Ohhoh, tuli aika lailla tekstiä, taidan olla pahemmin pottuuntunut kuin luulinkaan. Ei ole mikään pakko lukea koko roskaa jos ei jaksa, ongelmat on tiivistettynä kahteen viimiseen jakeeseen. Sanokaa nyt joku onko tälläinen toiminta miehen puolelta ok..?
Olemme olleet yhdessä pian 3.5v, minä 27 ja mies pian 21. Meillä on sama ammatti mutta en saa töitä kun ala on miehinen, mutta parhaani yritän kokoajan. Olin kaksi vuotta töissä ja voin sanoa että tilanne oli silti ihan samanlainen paitsi että sain paremmin rahaa ja maksoin opintolainani pois, mutta olin ihan yhtä yksinäinen ja onneton.
Mies tekee 12-14 tuntisia työpäiviä 7 krt viikossa, ilman ylityökorvauksia, idiootti. Tietää että hänen jatkuva poissaolonsa on haitaksi suhteellemme ja koittaa paikata sitä ostamalla kaikkea krääsää kämppään kuten uuden taulu-tv:n, PS3:n, uuden tietokoneen jne, joilla en tee yhtään mitään. Olen sanonut ettei me tarvita tänne kamaa (näkisittepä poppivehkeet ja kajarit. En osaa varmaan ees käynnistää niitä ku kaukosäätimiä on miljoona) vaan haluaisin ennemmin seuraa, edes vkonloppuisin. Mies ei ikinä siivoa, käy kaupassa tai tee kanssani muutakaan yhteishyödyllistä. Kuulemma vuokranmaksajan ei tarvitse tehdä tuollaisia. Se, että maksan kaikki sähköt, netit, puhelmet ja hänen tyhmät lehtitilauksensa on sitten yhtä tyhjän kanssa?
Mies juo aina iltaisin kotio tullessaan, heti kun on vain saanut työvaatteet niskastaan. Olen lihonnut noin 15kg viime vuosina tupakan lopetettuani ja koska syön niin myöhään eikä niitä kaloreita tule enää kulutettua. Aloin ennen joulua karistamaan painoa veks kun mies joskus humalassa sano mua läskiperseeks (no jep, vaatekokoni oli hurja 42). Olen saanut 5-6 kiloa jo pois ja ihan hyvin menee, olo on tosi hyvä. Teen nyt pöperöt päivällä ja mies lämmittää itselleen kun tulee kotiin. Tämä järjestely ärsyttää miestä, sanoi että lämmitetty ruoka on kuulemma pahaa. Teki mieli käskeä syömään muualla, tulispa halvemmaks mulle kokata vain itselleni. Mies saa ~2000e/kk ja mä kelasta alle 400e/kk ja silti saan sen riittämään kaikkeen (luojalle kiitos huuto.netistä), mies maksaa vain vuokran (450e) ja omat juttunsa kuten auton ja juomansa.
Sitten se kalja. Ainakin neljä tölkkiä uppoaa joka ilta, muutama pelkästään ruokaa syödessä. Sitten se kattelee teeveetä tai popittelee (painun yleensä makkariin lukemaan silloin, käy naapurit sääliks enkä saa miestä hiljentämään musaa vaikka pyydän) ja siinä uppoaa muutama tölkki. Lopulta menee suihkuun ja tulee nukkumaan. Ja aamulla taas töihin. Vkonloppusin se juo enemmän ja laittaa välillä esim. lonkeron sekaan kirkasta, ja siitä se menee kun tarpeeksi juo, ihan kanttuvei. Plussaa on se ettei mies ikinä lähde mihinkään ulos juhlimaan, pihi kun on.
En ole vielä ikinä ennen käskenyt miestä tekemään muuta kuin muutaman kerran tiskaamaan, ja jälki oli niin karseeta ettei enää kyllä tarvitse kajota mun hartaasti keräilemiin Arabioihin, kitoos. Sanoin jokunen aika sitten miehelle siitä että juot mielestäni liikaa. Hyväksyisin mielelläni tästä lähtien viikolla enää ruokakaljan, max kaksi tölkkiä ilta. Menin, tyhmä, vielä sanomaan, että koska minäkään en juo, ei miehenkään tulisi juoda. No arvatkaa mitä se nyt tekee.. Ronttaa kotiin entistä enemmän juotavaa. Esim. Smirnoffia ja Batteryä mille olen kovin perso, mutta jota en missään nimessä halua nyt juoda enkä ole vielä juonutkaan. Nostin juuri jääkaapista kolme 4-packia pois tilaa viemästä. Olen sanonut etten halua juoda tuollaisia, ja siihen mies toteaa että pakko kai hänen on ne sitten juoda. Siis wtf? Yrittääkö mies saada mua juomaan noita, jotta hänkin sitten "saa" juoda? Argh. Välillä tekis mieli läiskiä mokomaa kakaraa päin näköä, toiminta on välillä NIIN lapsellista kaikkine juomisineen ja popitteluineen.
