Sellaista olen tässä miettinyt,että ymmärtääköhän pettäjät,kuinka he pilaavat totaalisesti sen petetyn osapuolen elämän teoillaan?Jotenkin tuntuu, ettei pettämistä voi perustella sillä, että se vaan tapahtui.Se ei yksinkertaisesti voi vaan tapahtua, vaan sitä täytyy haluta ja sen täytyy olla ainakin jollakin asteella myös suunniteltua.Ja on lähes sääntö eikä poikkeus, että jos kerran pettää, tilaisuuden tullen pettää myös toisen kerran.Jos on selvinnyt edellisestäkin kerrasta/saanut anteeksi.Mutta voiko pettämisen antaa anteeksi?Mun mielestä ei voi. Voit kyllä sanoa,että annat anteeksi mutta sisimmässäsi tunnet ja tiedät, ettei anteeksianto ole mahdollista.Jää vain katkeruus ja jopa inho toista osapuolta kohtaan.Tunteet muuttuu täysin,etkä voi koskaan enää luottaa toiseen.
pettämisestä
se petetty osapuoli
4943
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moi. Minunkin elämä on myllistynyt yhtenä iltana ja nyt olo on sellainen että viety maa jalkojen alta. pitäkö antaa anteksi?! Ensin tulee tuntet aj sitten järki ja sitten taan itsekunnioittaminen. Olin valmis antamaan anteksi, vaikka sisimillään tiedän että se asia repi jatkossakin. Kun rakastat toista niin se ei ole niin yksinkertaista vihata hetkessä ja kun muuten menee hyvin. Toisalta miksi pitää yrittä jos toinen ei välttämättä ole ymmärtänyt sitä mitä on aijeuttanut toiselle ja kaikein lisäksi ei tunne syyllisyttä? TArkoitta vain sitä että tunteita minua kohti ei ole? Miksi minä annan anteksi? Jos halua anteksiantoa niin sitten sitä pitää haluta ja pyytä. Ajatukset on niin sekaisin että tällä hetkellä ehkä auttaa keskustelu minunlaisten kanssa.
On se jännä juttu että sä tuolla tavalla tuomitset kaikki pettäjät alimpaan helvettiin. Muakin on kolme entistä jätkää pettänyt. Ja kyllähän se nyt saatana pahalta tuntuu, mutta ne ei oo mun elämää pilannu.. sen osaan itekkin. Olin joskus kakarana sun kanssa tosta samaa mieltä, mutta enpä tainnut silloin 16-vuotiaana tästä maailmasta paljoa tietää. Yritä kerran astua muiden kenkiin tollasissa asioissa. Kyllä pettäjäkin kärsii. joskus jopa tolla paljon, usko pois.
Olen ollut molempien osassa, petetyn ja pettäjän.
Sä et ole ilmeisesti koskaan pettänyt ketään, koska sä et taida oikeastikkaan tietää, kuinka pahalta se tuntuu, kun joutuu "pettämisen" jälkeen, katsomaan toista silmiin.
Se sattuu, kun ei uskalla kertoa, koska tietää että toista sattu, eikä halua satuttaa.
Lopulta kuitenkin se tulee esille.
Mä olen antanut anteeksi mun kullalle, kun se petti mua. Sekin antoi minulle anteeksi.
Mun pettäminun oli sitä, kun kännipäissäni hilluin kaupungilla, ex:äni tuli suutelemaan.
Mä en voinut vastustaa, koska minulla oli ollut tätä todella kova ikävä.
Mutta, pettäminen ei kannata, se ei auta yhtään mitään!
Mutta, virheistä voi todellakin oppia.
Mä ainakin opin.
Onhan se varmasti totta, että pettäjälläkin on paha olla. Mutta onko järkevää satuttaa toista pettämällä, jos sitten omatunto soimaa. Parisuhteeseen ja rakkauteen ei mielestäni pettäminen kuulu. Jos seurustelee, silloin täytyy olla yhden ihmisen oma. Mutta jos on pakko päästä muiden kanssa sekoilemaan, niin silloin laitetaan poikki. Sinkkuna voi olla niin monen kanssa kuin haluaa. Jos ei ole kypsä parisuhteeseen, ei pidä seurustella.
Mielestäni pettäjät ei ansaitse minkäänlaista sympatiaa, itseppähän ovat menneet mokaamaan. Jos satuttaa kumppaniaan niin törkeästi, että menee ja pettää, niin siitä on kannettava myös vastuu ja oltava sen verran aikuinen, että kertoo sen itse kumppanilleen HETI. Eikä niin että monien vuosien jälkeen kerrotaan tai että kumppani saa sen selville jostain muualta.
Pettäjät, varsinkin te jotka sanotte, että rakastatte kuitenkin kumppanianne täysillä ja seksissä ei vikaa. Niin ajatelkaapa, jos kumppaninne (jota niiin syvästi rakastat ja palvot) tekisi sinulle samat temput. Tuntuisiko hyvälle?