Onko vika sittenkin minussa?
vai onko minut vain uskoteltu syyttämään itseäni.
lyhyesti:
-suhdetta reilu 5 vuotta takana
-Perheväkivalta tuttua, edesmenneen isäni pahoinpiteli äitini ja muut vanhemmat sisareni useaan otteeseen. (minä olin ainut johon ei koskenut,olis se vahva joka meni väliin,ja jota hän uskoi)
-Erosimme reilu vuosi sitten,mutta kuitenkin toisissamme niin kiinni että melkein koko ajan yhteyksissä.Viimeiset pari kuukautta olemme "seurustelleet taas. asumme yhdessä..
-Kesällä tapahtui ensimmäinen "kuritus"..olimme lämmitelleet suhdetta taas. mies otti viinaa ja tuli luokseni,rupesi jossain välissä kertomaan naisesta jokahänellä oli muualla jne.olin kuin en olisi välittänyt.lopulta lähdössä ajamaan autolla.otin avaimet,piilotin ja hän suuttui.
--> kuristi useita kertoja,pilkkasi kun rupesin itkemään, rutisti ja hakkasi käsiäni. Välillä oli hellä ja yritti saada seksiä.Sain hänet nukkumaan jne.Aamulla tilanne jatkui.Lopulta hän lähti.
-Meni pari kuukautta että ei nähty,oltu tekemisissä.
-sitten taas lämittelyä. hän sai siis oloni tuntumaan hyvältä,rakastetulta. niin täydellinen että ihanaa
-Nyt siis palattua.Kaikku menny hyvin mutta ottanut kahdesti viinaa suhteemme aikana.
-olimme 4 viikkoa sitten hänen vanhempien luona.otettiin kahdestaan muutama olut,kunnes hän halusi lähteä bilettämään muualle,olin vastaan koska kello jo paljon ja aamulla oli reissuun lähtö.
-hän tulistui kun en päästänyt häntä lähtemään vaan olin tiellä ja yritin puhua järkeä. paiskasi sänkyyn,sanoi että ei pelkää lyödä taas,kuristi,riepotti ympäriinsä.yritti repiä tukasta pihalle.minä vain hyssyttelin että vanhempansa eivät heräisi keskelle tätä kamaluutta.lopulta pihalle mentiin ja jaloista repien.Appiukko heräsi,kerkisi väliin,pakenin makuuhuoneeseen,tunsin häpeää. miehen isä kyseli syytä mieheltäni.olin kuulema itse aiheuttanut sen ja minulle täyin oikein jne. appi käski mieheni piharakennukseen nukkumaan, meni 10 min,mies tuli sisälle.oli pahoillaan,itki,puhdisti haavani,halaili ja rakasta,sai jäämään luoksensa... Asiasta ei keskusteltu seuraavana päivänä. Hän pakkasi kamat ja oli lähdössä asuinpaikkakunnalleen,yksin jne.JA minä annoin oman kivun olla ja suostutelin jäämään,oli aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
-Viime v.loppu,oltiin taas hänen vanhempiensa luona.oli todella kivaa.juteltiin suhteestamme.hän otti olutta (olin varautunut) sitten taas sama kuvio,hän rupeaa lähtemään muualle,yritin puhua jäämään,olla edessä.halata ja naureskella että höpö höpö,mennään nukkumaan jne. tulistui taas kun olin hänen edessään..huusi että tekis niin kovasti lyödä jne jne.heitteli menemään jne..lopulta mentiin nukkumaan eikä asiasta keskusteltu taaskaan..
-nyt normaalia arkea ja asioita ei ole tapahtunut.
Syyksi mies sanoo että ei hänellä ikinä muiden kanssa napsahda noin. Minä vain kuulema ärsytän häntä jne jne.. toisaalta olen jo alkanut uskoa tuota.
-Olen aina sanonut että en elä väkivaltaisessa suhteessa, lapsuuteni takia mutta olenko juuri nyt siinä väkivaltaisessa suhteessa.
-minun virheitäni ei hän anna anteeksi,riidoissa ne tulevat aina ilmi.
