se on jännä juttu... siis heti ekoilla sekunneilla ku jonku tapaa ni tietää et onko jutulla edes mahdollisuuksia tulevaisuuteen.
no itehän en oo ku muutaman kerran seurustellu, mut siis ekat pari minuuttia ja homma on selvä.
tarkotan nyt ekoja varsinaisia treffejä... oli ne sitte sokko-treffit tai edellisen illan baarituttavuuden kanssa. ehkäpä tuijotan ite liikaa ulkonäköön ja se sitte sokaisee mut osaltaan. mut kaikista hirveintä on se, et joskus tuntuu siltä et ois heti tapaamishetken jälkeen viisainta sanoo, et ei tää tuu toimimaan. aina sitä kuitenki lähtee sitte sinne kahville ihan turhaan hajoilemaan, pahimmassa tapauksessa toinen vaan sitte ihastuu ja innostuu turhaan...
ei mulla kai muuta ollu, uskon et melkein kaikki voi tähän yhtyä...
no itehän en oo ku muutaman kerran seurustellu, mut siis ekat pari minuuttia ja homma on selvä.
tarkotan nyt ekoja varsinaisia treffejä... oli ne sitte sokko-treffit tai edellisen illan baarituttavuuden kanssa. ehkäpä tuijotan ite liikaa ulkonäköön ja se sitte sokaisee mut osaltaan. mut kaikista hirveintä on se, et joskus tuntuu siltä et ois heti tapaamishetken jälkeen viisainta sanoo, et ei tää tuu toimimaan. aina sitä kuitenki lähtee sitte sinne kahville ihan turhaan hajoilemaan, pahimmassa tapauksessa toinen vaan sitte ihastuu ja innostuu turhaan...
ei mulla kai muuta ollu, uskon et melkein kaikki voi tähän yhtyä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
...se on sitä paljon puhuttua kemiaa;)
Kyllä se parilla ekoilla tapaamiskerroilla tietää tuleeko jutusta mitään. Ikävintä on jos toinen ennättää ihastua ja toisella tunne lopahtaa heti alkuun, vaikka on tehnyt itse aloitteen. Noh, sellaista se kai on. Ikävää vain sellainen, kun joutuu loukatuksi tai loukkaajaksi. Jännää on!
siis, paljon puhutut kemiat=ULKONÄKÖ!!Kuka voi kumota edellisen väitteeni, sillä jos ulkonäkö ei miellytä ,niin millään muulla ominaisuudella ei ole mitään merkitystä.
"...jos ulkonäkö ei miellytä ,niin millään muulla ominaisuudella ei ole mitään merkitystä..."
Jos noin väität, niin minä väitän, että et ole kokenut mitään muuta kuin pinnallisia "juttuja".
Itselleni on tapahtunut niin, että kun näin erään miehen ensimmäisen kerran, ajattelin, että kylläpä on ruma mies. Miten tuo on avovaimonsa saanut koukattua! Hän oli siis tukeva, ei mitenkään pitkä, aina epäsiistit hiukset ja epäsiistihkö olemus muutenkin. Pärstääkään ei voinut parhaalla tahdollakaan komeaksi sanoa.
Kuinkas kävikään, tuo mies oli muuten mukava ja rupesikin tekemään tuttavuutta kanssani. Aluksi ei tullut mielen viereenkään, alkaa lähempään tuttavuuteen hänen kanssaan, olihan hän varattukin. Niin vain pikkuhiljaa kävi, että ajauduin hänen kanssaan suhteeseen, joka kesti vuoden verran. Olisi kestänyt pitempäänkin jos minusta olisi ollut kiinni. Mutta kun miehestä ei ollut eroajaksi. Tuosta suhteesta toipuminen vei minulta 7-8 vuotta.
Tuon suhteen jälkeen en ole koskaan kokenut samaa intohimoa ja rakastamista vaikka nytkin minulla on tosi ihana - sanoisinko täydellinen - miesystävä.
Siis minä voin kumota väitteesi. Toivottavasti sinäkin joskus koet jotain aitoa, jolloin pintakiilolla ei ole väliä.
Ulkonäölä ei ole sitten enää niin suurta merkitystä kun on vanhempi, rupsahtanut.
Ei kaikki nuoretkaan niin viimesen päälle mallija ole ulkonäöltään, ja silti parin ovat löytäneet.