Morjees, oon 15v poika ja oon tutustunut netissä 14v tyttöön. Molemmat rakastetaan toisiamme aivan valtavasti. (vaikka kuulostaa ehkä oudolta ? :ss)
Ongelma on kuten monella muullakin eli välimatka. Meillä on n. 1000km välimatkaa... Nähdään ensimmäisen kerran näillä näkymin kesällä. Tykkään hänestä ihan valtavasti, ja hän vähintään yhtäpaljon minusta. En vain tiedä jaksanko olla erossa hänestä. Ollaan pari kertaa kokeiltu olla pelkästään kavereita ja mietitty, että katotaan uudestaan sitten muutaman vuoden päästä. Mutta ei olla siihenkään pystytty, koska tykätään toisistamme niin paljon...
Välillä tuntuu että olisi parempi jos oltaisiin vain kavereita, välimatkan takia. Mutta välillä mietin jollei mulla olisi häntä ollenkaan.. Se olisi kauheinta.
En tiedä mitä pitäs tehdä, yrittää olla kavereita ja katsoa vanhempana uudelleen ? Vai jatkaa samaa malliin ja odottaa että nähdään ja voitais olla enemmän yhdessä ? kuulostaa varmaaa vitun tyhmältä kun ollaan niin nuoria ja kaikkee mut ihaa samaa, tulipaha kirjotetttuu.. koittakaa jotai vastailla :Ss
Ongelma on kuten monella muullakin eli välimatka. Meillä on n. 1000km välimatkaa... Nähdään ensimmäisen kerran näillä näkymin kesällä. Tykkään hänestä ihan valtavasti, ja hän vähintään yhtäpaljon minusta. En vain tiedä jaksanko olla erossa hänestä. Ollaan pari kertaa kokeiltu olla pelkästään kavereita ja mietitty, että katotaan uudestaan sitten muutaman vuoden päästä. Mutta ei olla siihenkään pystytty, koska tykätään toisistamme niin paljon...
Välillä tuntuu että olisi parempi jos oltaisiin vain kavereita, välimatkan takia. Mutta välillä mietin jollei mulla olisi häntä ollenkaan.. Se olisi kauheinta.
En tiedä mitä pitäs tehdä, yrittää olla kavereita ja katsoa vanhempana uudelleen ? Vai jatkaa samaa malliin ja odottaa että nähdään ja voitais olla enemmän yhdessä ? kuulostaa varmaaa vitun tyhmältä kun ollaan niin nuoria ja kaikkee mut ihaa samaa, tulipaha kirjotetttuu.. koittakaa jotai vastailla :Ss
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ensinnäkin rakkaus ei katso ikää. Joistakin voi tuntua hassulta ja ajatella ettei ikäisesi nuori voi mitenkään tietää, mitä oikea rakkaus on. Jos kuitenkin itse tiedät että oikeasti rakastat häntä ja kuten tuossa mainitsitkin ettet voisi elää ilman häntä, on merkki siitä että pidät hänestä kovasti.
Ei pidä tuhlata aikaa ja lykätä suhdetta muutaman vuoden päähän, mistä tiedät jos jompikumpi löytää toisen tai kiinnostus loppuu koska ette näe toisianne? voihan se toki loppua siitä huolimatta vaikka näkisittekin.
Jos kerran tapaatte kesällä, teidän kannattaisi miettiä silloin sitä lykkäämistä, että kestääkö suhteenne ja ovatko tunteenne tarpeeksi vahvoja kestämään kuukausien tai jopa vuosien erossaolon.
Ennenkaikkea kannattaisi mainita vanhemmillenne, ehkä he voisivat auttaa tapaamisten järjestelyissä...? Ei tarvitsisi odottaa että olette vanhempia. Voimia teille :)
Kiiiitos vastauksestaaaa : ) Kiva että joku kehtas vastaa.. : D
Itse ainakin kannattaisin, että kasvaisitte hieman vanhemmiksi. Ja kyllä, minä nyt provosoin sitä, että rakkaus on tuossa vaiheessa ehkä liian vahva sana, kun ette ole edes tavanneet. Ehkä vahva ihastuminen voisi olla enemmänkin lähellä oikeaa.