Joten siis, olenko niuho? Tiedän että työttömyyteni on iso miinus, but hey, tulen toimeen alle neljällä sadalla per kuu ja maksan sentään laskutkin enkä osta itselleni mitään uutta ikinä (vähän potuttaa kursia isoja vaatteita pienemmäksi kun haluaisin "juhlia" laihtumistani ostamalla sopivan kokosiia kledjuja, voitteko kuvitella miltä joka stanan saumasta pienennetyt farkut näyttää??). En ole vielä IKINÄ joutunut pyytämään mieheltä rahaa ja mies on tehnyt selväksi että molemmilla on omat rahat. Sen sijaan olemme esim. tankanneet bemarin (niin, sekin vielä, janoinen öky-bmw täynnä hifiä, voi jeesus) mun rahoilla ja mullahan ei ole korttia enkä ole eläessäni ajanut metriäkään autoa. Mielestäni rahallisesti mies suorastaan riistää mua..?
En ole valmis eroamaan, me emme pahemmin riitele. Mutta yleisesti ottaen oloni on kokoajan huono, ja nyt se on pahentunnut huomattavasti sen jälkeen kun mies alkoi ronttaamaan sokerisia juomia kotio. Miehen kanssa ei vaan pysty keskustelemaan asioista, se on täys tuppisuu muulloin kuin humalassa. Teenkö ilkeästi jos lakkaan siivoamasta, pesemästä miehen pyykkiä ja ruokaa? Haluaisin näyttää miehelle, että minäkin teen osani ja mies saisi osallistua "perheen" talouteen enemmän, esim maksamalla laskujaan kun sillä taatusti on niihin varaa..? Itse raavin pennosia kasaan ompelemalla kavereiden juttuja ja neulomalla huuto.nettiin myyntiin vauvanvaatteita (kyllä, mulla on kova vauva kuume mutta ei tollasen äijän kanssa voi lisääntyä kun itsekin on vasta kakara). MITEN saa työnarkomaanin juopon kuuntelemaan?
Voi pojat kun jaksoinkin kirjottaa.. Ja kaikki vain siksi kun jouduin taas jääkaapista taittelemaan kartonkeihin miehen ainaisia kaljojen pahvipakkauksia, ja niitä nyt vaan on kerääntynyt taas ihan järjetön kasa lyhyessä ajassa..
Olemme olleet yhdessä pian 3.5v, minä 27 ja mies pian 21. Meillä on sama ammatti mutta en saa töitä kun ala on miehinen, mutta parhaani yritän kokoajan. Olin kaksi vuotta töissä ja voin sanoa että tilanne oli silti ihan samanlainen paitsi että sain paremmin rahaa ja maksoin opintolainani pois, mutta olin ihan yhtä yksinäinen ja onneton.
Mies tekee 12-14 tuntisia työpäiviä 7 krt viikossa, ilman ylityökorvauksia, idiootti. Tietää että hänen jatkuva poissaolonsa on haitaksi suhteellemme ja koittaa paikata sitä ostamalla kaikkea krääsää kämppään kuten uuden taulu-tv:n, PS3:n, uuden tietokoneen jne, joilla en tee yhtään mitään. Olen sanonut ettei me tarvita tänne kamaa (näkisittepä poppivehkeet ja kajarit. En osaa varmaan ees käynnistää niitä ku kaukosäätimiä on miljoona) vaan haluaisin ennemmin seuraa, edes vkonloppuisin. Mies ei ikinä siivoa, käy kaupassa tai tee kanssani muutakaan yhteishyödyllistä. Kuulemma vuokranmaksajan ei tarvitse tehdä tuollaisia. Se, että maksan kaikki sähköt, netit, puhelmet ja hänen tyhmät lehtitilauksensa on sitten yhtä tyhjän kanssa?
