Niin elikkä, mistähän pettäminen johtuu? jos nyt pois luetaan se ettei omalta saa ym ym (toisen osa puolen syyttely)
Ja kun pettämistäkin on monenlaista, esim sivusuhteen pitäjät, satunnaiset kännipettäjät, työpaikkaromanssit ym...
Itse olen sitä mieltä että se johtuu jotenkin ainakin heikosta itsetunnosta...
Mitä mieltä te olette?
Ja kun pettämistäkin on monenlaista, esim sivusuhteen pitäjät, satunnaiset kännipettäjät, työpaikkaromanssit ym...
Itse olen sitä mieltä että se johtuu jotenkin ainakin heikosta itsetunnosta...
Mitä mieltä te olette?
Vastaukset 58
Vanhimmat
Päätin tulla tälle palstalle ensimmäistä kertaa elämässäni katsomaan millaisia juttuja uskottomuudesta kirjoitellaan. Kovin mustavalkoiselta näyttää...
Sinun mielestäsi pettäminen johtuu huonosta itsetunnosta. Yleistämistä. Mitä se "pettäminen" ylipäänsä on? Kun aloittaa parisuhteen jonkun kanssa, epäilemättä odottaa kumppanioltaan paljon. Ei kukaan tahdo menettää puolisonsa huomiota toiselle naiselle/miehelle. Ei kukaan halua myöskään menettää häntä alkoholismille, työmarkomanialle, urheiluhulluudelle... Kumppaninsa voi pettää aika monella tavalla. Miksi sen iänikuisen pettämisen synonyymina käytetään uskottomuutta? Kyllästyttävää.
Jokainen elämää nähnyt aikuinen ihminen tietää, ettei tulevaa voi ennustaa. Suunnitella tietenkin voi, ja niin pitääkin, mutta loppupeleissä kaikki on sattuman kauppaa. Entä jos jonain päivänä tajuat rakastuneesi toiseen mieheen/naiseen? Sinä jo avo/avioliitossa elävä. Ihan oikeasti rakastuneesi. Kiellätkö tunteesi? Tukahdutatko ne? Voit kertoa kumppanillesi, että liitto on nyt ohitse. Jaatte tavarat ja lapset. Kumppanisi musertuu sen tuskan alle, minkä lähtösi toisen ihmisen takia aiheuttaa. Mutta sinä haluat olla rehellinen hänelle, itsellesi, kaikille. Erosta tulee kipeä, repivä, vaikea. Paljon tuskaa ja itkua, kaunaa ja mahdollisesti elinikäistä katkeruutta sille joka jätetään. Entä jos jäisitkin? Lasten takia, aunnon tai rahojen takia, syyllisyyden takia. Et haluaisi loukata puolisoasi.
Muttet voisi olla rakastamatta sitä toista. Aloittaisit kaksoiselämän, joka uuvuttaisi sinut, imisi kuiviin. Et voisi olla kokonaan onnellinen koskaan. Mutta puolisosi voisi jatkaa elämäänsä onnellisen tietämättömänä siitä, että sydämesi kuuluu jollekin muulle. Hänen maailmansa ei murenisi. Ei ennen kuin sinä päivänä, kun kaikki lopulta selviää. Kun et jaksa enää pitää salaisuuttasi. Tai se tulee muutoin ilomi. Loputtomasti kyyneleitä taas, tuskaa, riitoja, kaunaa... Loputtomiin, loputtomiin.
Ei ole olemassa hyviksiä ja pahiksia. Ei niitä demonisoituja "toisia naisia" tai "auervaaroja" jotka julmnastiu vievät toisten puolisot. On vain ihmisiä, pelkkiä ihmisiä todellisine tunteineen ja haluineen. Jokainen päättää mitä elämällään tekee. Ei kenenkään tarvitse jakaa puolisoaan jonkun muun kanssa, ellei halua. Eikä kukaan mene vieraaseen sänkyyn tai aloita suhdetta toiseen, ellei omassa suhteessa ole jotain pahasti pielessä. Todella kyllästyttävää ja lapsellista tuo uskottomuuden ikuinen vatvominen, kuka ja itä ja miksi ja missä.
