Olen suhteellisen kinkkisessä tilanteessa. Erosimme noin kuukausi sitten.
Ero tuli minulle aivan puuntakaa, ei ollut mitään viitteitä siitä että toisella olisi paha olla. Suhteen ongelmat varmaankin alkoivat sen jälkeen kun nainen tuli raskaaksi ja päätimme pitää lapsen, tämä siis ei ollut se ongelma vaan noin kuukausi sitten kävi näin että työpaikka lähti alta, asuntoa ei ollut vaan olimme minun vanhempien luona, tuloja ei ollut... Hänen mielestään en osannut keskustella asioista enkä hoitaa niitä ajallaan, mikä kyllä piti paikkansa aika hyvin. En myöskään osoittanut tunteitani riittävän hyvin häntä kohtaan, vaikka rakastinkin ja rakastan vieläkin häntä yli kaiken. Nainen sanoo todella päättäväisesti että ei tulla palaamaan yhteen, ja olen sen ymmärtänyt. En vaan jaksaisi uskoa siihen, enkä haluaisi. Nyt olen saanut omat asiani rullaamaan hyvin ja asuntokin löytyi... Mietin vaan että onko teillä kokemusta vastaavan laisista tilanteista ja oletteko päätyneen takaisin yhteen kaikesta sanomisista huolimatta? Kaipaisin kovasti neuvoja...
Ikävöin häntä joka päivä ja joka hetki, en vaan osaa päästää irti...Jos saisin mahdollisuuden niin näyttäisin tunteeni niin selvästi ettei asiasta kyllä jäisi epäselvää, harmittaa vaan miksi olen ollut niin tyhmä etten ole niitä näyttänyt aikaisemmin...
Ero tuli minulle aivan puuntakaa, ei ollut mitään viitteitä siitä että toisella olisi paha olla. Suhteen ongelmat varmaankin alkoivat sen jälkeen kun nainen tuli raskaaksi ja päätimme pitää lapsen, tämä siis ei ollut se ongelma vaan noin kuukausi sitten kävi näin että työpaikka lähti alta, asuntoa ei ollut vaan olimme minun vanhempien luona, tuloja ei ollut... Hänen mielestään en osannut keskustella asioista enkä hoitaa niitä ajallaan, mikä kyllä piti paikkansa aika hyvin. En myöskään osoittanut tunteitani riittävän hyvin häntä kohtaan, vaikka rakastinkin ja rakastan vieläkin häntä yli kaiken. Nainen sanoo todella päättäväisesti että ei tulla palaamaan yhteen, ja olen sen ymmärtänyt. En vaan jaksaisi uskoa siihen, enkä haluaisi. Nyt olen saanut omat asiani rullaamaan hyvin ja asuntokin löytyi... Mietin vaan että onko teillä kokemusta vastaavan laisista tilanteista ja oletteko päätyneen takaisin yhteen kaikesta sanomisista huolimatta? Kaipaisin kovasti neuvoja...
Ikävöin häntä joka päivä ja joka hetki, en vaan osaa päästää irti...Jos saisin mahdollisuuden niin näyttäisin tunteeni niin selvästi ettei asiasta kyllä jäisi epäselvää, harmittaa vaan miksi olen ollut niin tyhmä etten ole niitä näyttänyt aikaisemmin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
että tunteista ei tuo ero ollut kiinni, vaan lähinnä noista asioista että en osannut ottaa vastuuta asioista ja hoitaa niitä ajallaan...
siis tarkoitus oli sanoa että noin 2-3 viikkoa sen jälkeen kun saimme tietää hänen olevan raskaana lähti tuo työpaikka..en näköjään osaa ajatella ja kirjottaa samaan aikaan..
Itse näkisin tilanteen niin että nainen on ahdistunut kun kaikki tuntui menevän "persiilleen" tilanteessa jossa yleensä pitäisi elämän hymyillä ja kohdella hyvin. Toivottavasti hän huomaa että olet saanut asiasi kuntoon. Ota nyt vaan rauhallisesti ja katsele tilannetta. Tilanne on naisellekin varmaan vaikea kun on raskaana, on muitakin asioita mietittävänä. Älä painosta. Jos hän ei kuitenkaan palaa kanssasi yhteen, ota tuleva lapsesi huomioon elämässäsi ja tue heitä alkumetreillä.
Tsemppiä!
Luovuttaa ei koskaan kannata. Näytät itse hyvin tietävän, missä sinulla olisi parantamisen varaa. Käytä se hyväksesi ja näytä rakkaallesi, että olet hänen luottamuksensa arvoinen. Koita sanoa se, mitä viesteissäsi sanoit. Näytä ne tunteesi, ehkä asiat vielä korjaantuvat.
Voimia!
Kyllä eron merkit näkyvät. Et vain ole halunnut niitä nähdä, et ole ollut kiinnostunut, teillä on ongelmia joita et itse pidä ongelmina, jne.