja syyllistää minua. Tänään hän sanoi että hänestä tuntuu että en rakasta häntä enään niin paljon kuin ennen. Sanoin että miten susta voi tolta tuntua, ja että musta tuntuu pahalta että sä sanot edes noin. Ja että rakastan häntä. Mutta silti hänestä vaan tuntuu siltä. Nyt hän sitten päätti mennä sohvalle nukkuun ja sanoi että ehkä on parempi että nukun toisessa huoneessa. Ei edes riidelty eikä huudettu toisillemme. En sanonut omasta mielestä mitään mikä olis voinut pahottaa hänen mielensä. Aikasemmassa elämässä olin 4v yhden naisen kanssa ja olin silloin paljon äkkipikaisempi enkä muutenkaan kohdellut tätä naista silloin niin hyvin kun hän olisi ansainnut. Nyt kuitenkin tässä suhteessa olen muuttanut itseäni todella paljon ja pyrin aina olemaan mahdollisimman kärsivälline ja sanomaan kaiken ystävällisesti. Mutta ei sekään tunnu riittävän. Nyt tajuan vasta kuinka hyvä nainen minun entinen oli. Mitä ootte mieltä ? :(
Olenko kusipää?
Mies 22
152165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kulttuurierosta? Persoona riippumatta kulttuurista varmaan määrää kuitenkin eniten, tuntuu herkältä tyypiltä. Tuntuu erikoiselta, eikös kiinalaiset ole enemmän palveluhenkisiä kuin oikuttelijoita. Entäs kielijuttu, onko jotenkin hallinnassa vai tuleeko käsitetasolla ymmärrysvaikeuksia. Saako hänestä jotenkin selville, mitä haluaa vai ilmeneekö vai tuollaisena kehollisena viestintänä. tällaisia tuli mieleen..
on osakseen kulttuurieroakin. On kyllä vähän liiankin herkkä tyttö. Me puhutaan englantia jota kummatkin puhuu ja ymmärtää ihan hyvin, mutta joskus tulee väärinymmärryksiä. Ja tuntuu että kun jotain yrittää kertoo niin tahallaan väärinymmärretään. Ei kyllä oikeesti saa yhtään selvää että mitä hän haluaa. En monesti tiedä että miten minun pitäisi käyttäytyä. Väittää että olen kylmä koska en tee JOTAIN. Myönnän että nyt olen nyt suojannut omia tunteitani olemalla kylmän realisti. En halua ruveta itkemään ja murehtimaan. Mutta en myöskään lietse negatiivisia ajatuksia meistä. Minun ongelmani on ehkä se että sanon asioita välillä töksäyttävästi ja toiselle saattaa tulla paha mieli varsinkin jos on herkkä, eikä riitä ymmärrys.
Äsh...se varmaan haluaisi, että "ryhdistäytyisit" ja hankkisit niitä töitä, niin ettei hänen tarttisi "yksin siivoilla"...
Sit se pitää sitä "rakkaudettomuuden osoituksena", jos et näe asian eteen vaivaa.
että melkoinen omaan napaan tuijottaja ja marttyyri olet. Näet vain hyvät puolet itsestäsi. Minä sitä, minä tätä. Ei ihme jos toiselta, jopa kärsivälliseltä kiinalaiselta, palaa pinna.
olenhan täydellinen
siis täydellinen kusipää.
Vähän samoilla linjoilla. Tytöstä olisi ollut järkempää huonossa rahatilanteessa lähettää se työhakemus kuin duunata kynttiläillallinen. Kauhea akka!
Mutta eniten häiritsee tuo loppukommetti: kuinka hyvä nainen se edellinen olikaan. Voisiko tyttöystävä aistia sinusta tuollaiset ajatukset? Voi.
kulttuurieron käsitteen? Tehdäänkö heillä joskus kulissimaisesti jotakin, vaikka meidän ajattelun mukaan tekemisellä ei olisi kummoista järkeä. Ei taida joutua herkkyytensä kanssa vastakkain opiskelussa ja muuten, eli ilmeneekö ja haittaako eniten henkilötason suhteessa. Toinen mahdollisuus on, että kertyy kaikkea muualtakin, ja kumoaa sitten Sulle.
hits you for over 9000!! :P Oli vähän vaikee jäsennel mieles kaikkee tota tekstii tos muodos mut aika romanttine tyyppi oot kyl vissii et pointsit siit :-D.
