MIKSI...?

...en oikeastaan KOSKAAN tunne oloani yksinäiseksi, vaikka olisin kuinka tahansa NÄENNÄISESTI "yksin"/itsekseni.

On yleensä niin paljon tekemistä/virikkeitä.

Ja eipä täältä maailmasta ihmiset lopu, oltiin sitten kehitysmaassa tai "hyvinvointivaltiossa".

Olen pyöritellyt asiaan liittyvää aloitusta mielessäni, enkä ole saanut sitä kunnolla kasaan...

Mun mielestä on todettu, että teollistuneissa hyvinvointiyhteiskunissa on enemmän psyykkisiä sairauksia kuin kehittymättömissä köyhissä maissa. Tää on kummastuttanut tutkijoita ja selitysmallina on esitetty, että puuttuva yhteiskunnan järjestämä sosiaaliturva pakottaa ihmiset turvautumaan toisiinsa. Tätä voi pitää epäkohtana ja sitä se onkin, mutta toisaalta se pakottaa ihmiset elämään aidosti yhteisöissä, mikä sopinee ihmisen psyykelle hyvin.
Onnellisuustutkimuksissa köyhät maat pärjäävät hyvin, kuten me pärjäämme koulutustutkimuksissa (Pisa).

Kyse olisi siis onnellisuuden kokemisesta ja siitä, miten se selitetään?

sitä kiellä, etteikö länsimaissakin voisi olla ihmisiä, jotka eivät ole käyneet kehitysmaissa avaamassa silmiään mutta silti ovat suhteellisuudentajuisia

Se kuva että miksi kehitysmaissa ollaan henkisesti onnellisempia johtuu siitä, että heillä kun ei ole mitään maallistamammonaa minkä takia olla onnellisia niin on pakko turvautua vain henkiseen puolee.
Et voi olla onnellinen tavalla mitä et ole kokenut. :)
Myöskin nämä länsimaiset mammoman kerääjät ovat pakostakin vähän "sisältä tyhjiä", sillä kiltti ja mukava ihminen ei menesty tässä maailmassa vaan kyllä sulla täytyy olla se palava halu tehdä jotain ja olla valmis oman menestyksesi ohella talloa muita.

Mut toi meditointi homma kyllä on vähän silleen, että tämä länsimainen "nythetikaikkimulle" yhteiskunta on luonut sen ettei ihmiset enää pysähdy ja mieti asioita vaan pakko painaa koko ajan eteenpäin selvitäkses.
Historian yleensä viisaimmiksi miehiksi tituuleeratut Aristoteles, Platon jne. olivat filosofeja ja ajattelijoita. Nämä olivat ihmisiä jotka vain pysähtyivät ja miettivät elämää ja maailmaa yleisesti. Sellaiseen ei ole nykyään enää mahdollisuuksia ellet luovu kaikesta maallisesta ja ala tosiaan munkiksi johonkin luostariin.

Siksi en usko siihen että voisit myös "mietiskellä" länsimaisessa valtioissa (ellet ole äärimmäisen rikas joilloin sulla on aikaa siihen).
Ei sellaiseksi ajattelevaksi filosofiksi tulla sillä että kerran kaks päivässä istut paskalla ja mietit elämää, kyllä siihen saa vähän enemmän aikaa panostaa. :)

Myös nämä mielenterveysongelmat ja itsemurhaluvut kertoo siitä sisäisen rauhan puutteesta mikä juuri näillä meditoivilla munkeilla esim. on, mutta meiltä länsimaalaisilta tämäm elämäntavan takia puuttuu :)

Vertauskuva lihava punaniskajenkki vs. nälkää näkevä etiopialainen lapsi ei ole sopiva vertailunkohde tässä aiheessa. :)

mutta olen sitä mieltä että ei kehitysmaissa sen onnellisempia ihmisiä ole kun rikkaissa, uutisointi ja dokumentit antaa vaan sen kuvan,kuvataan leikkiviä lapsia,juuri kuvaus porukalta lahjuksia saaneita vanhempia.. Sama kun kuvais tarhanlapsia,ja todella innostuneita uudesta asiasta olevia ihmisiä. Kurjuus on kaikkialla ja ei missään,se on omasta ajattelusta kiinni. Vakavasti sairas,vähävarainen länkkärikin voi olla onnellinen,siihen mitä on.