Mies juo aina iltaisin kotio tullessaan, heti kun on vain saanut työvaatteet niskastaan. Olen lihonnut noin 15kg viime vuosina tupakan lopetettuani ja koska syön niin myöhään eikä niitä kaloreita tule enää kulutettua. Aloin ennen joulua karistamaan painoa veks kun mies joskus humalassa sano mua läskiperseeks (no jep, vaatekokoni oli hurja 42). Olen saanut 5-6 kiloa jo pois ja ihan hyvin menee, olo on tosi hyvä. Teen nyt pöperöt päivällä ja mies lämmittää itselleen kun tulee kotiin. Tämä järjestely ärsyttää miestä, sanoi että lämmitetty ruoka on kuulemma pahaa. Teki mieli käskeä syömään muualla, tulispa halvemmaks mulle kokata vain itselleni. Mies saa ~2000e/kk ja mä kelasta alle 400e/kk ja silti saan sen riittämään kaikkeen (luojalle kiitos huuto.netistä), mies maksaa vain vuokran (450e) ja omat juttunsa kuten auton ja juomansa.
Sitten se kalja. Ainakin neljä tölkkiä uppoaa joka ilta, muutama pelkästään ruokaa syödessä. Sitten se kattelee teeveetä tai popittelee (painun yleensä makkariin lukemaan silloin, käy naapurit sääliks enkä saa miestä hiljentämään musaa vaikka pyydän) ja siinä uppoaa muutama tölkki. Lopulta menee suihkuun ja tulee nukkumaan. Ja aamulla taas töihin. Vkonloppusin se juo enemmän ja laittaa välillä esim. lonkeron sekaan kirkasta, ja siitä se menee kun tarpeeksi juo, ihan kanttuvei. Plussaa on se ettei mies ikinä lähde mihinkään ulos juhlimaan, pihi kun on.
En ole vielä ikinä ennen käskenyt miestä tekemään muuta kuin muutaman kerran tiskaamaan, ja jälki oli niin karseeta ettei enää kyllä tarvitse kajota mun hartaasti keräilemiin Arabioihin, kitoos. Sanoin jokunen aika sitten miehelle siitä että juot mielestäni liikaa. Hyväksyisin mielelläni tästä lähtien viikolla enää ruokakaljan, max kaksi tölkkiä ilta. Menin, tyhmä, vielä sanomaan, että koska minäkään en juo, ei miehenkään tulisi juoda. No arvatkaa mitä se nyt tekee.. Ronttaa kotiin entistä enemmän juotavaa. Esim. Smirnoffia ja Batteryä mille olen kovin perso, mutta jota en missään nimessä halua nyt juoda enkä ole vielä juonutkaan. Nostin juuri jääkaapista kolme 4-packia pois tilaa viemästä. Olen sanonut etten halua juoda tuollaisia, ja siihen mies toteaa että pakko kai hänen on ne sitten juoda. Siis wtf? Yrittääkö mies saada mua juomaan noita, jotta hänkin sitten "saa" juoda? Argh. Välillä tekis mieli läiskiä mokomaa kakaraa päin näköä, toiminta on välillä NIIN lapsellista kaikkine juomisineen ja popitteluineen.
Joten siis, olenko niuho? Tiedän että työttömyyteni on iso miinus, but hey, tulen toimeen alle neljällä sadalla per kuu ja maksan sentään laskutkin enkä osta itselleni mitään uutta ikinä (vähän potuttaa kursia isoja vaatteita pienemmäksi kun haluaisin "juhlia" laihtumistani ostamalla sopivan kokosiia kledjuja, voitteko kuvitella miltä joka stanan saumasta pienennetyt farkut näyttää??). En ole vielä IKINÄ joutunut pyytämään mieheltä rahaa ja mies on tehnyt selväksi että molemmilla on omat rahat. Sen sijaan olemme esim. tankanneet bemarin (niin, sekin vielä, janoinen öky-bmw täynnä hifiä, voi jeesus) mun rahoilla ja mullahan ei ole korttia enkä ole eläessäni ajanut metriäkään autoa. Mielestäni rahallisesti mies suorastaan riistää mua..?
En ole valmis eroamaan, me emme pahemmin riitele. Mutta yleisesti ottaen oloni on kokoajan huono, ja nyt se on pahentunnut huomattavasti sen jälkeen kun mies alkoi ronttaamaan sokerisia juomia kotio. Miehen kanssa ei vaan pysty keskustelemaan asioista, se on täys tuppisuu muulloin kuin humalassa. Teenkö ilkeästi jos lakkaan siivoamasta, pesemästä miehen pyykkiä ja ruokaa? Haluaisin näyttää miehelle, että minäkin teen osani ja mies saisi osallistua "perheen" talouteen enemmän, esim maksamalla laskujaan kun sillä taatusti on niihin varaa..? Itse raavin pennosia kasaan ompelemalla kavereiden juttuja ja neulomalla huuto.nettiin myyntiin vauvanvaatteita (kyllä, mulla on kova vauva kuume mutta ei tollasen äijän kanssa voi lisääntyä kun itsekin on vasta kakara). MITEN saa työnarkomaanin juopon kuuntelemaan?