Minun puolisoni eli vuoden suhteessa toiseen naiseen. Sain tietää asiasta, ja valita jatkanko hänen kanssaan vai en. En tuntenut mitään lapsellisia raivontunteita sitä naista kohtaan ja miksi olisinkaan? Sellaiset tunteet on heikommille. Mutta kyllä minuun sattui, en mene kieltämäänkään. Päätin jatkaa liittoani mieheeni, ja hän minuun.
Nyt olen itse elänyt vuoden verran suhteessa niinikään varattuun mieheen. Kyseessä ei ole kosto. En tunne itsetuntoani niin huonoksi, että tarvitsisin häntä sitä pönkittämään. Minä rakastan sitä ihmistä. Kenellä olisi oikeus tuomita tunteeni häntä kohtaan? Epäilemättä noi 95 prosentilla tämän palstan lukijoista. Niinpä...:-D Silti, minä olen silmittömän onnellinen. Joku saattaa sanoa "miten sinä voit, hän onn varattu mies ja sinä varattu nainen, hyi hyi hyi." Miten niin varattu?! Parkkipaikka voi olla varattu. Vessa voi olla varattu. Mutta ei ihminen. Minua ei ole "varattu" kenellekään, olen aivan oma ja itsenäinen yksilö. En kenenkään omaisuutta.
Pettäminen, pettäminen... Miksi ihmiset "pettävät"? Koska olemme ihmisiä. Siksi. Eikö maailmassa ole suurempiakin murheen aiheita?! Menkääpä nyt hyvät ihmiset peilienne ääreen, ja hankkikaa itsellenne elämä. Lakatkaa syyttämästä, vatvomasta ja vollottamasta. Te ette omista ketään, kukaan ei omista teitä. Jos joku on mennäkseen, hän menee. Sillä selvä. Rakkaus alkaa, rakkaus loppuu, kohteet vaihtuvat. On aika satuttaa ja tulla satutetuksi, halusipa sitä tai ei.
Maailma on väärällään harmaan eri sävyjä. Nähkää ne. Eikä aina sitä samaa suppeaa mustavalkoista maailmaa.....:-/
elämästäsi tehdä pelkkää harmaata löllöä jossa ei ole oikeita tunteita, luottamusta ja tahtoa olla toisen seurassa niin kauan kuin on sovittu niin elä siellä vain yksinäsi.
"Ei ole olemassa hyviksiä ja pahiksia. Ei niitä demonisoituja "toisia naisia" tai "auervaaroja" jotka julmnastiu vievät toisten puolisot."
Kyllä vain on.
Ne ihmiset omilla teoillaan tekevät itsestään pettureita ja paskoja ihmisiä.
"Pettäminen, pettäminen... Miksi ihmiset "pettävät"? Koska olemme ihmisiä. Siksi. Eikö maailmassa ole suurempiakin murheen aiheita?! Menkääpä nyt hyvät ihmiset peilienne ääreen, ja hankkikaa itsellenne elämä. Lakatkaa syyttämästä, vatvomasta ja vollottamasta. Te ette omista ketään, kukaan ei omista teitä. Jos joku on mennäkseen, hän menee. Sillä selvä. Rakkaus alkaa, rakkaus loppuu, kohteet vaihtuvat. On aika satuttaa ja tulla satutetuksi, halusipa sitä tai ei."
On aika tappaa ja tulla tapetuksi, halusitpa sitä tai et.
Olet kyllä harvinaislaatuisen surkea tapaus jopa petetyksi ihmiseksi joka ei ymmärrä todellakaan elämästä ja maailmasta MITÄÄN.
Ihmiset pettävät koska tekevät päätöksen pettää.
Jos kuvittelet että läheisen pettäminen ole paha tai huono asia ja pettäminen vain pieni asia niin sinä sitä elämää tarvitset.
Mene peilin eteen ja katso uudelleen.
Minkä takia olla kahden ihmisen kanssa yhtäaikaa?? en vain ymmärrä...
Jos et ole täysin onnellinen sen toisen kanssa niin minkä takia roikkua siinä? tuntuu turhalta... ikuista salailua. Minulla ei ainakaan pää kestäisi.
Jos sinua ei ole luotu yksiavioiseksi niin minkä takia et ensin eroa toisesta ja sitten hypäät seuraavaan jne.
"rajattoman rakkauden lapsia".
