En tiedä miten aloittaa. Asiaa olisi niin paljon.
Olen seurustellut reilusti yli kahden vuoden ajan avomieheni kanssa ja olen saanut kuulla ja kokea kohta kyllästymiseeni saakka erilaisia juttuja ja asioita mitä ei todellakaan odottaisi kuulevansa/tai kokevansa oman rakkaansa kautta.
Itse olen synnynnäinen Oululainen ja avomieheni on kotoisin Tampereelta. Hän asui Tampereella lapsena, josta hän sitten muutti Ouluun ja sieltä sitten Kuusamoon. Tapasimme netin kautta ja sitten liveä hieman myöhemmin josta juttumme syntyi. Kaikki oli todella loistavaa ja hienoa vuoden ajan. Sitten mies alkoi käyttäytymään uhkaavasti, agressiivisesti ja väkivaltaisesti. Hän alkoi olemaan tietokoneellansa koko ajan. Hän haastoi koko ajan riitaa ja uhkaili. Monesti hylkäsi minut yksin rahattomana kaupunkiin. Pari kertaa olen joutunut turvautumaan poliisien kyytiin päästäksäni kotiin. Mies alkoi haukkumaan, arvostelemaan ja sätkimään jokaisesta asiasta. Monet illat sain kömpiä peiton alle itkien. Poliisit vierailivat kotonamme pariin otteseen. Mies vietti yönsä putkassa ja tuli selittäen ja anteeksi pyytäen kotiin seuraava aamuna. Ja minä hölmö annoin joka kerta anteeksi. Sain asioista tarpeeksi kerran ja muutin pois. Asuin kesän ajan muualla, mutta muuttumista vannova mies sai minut ylipuhuttua ja palasin takaisin hänen luokseen. Muutaman kuukauden sitä harmoniaa sitten kesti.Hän oli kiinnostunut minusta ja elämästäni taas ja halusi parantaa suhdettamme. Mies kuitenkin alkoi taas sätkiä ja sähistä ympäriinsä. Olin hirveän epävarma kaikesta. Kunnes taas tilanne muuttui täysin. Mies alkoi taas loistamaan ja olemaan rakastava avopuoliso. Ja on mennyt ihan hyvin taas.
Mutta nyt on asiat alkaneet taas sortua. Miehestä on tullut kauhean rasitinen. Hän on kaupunki rasisti. Hän vertailee minua ja Tamperelaisuuttaan koko ajan. Hän haukkuu minua huonommaksi ihmiseksi kaupungin perusteella: Hän arvostelee ystäväni ja perheeni kaupunkilaisittain. Koska olen oululainen, olen paska, koska hän on Tampereelta kotoisin hän on paras. Hän vertailee kaikkia asioita kaupunkilaisittain ja haukkuu kaikki jos joku ei me TREen mukaan. Tämä ei voi olla tervettä!! Joku kyllä mättää..
Toinen ikävä asia mitä on ilmaantunut on jatkuva valittaminen ja tahallaan ärsyttäminen.
Hän tulee tahallaan solvaamaan, "laskemaan leikkiä" ja ilveilemään, ku varsinkin tietää, että en ole huumorisella päällä. Ja kun en tajua hänen huumoriaan , tulee taas kuvioon kaupunkilaisuus jne...tai muuten vaan haukutaan. Ja hetken päästä taas mies tulee ku mitään ei olisi tapahtunut. Tuntuu, että ei tiedä mitä sanoa tai tehdä.
Mies ei ole käynyt käsiksi minuun pitkään aikaan. Hän on unohtanut fyysisen väkivallan mutta näyttää siltä että hän pahoinpitelee minua henkisesti paljonkin. Olen kovasi hakemassa asuntoa mutta en saa sitä mistään.
Olen niin henkisesti väsynyt tähän tunteiden ja ajatuksien heittelyyn... tuntuu, että en jaksa enää kauan..
Jos kirjoittaisin kaiken mitä olen kokenut tämä ei jäisi kovin lyhyeksi.....
Olen seurustellut reilusti yli kahden vuoden ajan avomieheni kanssa ja olen saanut kuulla ja kokea kohta kyllästymiseeni saakka erilaisia juttuja ja asioita mitä ei todellakaan odottaisi kuulevansa/tai kokevansa oman rakkaansa kautta.
