Olllaan oltu reilut 3v yhdessä, ja kummallakin vaikea ero takana. Toisella eron aikana ja minulla eron jälkeen kuuma suhde joista kummatkin saatiin rukkaset. Kuitenkin n puoli vuotta sitten alkoi kummankin eron jälkeiset suhteet lämmetä. Nyt ollaan tapeltu ja mukamas sovittu asiat, mutta... Kumpikaan ei luota toiseen ja arki painaa raskaana päälle.
Nyt pitäisi sitten osata päättää varmasti tulevaisuudesta, sillä puolison lapset ovat tod näköisesti muuttamassa meille.
Meillä on ollut todella paljon vaikeuksia, mm työpaikkakiusaamista, muuttoja, lasten sairastumisia jne.
Kun tietäisi mitä itse ja toinen haluaa, mihin itse kykenen ja ennen kaikkea, kestääkö tämä?
Kumpikaan ei tunne mitään toistemme lapsia kohtaan, onko se mukamas normaalia? Kuinka se on teillä onnistunut?
Nyt pitäisi sitten osata päättää varmasti tulevaisuudesta, sillä puolison lapset ovat tod näköisesti muuttamassa meille.
Meillä on ollut todella paljon vaikeuksia, mm työpaikkakiusaamista, muuttoja, lasten sairastumisia jne.
Kun tietäisi mitä itse ja toinen haluaa, mihin itse kykenen ja ennen kaikkea, kestääkö tämä?
Kumpikaan ei tunne mitään toistemme lapsia kohtaan, onko se mukamas normaalia? Kuinka se on teillä onnistunut?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kokemuksesta sanon: ei tule mitään! Myöhemmin vielä kadut sitä, että "uhrasit" lapsesi parisuhteen alttarille. Tarkoitan siinä vaiheessa, kun ehkä pitkänkin ajan jälkeen huomaat, ettei sittenkään toimi. Ajattele lapsiasi! Ovat lapsia vain kerran elämässään. Mä olen todella katunut ja toivon, ettet päädy mieheen!