Tervehdys!
Pitkin talvea on ollut siipan kanssa tupakkalakosta. Sen kummemmin ei mitään päivämäärää sovittu. Vaimo taisi puhella tammikuun maanantaista...
Otin ja lopetin sitten eräänä viikonloppuna. Tempaisin laastarin hartiaan ja kerroin siipalle, etten taida poltella aamulla savuja. Ja siippakin innostui olemaan polttamatta.
Meni viikko, meni kaksi. En laittanut tupakaksi. Laastarikin vaihtui miedompaan. Siippakin oli polttamatta, niin luulin. Kunnes yllätin nurkalta tupakalta. Huomasin autossakin poltetun.
Siippa kuulemma oli polttamatta, kunnes taas polttaisi. Yhden kerrallaan, saadakseen omaa aikaa. Hetken itselleen. Eikä halunnut tunnustaa aihetta minulle. Etten minä sortuisi. Käyttää itse kyllä laastaria samaan aikaan, eli päivittäiset tupakat ovat tippuneet n. 10 tupakasta 2-4 per päivä.
Itseäni moinen salatupakointi harmittaa valtavasti, jos kerran ei lakko pidä niin miksei voi polttaa ihan avoimesti? Itselleni sillä ei ole väliä, vaan tuo jatkuva salailu saa minut raivostumaan asiaa yksin miettiessäni.
Aiheesta puhuminen taas saa siippani toteamaan, että asia on hänen. Itse toivoisin voivani olla tukena vaimoni tupakoinnin lopettamiselle. Mikäli hänestä tuo tupakointi on ok, niin jatkakoon mutta avoimesti. Asian salaaminen herättää kysymyksen, mitä muuta salataan...
Mielipiteitä, ohjeita?
Pitkin talvea on ollut siipan kanssa tupakkalakosta. Sen kummemmin ei mitään päivämäärää sovittu. Vaimo taisi puhella tammikuun maanantaista...
Otin ja lopetin sitten eräänä viikonloppuna. Tempaisin laastarin hartiaan ja kerroin siipalle, etten taida poltella aamulla savuja. Ja siippakin innostui olemaan polttamatta.
Meni viikko, meni kaksi. En laittanut tupakaksi. Laastarikin vaihtui miedompaan. Siippakin oli polttamatta, niin luulin. Kunnes yllätin nurkalta tupakalta. Huomasin autossakin poltetun.
Siippa kuulemma oli polttamatta, kunnes taas polttaisi. Yhden kerrallaan, saadakseen omaa aikaa. Hetken itselleen. Eikä halunnut tunnustaa aihetta minulle. Etten minä sortuisi. Käyttää itse kyllä laastaria samaan aikaan, eli päivittäiset tupakat ovat tippuneet n. 10 tupakasta 2-4 per päivä.
Itseäni moinen salatupakointi harmittaa valtavasti, jos kerran ei lakko pidä niin miksei voi polttaa ihan avoimesti? Itselleni sillä ei ole väliä, vaan tuo jatkuva salailu saa minut raivostumaan asiaa yksin miettiessäni.
Aiheesta puhuminen taas saa siippani toteamaan, että asia on hänen. Itse toivoisin voivani olla tukena vaimoni tupakoinnin lopettamiselle. Mikäli hänestä tuo tupakointi on ok, niin jatkakoon mutta avoimesti. Asian salaaminen herättää kysymyksen, mitä muuta salataan...
Mielipiteitä, ohjeita?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen itsekin lopettanut salatupakoinnin avulla...
Yritin ensiksi lopettaa täysin, se oli aika vaikeaa ja sitten vielä päälle tuttujen ja oman kullan kysymykset "no, oletko ollut tupakoimatta?" sai minut haluamaan tupakkaa yhä enemmän...
Siitä se alkoi, mutta kun poltin salaa, poltin vähemmän ja syytä ei tarvinnut selvitellä ulkopuolisille. ja sain rauhassa totutella ajatukseen lopettamisesta.
Joten ainakin itse koen että se oli helpompi polttaa salassa ne muutamat päivässä ja lopettaa kokonaan sitten omalla ajallaan, ilman turhia "paineita"...
Jos ymmärrät mitä meinaan.
Kiitokset mietteistä!
Kaikissa on puolensa, varmasti myös salaa vähentämisessä ilman paineita.
Toisaalta, jatkuva valehtelu sinällään pienessä ja merkityksettömässä asiassa voi olla puro josta tulee virta, ellei asiaa selvitetä.
Katsellaan, mitä kevät tuo tullessaan!