"Eikä aina sitä samaa suppeaa mustavalkoista maailmaa.....:-/"
Aivan. Jos tapan sinut niin tekoani ei tulisi tuomita sillä mustavalkoisella kapeakatsoisuudella.
Hankkisit nainen tietoisuuden etkä vain eläisi kuin pieni lapsi, eikö olisi hyvä idea?
Hyvin vastattu, vaikka onkin kovasti tunnepitoinen. =)
"Lakatkaa syyttämästä, vatvomasta ja vollottamasta. Te ette omista ketään, kukaan ei omista teitä. Jos joku on mennäkseen, hän menee. Sillä selvä."
Roknrol!
"Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisiin". Tällaisen fiksun lauseen olen lukenut...
Viesti johon vastasit osoitti tällä palstalla harvinaislaatuista ymmärrystä. Sinun tekstisi puolestaan vain tuomitsi.
Vähän rakkaudesta jotain.
On totta että et voi lluvata rakastaa ketään mutta voit luvata olla rehellinen. Minun toiveeni on että kumppani olisi rehellinen ja näin elän itsekkin. Olen joskus ex-elämässäni elänyt myös sitä kaksoiselämää mutta todennut lailla Juice Leskisen että vaativaa on jo elää tätä kunnolla tätä yhtäkään.
Eli kadehdi en teitä jotka jaksatte ylläpitää kahta suhdetta ja hoitaa niitä hyvin? Voitko sanoa joskus yrittäneesi parhaasi jotta parisuhde ainakin sinun puoleltasi toimisi hyvin?
Jokainenhan tietää että hyvä suhde vaatii hoitamista ja huono vielä enemmän.
Uskon että jos nyt satun rakastumaan/ihastumaan toiseen mieheen on pitkälti tahdon asia haluanko sen kehittyvän rakkaudeksi? Voin teoillani estää tämän tunteen kehittymisen pidättäytymällä esim säännöllisiltä treffeiltä ja tapaamisilta toisen miehen kanssa. Rakkaus vaatii kuitenkin syvempää tutustumista ja toisen ihmisen lähelle päästämistä. Nopea usein mielikuvaan rakastuminen unohtuu yhtä nopeasti kun tuleekin jos ei sen itse anna kehittyä.
Minä olen kyllä ollut ihastununut toiseen ja se tunne tuli ja meni ilman fyysistä pettämistä ja henkistäkään sillä tein nopeasti päätöksen olla tutustumatta tähän kaveriin enempää. Tukahduttaminen ei aiheuttanut minulle suurempia tuskia vaan käänsin tämän ihastumisen tunteen voimavaraksi jonka suuntasin omaan mieheeni. Se oli pitkälti tahdon asia.
Sinä voit olla rakastamatta toista jos et päästä ketään toista niin lähelle että rakastut.
On yhtä lailla inhimillistä tuo iän ikuinen vatvominen miksi petetään kuin sekin että on vain ihmisiä haluineen ja tunteineen.
Yksi suurimpia tunnemyllerryksien aiheuttajia on petetyksi tuleminen ja siitä seuraava kipu, epätoivo, hylätyksi tulemisen pelko ja suuri kysymys miksi, kenen kanssa ja missä?
Siinä kohtaa jokainen saa olla "lapsellinen" sillä hätä on silloin ihan oikeasti suuri.
Raivon tunteet ovat myös yhtä normaaleja ja mielestäni hyvin puhdistavia silloin kun raivoa tunnetaan. Mitä enemmän välität toisesta ja mitä piempi liitto on ollut sitä enemän tunteita kun ero tulee tai toinen loukkaa sinua.
Jos tuntee raivoa toista naista kohtaan se on ihan ok.
Olisihan se hienoa kun ei tuntisi mustasukkaisuuttta, huonoa itsetuntoa, raivoa, surua, ikävää ym. mutta eikö nuo tunteet kuulu ihmisyyteen kuitenkin?
Kyllä syyllistäjiä riittää mutta onko täällä joku joka on niin VAHVA ihan oikeasti????
Nosta hattua kaikille niille ihmisille jotka tänä päivänä uskaltavat olla omana epätäydellisenä itsenään myös heikkoja silloin kun se aika on.
Ei voi olla vahva jos ei ole välillä heikko. Se on todellista vahvuutta ja rohkeutta!