-minä annan kaiken anteeksi. pettämiset, josta jopa tulossa lapsi hänelle, (ei tekemisissä tulevan lapsen äidin kanssa jne.) siitä syyttää minua koska kerran erehdyin juttelemaan lapsen äidin kanssa ja kertomaan tilanteista jne jne.
vai onko minut vain uskoteltu syyttämään itseäni.
lyhyesti:
-suhdetta reilu 5 vuotta takana
-Perheväkivalta tuttua, edesmenneen isäni pahoinpiteli äitini ja muut vanhemmat sisareni useaan otteeseen. (minä olin ainut johon ei koskenut,olis se vahva joka meni väliin,ja jota hän uskoi)
-Erosimme reilu vuosi sitten,mutta kuitenkin toisissamme niin kiinni että melkein koko ajan yhteyksissä.Viimeiset pari kuukautta olemme "seurustelleet taas. asumme yhdessä..
-Kesällä tapahtui ensimmäinen "kuritus"..olimme lämmitelleet suhdetta taas. mies otti viinaa ja tuli luokseni,rupesi jossain välissä kertomaan naisesta jokahänellä oli muualla jne.olin kuin en olisi välittänyt.lopulta lähdössä ajamaan autolla.otin avaimet,piilotin ja hän suuttui.
--> kuristi useita kertoja,pilkkasi kun rupesin itkemään, rutisti ja hakkasi käsiäni. Välillä oli hellä ja yritti saada seksiä.Sain hänet nukkumaan jne.Aamulla tilanne jatkui.Lopulta hän lähti.
-Meni pari kuukautta että ei nähty,oltu tekemisissä.
-sitten taas lämittelyä. hän sai siis oloni tuntumaan hyvältä,rakastetulta. niin täydellinen että ihanaa
-Nyt siis palattua.Kaikku menny hyvin mutta ottanut kahdesti viinaa suhteemme aikana.
-olimme 4 viikkoa sitten hänen vanhempien luona.otettiin kahdestaan muutama olut,kunnes hän halusi lähteä bilettämään muualle,olin vastaan koska kello jo paljon ja aamulla oli reissuun lähtö.
-hän tulistui kun en päästänyt häntä lähtemään vaan olin tiellä ja yritin puhua järkeä. paiskasi sänkyyn,sanoi että ei pelkää lyödä taas,kuristi,riepotti ympäriinsä.yritti repiä tukasta pihalle.minä vain hyssyttelin että vanhempansa eivät heräisi keskelle tätä kamaluutta.lopulta pihalle mentiin ja jaloista repien.Appiukko heräsi,kerkisi väliin,pakenin makuuhuoneeseen,tunsin häpeää. miehen isä kyseli syytä mieheltäni.olin kuulema itse aiheuttanut sen ja minulle täyin oikein jne. appi käski mieheni piharakennukseen nukkumaan, meni 10 min,mies tuli sisälle.oli pahoillaan,itki,puhdisti haavani,halaili ja rakasta,sai jäämään luoksensa... Asiasta ei keskusteltu seuraavana päivänä. Hän pakkasi kamat ja oli lähdössä asuinpaikkakunnalleen,yksin jne.JA minä annoin oman kivun olla ja suostutelin jäämään,oli aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
-Viime v.loppu,oltiin taas hänen vanhempiensa luona.oli todella kivaa.juteltiin suhteestamme.hän otti olutta (olin varautunut) sitten taas sama kuvio,hän rupeaa lähtemään muualle,yritin puhua jäämään,olla edessä.halata ja naureskella että höpö höpö,mennään nukkumaan jne. tulistui taas kun olin hänen edessään..huusi että tekis niin kovasti lyödä jne jne.heitteli menemään jne..lopulta mentiin nukkumaan eikä asiasta keskusteltu taaskaan..
-nyt normaalia arkea ja asioita ei ole tapahtunut.
Syyksi mies sanoo että ei hänellä ikinä muiden kanssa napsahda noin. Minä vain kuulema ärsytän häntä jne jne.. toisaalta olen jo alkanut uskoa tuota.