Voi pojat kun jaksoinkin kirjottaa.. Ja kaikki vain siksi kun jouduin taas jääkaapista taittelemaan kartonkeihin miehen ainaisia kaljojen pahvipakkauksia, ja niitä nyt vaan on kerääntynyt taas ihan järjetön kasa lyhyessä ajassa..
Vastaukset 24
Vanhimmat
voi sua...... ei helvetti mikä äijä..
missäs ne teidän hyvät hetket on?? jos sulla kokoajan pahaolo..
jos pärjäät noin niin pärjäät varmasti PAREMMINKIN yksinkin ja saat PAREMMAN miehen joka kohtelee sua kun enkeliä eikä tuo niitä kaljapurteloitaa sun muita sokeripurnukoita etees..
miltä kuulostas mies joka töistä tullessaan hihkasee iloisena:
-Moi kulta! mite menee.. hei, sain idean.. oon aika väsyny mutta aattelin et suaki varmaa piristäis jos mentäis käymää jossai syömässä nii ei sunkaa tarvi kokoajan olla tossa hellan äärellä.. (JA HÄN MYÖS MAKSAA)
IHANAA.
Toinen esimerkki: -Hei iha oikeesti viittitkö laittaa noi likaset sukkas ees koneesee asti joskus jooko.. täällä on taas semmone sekamelska, voisit ees tiskata joskus....
M: Sä oot niin ihana vähä kärttysenä.. (tulee halaamaan väkisin, rupeaa tiskaamaan, laittaa pyykkinsä, ja imuroikin vielä siihe yhtäsoittoon kun itse istut tyrmistyneen hölmistyneenä dr.philiä seuraten olkkarin sohvalla.. siinä imurilla huitoessaan vielä hymyilee että Kulta, voisitko nostaa jalat pöydälle, otan tuolta alta...
VITTU MÄ OON ONNELLINEN!!! :D
nimim. kyllä se ukko voi vaihtamallaki parantua
Tuommoinen, kuulostaa uskomattomalta.
Jos joskus päätät laittaa kierrätykseen niin lähetä se mulle !
minä sain inspiraation ja paistelin tuoreet sämpylätkin tänään aamukahvipöytään; äijää
en vaan saa nousemaan ylös edes sen voimalla.
nukkukoon prkl !
itse olen sitä mieltä että nyt laitat ukon vaihtoon heti.oikeassa parisuhteessa ei ole mun rahoja eikä sun rahoja.miespuolisena ei ole koskaan tullut edes mieleen ettenkö antaisi vaimon vapaasti käyttää minun tiliä.luotan täysin omaan kultaani. samaan tapaan miehen tulee osallistua kotitöihin, varsinkin kun asuu vuokralla.lökäperse ukko vaihtoon heti. minä myös teen töitä paljon mutta järjestys se olla pitää. suhde koti lapset ensin sitten vasta työ.
SIIS MIKÄ SAA SINUT PYSYMÄÄN SUHTEESSASI? USKALLA HYPÄTÄ POIS JUNASTA, VÄHÄN KIPEETÄ SE TEKEE, MUT TOIVOTTAVASTI SUL ON YSTÄVIÄ JOILLE VOIT KERTOA ETTÄ ELÄT/ELIT HUONOSSA SUHTEESSA. KOHTAA YKSINÄISYYTESI, HUOMAAT PIAN ETTÄ ET OLEKKAAN YKSIN, YSTÄVÄT OVAT SINUA VARTEN. USKALLA ITSENÄISTYÄ! SUHTEESI VANHEMPIISI? VOIMIA SINULLE!
Mitä hommia mies siis tekee kun tekee noin pitkiä päiviä?
Mä en oikein ymmärrä, miksi sä et ole valmis eroamaan? Mitä sen äijän pitää vielä tehdä, että sä olisit? Tuoda muijakavereita keitolle ja käskee sua nuolemaan lattiat? Ihme pentu sulla miehenä, jos kaikki kertomasi oli totta!
Pitäisikö sun etsiä kämppä, jossa sun ei tartte kattella, kun pentu kännää, pelaa ja soittaa musaa? Olisit varmaan onnellisempi.
Ja sitten joskus tavata mies, joka tekee kotitöitä (huom. ei vain avusta), vie sut syömään ja kävelylle, hieroo sun jalkoja ja suutelee. Pitää sua ykkösenä elämässään eikä työtä, autoa, poppivehkeitä, tietokonetta ja kaljaa. Miltä kuulostaa?
