ANTAKAA minulle voimia ja tietoa. olen
45-vuotias 20-vuotta yhdessä 16-vuotta naimisissa. Nyt ero edessä. Tiedän että kaikki omaisuus jaetaan puoliksi, mutta mies on sitä mieltä että rahat ovat hänen. Olen niin poikki edes taistellakseni vastaan. Hän käskee minun lähteä asunnostamme ja lapset kai jää hänelle.
Minkä ikäisiä lapsia kuullaan kumman luokse haluavat jäädä?
Onko kellään käytännön neuvoja mitä minun kannattaa tehdä jne..
45-vuotias 20-vuotta yhdessä 16-vuotta naimisissa. Nyt ero edessä. Tiedän että kaikki omaisuus jaetaan puoliksi, mutta mies on sitä mieltä että rahat ovat hänen. Olen niin poikki edes taistellakseni vastaan. Hän käskee minun lähteä asunnostamme ja lapset kai jää hänelle.
Minkä ikäisiä lapsia kuullaan kumman luokse haluavat jäädä?
Onko kellään käytännön neuvoja mitä minun kannattaa tehdä jne..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ensinnäkin, voimia sulle ja jaksamista!
On se ja hailee miehen mielipiteillä siitä, kenen rahat ovat. Sen asian ratkaisee muut tahot.
Mikä hän on käskemään sinua lähtemään? Jos asunto yhteinen.
Lapsi-asiasta en osaa sanoa. Minkä ikäsiä ovat?
Yhtäkkiäkö asia tuli esiin, vaikuttaisi vähän siltä..
Antakoon joku toinen viisaampia neuvoja..:)
Itse olin lähes 10 vuotta aviossa ja kauemminkin tunnettiin.
Vuosikaudet liitto oli pelkkä kämmpissuhde, jos alun alkaenkaan oli rakkautta. Pahoja riitoja ja henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa. Prosessoin eroa vuosia. Koin asian kauhean monimutkaiseksi, mitä se sitten ei loppupeleissä NIIN kauhean vaikeaa ollutkaan.
Hävisin taloudellisesti mutta mammona ei merkitse kaikkea.
Sinun ei tarvitse suostua painostuksen alla kiirellisiin päätöksiin. Erotilanteessa saat ottaa aikaa. Mieheni tekin samat temput ja me lasten kanssa lähdettiin. Jälkikäteen sain tietää että näin ei olisi saanut toimia, mutta kun voimia ei ollut. Lähteköön mies ja mietitte asioita kumpikin tahollanne ja kun kumpikin on voimissaan, "taistelette" omaisuudesta ja lapsista.
12 vuotiasta yleensä kuullaan asumisasioissa. Mutta jos ero on riitaisi, voi lapset asettua "heikomman" puolelle tai sen, joka parhaiten manipuloi. Ole tarkkana!
Voimia!
Voimia täältäkin ja koita jaksaa. Älä tee hätiköityjä päätöksiä äläkä taivu miehesi tahtoon.
yhteys lastenvalvojaan sossuun, siellä päätetään elarit ja kenen luo lapset menee asuun, jo 12v lasta kuunnellaan.
Sitten menet oikeusaputoimistoon ja haet itelles juristin joka hoitaa osituksen.
Hei, Älä panikoi. Pyri pitämään pää selvänä, älä
anna kenenkään lannistaa. Sinulla ei oikeasti ole kiire minnekään.
Älä anna miehen lannistaa, yritä kerätä voiman rippeet itsellesi. Ei sun oikeasti tarvitse lähteä "pakoon" minnekään, sinullakin oikeudet.
Kaikki järjestyy ihan varmasti!!!! Nyt vain pidät järjen mukana... Eli älä hätiköi, asiat järjestyvät varmasti. Muista syödä ja nukkua ja harrastaa jotain (jos jaksat). Olet aina Äiti lapsillesi, etkä sinä tietenkään heitä menetä!!!!
Käy kirjastossa lainaamassa Bruce Fisherin kirja Jälleenrakennus kun suhteesi päättyy. Lue kirja jos suinkin pystyt. Minä sain siitä suuren avun kun olin viime syksynä jätetyn roolissa. Vaimon uuden kivan työkaverin takia. Nyt jo pikkusen helpottaa ja alkaa jopa tuntua että saatan selvitäkkin. Mutta helppoa se tule olemaan. Tuskan kautta henkinen kasvu tulee, ja jonain päivänä tiedät että olet vahvempi ja onnellisempi ihminen. Siihen kannattaa ainakin uskoa!
Voimia sulle kyllä selviät.
Avioliiton aikana ansaittu omaisuus on yhteistä ja puolet siitä kuuluu sinulle, vaikka olisit ollut kotona lasten kanssa. Äitiä ei helposti syrjäytetä lasten huoltajuus asioissa. Pitää olla pätevä syy.
Älä anna periksi. Minä kuulin viime yönä että mies muuttaa pois 13 vuoden (joista 9 aviossa)jälkeen. Meillä ei ole taistelua käytännön asioista ja olemme olleet kerran ennenkin tässä tilanteessa, mutta tunnetasolla on vaikeampaa. Ensimmäinen asia joka tuli aamulla mieleen oli se, että pitää katsoa elokuva "Toscanan auringon alla" siinä on helpotusta tunnepuolellekin. Mutta älä myöskään luovuta omaisuus asioissa!!! Kaikki puoliksi vaan!!!
kaikki järjestyy, vaikka nyt tuntuu kaaosmaiselta. Itsellä ei tunnu enää mitenkään pahalta, mutta enpä entiseen taloon haluaisi palata. Omillani olen, silti rahani haluan pois yhteisestä pesästä. Ei minua silti liikuttaisi pahemmin, vaikken puoliani saisikaan. Ihan sama minulle. Tienaan sen verran, että juuri leivässä pysyn. Miehen mielestä olen elänyt hänen siivellään hoitaen kaiken kotiin liittyvän. En tajunnutkaan hänen olevan niin rahanahne.
jäisivät miehelle? Parempi elintasoko? Ei kukaan voi sanella, että rahat jää toiselle, ellei ole avioehtoa, joka rajaa toisen oikeudet. Onko sellainen? Jos sunto yhteinen, molempien nimissä, niin ilmoita toiselle puoliskolle, ettet lähde. Oletko tehnyt jotain, mistä toinen sinua nyt rankaisee (pettänyt esim.)?
Sinullakin on oikeutesi, älä tee ratkaisua nyt, vaan mieti kaikessa rauhassa tekemisiäsi. Toista on helppo sortaa heikoimmillaan, älä anna siihen mahdollisuutta, vaan pidä oikeuksistasi kiinni.