Teidän ikäisillä en usko, että vanhemmat alkavat silti hirveästi kustantamaan matkoja tuollaisille väleille. Ja jos se tuntuu hankalalta, kannattaisi miettiä pelkkänä kaverina oloa.
Kaiken lisäksi, olette kummatkin vielä uskomattoman nuoria, eikä rippikouluakaan ole vielä käyty. On parempi vielä tulla ja mennä, tutustua uusiin ihmisiin, kun jäädä roikkumaan sellaiseen seurusteluun, josta jo tietää, että se ei toimi oikeana seurusteluna, jos ette pääse muuttamaan lähemmäksi toisianne.
Uskoisin, että löydät jonkun kivan samanikäisen tytön ihan lähipaikkakunnaltakin, ehkä jopa samasta korttelista. Tuossa vaiheessa etäsuhdetta ei ehkä kannata alkaa vielä yrittämään, niin ei jää pahaa makua seurustelusta sitten suuhun.
Niin... Oon itseasiassa löytänyt yhen tytön, kenestä saattasin olla kiinnostunut ja se minusta : p Mutta sittenkun mietin kun joudun jättämään hänet. Se tuntuu niin pahalta koska tykkään siitä ihan sairaasti enkä haluis et se mun takii alkaa itkemään tai mitään.. Toivottavasti voitas pysyy silti kavereina.. Jos nyt ees pystyn jättämään häntä.... kuoleeeenns :ss
olen täysin eri mieltä äskeisestä vastauksesta...
olen nyt 17-vuotias tyttö. aloitin seurustelun yhteen mieheen juuri 15-vuotiaana, meillä tosin ei ollut välimatkaa kuin vaan 250km mutta sekin tuntui pitkältä... olemme edelleen yhdessä ja suhde toimii. minusta sinun ei kannattaisi odottaa vuosia, jos todella pidät hänestä niin kannattaa teidän ainakin kerran tavata ja katsoa että mihin suuntaan teidän suhteenne kehittyy.. voitte sitten miettiä jatkoa, mutta itse uskon kaukosuhteisiin. Eikä rakkaus todellakaan katso ikää! jokainen ihminen saa rakastua oli minkä ikäinen tahansa. Joten toivottavasti näette pian, onnea teillä! :)
Heti tyrmääviä kommentteja nuorista ja rakkaudesta. Itse olin 15 vuoden ikäinen likka kun tutustuin mieheeni nyt ikää meillä 44 eli yhdessä ollaan rämmitty jo 29 vuotta. Nuorimmainen on nyt 16 vuoden ikäinen ja en koskaan lähtisi tyrmäämään heti jos alkaisi seurustella nuorena toki valistaisin seksiasioissa. Ja sitähän ei tarvitse tehdä kaukorakkaudessa.
Juuri kuten hän sanoi, ei ikä, ei välimatka, ei mikään ole esteenä sille jos oikeasti molemmat haluatte olla yhdessä ja oikeasti välitätte! :)
Itse tapasin 15-16 vuotiaana oman miesystäväni netissä, asuimme yli 200km päässä toisistamme. Ja vuodet ovat todellakin näyttäneet että sen oikean voi hyvin löytää myös netistä ja paikasta, josta ei ikinä olisi lähtenyt häntä muuten etsimään!
Ei muuta kuin kaikkea hyvää ja onnentoivotukset sinne!
jeess, kiitos vastauksista.. En tajuuuu miten oon näin vaikeesee tilanteesee oikee joutunu :S :D noo, pitäää miettiih... : /
Ymmärrän tunteesi. Mulla on ollu melkein sama ongelma yhen jätkän kaa. Se asu junamatkan päässä enkä mä nähny sitä ku oikeestaan pari kertaa kuussa. SDun kannattaa harkita aikas tarkkaan ennen ku jatkat. Mulla se onnistunu, mut toivottavasti sulla. tv:elämään kyllästynyt