"me emme pahemmin riitele."
Ehkä olisi välillä ihan hyvä riidellä. Voisi puhdistaa ilmaa.
Vaikutatte kämppiksille ja sinä et taida edes pitää kämppiksestäsi.
Avaudu miehellesi kunnolla ja aloita vaikka siitä että teillä ei ole yhteistä aikaa.
siinä sun miehessäsi mitään muuta vikaa ole kuin lapsellisuus.
teikäläiselle. Miehet kun ovat muutenkin vähän naisia hitaampia ainakin henkisen kehityksen suhteen. Alkoholin runsas käyttö voi johtaa vaikka mihin tai sitten ei.
jos minä tekisin 12-14 tuntisia työpäiviä 7 krt viikossa ja kummpanini olisi "vapaalla", niin odottaisin hänen tekevän ne kotityöt aika pitkälle. Ei tommoisen puurtamisen jälkeen jaksa paljon imuri kiinnostaa.
Miehesi on nuori, ja suoraan sanottuna et sinäkään vielä kovin kypsä ole, on ihan ymmärrettävää että "lapsellisia piirteitä" löytyy ja hän haluaa vähän nauttia rahoistaan ja elämästään. Jos ei kelpaa, niin sitten joku toinen.
Miehesi tekee paljon töitä ja pitkää päivää ja sinä olet työtön -> on päivänselvää että kotityöt kuten kokkaus ja siivoaminen kuuluvat sinulle. Ne ovat sinun työtä. Itse en suostuisi siihen että tekisin pitkää päivää ja mulle ei kuitenkaan tehtäisi ruokaa.
Mutta mutta, vaikka korjaisitkin omaa toimintaasi tuolta osin, miehesi juopottelu pilaa kaiken. Tuolla menolla avokistasi tulee alkoholisti, ellei ole jo.
Suosittelen laihduttamaan, koska joudut kumminkin kohta etsimään uuden miehen.
"Mielestäni rahallisesti mies suorastaan riistää mua..?"
No enpä usko. Vaikka käyttäisit kaikki 400 euroasi ruokaan ja vuokraan, et maksa kuin oman osuutesi asumisesta ja ruoasta.
Onhan 400 egeä pieni panostus. MUTTA jos se on likimain KAIKKI, mitä tämä nainen kuukaudessa Kelalta saa - se onkin TOSI ISO panostus!!! Lisäksi kaikki kotityöt, niin enpä ihmettele yhtään, miksi potuttaa...
Kyllä tuossa tilanteessa miehen kuuluisi satsata yhteiseen elämään enemmän - tulojen suhteessa, että elämä olisi oikeudenmukaista myös naisen kannalta.
Eikä miehen varmastikaan olisi pakko noin paljon töitä tehdä. Mielestäni se vaan kertoo hänen arvomaailmastaan, jossa selvästikin raha on etusijalla, ei tuo parisuhde. En siis ihmettele ollenkaan, että nainen kokee itsensä riistetyksi. Hän panostaa huomattavasti miestä enemmän tuohon suhteeseen.
Älä suostu olemaan hänen kynnysmattonaan!!! Hän kartuttaa vain omaa tiliään sinun mahdollistaessasi sen. Ei hän tunnu suhdettanne arvostavan pätkääkään.
ongelma, haukut miestäsi idioottiksi, haukut sen tuomat tavarat koska SINÄ et niitä tarvitse. Ehkä se on hänen tapansa osoittaa että haluaa sinulla olevan hyvät oltavat tai ehkä HÄN ITSE tykkää niistä. Ja sinäkö et muka sen auton kyydissä koskaan ole????
Ja maksaa VAIN vuokran? olet tosi kiittämätön. Mäkätät varmaan ihan kaikesta muutenkin. Siksi se miehes varmaan juo kaljaa..
Sun ongelmas on se ettei sulla ole töitä, ja siksi ärsyynnyt ihan kaikesta.
