Siis onko yleinen käytäntö tämä, että pappi soittaa pikasesti ja ottaa jotain tietoja vainajasta.
Eikä pappikaan ollut sama, joka ensin sanottiin olevan.
Ei siinä muutaman minutin puhelussa kerkeä saada oikeata kuvaa vainajasta.
Tuntuu todella pahalta. Luulin,että pappi soittaa sopiakseen ajan koska voi tulla käymään.
Eipä edes kysynyt onko sisaruksia ja minkälainen perhe. Kyseessä nuori ihminen.
Eikä pappikaan ollut sama, joka ensin sanottiin olevan.
Ei siinä muutaman minutin puhelussa kerkeä saada oikeata kuvaa vainajasta.
Tuntuu todella pahalta. Luulin,että pappi soittaa sopiakseen ajan koska voi tulla käymään.
Eipä edes kysynyt onko sisaruksia ja minkälainen perhe. Kyseessä nuori ihminen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Me päätimme ensin, että kenet seurakunnasta haluamme hoitamaan hautauksen, kirkkoherran.Sitten kutsuimme hänet vainajan kotiin kahville ja keskustelimme hartaasti ja pitkään kaikesta.Hoiti hautajaiset omalta osaltaan erinomaisesti.
joka ehti heti ehdottamaan että tulisi käymään meillä.Juteltiin monta tuntia,hän kyseli ja pyysi kertomaan kaikkea mitä vain mieleen tulisi.Hautajaisissa hän puhui niinkuin olisi tuntenut henkilökohtaisesti vainajan.On vielä jälkeenpäinkin muistanut kun ollaan jossain yhteyksissä tavattu.
minullakin papin suhteen,mutta ei ollut käytettävissä,joten sanoin että ihan hyvä pappi hänkin joka oli silloin työvuoron mukaan töissä.
Siksipä olikin yllätys kun eri pappi soitteli pikasesti.
Niin paljon jäi sanomatta ja kertomatta.
Ajattelin, että sitte muistotilaisuudessa muistelemma yhessä kaikki niitä mukavia aikoja. Tosin olisi se mieltä lämmittänyt jos pappi olisi jo kirkossa kertonut "kuin olisi tuntenut hyvin".
Huominen päivä on raskas.......Luoja suokoon voimia.
kysyi, ett millainen ihminen teidän poika oli, jotta hän osais jonkinlaista saarnaa osata tehdä. Lopulta hautajaisissa pappi oli aivan pihalla siitä, että lastamme olikin saattamassa noin 50 nuorta vanhemmat ihmiset.
Mikään kertomani ei ollut mennyt perille. Pappi ei ollut ottanut todesta, että poikamme oli todellakin rakastettu ja pidetty ystävä monelle. Hän tietty ajatteli, että kunhan jorisevat!
Ei seurakunnalta tule apua. Täysin tuuripeliä, millainen pappi sattuu työvuoroon. Hyvin paljon riippuu kunkin papin persoonasta, millaiset tuntemukset hautajaisista jää.
Olen viimeaikoina ollut kolmissa läheisen hautajaisissa. Lapsemme hautajaiset oli todella kaunis ja koskettava tilaisuus. Pappi oli todella työlleen vihkiytynyt, fiksu, empaattinen ja lämmin. Hänellä oli ns. sydämensivistystä. Vanhempi herrasmies.
Toisen nuoren hautajaisissa oli nuori miespappi. Hän saarnasi synnistä paasaten ja oli todella leipäpappi. Ei empatiaa - kai vielä raakile surun kohtaamisessa ja työssään. Hyvin paljon jäin pohtimaan tilaisuuden jälkeen tämän papin sanoja ja olemista.
Kolmas tilaisuus oli nuorehkon miessukulaisen itsemurhan jälkeen. Siinäkin pappi luki "liturgiansa" kaavan mukaan. Vasta vainajan ystävien puheet toivat lämpöä ja rakkautta tilaisuuteen. Arvostan kovasti heitä, jotka jaksoivat surussa vielä pitää muistopuheita.
Minä erosin kirkosta heti noiden kolmansien hautajaisten jälkeen ja aikomus on tehdä hautaustestamentti ei kirkollisista hautajaisista.
Tällä kokemuksella neuvoisin, että kirkon pitää paljon enemmän koulita väkeään hautajais- ja surutyöhön. Käännytys ja palopuheet tuomioineen ei kuulu hautajaisiin - niiden aika on toisaalla.