P.s maailmassa on pahiksia ja hyviksiä, maailma on vastakohtaisuuksien maailma ja siksi erotamme toiset asiat toisista sillä muuten niitä ei olisi.
Ei iloa ilman surua. Ei voi olla rikas jos ei ole ollut köyhä sillä ihminen joka on aina ollut rikas ei tiedä mitä rikkaus on eikä osaa olla siitä onnellinen.
paskan jauhantaa jota kutsut "ymmärrykseksi".
Tuomitseminen on pettämiselle ainoa oikea vaihtoehto.
Jos et tätä ymmärrä niin pikku oonan kannattaa etsiä elämänsä ja aivonsa uudestaan.
kirjoituksessasi ei ollut mitään sisältöä, pelkkää paskanjauhantaa, jollaisen tuomitse täysin.
kanssasi olen, oona. On helpompaa suoraan tuomita kuin ajatella asioita omilla aivoillaan. Kaikilta kun se ei suju... Myös omakohtainen kokemus petettynä "auttaa" kummasti asiaa - alkaa ymmärtää esim sen, miten syvältä sanonta "älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä käsken tehdä" on...
usko miehen puhetta!!!!!!!
hyvin kirjoitettu koko kommentti !!!
Tuo varattu-termi on itseäni jotenkin aina tympäissyt! Ei toista ihmistä voi varata kuin kirjaston kirjaa tai lentolippua. On vain olemassa sitoumuksia, toisten sitoumukset ovat löyhempiä, toisten tiukempia. Jutut varattujen miesten ja naisten "viemisestä" on niin ikään mitä suurinta potaskaa. Ketään ei väkisin ole viety eikä viedä - mutta helppo on syyllistää se kolmas osapuoli sen sijaan, että myöntäisi itse valinneensa kumppanin, joka ei ole sitoumuksessaan 100%:nen.
Elämässä pärjää paljon paremmin, jos osaa tarkastella asioita eri näkökulmista. Oikeastaan toisen ihmisen tuomitseminen, syyttäminen yms. kertoo vain siitä kuinka hukassa ko. ihminen on itseltään.
Minä ja ex selvittiin uskottomuudesta ja erosta melkoisen hyvin, ilman mitään draamaa. Omaisuus jaettiin sovussa, se mitä jaettiin (vähän kuten avopuolisot, vaikka aviossa olimme). Molemmilla on niinikään mennyt eron jälkeen ihan ok, kommunikointi lasten asioissa on sujunut ja muutenkin. Siksi minua niin viehättääkin, kun joku tulee sanomaan "et osaa elää oikein". Tosiasia on, että meistä jokainen elää omaa elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla.
ellei ole aihetta...
on kyynistä tekstiä...ihmisiä on erillaisia ja myös sellaisia jotka eivät petä arvostaen toista osapuolta...itsestäni ainakin on oikeuden mukaisempaa olla rehellinen ja päätää suhde jos niin kovin himoitsee jotain muuta vai tuottaako rehellisyys suurempaa tuskaa kun valhe en usko anteeksi nyt vain mutta pettäminen on välinpitämättömyyttä parhaimmillaan. Ero rehellisesti tunteiden kuihduttua on kuitenkin hemmetin paljon reilumpaa kun pettäminen kun joka itse tekona satuttaa hemmetin paljon joten köyhää on ajatus maailma jos uskotellaan että pettäminen on hyväksyttävää!
noin se menee: ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa elää ja toimia. On helppo piirrellä kauniita kuvia siitä, miten elämän PITÄISI mennä, mutta todellisuus on useimmiten jotain muuta.
Menin itse naimisiin 10 vuotta sitten sillä ajatuksella, että tämä kestää loppuelämän. Enkä epäile, etteikö mieheni ja ainoan lapseni isä olisi ollut samaa mieltä. Erinäisten vaiheiden jälkeen ollaan kuitenkin eroa tekemässä ; minä olin se "ensimmäinen syntinen": ihastuin työkaveriini, koska hän osasi mielestäni olla enemmän tukenani vaikeina aikoina kuin oma mies. Ihastus ei johtanut pitkiä sähköposteja pitemmälle, nykyään sekin on jäänyt. Mieheni päätyi sitten "tasaamaan tilejä" fyysisellä sivusuhteella, mutta jäi sille tielle - tai väittää kyllä muuta, mutta todisteet kertovat toista. Eroasiaa on puhuttu moneen kertaan ; akutti paha olo on muuttunut hiljaiseksi jomotukseksi, kypsyttelemme asiaa kohti lopullista irrottautumista. Loppupeleissä taitaa olla niin, että suhteemme toimii paremmin kavereina ja lapsen vanhmempina kuin avioparina.
ihminen olla kun tuollaiseen omaan paskaansa uskoo.
