Ajattelin nyt kirjoittaa tänne parisuhde-palstalle ja kysyä neuvoa, mielipiteitä ja kokemuksia..
Eli olen reilu parikymppinen ja neljä vuotta oon ollu kaukosuhteessa ja on menny tosi hyvin aina, kun ollaan yhdessä ja ei oikeastaan ikinä oo ollu mitään riitaa tai sellasta ja luottamus pelaa todella hyvin. Minusta tuntuu, että hän todellakin on Se Oikea. Olen suunnitellut nyt muuttamavani hänen kotimaahansa (EU), mutta noh, tapasin tässä yhden miehen, johon ihastuin kovasti. Mitään pettämistä tai sellaista ei ollut, eikä tule olemaan!, mutta se sai minut miettimään..
Nyt olen puun ja kuoren välissä, koska tuli sellainen tunne "että sinkkuna minulla voisi olla vielä paljon koettavaa". Myös muutto toiseen maahan on jostain syystä alkanut vähän pelottamaan jo siitä syystä, että siel on lama ja kielitaidottomana on minun hankala löytää töitä. Huoh.. Kaiken lisäksi tämä kaukkorakkauteni haluaa viivyttää minun muuttoa sinne, koska hänellä on "jotain selvittämättömiä asioita ja pitää olla oikea hetki (ei siis lamaa)".
Olisiko teillä muilla kokemuksia, neuvoja, apua..? Mitä tässä voi tehdä? Mitä minä teen?!
Eli olen reilu parikymppinen ja neljä vuotta oon ollu kaukosuhteessa ja on menny tosi hyvin aina, kun ollaan yhdessä ja ei oikeastaan ikinä oo ollu mitään riitaa tai sellasta ja luottamus pelaa todella hyvin. Minusta tuntuu, että hän todellakin on Se Oikea. Olen suunnitellut nyt muuttamavani hänen kotimaahansa (EU), mutta noh, tapasin tässä yhden miehen, johon ihastuin kovasti. Mitään pettämistä tai sellaista ei ollut, eikä tule olemaan!, mutta se sai minut miettimään..
Nyt olen puun ja kuoren välissä, koska tuli sellainen tunne "että sinkkuna minulla voisi olla vielä paljon koettavaa". Myös muutto toiseen maahan on jostain syystä alkanut vähän pelottamaan jo siitä syystä, että siel on lama ja kielitaidottomana on minun hankala löytää töitä. Huoh.. Kaiken lisäksi tämä kaukkorakkauteni haluaa viivyttää minun muuttoa sinne, koska hänellä on "jotain selvittämättömiä asioita ja pitää olla oikea hetki (ei siis lamaa)".
Olisiko teillä muilla kokemuksia, neuvoja, apua..? Mitä tässä voi tehdä? Mitä minä teen?!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan ensiksi, ihastuminen on normaalia ja suht yleistäkin, perisuhteessa tai ei. Siitä älä huoelstu, se ei välttämättä tarkoita yhtään mitään. Toisaalta se voi olla oire pelostasi ähteä kotimaasta, ja mitä niin iso muutos voikin tuoda tullessaan. Hupsuhan sitä olisi jos ei pelkäisi! Jättää kaikki minkä tuntee, ja muuttaa kauas vieraaseen ympäristöön, yhden ihmisen vuoksi? Totta hitossa se pelottaa, niin montaa muttaa siinä yhtälössä on.
Mutta; se voi myös olla sen kaiken arvoista. Vaihtoehtoja on aina; jos homma ei toimi, voit palata takaisin ja sanoa ainakin yrittäneesi.
Jos kumpikin teistä on epävarma, ja kestätte etäsuhdetta vielä, minä väittäisin että aika ei tosiaan ole vielä oikea. Ehtiihän sitä.
Sinkkuna varmasti voisi olla vielä paljon koettavaa, mutta mieti; mitä sinkku tekee? Haluatko parisuhteen? Etsisitkö sinkkuna sitä seuraavaa? Jos nykyinen on hyvä, miksi tahtoisit aloittaa koko sen rumban uudestaan..? Sinkkuus ei ole niin hauskaa kuin muistat :D eläthän käytännössä sinkkuna jo nyt, et vain etsi parisuhdetta. Mitä jos katkaisisit suhteesi? Hyötyisitkö siitä? Hyötyisikö kumppanisi?
Ihastuminen tosiaan voi olla oire tai sivuseikka. avainkysymys tässä on se mitä Sinä elämältä haluat, ja miten sen saavutat. Suuret muutokset pelottavat aina, mutta niistä voi myös saada jotain todella hyvää. Ja muista; mikä ei tapa, vahvistaa!
***
Kiitos nopeasta vastauksesta. :) Tiedän tosiaan, että ihastuminen on normaalia. Tosin minulla on ollut sellaista, että hyvin harvoin tapaan ketään kiinnostavaa henkilöä. Jollain "tasolla" haluaisin selvittää, millaista olisi tämän toisen kanssa.. ei ennen ole tullut tällaista ajatusta edes mieleenkään, vaikka aikaisemmin olen pari kertaa ihastunut näiden neljän vuoden aikana, mutta jotenkin tämä ihastuminen on suurin tunne näistä kolmesta ihastumisesta ja meillä tosiaan juttu luisti ihan hyvin ja tää juttu vaikutti erilaiselta.. Mutta senpä takia ajattelin, että jos voisimme olla vain kavereita, vaikka voihan se olla vähän "turhauttavaa", kun haluaisi kuitenkin toisesta vähän enemmän eli esim. rakastelua... mikä taas olisi väärin, jos ja kun on varattu. Mut siis kaverisuhde olis ok.