-Olen aina sanonut että en elä väkivaltaisessa suhteessa, lapsuuteni takia mutta olenko juuri nyt siinä väkivaltaisessa suhteessa.
-minun virheitäni ei hän anna anteeksi,riidoissa ne tulevat aina ilmi.
-minä annan kaiken anteeksi. pettämiset, josta jopa tulossa lapsi hänelle, (ei tekemisissä tulevan lapsen äidin kanssa jne.) siitä syyttää minua koska kerran erehdyin juttelemaan lapsen äidin kanssa ja kertomaan tilanteista jne jne.
Vastaukset 10
Vanhimmat
-sit se mikä niin uskaltaako tässä luottaa kehenkään mahdollisessa tulevaisuudessa.
mies aina sanonu kun kertonu omasta lapsuudestani jne, että hän ei voi ymmärtää miehiä jotka lyö,,,mutta itse tekee sitä nyt...
-Kännipäissään selittäny ja puolustellu itseään sillä että ei hän ole mikään naisten hakkaaja ei todellakaan,hänellä vaan kuulema napsahtaa kun olen hänen edesä ja estän häntä lähtemästä,vika siis minun.
-Äitini totesi että minun on tultava järkiini,että tämä tappaa minut joku päivä,mutta tässä minä vaan istun ja olen typerä. rakkaudenkaan ei tarvitse kestää kaikkea.
-Aina mies ollut todella asiallinen.auttanut äitiäni ja perhettäni muutenkin kotitehtävissä jne jne.
Että ihan samalla lailla sillä napsahtaa muiden ihmisten kanssa, ja varmasti myös vierittänyt syyt heidän niskaan. Sitten, mies on väkivaltainen. Selitelkööt mitä juttuja vaan, lapsuuttaan tai mitä vaan. Sä et todellakaan voita yhtään mitään sillä että jäät sen riepoteltavaksi, väkivalta pahenee ajan kanssa ja teillä toi kuulostaa jo aika hurjalta. Ei tosta ole kuule se hengenlähtö enään kaukana. Miestä et saa muuttumaan, itse nyt joudut avaamaan ne silmäsi. Ensi kerralla et estä sitä lähtemästä,vaan annat sen mennä, lopullisesti.
vihainen sulle ,miten voit antaa kohdella itseäsi tuolla tavalla ,ihan niinkuin hänen hakkamisella ja pahoinpitelyllä ei olisi mitään merkitystä , annat anteeksi joka lyönnin ,riepottelmisen ja mitä kaikkea ...oletko koskaan lukenut "virtahepo olohuoneessa " kirjaa jossa kerrotaan läheis-riippuvuudesta ..jos et... käy lainaamassa kirjastosta.
molemmissa on vikaa ,mutta sinä olet se joka otat lyönnit vastaan kiltisi ,joten on varmaan aika katsoa totuutta silmiin ja miettiä mitä haluaat elämältä nyt , miten haluaisit sen olevan esim. 3-5 vuoden päästä .
väkivaltainen ja kaiken lisäksi juoppo. Hän ei ikinä lopeta tuota. Hän haluaa juoda ja viina tekee väkivaltaiseksi.
Onneksi olkoon,mutta sinua ei kohta ole. Koska sitä näytät haluavan
Muuta sanoa kun lähtisin siunna kävelemään koska väkivallalla on tapana raaistua.Viimeistään siinä vaiheessa kun alat puolustella itseäsi.Mie voin sanoa että kuristusta,heittelemistä,tönimistä,viiltelyä,sitomista,tukasta roukottamista kesti 7v kunnes kaikista vakuutteluista VIHDOINKIN sain itselleni järkeistettyä että tuo ei ole rakkautta nähnytkään.Nyt on väkivallaton mies lapsi,kaikki pitäisi olla hyvin,mutta kroppa ei unohda koskaan.Mieheni huomaa että pelkään häntä menee aikaa vielläkin että saan itselleni iskostettua ettei hän lyö vaikka olen erimieltä jostain.-voimia sulle tehdä se oikea ratkaisu,tai soittaa poliisit ja mies hoitoon väkivallan takia.