Kysymyksessä on aikas normaali suhdeongelma. Toinen on vaativa (=dominoiva), toinen taas alentuu mihin tahansa. Näin vaativampi osapuoli pääsee vähän liiankin vaativaksi kun toinen ei ikinä pistä vastaan. Näin ollen vaativampi osapuoli tottuneesti sanoo jatkuvasti mitä pitää tehdä ja sanoo omia mielipiteitään käskyinä, tossun alle jäävä tottelee mukisematta, huomaamatta että häntä jatkuvasti käsketään tekemään asioita.
Valitettavasti olen ollut tässä tilanteessa itsekin, olen ollut sekä alentuva että dominoiva.
Rakkaus on harmoniaa ja sitä, että osaa ottaa toisen mielipiteet huomioon, muttei alennu pomputeltavaksi. Jotkin ihmiset ovat luontaisesti vaativia, mutta sen huomaa jo suhteen aluvaiheilla. Kuitenkin suurin osa näistä epätasa-arvo suhteista on muodostunut ajan myötä. Useimmiten alentuva on ensimmäisiä suhteitaan elelevä, vaativampi on jo kokenut, ehkä jopa kokenut tossun alla olemisenkin.. Paha on lähtenyt kiertämään.
Tässä tilanteessa ja näissä suhteissa en ole itse nähnyt muuta ulospääsyä, kuin ero. Kun toinen on antanut itensä pomputeltavaksi, vaativampi on siihen jo tottunut, ja vuosien päästä kun asia huomataan on jo koko suhteeseen totuteltu molempien kannalta, ja tämä vaikuttaa siihen miten toisen ihmisen näkee ja on oppinut tuntemaan; Alistettu kokee ettei osaa laatia sääntöjä, ei osaa sanoa mielipidettään, ja dominoiva pitää tilanteesta jossa hän saa olla perheen pää ja saa aina tahtonsa läpi.
Harvemmin tällainen suhde päätyy eron sijasta henkiseen- ja/tai fyysiseen väkivaltaan, vaikka tämäkään ei ole epänormaalia. Kun ei haluta erota mutta rakkaus alkaa hiipumaan (alistuva alkaa tajuta tilannetta ja haluaa pistää vastaan vuosien pomputtelun jälkeen, mutta dominoiva alkaa pistämään vastaan "toisen ennenkuulumatonta määräilemistä"), suhteeseen muodostuu ongelmia. Rakkaus hiipuu, suhteessa syntyy riitoja joiden koko kasvaa ajan myötä. Aletaan heittelemään haukkumasanoja, ensin yleensä dominoivalta osapuolelta ja sitten yleensä mikäli dominoiva on mies, myöhemmin alkaa esiintymään jonkinsortin fyysistäkin väkivaltaa. Naispuoliset dominoijat harvemmin suosivat fyysistä väkivaltaa, vaikka tämäkään ei ole ennenkuulumatonta. Miehet ovat luonteeltaan yleisesti agressiivisempia ja dominoiviakin, joten heidän kynnys fyysiseen väkivaltaan on matalampi. Kumpaakin kuitenkin tavataan.
Työllä tällaisenkin suhteen voi saada elvytettyä, mutta se vaatii paljon aikaa, miettimistä ja halua. Asiasta täytyy heti lähteä keskustelemaan, ja osapuolien täytyy sopia ettei keskustelun aikana huudeta, kiroilla, tai riidellä, sillä tämä vain lisää "bensiiniä tuleen".
Lisäksi on muistettava, että kummankin on todella haluttava muutosta, ja kummankin on tajuttava ongelma jotta sitä voidaan alkaa ratkomaan. Kaikki on keskustelusta kiinni.
Kun asia on hyväksytty, kumpikin on valmis muutokseen ja kumpikin haluaa jatkaa suhdetta, voidaan alkaa pohtimaan ratkaisua. Kysymyksiä joita olisi hyvä pohtia on mm.