Kyllähän tuo tapaus kuullostaa ihan tavalliselta nuorenmiehen elämältä kiinnostaa kovasti elektroniikka yms...Auttaisiko jos hän hyvittäisi koruilla kampaajalla.EI,ei miellyttämällä rahallisesti lahjomalla mennään päin metsään. Kiva uusi. Teillähän tuota ikäerokin on sie olet jo varsin käyny läpi tuon popittelu vaiheen. Nuo miehes työ kuviot ovat aika rasittavia ajattele nyt 12-14h/7pvä ei ihmekkään jos tressikäyrä nousee.Kalja tosin ei ole se oikea rentoutumis muoto.mutta valitettavan yleinen. Työpäivänsä jälkeen ei miehesi ihan YMMÄRRETTÄVÄSTÄ syystä jaksa mennä kauppaan joka päivä,(mites ne kaljat muuten sieltä kaupasta tulee?),eikä siivota,No lämminruoka odotettuna kotona voisi olla plussaa teidän parisuhteelle.puolituntia ennen käyt valmistelemaan(onko paljon vaadittu)Voisi olla kiva kysellä kuulumisia ja syödä yhdessä sullekkin.Mutta tuosta rahan käyttö puolesta voisitte vähän puhua ja laittaa miehes maksamaan edes sähkölaskun että saisit itelles ostettua vaatteita,ja stemppiä kovasti ja urheilullista kevättä.t;koti äiti
Siis sinullahan ei ole siinä saman katon alla miestä. Se että sanot (pian) 21 vuotiasta selvästikkin henkisesti 10-vuotiaan tasolla olevaa koltiaista mieheksi lienee taholtasi joko itsepetosta tai kohteliaisuutta.
En tiedä miksi suhteessa olet. Erota et halua. Oletko siksi että pelkäät ettet kuitenkaan pärjäisi rahallisesti yksin? Elätkö tavallaan kauhun tasapainossa? Seksistä et maininnut sanaakaan. Onko sitä edes? Jotenkin epäilen. Lapsia et voi miehen kanssa edes kuvitella.
Miksi helvetissä jatkat tuota? Asut lapsen kanssa ja yrität saada sitä aikuistumaan. Ei se siitä aikuistu etkä voi tuon ikäiseltä oikein vaatia edes mitään, sillä ei se mitään auta. Se aikuistuu ehkä joskus 30 v, ja meinaatko odottaa siihen asti? Annat vielä sen arvostella itseäsi ja istut kotona murehtimassa.
Ota vastuu elämästäsi omiin käsiisi. Tee mitä haluat ja muuta elämäsi sellaiseksi kuin itse haluat sen olevan. Ikävä kyllä tuo penikka ei taida kuulua siihen elämään.
Ensin tunsin pienoista myötätuntoa sinua kohtaan, kunnes tajusin, että sehän olikin koko kirjoituksesi syy. Kiva saada muilta "tukea" ja sääliviä lauseita. "Voi katsokaa mua onnetonta..." Elämän korjaaminen onkin sitten isompi juttu. Se vaatii jo tekoja.
Jos et ole valmis eroamaan, miksi sitten ylipäätään valitat? Hyväksy tilanteesi. Miestäsi et saa kuuntelemaan. No way. Joka iltainen kaljan kittaaminen tuollaisissa määrissä on jo ongelma. Etenkin tuossa iässä. Tuo on jo orastavan alkoholismin merkki. Tai ei edes enää merkki.
Hyväksy tilanteesti. Eroa et halua ottaa, joten pysy siinä missä olet. Itse asiassa, luulen, että sinulla ei edes ole munaa ottamaan eroa. Jos ilmoittaisit miehellesi erosta, alkaa se itkeminen ja parkuminen, jota sinä et kestä katsoa. Ja otat hänet takaisin, selitysten kera.
Loppujen lopuksi kun elämä on aika yksinkertainen asia. Se vaatii vain päätöksia ja tekoja päätösten tueksi. Harvalla vaan on munaa tehdä niitä.
Kaksi skenaariota haluaisin nähdä. Sinä ottamassa eroa ja miten alkaa huuli väpäjämään. Sitten sitä tiristellään ja luvataan taas maat ja taivaat. Toiseksi, te 10 vuoden päästä. Mahdatte olla melkoinen näky. Alkoholisti työnarkomaani ja kyllästynyt vaimoke. Vaimoke valittaa elämän kurjuutta, mutta se on kivaa, koska silloin ihmiset kuuntelee ja saa huomiota.
Ai niin, älä muuten sitten ole vanhempana katkera. Sitä saa mitä tilaa, ja kyllä sinä tiedät mitä olet tilannut. Jokainen päivä on illalla eletty ja sitä ei takaisin enää saa.
Tee selväksi että se loppuu kokonaan tai ottaa vain viikonloppuna. Mieluummin kokonaan. Ei kai hän kulje sillä bemarilla arkisin, onko välttynyt puhallusratsioilta.
Minä katselin aikani miehen kaljan kittaamista ja se lisääntyi vähitellen. Yhden kerran kehotin vähentämään ja kun se ei tehonnut tein selväksi että jos se ei lopu minä hankin oman asunnon ja muutan pois. Tällä hetkellä on ollut puoli vuotta juomatta.
