Mita tehda kun exa on mielessa koko ajan? Vaikka kaikkea (?) on jo yritetty unohtaakseen, mikaan ei silti auta..
Eroastamme on jo useita kk, mutta silti ajattelen hanta joka paiva. Ja joka paiva odotan hanen soittoaan. Kidutan itseani kaymalla paikoissa joissa kavimme yhdessa. Mika mua oikein riivaa? Miten saisin hanet pois mielestani?
Kayn kavereitteni kanssa ulkona jopa useammin kuin ennen, vaikka ei huvittaisi. En vain halua istua yksin kotona ajattelemassa hanta. Tapaan kivoja tyyppeja, mutta kukaan ei veda vertoja hanelle.
Ajattelen, etta jos tapaisin hanet edes kerran viela. Jos voisimme kerrankin puhua asiat selviksi. Jos han voisi rehellisesti sanoa mika matti. Sanoisi ettei rakasta enaa. Sitten voisin paasta tasta yli (?). Voisin aloittaa vihdoinkin elamaan taas. Mutta kun ei ole tietoakaan missa han nyt on, missa maassa asustaa..
Eroastamme on jo useita kk, mutta silti ajattelen hanta joka paiva. Ja joka paiva odotan hanen soittoaan. Kidutan itseani kaymalla paikoissa joissa kavimme yhdessa. Mika mua oikein riivaa? Miten saisin hanet pois mielestani?
Kayn kavereitteni kanssa ulkona jopa useammin kuin ennen, vaikka ei huvittaisi. En vain halua istua yksin kotona ajattelemassa hanta. Tapaan kivoja tyyppeja, mutta kukaan ei veda vertoja hanelle.
Ajattelen, etta jos tapaisin hanet edes kerran viela. Jos voisimme kerrankin puhua asiat selviksi. Jos han voisi rehellisesti sanoa mika matti. Sanoisi ettei rakasta enaa. Sitten voisin paasta tasta yli (?). Voisin aloittaa vihdoinkin elamaan taas. Mutta kun ei ole tietoakaan missa han nyt on, missa maassa asustaa..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aika useasti tulee ikävä, onhan toisessa ollut hyvätkin puolensa, huonot jää muistoissa monesti vähemmälle. Se että kannattaako huokailla menneen ajan perään on ihan toinen juttu...Aikaahan nämä asiat ottaa, jollakin tasolla jopa vuosia. (Tiedän) Vaan pää pystyyn ja kohti uusia seikkailuja, ei tämä eläminen parane jos ei itse sitä edes vähän auta.
No joo, kun ei tiedä toisten jutuista mitään,
ei voi puhua kuin yleisellä tasolla.
Erohan voi olla myös suhteessa tarvittavaa kasvua, joka kantaa hedelmää myöhemmin.. Kannatta nöyränä selvittää kaikki puolet.
ongelma...lähetin yhdelle viestin sillon että
ei pidetä vähään aikaan yhtetyyä(piti miettiä tilannetta) sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut mitään..minäkin olisin halunut kuulla sen älä soita tai jotain mutta ei mitään...olen päässyt kyllä jo yli siitä on 4kk
Hehee ... ensin heivaat toisen ulos ja sitten vielä jäät odottelee sen yhteyden ottoa. Eiköhän se ole sun hommas ottaa yhteyttä kun kerran ehdotitkin taukoa ..... Jos enää kiinnostat kaveria, pelkäät vaan ettes kelpaa enää.
Voi, tuo kuulostaa niin tosi tutulta... Mutta usko tai älä, jonain iltana huomaat että et olekaan ajatellut häntä koko päivänä. Siihen voi mennä kyllä tosi kauan, se on niin tapauskohtaista, mutta kyllä se päivä vielä tulee. In the meanwhile, ei auta muu kuin yrittää ottaa elämästä irti niin paljon kuin vain saat. Uusi ihastuminen on paras lääke tuohon vaivaan, mutta sitähän ei voi tietää milloin se tapahtuu. Lue John Grayn kirja Uusi rakkaus (tms, en ihan muista, englanniksi kai starting over, sitä mars ja venus-sarjaa), itselleni se oli todellinen käännekohta, ja helpotti kovasti irtipääsyä. Siinä on tosi hyviä käytännön ideoita, kuten myös uusia ajatusmalleja. Ei kannata väkisin yrittää unohtaa, vaan muistelet niin kauan kuin haluat, ja jossain vaiheessa huomaat että nyt riittää, ja unohdat ikävän ihan automaattisesti. Näin kävi ainakin minulle. Yritä jaksaa, tiedän se on tosi rankkaa, mutta elämä on sitten taas ihanaa! Kyllä sitä kannattaa odottaa. :)
Tosiaan todella tuttu tarina. Suhde päättyi kahden vuoden yhdessä olon kanssa todella yllättävällä ja loukkaavalla tavalla.. Itselläni oli samanlainen kausi lähes puoli vuotta. Aloin ymmärtää vasta kuinka syvällä olin, kun rakas ystäväni sanoi asioita minulle suoraan. On totta ettei asiat parane ainoastaan jatkuvalla niiden murehtimisella..Tulee vielä päivä kun huomaat että ajattelet häntä enää joka toinen hetki, seuraavalla kerralla ajattelet enää kerran päivässä ja niin huomaat yllättäen että on kulunut päivä ilman hänen ajatteluaan.. Aika parantaa ihan oikeasti haavat. Tapasin entiseni ensimmäisen kerran monen kuukauden päästä erostamme. Kyllä se muistoja mieleen nosti ja voin myöntää että edelleen joskus kaipaan häntä, mutta nykyisin olemme hyvissä väleissä. Menneet on annettu anteeksi.
olla mun kirjottama...niinpä ja vielä ne selvittämättömät asiat..ne vaivas eniten mun mieltä...ikävää..Olin´tosi ihastunut häneen.