"Mikä minussa ärsyttää toista osapuolta?", ja "Mitkä asiat minua ärsyttää hänessä?". Kun suhde saadaan tältä tolalta tasapainoon, ymmärretään toisen näkökulmaa. Kun esimerkiksi dominoivalle kerrotaan rauhallisen keskustelun ja suhteen pelastamisen merkeissä että määräily tietyssä tilanteessa aiheutti pahaa oloa, hän saattaa huomata sen. Dominoivat eivät välttämättä tajua kuinka pahaa jokin sanominen tekee toiselle, koska siitä on tullut jokapäiväistä.
Kun dominoiva taas kertoo kuinka "Haluan että puhut kanssani", "En saa ikinä keskustelua aikaiseksi", tai "Kun sanon jotakin, et ole huomaavinasi minua", toinenkin osapuoli ymmärtää mitä puhumatta oleminenkin voi satuttaa yhtä paljon kuin haukkuminen.
Tilanne ei ole siis epätoivoinen, se on pelastettavissa, mutta se vaatii molemmilta paljon.
Helpoin ratkaisu olisi tietysti ero. Sillä epämiellyttävästä tilanteesta pääsee pois, ja epämiellyttävän henkilön luota.
Mutta täyttyy muistaa ettei helpoin ratkaisu ole aina se oikea.
Juurikin näin. Meinasin itse kirjoittaa aivan samalla tavalla, kuin Twink. Tosin en ehkä olisi osannut muotoilla sitä noin hyvin.
Eli ongelma on siinä, että nainen on dominoivassa asemassa suhteessa ja sinä hyväksyt kaiken, mitä tulee niskaan.
Siinä olen eri mieltä, että en usko keskustelun olevan välttämättä suhteen pelastus. Toki mahdollista se on, en vain näe sitä kovinkaan todennäköisenä. Harvoin dominoivassa asemassa oleva luopuu paikastaan kovinkaan herkästi.
Kuvainnollisesti nainen kävelee rinta pystyssä edellä ja sinä marhaat kumarassa perässä. Ja nainen on yksinkertaisesti kyllästynyt tähän. Asetelma, ei nyt pitäisi saada tosin päin, mutta vähintään sinun pitäisi kulkea rinnalla, henkisesti.
Mikäli haluat naisen takaisin, niin että sinulla olisi mitään mahdollisuuttakaan, sinun pitäisi yksinkertaisesti ottaa etäisyyttä naiseen. Vähän välittää, mitä nainen tekee, sanoo, on. Mahdollisuus onnistumiseen on fifty fifty. Koska tuossa nainen myös saa hyvän syyn lähteä.
Kaiken kaikkiaan hankala tilanne.
haasteita, puhutte molemmille vierasta kieltä, olette eri kulttuurista jne.
Aivan vastaava tilanne voi kuitenkin olla ja hyvin usein onkin kahden ihan supisuomalaisenkin välillä. Kulttuurieron piikki en siksi tätä laittaisi.
Äkkiä ajateltuna suhteenne suurin haaste on ehkä tällä hetkellä taloudellinen tilanteenne ja sitä kautta tulevaisuutenne epävarmuus. Avokkiasi varmasti stressaa kovasti tilanteenne ja hän miettii sitä paljon itsekseen päivän aikana. Sinun hän toivoisi olevan aidosti aktiivinen työnhaussa, jokainen päivä, kun asian eteen ei ole tehty mitään, on edellistä raskaampi ja tuottaa murhetta ja huolta. Tiedän, koska olen itse ollut siinä tilanteessa.
Oletko ihan oikeasti aktiivinen, vai "unohteletko" hakemuksia, ajatteletko että sitten huomenna tai ensiviikolla, tuota ja tuota paikkaa ei kannata hakea siitä ja siitä syystä? Sellaisen huomaa helposti.
Romanttinen illallinen on tietysti lähtökohtaisesti mukava asia, mutta jos päälimmäisenä mielessä on koko päivän ollut huoli toimeentulosta ja sitten toinen on jättänyt hakemuksen postittamatta, niin reaktio on kyllä ihan ymmärrettävä.
Avokkisi voi olla masentunut tai kroonisesti ahdistunut elämäntilanteestanne tai sitten jostain muusta, henkilökohtaisemmasta syystä. Et ole kusipää, mutta olet ehkä vähän voimaton tukemaan toista hänen väsymyksessään ja epävarmuudessaan. Tuo, että toinen syyttää rakkauden puutteesta, menee sohvalle nukkumaan, ottaa etäisyyttä jne, on selvä signaali hänen epävarmuudestaan. Parasta olisi, kun et olisi milläsikään, lohduttaisit ja ja olisit läsnä, vaikka aina ei ole niin helppoa ja kivaakaan ja vaikka toinen ei aina olisi niin reilukaan.
