Ollaan oltu 1,5vuotta yhdessä, nyt pari viikkoa sitten mies ilmoitti ettei jaksa enää, ei nää tulevaan ja meidän elämät ei mahdu yhteen??? Tuli aika puskista, vaikka ongelmat olen tiennyt kyllä. Riitoja ollut yhteisestä tulevaisuudesta ja mua häirinnyt hänen päämäärättömyytensä parisuhteessa. Häntä ahdistanut aikataulutus, suunnittelu jne. Hän on ollut koko ajan toisella paikkakunnalla töissä ja kovissa paineissa siellä.. Firmalle kävi huonosti ja hänellä ei tietoa tällä hetkellä uudesta työpaikasta. Minä olen odottanut elämän rauhoittumista ja yhteistä aikaa enemmän.Toisaalta hänkin haluaa yhteistä tulevaisuutta, mutta ei uskalla.
Rakkaus ei ole kuollut kummaltakaan ja koko ajan ollaan yhteyksissä. Mitäs tässä nyt tarvis tehdä? Odotella taas, vai unohtaa kokonaan. Ite toivoisin, että saadaan asiat kuntoon ja sitä hänkin mietiskelee, mut miten työnarkomaani onnistuu tässä asiassa??
Rakkaus ei ole kuollut kummaltakaan ja koko ajan ollaan yhteyksissä. Mitäs tässä nyt tarvis tehdä? Odotella taas, vai unohtaa kokonaan. Ite toivoisin, että saadaan asiat kuntoon ja sitä hänkin mietiskelee, mut miten työnarkomaani onnistuu tässä asiassa??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi laukata asioiden edelle?
Nyt on loistava aika kummankin omalla tahollaan olla omillaan ja antaa tilanteen rauhoittua.
Tuo ei sunkaan tarkoita että ryhtyisitte vihamiehiksi.Voitte olla silti ystäviä ja pitää yhteyttä. Anna miehelle tilaisuus rauhassa etsiä työpaikka. Tuo on jo tarpeeksi stressaavaa näinä aikoina jo sellaisenaan. Viimeisin asia mitä hän tai sinäkään tarvitsette on painostusta yhteiselämään tai yhteisen tulevaisuuden suunnitteluun. Mies ei ole siihen lainkaan valmis.
Jos et halua hänestä vihamiestä, anna hänelle tilaa hengittää ja saada taloutensa ja ajatuksensa kokoon.
Mietin vaan, että oonko menettänyt pelin kun oon vouhkannut yhteisestä tulevaisuudesta? On tää vaan mullekin ollut stressaavaa olla kaukosuhteessa tietämättä muuttuuko asiat ja mitähän se toinen tulevaisuudelta haluaa. Kun hän ei tiedä... Se olis vähän niinkuin motivoinut minuakin.
Keskittäydy nyt täysin oman elämäsi suunnitteluun ilman häntä. Tuo aika jonka käytät miehen ajatteluun, ohjaa se hyödyllisenpään. Ala vaikka tekemään jotain uutta, oli se sitten etsiä uusi työpaikka, tai jos sinulla jo on mieleinen, niin sitten jotain vaativaa työajan ulkopuolella. Aivan mitä tahaansa joka vaatii aivojen käyttöä ja suunnittelua.
Hyvinä esimerkkeinä:
-suunnittele ensi syksyksi aloittamasi kurssit
- vieraan kielen opiskelu ( ei haittaa vaikka et koskaan ole ollut siitä kiinnostunut aiemmin )
-Jokin taidelaji, mm. maalaus, kirjoitus, kudonta, käsityöt
-mene auttamaan apua tarvitsevia
-ala ulkoilemaan ja jumppaamaan (tai jos se on jo päivittäisessä ohjelmassasi, lisää siihen 1/2 t tai tunti)
Ts. aivan mita vain terveellistä ja kehittävää joka vie sinua sinuna etenpäin, ilman miestä.
Sinä olet oma arvokas yksilö, vahvista sitä, kyllä se avIoliittokumppanikin sieltä aikanaan esiinmarssii.
Kuka tahaansa voi ja pystyy tuomaan yhteiseen liittoon niin paljon enemmän silloin kun on omaa selkärankaa, että pystyy toimimaan omillaan ja tukemaan toista tarvittaessa.
Liimautua toiseen ihmiseen liian aikaisin, kun itsellä ei ole oikein mistään mitään tietoa, on tuohoavaa kummallekin osapuolelle.