Haluan toista miestä

Kihlattuni on kertonut ettei ole koskaan ollut kovinkaan halukas, että on enempi pidättyväisempää sorttia. Suhteemme alussa seksiä ei ollut yhtään enempää kuin nykyäänkään, olin vain silloin niin rakastunut etten kokenut asiaa ongelmaksi, hellyyttä ja kunnioitusta riitti seksinkin edestä. Nyt pari vuotta myöhemmin tuntuu vaan että puren kohta puuta himoissani, mies ei lämpene yrityksiini, sanoo vaan ettei tee mieli eikä huvita. Olen kaunis, en haise pahalta, muut antavat ymmärtää haluavansa mua omankin ukkoni edestä, toki uskon yksiavioisuuteen mutta alan olla niin puutteessa että menee järki. Parisuhdeterapiaan mieheni ei halua, sitäkin olen ehdottanut. Sanoo vaan että halumme eivät kohtaa ja häntä tulee ymmärtää, niin kai sitten.

Diisa kirjoitti:

Kihlattuni on kertonut ettei ole koskaan ollut kovinkaan halukas, että on enempi pidättyväisempää sorttia. Suhteemme alussa seksiä ei ollut yhtään enempää kuin nykyäänkään, olin vain silloin niin rakastunut etten kokenut asiaa ongelmaksi, hellyyttä ja kunnioitusta riitti seksinkin edestä. Nyt pari vuotta myöhemmin tuntuu vaan että puren kohta puuta himoissani, mies ei lämpene yrityksiini, sanoo vaan ettei tee mieli eikä huvita. Olen kaunis, en haise pahalta, muut antavat ymmärtää haluavansa mua omankin ukkoni edestä, toki uskon yksiavioisuuteen mutta alan olla niin puutteessa että menee järki. Parisuhdeterapiaan mieheni ei halua, sitäkin olen ehdottanut. Sanoo vaan että halumme eivät kohtaa ja häntä tulee ymmärtää, niin kai sitten.

Lue lisää

vittu mikä dille. voi voi ja kerron kumppanilleni haluavani toista, VITTU MITEN SÖDEEEE!!! aatteleppa pmalle kohalles. ota ja eroa, kunvittuas kuumottaa.luuseriiiiiiii

Diisa kirjoitti:

Kihlattuni on kertonut ettei ole koskaan ollut kovinkaan halukas, että on enempi pidättyväisempää sorttia. Suhteemme alussa seksiä ei ollut yhtään enempää kuin nykyäänkään, olin vain silloin niin rakastunut etten kokenut asiaa ongelmaksi, hellyyttä ja kunnioitusta riitti seksinkin edestä. Nyt pari vuotta myöhemmin tuntuu vaan että puren kohta puuta himoissani, mies ei lämpene yrityksiini, sanoo vaan ettei tee mieli eikä huvita. Olen kaunis, en haise pahalta, muut antavat ymmärtää haluavansa mua omankin ukkoni edestä, toki uskon yksiavioisuuteen mutta alan olla niin puutteessa että menee järki. Parisuhdeterapiaan mieheni ei halua, sitäkin olen ehdottanut. Sanoo vaan että halumme eivät kohtaa ja häntä tulee ymmärtää, niin kai sitten.

Lue lisää

Luuletko ja luuleeko miehesi tosissaan, että voit loppuelämäsi ymmärtää ja nääntyä seksin puutteessa? Jos asiaa ihan järjellä ajattelee, niin kyllä seksi on parisuhteessa melko suuressa roolissa; se on ainoa asia, joka erottaa ystävän rakkauden eroottisesta rakkaudesta. Koska halunne eivät kohtaa, niin se vaikuttaa tunteisiinne puolin ja toisin. Eli ne viilenee kunnes kuolevat kokonaan :(. Rakastumisen tunne kestää enimmillään kaksi vuotta: Olette olleet juuri sen ajan yhdessä? Eikö tässä vaiheessa kannattaisi tunnustaa, ettet voi olla tyytyväinen tässä suhteessa? Etenkin kun mies ei halua tehdä asialle mitään.

