joka soittaa ystävälleni? Hän juttelee kyllä iloisesti ummet ja lammet ihan kuin ei mitään silloin kun minä soitan, mutta hän ei soita koskaan. Syy: on ollut niin kiirettä tässä, on aina kommentti. Hän kyllä heittää, että olisi kiva mennä sinne ja tänne yhdessä, mutta kun alan sopia aikaa, onkin hirveen kiire eikä oikein vielä tiedä ohjelmaansa. Just joo. Taidan olla vähän tyhmä, mutta surullinen. Olen kyllä yrittänyt olla hyvä ystävä, ilmeisesti siinä onnistumatta?
Miksi
aina minä
10662
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulla on melko sama juttu. Aina minä olen se joka soittelee kavereille, nuo eivät soita koskaan. Varsinkin yhden kaverin kanssa on niin että aina kun yritetään sopia milloin vaikkapa tulisin heille niin mikään aika ei käy, on kiireitä, joita hän ei sitten selittele minulle sen paremmin että mitä menoja hänellä sitten on. Alkaa vituttaa, kun olin suunnitellut kaikkea kivaa mitä tekisimme kavereiden kanssa lomalla mutta nyt ne sitten vaan kääntää selkänsä ja jättää yksin. Aina se että on menoa tai kiireitä, varsinkin muiden kaverien kanssa, mutta mua ei sitten vaivauduta pyytämään minnekään.
Olen myös kyllästynyt olemaan aina se osapuoli, joka soittaa eräälle kaverilleni. Outoa on se, että kun ehdotan kaverilleni tapaamista, niin hän suostuu melko usein. Mutta miksi hän itse ei voi koskaan soitella vaikka ihan vain kysyäkseen kuulumisia tai ehdottaa tapaamista. Joskus hän saattaa korkeintaan sanoa, että "vois nähdä tässä joskus. "Mutta jos tapaamisen haluaa saada aikaiseksi, niin minä olen se, joka joutuu vielä kyselemään, että milloinkas sitten neidille sopisi nähdä. Enpä ole itsekään enää soitellut hänelle vain kysyäkseen kuulumisia, koska viimeksi hän tokaisi puhelimessa, että "no oliko sulla muuta?!" Niin tuntui vähän siltä, että sori kun soitin ja välitin miten sulla menee.
Kuinka usein teidän kaverinne soittelevat ihan vain kysyäkseen kuulumia tai tavatakseen?
Kysyit milloin ne soittaa... Vastaus: Ei koskaan. Aina minä olen se joka soittelee ihan muuten vain tai joskus jos on vaikka asiaakin. Koskaan kukaan ei soittele muuten vain ellei olla sitten vaikka sovittu et se soittais mulle ja silloinkin aina vain siksi jos on jokin tärkeähkö asia. Poikaystävä sentään välillä soittelee mutta muuten saan itse kulutella saldoani pitääkseni yhteyttä "ystäviini".
et mulla oli ennen kasa *ystäviä*, joita kiinnosti kyllä jutella mun kanssa, jos minä soitin. Nyt ei kukaan soita, kun lakkasin itse olemasta aina se yhteydenottaja.Ei niitä kiinnosta mun elämäni muutenkaan, joten pysyköön poissa. Olen itsekin lopettanut lähes kaikki muistamiset. Jos ei tykätä, ollaan sitten senmukainenkin.
Joskus käy niin että soittaja joka aina soittaa, kuulostaa hieman epätoivoiselta ja näkyy. Jos ei voi olla itsensä ystävä, on vaikea olla ystävä muillekaan. Tämä on se epätoivo joka ajaa muut kauemmas.
Oletkin varmasti hyvä ystävä, sitä ei kukaan epäile. Mutta ystävyys riippuu myös paljon kemioista, ja joskus toisen kemiat saattaa muuttua niin ettei ne kohtaa enään oman sekoituksesi kanssa.
Olen itse juuri tämä toinen "ikävä" osapuoli, enkä jaksa enään pitää yhteyttä ja tavata paria kaveriani. Ja vika, jos sellaista saa hakea on minussa itsessäni.
En kuitenkaan halua ruotia asiaa ystävieni kanssa, haluan vain hautautua jo ihan toisiin kuvioihin. Se ei tarkoita ettenkö olisi kiitollinen niistä yhteisistä vuosista ystävieni kanssa.
En kuitenkaan halua loukata esittämällä asiaa suoraan, ettei ole vain innostusta tavata heitä enään.
Toki tapauksesi saattaa olla myös se, että ystäväsi on täysi työllistetty sekä seurustelu-, että työrintamalla, eikä jaksa vaan järkkäillä mitään tapaamisia. Jos epäilyttää, eikä nämä vihjaavat viestit ole hänen puoleltaan jatkuneet törkeän pitkään (vuosi-), voithan aina kysäistä missä mennään.
>En kuitenkaan halua loukata esittämällä asiaa suoraan, ettei ole vain innostusta tavata heitä enään.
Mua ainaskin loukkaisi enemmän se, ettei (toki kohteliaasti) asiaa esitetä suoraan. Eikös oikea ystävyys ole sen ansainnut?
kysy asiaa suoraan, jos se vaivaa. ystävien kanssa täytyy voida pystyä puhumaan. ehkä ystäväsi ei kaipaa enää seuraasi yhtä paljon.
kysellyt miksei soita koskaan,vastaus on aina kiirettä,kiirettä.
Tapaamme pakosta ainakin kerran vuodessa sukujuhlissa ja jos en ole sitten itse soitellut vuoteen, mentaliteetillä;antaa olla, niin eikö hän ensinmäisenä ole ihmettelemässä miksei ole kuullut minusta mitään, olisi niin kiva tavata ja höpötellä??? Just joo, tulee vähän skitsofreninen olo, kuka tässä vedättää ja ketä?
Siihen jos taas uudelleen vastaa, että miksi et itse soita koskaan vastaus kuuluu; on niin noita kiireitä ettei ole kerinnyt;?
Tulee mieleen Eduard Uspenskin satu Fedja setä kissa ja koira kohtaus; kop,kop. Kuka siellä? Posteljooni Petskin toin teille kevätpörriäisen.Kop,kop kuka siellä....
Joillekin lukijoille aukeaa tästä mitä tarkoitan;)
valikoituu ja karsiutuu väkisinkin matkan varrella. Esim. minun tosi ystäväni on tällä hetkellä Jeesus ja vaimoni. Ehkä en tähän elämäntilanteeseen muuta kaipaakaan. Vielä kun pitää huolta kahdesta lapsesta niin siinähän on jo paketti valmis. Kylmä maailma meidän ympärillämme oikein houkuttelee ihmisen eristäytymään ja erakoitumaan, valitettavasti. Mutta Jeesus on TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ. Jumalan siunausta