-aloittaja-
Jotkut ihmiset tupakka koukuttaa niin hyvin, että lopettaminen on vaikeata - sitä päättää lopettaa, uskoo siihen itsekin ja sitten sortuu kuitenkin. Se taas harmittaa ja nolottaa, eikä sitä tohdi oikein läheisilleen tunnustaa (varsinkaan, jos tämä on onnistunut lopettamisessa!).
Meneehän se helposti siihen, että polttaa toiselta salaa, ja samalla vähän kuin itseltäänkin salaa, ja taas kerran sitä viimeistä ja vielä yhtä tupakkaa... Potee siitä syyllisyyttä, ja pahimmillaan hoitaa sitä samaa syyllisyyttä polttamalla vielä vähän lisää. Syyllistyy, vaikka ei syyllistettäisi.
Riippuvuudesta irti pääseminen voi olla hankalaa. Joku tekee sen kertaheitolla, joku toinen pyristelee pitkään. Anna siipan poltella omissa aloissaan, jos se on hänen tapansa vähentää!
Jos asiasta valehteleminen kiusaa, järjestä niin, ettei hänen tarvitse valehdella. Tee selväksi (itsellesi ja hänelle), että hän ei ole sinulle tilivelvollinen polttamisesta tai polttamatta jättämisestä, ja käyttäydy sitten sen mukaisesti.
Itse muistan valehdelleeni tupakoinnista säännöllisesti juuri siksi, että en kerta kaikkiaan kehdannut tunnustaa polttaneeni, vaikka toinen olisi ollut asian suhteen miten ymmärtäväinen. Lopettaminen onnistui, kun sain ihan itse tehtyä sen vakaan päätöksen, että nyt... Toista seurailemalla se tuloksena oli vain eri pituisia lakkoja.
meilläkin.
Itse en ole ollut kovin aktiivinen polttaja koskaan mutta vaimolla säpäkkä on palanut melko ketjussa.
Oli puhe jo 2007 vuonna että lopetetaan koko turha touhu kokonaan.
Asia sovittiin.
No en muista mihin olin viikonloppuna yksin menossa mutta unohdettuani jotain kotiin palasin takaisin ja jo oli akka kerenny säpäkän vetämään.
Keskusteltiin asiasta ja lupaukset oli ja meni aina.
Muista asioista johtuvat tilanteet kärjistyivät meillä elokuussa jo niin pitkälle että vaimo haki avioeroa tosin jo viikon päästä oli perumassa päätöstään.
Sovittiin että rehellisyys meidän välillä on oltava kunnossa. Muunmuassa tässä tupakka asiassa. Hänellä on meinaan suuria ongelmia rehellisyytensä kanssa muutenkin.
No lupaukset ilmeisesti pitivät suht hyvin mene ja tiedä mutta loppuvuoeteen kuitenkin.
Kun hän meni kaverinsa luo juhlimaan. Oli kuulemma pakko polttaa kaljan kanssa, sitten on ollut pakko millon mistäkin syystä.
Sanoin että sinä joko poltat tai olet polttamatta mutta pidät kuitenkin sanasi.
Viimeviikolla vannoi kiveen ja kantoon ettei ikinä minulle valehtelisi tupakoinnista.
Ja enkö taas eilen tullut kesken matkoilta kotiin ja mitä toinen. Eikun säpäkällä.
Ymmärrän avaus kirjoittajan huolen asiassa että jos ei tätä lupaustaan voi pitää niin mitä kaikkea muitakin on salattavaa.
Itse kyllästyin vaimon aina epärehelliseen elämäntyyliin muissakin asioissa että muutin erilleni.
Suhde ei vaan toimi valehtelulla. Tämä asia on pieni mutta pienestä purosta se suuri jokikin saa alkunsa.
Mun mielestä tupakan lopettaminen on toisille vaan vaikeampaa... ja ehkä vaimosi ei halunnut tuottaa pettymytstä sinulle ja samalla itselleen koska ei pystynyt lopettamaan...
Omasta mielestä elämässä on suurempiakin asioita kun tupakoinnista valehteleminen. Tulee varmasti isompiakin vastoinkäymisiä eteen kuin tuo ja jos tuo oli niin iso asia sinulle että ero tuli niin on se hyvä että tuli... ei tuolla pohjalla oleva suhde kestä elämän kovia asioita mitä mahdollisesti tulee joka suhteessa vastaan.
että tämä nyt on meillä murheista pienimpiä. Vaimon ainainen valehtelu muunmuassa lapsettomuudessa joka sekin selvisi vasta avioliitossa yms yms yms ovat saaneet aikaan niin pahan luottamus pulan suhteessamme että hänen on vaan parempi miettiä näitä asioita hetki yksinään, hoidettava päänsä kuntoon tai etsittävä uusi kohde jota kiusata.