Ennen ajattelin että jos hän kuolee ennen minua, niin en selviä surusta, mutta juomisen vuoksi on tunteet jäähtynyt ja hän on asuinkaveri ja kohtalaisen hyvin menee. Omat pankkitilit pitäisi olla senkin takia että kuoleman jälkeen loppuu tilinkäyttöoikeus toisen tiliin (tilalle astuu perikunta).
Kiitos kaikille vastauksista, en tosin ehtinyt kuin muutaman lukea tässä välissä, eilen koitin jotain kirjoittaa mutta en saanut ajatuksiani kasaan.
Me sitten juteltiin ja sain ainakin tehtyä miehelle selväksi sen, että on vähän epäreilua maksattaa mulla miehen tuning- ja remonttilehtitilauksia. Sanoin etten maksa niitä enää, mieheltä on löydyttävä tuolla palkalla sen verran rahaa että saa omat juttunsa maksettua. Kaikki hyvin tähän saakka. Sitten halusin laskea paperille paljonko tiliä tulee ja mitä muuta voisin miehelle ympätä, esim. sähkön ehkä. Mutta tästäpä alkoi kauhea poru ettei miehellä ole varaa maksaa enempää, muuten joutuu luopumaan autosta jne. Ehdotin, että joskos luopuisi kaikesta siitä kaljan juonnista. Ja tästä se huuto sitten alkoi. Väitti, että yritän muuttaa häntä, muovata hänestä haluamani miehen. Eipä paljoa auttanut selitykset siitä, mikä olisi normaalia vastuuta suhteessa. Lopulta tulin siihen johtopäätökseen, kuunneltuani huutoa ihan kaikesta mitä teen väärin, että otan kyllä hatkat.
Eikä se hetkauttanut miestä mitenkään. Kysyin että pitäisiköhän mun hankkia oma postiosoite. Totes siihen vaan että siittä vaan, jos huvittaa. Ja sitten se lähti siltä seisomalta ulos johonkin. Keräsin kamojani ja pummailen siskoni tykönä nyt yöt (siskon poikaystävä, joka ei edes asu samassa osoitteessa, on jo ihan hiilenä vaikka olen ostanut ja tehnyt ruokaa jottei tule ihan täys pummi olo). Päivällä kävin keräilemässä vähäistä omaisuuttani ja laitoin myyntiin kaiken mitä suinkin vain jaksoin, muun muassa 17-vuotiaasta saakka keräilemäni astia- ja aterinsarjat. Suututtaa ihan mielettömästi myydä ne pois näin naurettavaan hintaan, mutta tarvitsen rahaa ja äkkiä, eihän mulla ole maksaa edes yhtä vuokraa, puhumattakaan mistään vuokratakuista. Omaisuuteni on aika vähissä, mulle ei jää edes sohvaa ja joudun nukkumaan makuupussissa. :(
Aion silti olla mukava, ja siirrän esim. sähkön miehen nimiin, vaikka voisin vain sanoa sen irti sanomatta miehelle sanaakaan (vähän tunsin houkutusta jättää jätkä pulaan). Voitte uskoa että mies ei tajua näistä asioista yhtään mitään. En vie myöskään mattoja tai verhoja mennessäni, anoppi tulisi muuten varmaan kirveen kanssa hakemaan niitä multa. Olen jo huomauttanut miehelle että sen täytyy ostaa oma pesukone, mutta luulen sen pesettävän pyykkinsä tästä lähin anopilla. Sain sovittua yhden kaverini kanssa, että hän auttaa minua viemään pesukoneeni avolavansa kanssa sitten kun saan vuokratakuun kasaan, siitä suurempi huonekaluni onkin sitten pieni sohvapöytäni joten saadaan siskon kanssa kaikki muuttokamani mahtumaan hänen pieneen fiatiin. Myös parveketuolit ovat omiani (nekin hankin vaikka mies polttaa ja minä en) mutta taidan jättää ne tänne, mitä teen parilla tupakalta haisevia kyllästettyjä pikkutuolia?