Itse olen synnynnäinen Oululainen ja avomieheni on kotoisin Tampereelta. Hän asui Tampereella lapsena, josta hän sitten muutti Ouluun ja sieltä sitten Kuusamoon. Tapasimme netin kautta ja sitten liveä hieman myöhemmin josta juttumme syntyi. Kaikki oli todella loistavaa ja hienoa vuoden ajan. Sitten mies alkoi käyttäytymään uhkaavasti, agressiivisesti ja väkivaltaisesti. Hän alkoi olemaan tietokoneellansa koko ajan. Hän haastoi koko ajan riitaa ja uhkaili. Monesti hylkäsi minut yksin rahattomana kaupunkiin. Pari kertaa olen joutunut turvautumaan poliisien kyytiin päästäksäni kotiin. Mies alkoi haukkumaan, arvostelemaan ja sätkimään jokaisesta asiasta. Monet illat sain kömpiä peiton alle itkien. Poliisit vierailivat kotonamme pariin otteseen. Mies vietti yönsä putkassa ja tuli selittäen ja anteeksi pyytäen kotiin seuraava aamuna. Ja minä hölmö annoin joka kerta anteeksi. Sain asioista tarpeeksi kerran ja muutin pois. Asuin kesän ajan muualla, mutta muuttumista vannova mies sai minut ylipuhuttua ja palasin takaisin hänen luokseen. Muutaman kuukauden sitä harmoniaa sitten kesti.Hän oli kiinnostunut minusta ja elämästäni taas ja halusi parantaa suhdettamme. Mies kuitenkin alkoi taas sätkiä ja sähistä ympäriinsä. Olin hirveän epävarma kaikesta. Kunnes taas tilanne muuttui täysin. Mies alkoi taas loistamaan ja olemaan rakastava avopuoliso. Ja on mennyt ihan hyvin taas.
Mutta nyt on asiat alkaneet taas sortua. Miehestä on tullut kauhean rasitinen. Hän on kaupunki rasisti. Hän vertailee minua ja Tamperelaisuuttaan koko ajan. Hän haukkuu minua huonommaksi ihmiseksi kaupungin perusteella: Hän arvostelee ystäväni ja perheeni kaupunkilaisittain. Koska olen oululainen, olen paska, koska hän on Tampereelta kotoisin hän on paras. Hän vertailee kaikkia asioita kaupunkilaisittain ja haukkuu kaikki jos joku ei me TREen mukaan. Tämä ei voi olla tervettä!! Joku kyllä mättää..
Toinen ikävä asia mitä on ilmaantunut on jatkuva valittaminen ja tahallaan ärsyttäminen.
Hän tulee tahallaan solvaamaan, "laskemaan leikkiä" ja ilveilemään, ku varsinkin tietää, että en ole huumorisella päällä. Ja kun en tajua hänen huumoriaan , tulee taas kuvioon kaupunkilaisuus jne...tai muuten vaan haukutaan. Ja hetken päästä taas mies tulee ku mitään ei olisi tapahtunut. Tuntuu, että ei tiedä mitä sanoa tai tehdä.
Mies ei ole käynyt käsiksi minuun pitkään aikaan. Hän on unohtanut fyysisen väkivallan mutta näyttää siltä että hän pahoinpitelee minua henkisesti paljonkin. Olen kovasi hakemassa asuntoa mutta en saa sitä mistään.
Olen niin henkisesti väsynyt tähän tunteiden ja ajatuksien heittelyyn... tuntuu, että en jaksa enää kauan..
Jos kirjoittaisin kaiken mitä olen kokenut tämä ei jäisi kovin lyhyeksi.....
Vastaukset 11
Vanhimmat
etkö tajua jättää sitä paskiaista?vai eikö se sun mielestä selviä maailmalla ilman sun apua,pah,jollet tästä tajua niin ihme on.
Nyt pistät asiasi järjestykseen ja sanot sille
"paskiaiselle",että nyt riitti!
Sinullahan ei ole mitään ihmisarvoa tuossa suh-
teessa,kuinka haluat roikkua tuollaisessa ihmi-
sessä -ei ole sen arvoinen.
Toivottavasti sinulla on hyviä ystäviä tai suku-
laisia siellä Oulussa,joiden luo voit alkuun pa-
eta,jos et heti omaa asuntoa löydä.
Tai laita se mies Tampereen junaan ja hankit hä-
nelle vain menolipun ja jää itse asumaan nykyi-
seen asuntoonne (ellei se ole miehen omistama)!
Ei ole helppoa lähteä suhteessa missä väkivallalla on suuri osuus. Lapusuutenikin meni
hukkaan isäni takia. Hän pahoinpiteli ja teki äitini elämästä kauheaa koko lapsuuteni ajan. Hän terrorisoi viinan ja väkivallan kautta meitä koko ajan. Minä ja veljeni saimme osaksemme aina jotain. Aina silloin kun isä kyllästyi äitin rieopottelemiseen. Huomasin, että äidillänikin ksti hyvin kauan irrottaa otteensa tästä suhteesta.
Ei ole helppoa lähteä jos tietää että toinne voi kostaa tai kohdella kaltoin. Tehä erosta dramaattisen ja tuskallisen. Ei ero ole niin helppoa...
