Hei!!
Olen 20-vuotias nuori kohta puolivuotiaan pojan äiti.
Olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä kohta reilut 4 vuotta, ja minusta alkaa tuntua että minun on pakko päästä pois tästä suhteesta, siitä asunnosta, yhteisistä hetkistä jne.
Ahdistus on kovin suuri!
Kaikki muuttui kun poikamme syntyi, jo seuraavina päivinä kun olin sairaalassa poikaystävästäni tuli kauhean piikikäs ja ilkeä. Osaa hän olla ihanakin, mutta nykyään se on todella harvassa.
Ensimmäiset 3kk minä hoidin poikaa 24/7. Tosin poikaystäväni saattoi pitää hetken sylissä ja vaihtaa vaipan tms, mutta nyt asiat on toisin.
Kun maidon tulo loppui ja poika oli n.3kk, minua itketti ja suretti, eikä ruoka enää maistunut, pyykit lojuivat nurkassa ja tiskit nuokkuivat altaassa. Kävin ulkona kun muistin.
Sanoin miehelleni että voisiko hän hetken olla pojan kanssa että saisin nukkua ja siitä se lähti, minä nukuin,nukuin ja nukuin. Olin pojan kanssa mutta minua väsytti koko ajan, itkin herkästi ja pienikin virhe minkä tein niin poika ystäväni moitti minua.
Siitä asti hän on ollut enempi lapsemme kanssa ja tunnen syyllisyyttä etten ole paljoa osallistunut lapseni hoitoon näiden vajaan 3kk aikana.
En ole uskaltanut hakeutua apuun, sillä aluksi luulin ettei tässä mitään hätää että normi väsymystä, mutta nyt tuntuu siltä etten enää kestä poika ystävääni enkä tätä "autuasta perheonnea" on olo että on pakko päästä pois. Poikaystäväni loukkaa minua jatkuvasti, jos yritän olla poikamme kanssa ja hän vain itkee ja itkee varsinki kun nyt tulossa eka hammas, minusta tuntuu että sekoan. Poikaystäväni nimittelee minua ja sanoo päivittäin että olen huono äiti. Äskenkin sanoin että olen todella väsynyt että levähdän hetken ja voin sitten lähteä vaikka vaunulenkille, niin se otti pojan ja meni makuuhuoneeseen syöttämään sitä ja puhu oikein isoon ääneen pojallemme " taas tuo äiti hylkää sinut, hyvä että se edes muistaa sinun nimen.Ei sitä kiinnosta". Mitä minä teen, voiko kukkaan auttaa/ymmärtää minua? Haluan muuttaa pois omaan asuntoon poikani kanssa, ja sopia huoltajuudesta esm: että 2/2 vk per nuppi, tai viikko ja viikko. Haluan uusia tuulia elämääni ja olla vapaammin. Käyn joskus tuulettumassa ystävien kanssa baarissa kun poika on isänsä kanssa viikonloppuisin mummolassa.
Poikaystäväni haukkuu minua juopoksi ja vittuilee jokaisesta tekemisestäni.Hermot menee, mutta jossain syvällä tulee välillä tunne etten halua päästää irti enkä luovuttaa vielä. Ja toiseksi, hän uhkailee aina kun puhun erosta ja pois lähtemisestä että poika jää hälle, että minä olen niin huono äiti etten voi pitää tätä lasta enkä osaa huolehtia ja että kyllä hän puhumalla lastenvalvojalle saa yksinhuoltajuuden. Eli hän kiristää näin minua etten voi lähteä. olen niin loppuun palanu etten enää vain jaksa!Mutta lapselleni en tee mitään pahaa! Ja sillon kun olen lapseni kanssa ollut kahden kesken ei minua hermostuta ollenkaan hoitaa häntä, mutta ainakun tiedän että poikaystäväni on lähtettyvillä tuntuu etten jaksa edes hoitaa lastani.tämä ei voi jatkua näin.
Olen 20-vuotias nuori kohta puolivuotiaan pojan äiti.
Olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä kohta reilut 4 vuotta, ja minusta alkaa tuntua että minun on pakko päästä pois tästä suhteesta, siitä asunnosta, yhteisistä hetkistä jne.
Ahdistus on kovin suuri!
Kaikki muuttui kun poikamme syntyi, jo seuraavina päivinä kun olin sairaalassa poikaystävästäni tuli kauhean piikikäs ja ilkeä. Osaa hän olla ihanakin, mutta nykyään se on todella harvassa.
Ensimmäiset 3kk minä hoidin poikaa 24/7. Tosin poikaystäväni saattoi pitää hetken sylissä ja vaihtaa vaipan tms, mutta nyt asiat on toisin.
Kun maidon tulo loppui ja poika oli n.3kk, minua itketti ja suretti, eikä ruoka enää maistunut, pyykit lojuivat nurkassa ja tiskit nuokkuivat altaassa. Kävin ulkona kun muistin.
Sanoin miehelleni että voisiko hän hetken olla pojan kanssa että saisin nukkua ja siitä se lähti, minä nukuin,nukuin ja nukuin. Olin pojan kanssa mutta minua väsytti koko ajan, itkin herkästi ja pienikin virhe minkä tein niin poika ystäväni moitti minua.
Siitä asti hän on ollut enempi lapsemme kanssa ja tunnen syyllisyyttä etten ole paljoa osallistunut lapseni hoitoon näiden vajaan 3kk aikana.
En ole uskaltanut hakeutua apuun, sillä aluksi luulin ettei tässä mitään hätää että normi väsymystä, mutta nyt tuntuu siltä etten enää kestä poika ystävääni enkä tätä "autuasta perheonnea" on olo että on pakko päästä pois. Poikaystäväni loukkaa minua jatkuvasti, jos yritän olla poikamme kanssa ja hän vain itkee ja itkee varsinki kun nyt tulossa eka hammas, minusta tuntuu että sekoan. Poikaystäväni nimittelee minua ja sanoo päivittäin että olen huono äiti. Äskenkin sanoin että olen todella väsynyt että levähdän hetken ja voin sitten lähteä vaikka vaunulenkille, niin se otti pojan ja meni makuuhuoneeseen syöttämään sitä ja puhu oikein isoon ääneen pojallemme " taas tuo äiti hylkää sinut, hyvä että se edes muistaa sinun nimen.Ei sitä kiinnosta". Mitä minä teen, voiko kukkaan auttaa/ymmärtää minua? Haluan muuttaa pois omaan asuntoon poikani kanssa, ja sopia huoltajuudesta esm: että 2/2 vk per nuppi, tai viikko ja viikko. Haluan uusia tuulia elämääni ja olla vapaammin. Käyn joskus tuulettumassa ystävien kanssa baarissa kun poika on isänsä kanssa viikonloppuisin mummolassa.
Poikaystäväni haukkuu minua juopoksi ja vittuilee jokaisesta tekemisestäni.Hermot menee, mutta jossain syvällä tulee välillä tunne etten halua päästää irti enkä luovuttaa vielä. Ja toiseksi, hän uhkailee aina kun puhun erosta ja pois lähtemisestä että poika jää hälle, että minä olen niin huono äiti etten voi pitää tätä lasta enkä osaa huolehtia ja että kyllä hän puhumalla lastenvalvojalle saa yksinhuoltajuuden. Eli hän kiristää näin minua etten voi lähteä. olen niin loppuun palanu etten enää vain jaksa!Mutta lapselleni en tee mitään pahaa! Ja sillon kun olen lapseni kanssa ollut kahden kesken ei minua hermostuta ollenkaan hoitaa häntä, mutta ainakun tiedän että poikaystäväni on lähtettyvillä tuntuu etten jaksa edes hoitaa lastani.tämä ei voi jatkua näin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mieluummin sitä, että ensin selvittäisitte välinne, ettekä noin vain eroaisi. Miesystäväsi tekee väärin, kun haukkuu sinua huonoksi äidiksi ym. Hänellä on ilmeisesti sellainen käsitys, että äidit eivät "käy ulkona", ovat väsymättömiä ja muutenkin täydellisiä.