Olo on kyllä kerta kaikkiaan kurja. Etenkin sen takia että joudun tässä kämpässä vielä notkumaan, vaikka olenkin yöt nukkunut siskolla ja päivällä myynyt, myynyt ja myynyt kamaa ja järjestellyt asioita. Olen myös koostanut miehelle listaa asioista mitä hänen täytyy huomioida kun olen lähtenyt, esim että vesimaksusta lähtee yksi henkilö pois, ja pitääkö hän saunavuoroa kun ei oikein tykkää siellä käydä, istuin aina yksin löylyissä. Tiedän etten kuule tästä(kään) ikinä kiitoksen sanaa. Ajattelin vielä ennen lähtöä soittaa anopille silläkin uhalla että jompikumpi riehaantuu soitosta ihan totaalisesti, anoppi tai mies siis, ja vähän infota millainen poika on, liittyen siis kaljankittaukseen, joka nyt varmana muuttuu ihan mahdottomaksi (kaappiin kerääntyy kokoajan tölkkejä, mihin se mahtaa laittaa ne pian kun ei varmaan raukka tajua palauttaa niitä kauppaan vaan vie ne varmaankin metallinkeräykseen.. Jos se nyt edes tietää että takapihalla on roskis..)
Kyllä jäi paskan maku suuhun tästäkin suhteesta. Tuhlasin yli kolme vuotta siihen että odotin miehestäni tulevan vastuuntuntoista aikusta jonka kanssa olisi kiva olla. Nyt hänestä tulee sitten anopin vaiva ja toivotaan että sen verran kypsyy yksinollessaan että osaa olla parempi mies seuraavalle naiselle.
voit edes olettaa että tuon ikäisestä tulee vastuuntuntoista aikuista tasaveroiseen parisuhteeseen? Montako sellaista 20 v mistä oikeasti tunnet? Minä en tunne yhtäkään, ja niitä on sentään työpaikka väärällään, tuon ikäisiä. Koita nyt tajuta että ei tuon ikäiset kollit mitään ajattele, ne menee ihan viettielämän pohjalla. Jos tekee mieli juoda 10 tölkkiä kaljaa joka ilta, sitten juodaan 10 tölkkiä kaljaa joka ilta, oli siinä järkeä tai ei. Kyse on nimenomaan siitä että sitä järkeä ei ole, eikä sitä tule vaikka mitä tekisit.
Onneksi sentään älysit lähteä. Etsi itsellesti työpaikka, ihan mikä vaan, ja ala elää järkevästi. Luulisi 3 vuotta kankkulan kaivoon jo opettaneen jotain. Itselläni on tullut käytyä samankaltaista kiertokoulua, mutta voin sanoa että vaikka itseäni nuoremman kanssa seurustelinkin, ei se tuonkaan ikäisenä ollut noin tollo. Ero tuli ihan muista syistä.
Tavaraa saa aina lisää. Se on vain tavaraa. Ei sen perään kannata itkeä, koska sitä on maailma täynnä. Mikään tavara ei ole koskaan niin arvokasta kuin oma vapaus ja oma elämä.
sossusta avustusta uuden kämpän takuuvuokriin. Pari kaveria ollut vastaavassa tilanteessa ja onnistuneet saamaan.
Jos et halua erotakaan äijästäs, niin kokeilepas tällaista:
Huomenna aamulla kun miehesi lähtee töihin, olet laittautunut oikein nätiksi (muistele mistä mies on tykännyt).
Iltapäivällä laitat miehelle pikkutuhman tekstarin, jossa ilmoitat, milloin ruoka tarjotaan, ja mitä on jälkiruoaksi (makkarissa, keittiön pöydällä tai whatever).
Jos ei mies tuolla tule aikaisin kotiin, niin ei sitten millään.
Ja jos toimii, niin jatkat samaa rataa... eli teet kodista miehelle paikan jonne on kiva tulla. Tää on sitä naisen valtaa...
Heivaa se sika pihalle ja hommaa mies joka tykkää sinusta ja on sinun kanssasi, hoitaa asiansa eikä ryyppää.
kyllästynyt
Minä olen ollut 38v naimisissa kaljaa kittaavan miehen kanssa.
Valitettavasti se kittaaminen vaan ajan kanssa lisääntyy.Mieheni on
nyt ollut jo työeläkkeellä noin 7 vuotta että kyllä sitä juontiaikaa on riittänyt. Hänellä menee joka ilta se 6 tölkkiä kaljaa,viikonlopulla enemmän. Että kyllä sitä liukuvittuilua saa kuunnella ihan tarpeeksi asti.
Haluan rauhoittaa teitä siaiskärsijiä,että kyllä siihen rupeaa jo turtumaan,ei enää jaksa joka ilta motkottaa,eläköön pellossa niin
kauan kuin terveys riittää. Kun mies istuu illat kaljakeittiössä,niin on
rauhallista katsoa vaikka telkkaria.Sitten se rauhallisuus loppuu,kun
se ukkeli vääntyy sisälle.Jaksamista kaikille.