Saat kaiken kuullostaman helpolta.. :(
Asuntoa olen kovastii hakemassa, mutta salassa, ettei mies saisi sitä selville ja alkaisi tekemään elämästäni vaikeaa..
Kumman valitset mielummin, kerran kirpaisevan eron (jota luonnollisesti toinen voi vaikeuttaa entisestään) vai vuosia jatkuvan pelon ja pahan olon? Näit väkivaltaa jo pienenä, joten voi olla että jossain sisimmässäsi tunnet että se on normaalia ja oikeutettua vaikka tiedätkin järjellä ajatellen sen olevan väärin. Ensimmäisenä kannattaisi hakeutua ammattiauttajan pakeille ratkomaan sekä lapsuuden solmut ja sen myötä myös aikuiselämän solmut. Kenenkään ei tarvitse eikä pidä elää pelossa ja epävarmuudessa. Kyse on ennenkaikkea omasta terveydestäsi, niin psyykkisestä kuin fyysisestäkin. Haluatko sitä paitsi omien lapsiesi näkevän ja kokevan samaa mitä itse kävit läpi lapsena?
Käytät nimimerkkinäsi nimeä Kyllästynyt. Toimi sen mukaan.
hei kyllästynyt, miehesi kuulostaa niin kovin kypsymättömältä ja tasapainottomalta, että ei tuossa ole mitään järkeä. Lähde suhteesta niin pian kuin vain voit. Ymmärrän että se vaatii tosi suuria ponnistuksia ja on vaikeaa, mutta myöhemmin olet iloinen ja ylpeä itsestäsi, ja voit olla tyytyväinen siitä mitä olet oppinut tässä suhteessa, ja sitten valita seuraavan miehen tarkemmin kriteerein. Älä missään nimessä tyydy tuollaiseen elämään, ansaitset niin paljon enemmän. Toivon että luet kirjan nimeltä Kaikki rakkaus mikä sinulle kuuluu (Harville Hendrix), (sitä saa pokkarina kirjakaupasta 7e) niin huomaat että tuo on tosi yleinen tilanne, ja siitä kun pääset eroon niin elämäsi vasta alkaa. Kaikkea hyvää sinulle, jaksamista ja tsemppiä.
Mahdollisemman pian yritänkin saada asiani kuntoon. Monet asiat vaan ovat menneet solmuun enemmän ja niiden selvittämiseen menee enemmän aikaa. Olen käynyt muutaman kerran juttelamassa ulkpuolisen kanssa ja seon helpottanut vähän, mutta jostain syystä ne käynnit jäivät sitten pois.
Kiitos kirjaneuvostasi ja tuestasi.
Mahdollisemman pian yritänkin saada asiani kuntoon. Monet asiat vaan ovat menneet solmuun enemmän ja niiden selvittämiseen menee enemmän aikaa. Olen käynyt muutaman kerran juttelamassa ulkpuolisen kanssa ja seon helpottanut vähän, mutta jostain syystä ne käynnit jäivät sitten pois.
Kiitos kirjaneuvostasi ja tuestasi.
Ikava tosiasia on, etta naiset hakeutuvat usein sellaisten miesten seuraan, jossa on jotain tuttua. Jos siis perheessa on ollut vakivaltaa, tyttolapsi vartuttuaan etsii samanlaisen miehen, millainen oma isa oli. Neuvoisin sinua lahtemaan suhteesta mahdollisimman nopeasti. Jos sinulla ei ole asuntoa, voit menna tarvittaessa turvakotiin. Ennen seuraavaa suhdetta suosittelisin omien "luurankojen" poistamista kaapista vaikka ammatti-ihmisen avulla, ettet toistamiseen loyda itseasi samanlaisesta suhteesta.
Onnea sinulle!
Kävin minä jossain välissä ammattiauttajalla, mutta se sitten jäi siihen jostain syystä. Joten asiat kovettuivat ja ne eivät suostuneet tulemaan ulos....En tiedä..
Olen nyt solmussa. Asuntoa ei tunnu saavan mistään.. en tiedä mitä tehdä
Treläisillä jokaiseen lauseeseen on ympättävä väkipakolla Manse tai joku vastaava synonyymi. Hesa tuottaa myös samanlaisia yksilöitä. Opetetaankohan heikäläisille jo ala-asteella tällainen toimintatapa?
Itse en tuollaista voi käsittää. En ole koskaan kuullut muissa kaupungeissa tuollaista oma-ego-paras-ego-muiden-ego-paska-paskaa. Voi helevetti mä petyn pahasti Algemeineen jos kuulen seuraavan lauseen:
"Tiäräksä ku Düsseldorf on paras kaupunki, määä ku nääs oon Düsseldorfista. Tämmösel Düsseliläisel mentaliteetil määä vaa dallaan, nääh, on nääh paree et ny säää meet kotio siitä!";)