Sinulla taitaa olla synnytyksen jälkeinen masennus, jota poikaystäväsi asennoituminen ei yhtään paranna. Voit tietysti myös vain tehdä niin, että otat vauvasi ja häivyt, ettehän te naimisissa ole. Onko lapsen isä edes tämän virallinen huoltajakaan? Tässä tilanteessa olisi paljon apua siitä, jos olisit ymmärtänyt olla antamatta tuolle miehelle yhteishuoltoa.
Pientä vauvaa ei voi hoitaa vuoroviikkohoitona. Lapsen on paras olla vain yhden henkilön, tavallisesti äitinsä hoidossa. Missä sinun vanhempasi ovat? Tukevatko he sinua? Olisi hyvä, jos voisit muuttaa heidän lähelleen ja saada heiltä henkistä ja taloudellista tukea ja hoitoapua.
Soita heti lääkärille ja aloita masennuksen hoito (lääkitys ja terapia)! Lääkärin luona juttelet sitten miehesi suhtautumisesta sinuun ym.
Hae apua masennukseen ja suhdeongelmiin heti! Ota vaikka ensin yhteyttä neuvolaan jos muu tuntuu vaikealta. Lapsen vuoksi hoida itsesi kuntoon: sinulla ei ole oikeutta pilata lapsesi varhaislapsuutta masennuksesi vuoksi. Lapsi kärsii jos isä haukkuu sinua hänelle ja sinä vain olla möllötät.
Vauhtia, hae apua nyt!
Kiitos viesteistä.
Aion hakea apua.kiitos
Herätys nyt oikeesti!!!
Kuka tahansa nyt masentuis jos rupeis tollasta kuunteleen, joten et ole ainut, mut siinä onkin se ero, että ei tollasta kuunnella!!! Ei sitä kenenkään hermo kestä et ruvetaan tunkeen sadistisesti tohvelin alle oikeen urakalla! Vai kestääkö?
No niin, eli lopeta se! Keinolla millä hyvänsä, ja voin sanoa, että ei sen takia tarvi edes erota, sen voi hoitaa sillainkin, että se on se mies joka haluaa sen jälkeen erota, eikä se enää kiristä edes lapsella sen jälkeen!!! Eli keinot on käytettävissä, kun vaan rupeet niitä käyttään, eikä tarvi hakee lääkäriltä hullun leimaa otsaan, tai taistella miehen kanssa huoltajuudesta, asian voi hoitaa fiksumminkin! Kuten ehkä huomaat, ei ole kivaa ruveta uhriksi, joten rupeehan oman elämäsi herraksi!!!
Tsemppiä, ja nyt nosta häntäsi pystyyn äläkä vaivu itsesääleihin ym. paskaan!!!
niin... väsyin myös joskus kun oli vauva ym,hoidin 24/7 ja meni samalla lailla, että poikaystävän kanssa huonosti ja hän sitte jossai vaihees alkoi hoitaa vauvaa yhä enemmän ja enemmän. Mulla meni masennus/väsy/ym niin pitkälle että sairastuin todella pahaan paniikkihäiriöön... Poika on nyt 2 wee, edelleen isällänsä (siitä syystä, kun tottui häneen silloin enemmän...) itselläni uusi poikaystävä ja odotan toista, ja yritän nyt kaikin tavoin pärjätä, onneks meillä on toimiva suhde ym, sillä tämä raskauski ollu niin vaikea että jos hänellä ois hermot mennyt, niin ois jo mennyt :) eksän kanssa nykyään olemme ystäviä, mutta jos ajoissa oisin hakenut apua, niin olisin säästyny huonolta omatunnolta, sairaudelta ja ehkäpä erolta? Toisaalta, myös sun poikaystävän ei ole mdn syytä piikitellä ja vittuilla, molemmat tiedätte että huonosti menee, niin hakekaa apua tai puhukaa siitä!!! meillä ed. suhteessa meni kans aika uhkailun puolelle kaikki, kunnes nykyään oon tajunnu ettei se mihinkään johda.. Ainiin, itsekin 20 wee oon...