Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen joten tässä tulee tarinani kokonaisuudessaan...
Minä (nainen 26) olen eronnut viime vuoden syyskuussa aviomiehestäni jonka kanssa olin yhdessä kaiken kaikkiaan 11 vuotta.
Tapasin melko pian eron jälkeen miehen (24 vuotta) jonka kanssa olen vakavissani seurustellut aina tähän päivään saakka ja tästäkin edespäin.
Asia joka askarruttaa on seuraavanlainen. Minä en ole koskaan ennen elämässäni halunnut lapsia. Nyt nykyinen miesystäväni haluaisi niitä minun kanssa vaikka samantien. Minusta tuntuu, että haluaisin myös... luulisi ettei tässä olisi sitten mitään ongelmaa mutta mutta... aika jonka olemme seurustelleet on minun mittapuun mukaan erittäin lyhyt ja tiedän aiheuttaneeni suvulleni ja lähiperheelleni jo shokin kun erosimme silloisen mieheni kanssa niin mietinkin olisiko tämä asia jo heille liikaa?
Itselläni tuo kolmekymmentä vuotta lähestyy uhkaavasti ja oikeasti tunnen olevani valmis äidiksi sekä mielestäni suhteemme tämän miehen kanssa voi loistavasti ja on jo tullut sen verran "arkiseksi", että tietää mitä niin sanotusti saa, siis hyvällä tavalla.
Olisko mielipiteitä mitä tehdä? Voisin kyllä odottaa esim. vaikka vielä puoli vuotta tai vuoden mutta alamme molemmat olla aika kärsimättömiä. Vanhempani tulevat kyllä todella hyvin toimeen mieheni kanssa joten senkin puolesta kaikki hyvin. Meillä molemmilla vakituiset työt ja omat asunnot vaikka nukummekin kaikki yöt yhdessä.
Arvostaisin kovasti mielipiteitänne ja näkökantojanne asiaan. Kiitos jo etukäteen.
Minä (nainen 26) olen eronnut viime vuoden syyskuussa aviomiehestäni jonka kanssa olin yhdessä kaiken kaikkiaan 11 vuotta.
Tapasin melko pian eron jälkeen miehen (24 vuotta) jonka kanssa olen vakavissani seurustellut aina tähän päivään saakka ja tästäkin edespäin.
Asia joka askarruttaa on seuraavanlainen. Minä en ole koskaan ennen elämässäni halunnut lapsia. Nyt nykyinen miesystäväni haluaisi niitä minun kanssa vaikka samantien. Minusta tuntuu, että haluaisin myös... luulisi ettei tässä olisi sitten mitään ongelmaa mutta mutta... aika jonka olemme seurustelleet on minun mittapuun mukaan erittäin lyhyt ja tiedän aiheuttaneeni suvulleni ja lähiperheelleni jo shokin kun erosimme silloisen mieheni kanssa niin mietinkin olisiko tämä asia jo heille liikaa?
Itselläni tuo kolmekymmentä vuotta lähestyy uhkaavasti ja oikeasti tunnen olevani valmis äidiksi sekä mielestäni suhteemme tämän miehen kanssa voi loistavasti ja on jo tullut sen verran "arkiseksi", että tietää mitä niin sanotusti saa, siis hyvällä tavalla.
Olisko mielipiteitä mitä tehdä? Voisin kyllä odottaa esim. vaikka vielä puoli vuotta tai vuoden mutta alamme molemmat olla aika kärsimättömiä. Vanhempani tulevat kyllä todella hyvin toimeen mieheni kanssa joten senkin puolesta kaikki hyvin. Meillä molemmilla vakituiset työt ja omat asunnot vaikka nukummekin kaikki yöt yhdessä.
Arvostaisin kovasti mielipiteitänne ja näkökantojanne asiaan. Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siis ei 30-vuotias mikään "vanha" ole...mistäs luinkaan, että Suomessa NYKYÄÄN naisten keskimääräinen ENSIsynnyttämisikä on jo 37 vuotta...että sillee...
Ei, ei todellakaan lapsia vielä. Minusta on parempi seurustella aina ainakin reilu kaksi vuotta muuttaa yhteen ja parhaillaan vielä naimisissakin, ennen kuin niitä lapsia ruvetaan pyöräyttää ulos uunista.
että tosiaan. jos aiotte olla valmiita perustamaan perheen, niin eikö olisi sitten aika muuttaa yhteen, asua ainakin vuosi yhdessä katsoen tarkkaan että varmasti kestätte toistenne naamoja ja vasta sitten lapsia, jos SINÄ varmasti haluat lapsen. Älä koskaan tee lasta vain sen takia koska puolisosi haluaa.
Kannattaa muistaa, että lapsia ei niin vain tehdä. Voi mennä vuosia, ennenkuin lapsi ilmoittaa tulostaan, jos ilmoittaa. Tai sitten voi onnistua ensiyrittämältä. Että siinä mielessä jos lapsia haluaa ei kannata odottaa liian kauan.
Sitten toisaalta, ette ole olleet kovin kauaa yhdessä. Lapsi on niin totaalisen suuri elämänmuutos, että kyllä kannattaa tutustua siihen toiseen ihmiseen läpikotaisin ennen sitä. Vaikka miehesi nyt niin kovasti haluaakin vauvan, niin haluaako hän sittenkin hoitaa sitä kun olette molemmat kuolemanväsyneitä ja vauva vain itkee? Voiko parisuhteenne vielä sittenkin hyvin kun teillä ei ole enää juuri ollenkaan yhteistä aikaa toisillenne vaan kaikki aika ja energia menee vauvan hoitoon? Jaksatteko keskustella ja puhaltaa yhteiseen hiileen silloinkin kun kaikki vaan ärsyttää ja väsyttää? Kannattaa miettiä tarkkaan monia asioita ja ihan vain nyt elää yhdessä ja tutustua toisiinne. Tärkeää on myös, että sinäkin sydämessäsi haluat lapsen, ei vain sen vuoksi, että mies haluaa. Miehesi on vielä nuori ja isäksi tuleminen (samoin kuin äidiksikin) on valtava vastuu ja jotkut heräävät siihen hieman liian myöhään. Vaikka onhan siitä vauvasta tasapainoisessa suhteessa paljon iloa ja perheenä oleminen yhdessä on mahtavaa aikaa. Mutta muistakaa, että vauvan "koti" on vanhempien parisuhde, eli selvittäkää nyt ensin, että olette varmasti toisillenne ne oikeat.
muita ihmisiä:
"aika jonka olemme seurustelleet on minun mittapuun mukaan erittäin lyhyt ja tiedän aiheuttaneeni suvulleni ja lähiperheelleni jo shokin kun erosimme silloisen mieheni kanssa niin mietinkin olisiko tämä asia jo heille liikaa?"
Sinä elät omaa elämääsi ja teet itse päätökset elämästäsi. Ei kukaan muu tai toinen. Irrottaudu sukulaisista ja päätä mitä SINÄ ITSE haluat.