Sinä olet oppinut, että hyvän ja rakkautta ansaitsevan ihmisen on pakko saada selkäänsä. Nyt sinä väen väkisin anot mieheltä selkäsaunaa.
Sä kysyit kumassa vika kun suhteessanne on väkivaltaa. Kyllä se on aivan tavallaan kummankin vika. Miehesi on vastuussa siitä, että pahoinpitelee sua ja sä oot vastuussa siitä, että annat sen tapahtua. Toivottavasti teillä ei ole lapsia eikä tuohon suhteeseen tulisikaan. Mä olen 3-vuotiaaksi asti joutunut todistamaan silmitöntä vöäkivaltaa kun isäni pahoinpiteli äitini lukemattomat kerrat sairaalakuntoon kännissä. Mua käytettiin jopa ihmismuurina ettei isä löisi, mutta se hakkasi äitini vaikka olin sylissä. Äidin päästyä asunnosta verissäpäin karkuun mä jäin sen hirviön kanssa kaksistaan tuhottuun asuntoon. Äidin seuraava 18 vuotta kestänyt avioliitto oli myös väkivaltainen, ei alussa, mutta paheni loppua kohti ja me sisarusten kanssa todistettiin kaikki ja mä otin nuorempia viereeni nukkumaan. Kaikki äitini myöhemmätkin miessuhteet ovat olleet väkivaltaisia ja alisteisia. Onneksi mä en mallista huolimatta ole joutunut tohon tilanteeseeen. Olen nyt 35-v. ja monta ihmissuhdetta on takana, mutta koskaan kukaan ei ole edes luunappia mulle antanut, enkä sitä sietäisikään. Nyt olen avioliitossa, on 3 lasta ja ihana mies, mutta joudun käymään terapiassa kaiken kokemani ja näkemäni vuoksi. Kiitos äitini, isäni ja isäpuoleni. Mutta ennenkaikkea äitini olisi voinut pitää meidät turvasssa.
Oikeasti usko nyt, jos kerran lyö, niin lyö kyllä uudelleenkin ja kynnys yhä raaempaan väkivaltaan madaltuu.
Avainkysymys on se, että MITÄ SINÄ OTAT VASTAAN. KUINKA PALJON RAKASTAT ITSEÄSI? Meillä on yksi elämä ja tämä maapallo on pullollaan väkivallattomia miehiä.
väkivallan kierteen?
Oletko jo hukannut itsesi vai etkö ole koskaan itseäsi löytänytkään, jos et osaa rakastaa itseäsi???
Ensikerralla katso,jos haluat jäädä vielä katsomaan, mitä miehesi tekee, jos Osaat Olla Estelemättä hänen lähtöään? Meneekö miehelläsi pasmat sekaisin, hakkaako sinut silti? - Eli kuka provosoi ketä??? Jos hakkaa - ei voi syttää napsauksista estämisestä. Ei tosin järkevää edes kokeilla. olet ..... kanssa.
Mitä tuollainen tasapainoton,väkivaltainen,toiselle
naiselle lapsen siittänyt mies sinulle antaa? Ota
aikalisä,mieti ja pohdiskele jonkun asiantuntijan
kanssa ja tee ratkaisu!Seuraavassa pahoinpitelyssä
voit vammautua!Ei ne miehen tavat muutu yht`äkkiä.
Kuulosti samalta kuin oma suhteeni oli. Olen itse hakeutunut hoitoon (lyömätön linja) ja saanut sieltä avun, jotta opin elämään vastuullisesti. Olen sitä mieltä, ettei väkivalta ole ikinä oikeutettua. Siitä huolimatta olen sitä mieltä että parisuhteessa toinen voi alitajuisesti provosoida, ärsyttää, kokeillakseen rajoja, se ei ole viisasta koskaan. Itse opin, että mun tapani elää vastuullisesti ko. tilanteessa, on poistua paikalta ennen kuin "napsahtaa" ja pitää huoli etten esim alkoholin takia ole siinä tilassa, jossa en älyä niin toimimaan