Huh, en kyl ilkeisi kertoa näistä tuntemuksista kellekään, mutta täällä onneksi voi purkautua näin anonyymisti...
Sen verran voin viel kertoa, että minuun on kai aika helppo ihastua, koska olen mukava, kiltti ja nätti. Olen itse tosi tyytyväinen itseeni ja urheilen, jotta kroppa pysyy kauniina ja terveenä. Minulla on paljon harrastuksia ja kavereita. Niinpä sit tosi, yllättävän, moni mies on tullut ehdottelemaan kaikkea yhden yön jutuista seurusteluun asti. Ja aina olen tosiaan kaikki torjunut yks toisensa jälkeen, kun ei kuulu minun periaatteisiin se, että petetään, vaikka kaukosuhteessa olenkin..
Kyl muistan ne sinkkuajat ja silloin, kun löysin tämän nykyisen, en edes ollut etsimässä suhdetta, vaan oli sellaista "pakko saada mennä ja kokea", koska olin juuri puolta vuotta aikasemmin eronnut ahdistavasta suhteesta..
Minulla ei siis oo varsinaista "syytä" erota, enkä ehkä haluakaan erota, koska meillä on kuitenki menny niin hyvin. Vaikka tosiaan on hidasteena/ongelmana se, että asutaan eri maissa. Tää mies ei oo kuitenkaan puhunu minun kanssa tulevaisuudesta oikeastaan paljon mitään. En ole varma haluaako hän edes lapsia minun kanssa ja minä kyllä ehdottomasti haluaisin saada kaksi lasta.. ja haluaisin naimisiin.
Ehkä minun pitää selvittää hänen tulevaisuuden suunnitelmansa niin tarkkaan, että voin muuttaa toiseen maahan. Toisaalta. Pääseehän sieltä pois, jos haluaa! Mut jotenkin haluasin kokea myös Suomen kesää ja olla töissä sen aikaa, jotta saan kerättyä rahaa siihen. Olen ollut monet kesät poissa Suomesta ja nyt tekis mieli olla välillä Suomessa, kun oon niin monesti ollu jossain ihan muualla.
En siis erosta itse hyötyisi mitään muuta, kuin että saisin vapauden tutustua tähän toiseen enemmän kuin vain kaverina.. Kumppanini tuskin hyötyisi myöskään, mutta tiedän, että on niin hyvännäköinen, että siinä on sekin vaara, että joku nainen hänet vie, jos esim. pitäisimme taukoa..
"jotain selvittämättömiä asioita"
Jos siis tarkoitat, että sinäkään et tiedä mitä, niin kyllä minun hälytyskelloni ainakin soisivat. Miksi hän ei kertoisi suoraan?
Jotta voisi muuttaa jonnekin vieraaseen paikkaan, tukeutuen vain yhteen ihmiseen, ja jättäen taakseen kaiken (paitsi toivottavasti säästöt pahan tilanteen varalle ja keinon päästä käsiksi niihin vaikka kortit yms katoaisivat?) niin vaatii se melkoista luottamusta toiseen jo siksi, ettei siitä tule vain kallis hukkareissu. Tai pahempaa. Vaatii varmaan tavattoman paljon sinnikkyyttä ja rakkautta, että hän jaksaa auttaa sinua sopeutumaan kulttuuriin. Ja sinulta ymmärrystä ja viisasta näkemystä toisaalta sen suhteen mitä häneltä voi tai jopa pitää odottaa, ja toisaalta missä hän ei voi auttaa ja asiat ovat itsestäsi kiinni.
Jälkimmäinen epäilyttää, jos sinulla ei ole vielä kokemusta parisuhteista. Toki jos hänellä on kokemusta ja hän on kypsä ja viisas, niin se voi hyvinkin riittää.
Hän kyllä kertoi minulle, mistä homma kiikastaa. Ne liittyvät hänen omaan elämäntilanteeseensa, mutta en nyt tänne halunnut kirjoittaa suoraan. Kyse ei minun käsittääkseni ole mistään toisista naisista, vaan hän kuulemma tarvitsee aikaa miettiäkseen opiskelua/työtilannetta ja mitä haluaa tulevaisuudelta.
Rakkautta riittää ja olisin jo varmaan tässä lentolippuja sinne varailemassa ellen olisi tavannut tuota toista miestä, mikä ehkä avasi silmäni rakkaudesta.. Luotan kyllä kumppaniini, mutta tässä on vielä se, että hän ei oikein voi (tai halua?) joustaa sen verran, että muuttaisimme sellaiseen kaupunkiin kyseisessä maassa, jossa minun olisi huomattavasti paremmat mahdollisuudet löytää töitä.
Aargh, miksi asioiden pitää olla näin monimutkaisia.. Mutta ehkä minun on fiksumpaa odotella ainakin syksyyn asti ennen varsinaista muuttoa ja selvittää kaikki juurta jaksaen, että haluaako hän minut sinne oikeasti vai mikä tässä on.