Paras toimintatapa olisi hoitaa jämptisti ja luotettavasti ne työnhakuun yms. liittyvät asiat joista on sovittu ja puhuttu. Eikä mitään selityksiä ja tekosyitä. Ei tarvitse olla liian kiltti, joustava ja ymmärtäväinen eikä hyppiä toisen pillin mukaan. En usko, että avokkisi oikeastaan edes haluaa sitä. Todennäköisesti hän haluaisi, että olisit lujempi ja luotettavampi ja lohduttaisit häntä lujalla halauksella, kun hänellä on itsellään huolia ja murheita. Älä anna kohdella itseäsi huonosti, se ei saa häntä kunnioittamaan sinua yhtään enempää, päinvastoin.
Jos oikasti olet alkanut haikailla eksäsi perään, sen kyllä helposti huomaa. Varsinkin, jos alat itse syyttämään häntä eksän haikailusta, peli on sitä myöten selvä. Ihminen syyttää usein toista siitä mitä itseasiassa tekee tai ajattelee itse. Ole rehellinen itsellesi. Tuntuuko, että avokkisi ajattelee liikaa exäänsä.. Ja mieti sitten, kuinka paljon itse ajattelet omaasi.
Tottakai voi loukkaantua siitä että et toimittanut työhakemusta, vaan tuhlasit rahaa tekemällä hienon illallisen. Jos on oikeasti vähissä rahat, niin silloin toivoisi siihen tilanteeseen rahallista apua ja pian, eikä rahojen tuhlaamista.
Illallinen oli toki ihana ajatus hänestä, mutta rahatilanteessanne se varmaan tuntui enemmänkin "pelottavalta".
Meillä on avomiehen kanssa melko sama tilanne. Tiedän miltä pienellä rahasummalla eläiminen tuntuu.
Suhteenne voisi parantua kun et ajattele tyttöystävääsi huonommaksi kuin edellistäsi. Nainen meinaa vaistoaa sen oikeasti.
Onnea teidän suhteelle ja rahatilanteelle.
Oma avomies tällä hetkellä nysvää kotona lomalla kun firmalla ei ole töitä antaa. Lomautuksen sai ja se alkaa ensi kuun alussa.
Sitä kyllä siivotaan kotona ja soitellaan päivittäin mulle töihin niin ilosella äänellä. Hoitaa koirat. En sitä sano, että ei olisi mukava tulla puhtaaseen tiptopkotiin, kun ukko on käynyt kaupassa. Mutta kyllä se vastuun ottaminen erilaisista asioista tuntuu olevan niin kamalan vaikeaa.
Rahatilanne tällä hetkellä on mitä on, ja suoraan sanoen vituttaa se, että toinen ei tee asian eteen mitään niin kuin sinunkin tapauksessasi. Olisit voinut tosiaan YRITTÄÄ viedä työhakemuksen yhtälailla kun meilläkin ukko olisi voinut YRITTÄÄ muistaa soittaa autoverosta, että se maksetaan osissa eikä könttäsummana. Tällöin olisi kyllä voinut se kodin siivoaminen ja sun tapauksessa kynttiläillallinen tuntua todella hyvältä.
Ensin tärkeät asiat pois ja sitten vasta se tilpehööri. Olisi varmasti tyttöystäväsi arvostanut paljon enemmän sitä, että hoidat tärkeät asiat pois.
Varmasti kyllä avovaimosi hermoja kiristää nykyinen rahatilanteenne. Ketä nyt ei hermostuttaisi se?
Hmmmm.... olette niin kovin nuoria...opiskeliko tyttösi yliopistos vai amk:ssa...? Onko teillä ikäeroa? Missä tapasitte..? Olette kyllä niin nuoria että kun sanon että mielestäni pitäisi tosiaan ensin hoitaa velvollisuudet ennen illallisia tuntuu liian tylyltä mutta niin se kuitenkin on vaikka itselläkin on vaikeuksia näissä asioissa.... Itse olen naimisissa myös aasialaisen naisen kanssa ja en kyllä kotimaiseen vaihtaisi tämä on oma mielipiteeni..