pillunORJA kirjoitti:

vittu mikä dille. voi voi ja kerron kumppanilleni haluavani toista, VITTU MITEN SÖDEEEE!!! aatteleppa pmalle kohalles. ota ja eroa, kunvittuas kuumottaa.luuseriiiiiiii

selvästi sivistymätön ja tyhmä. Saatko jotain tyydytystä siitä, että ilmaiset itseäsi mahdollisimman karkeasti? Sinustako kerran-pari kuukaudessa on suht tuoreessa suhteessa normimäärä..?

Aloittaja on ilmaissut ajatuksensa kumppanilleen, jonka kanta asiaan on lähinnä tasoa "no voi-voi". Suhde pyörii siis miehen ehdoilla - hänelle riittää haaleahko seksi kerran-pari kuukaudessa, eikä hän ole halukas millään tavalla tulemaan aktiivisempaa osapuolta "vastaan"... Minusta hiton itsekkäästi ajateltu. Hyvä seksi on kuitenkin oleellinen osa suhdetta - eikä tuo tilanne tuosta ainakaan paranemaan tule... Pitäisikö siis lyödä vaakakuppeihin kaikki suhteen hyvät ja huonot puolet..? Lapsiahan ei ole, joten erokaan ei sikäli olisi mikään "a big deal"...

Eilen sitten keskustelimme taas kerran mieheni kanssa suhteemme tilasta, nyt sain jo vähän vastauksiakin. Taitaakin olla niin, että mieheni kovan ja miehisen ulkokuoren alla asustaa pikkupoika, vaikka hän antaa mielikuvan tosi isosta egosta, on hän silti tosi herkkis. Kaksi vuotta kesti ennen kuin aloin tajuta tämän, aika surullista.. No, hän sanoi minulle että häntä pelottaa miehenä tapani puhua asioista niiden oikeilla nimillä, luulen hänen tarkoittavan täälläkin kritisoitua (?) tyyliäni, mikä on sitten saanut monet luulemaan kirjoituksiani provoiksi. Toisaalta hän on kovin ylpeä minusta, kunnianhimostani, eteenpäinpyrkimyksistäni, "mulle ei vittuilla" -asenteestani (tavallaan siis miehisistä piirteistäni), toisaalta hän haluaisi että olen pehmeä, äidillinen ja kotiin liittyviin arvoihin keskittyvä. Tämä minussa ilmenevä ristiriita (mieheni sanoja lainaten "kuinka kukaan noin naisellinen ja kaunis voi olla noin kova") kuulemma sitten vaikeuttaa hänen suhtautumistaan minuun naisena ja heittää samalla varjon koko suhteemme fyysisen puolen ylle. Mieheni on nyt varannut ajan psykologille, jossa hän aikoo puhua asioistaan ja myös siitä, että epäilee omaa riittämistään minulle miehenä. Kuten jo kerroinkin, seksiä ei ole ollut kummoisia määriä koko suhteemme aikana, joten "ongelma" on ollut olemassa myös silloin, kun en nähnyt kuin hänet. Oma olokin on aika ristiriitainen nyt, toisaalta olen iloinen, että äijäkulta otti asiat nyt vakavasti ja olen valmis parisuhdeterapiaan mikäli se tulee ajankohtaiseksi, toisaalta haluaisin lyödä hanskat tiskiin ja etsiä miehen, joka arvostaisi myös mua sellaisena kuin olen. En osaa olla pelkästään pehmeä ja äidillinen, tässä maailmassa kun ei tunnu pelkästään niillä piirteillä pärjäävän. Meni vähän nyt off topic, mutta menköön. Kiitos kaikille tähän asti tulleista asiallisista vastauksista :)