"Tosiasia on, että meistä jokainen elää omaa elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla."
Niin ja muista välittämättä.
Rukoile ettei tavata tässä elämässä.
Vetäisin turpaan vaikka nainen oletkin.
Menehän nyt pikku oona sivelemään vittuasi.
ei ole kysymys vaan siitä että nimenomaan pettäminen on VITUN RUMAA.
Pitäisi on asia jonka määrittävät VAHVAT ihmiset eivätkä sellaiset helppo heikit jotka pettävät läheisiään ja ne jotka ottavat kaiken vastaan kun "se on vain elämää".
Todellisuus on sitä mitä siitä rakentaa, ei sitä mitä sössöttää.
kirjoitit tuon tekstin. Kerrankin elämänmakuinen, kaunistelematon ja todellisuuteen pohjautuva kirjoitus ilman syyttelyitä ja kenenkään halveksimista tai hehkuttamista.
Ei keittiöpsykiatriaa, ei analysointia, vain se mikä on oleellista eli että olemme vain ihmisiä jokainen.
Kiitos sinulle.
Pettäminen on sun mielestä ok? Ihmisiähän me vaan ollaan, ja ihmiset pettää. Eli se on ihan normaalia? Ihmeen sairasta sakkia täällä. Pettäjä on aina syyllinen, mutta ei tarvitse tuomita kun se on jokaisen oma päätös, pettääkö vaiko eikö...
Voi sinua, voi teitä!! Juuri tämänkaltaisia kommentteja osasinkin odottaa, raivon ja paniikinsekaisia mustavalkoistakin mustavalkoisempia alatyyli osaston oksennuspurskahduksia! Jos nyt en muuten tästä mitään hyödy, niin hyvinpä olen nauranut...:-)
Ja huomenna tapaan rakastajani. Voitaisi lueskella tämä viestiketju läpi ja vaihtaa hyvin, hyvin ymmärtäväiset katseet.
Lol potenssiin tuhat. Voikaa hyvin, pikku kärpäset...:-)
voin todeta että olet harvinaisen lapsellinen naiseksi.
Surkea tapaus ihmiseksi kaiken kaikkiaan.
Sinä ja sinun rakastajasi niitä kärpäsiä ovat. Sinuna varoisin kärpäslätkää.
Mielestäni kirjoituksessa arvosteltiin "heikkoja" raivoakin tuntevia ihmisiä ja nostettiin tällä tavoin itse jollekkin hiton jalustalle siitä asiasta että minähän en ole niin lapsellinen että tuntisin jotakin niin inhimillistä kuin raivoa sitä ihmistä kohtaan johon puolisoni tuntee vetovoimaa.
On surullista syyllistää petettyä jonka jalkojen alta on ehkä muutenkin vedetty matto?
Kenelläkään ei ole nappia päässään mistä painaa off silloinkun on tullut loukatuksi ja tunteet nousevat pinnalle.
Uskon että kaikki jotka tuntevat huonoa itsetuntoa ja muitakin ikäviä tunteita eivät haluaisi niin tuntea.
Tukeminen silloin olisi rakentavampaa kuin arvosteleminen.
Jokaisella joka haluaa parisuhteen pitäisi olla oikus uskolliseen kumppaniin sillä on olemassa myös sinkkuelämä jonka voi valita silloin kun haluaa olla useamman kuin yhden kanssa.
Surullista että parisuhdeelämä tarkoittaa tänä päivänä samaa kuin "sinkkuelämä".
Jokaisella on vapaus valita.
En viitsinyt lukea koko ketjua, mutta luin tekstin nainut nainen 260209. Siis niin täyttä paskaa. Miten joku aikuinen ihminen yrittää filosovioida pettämistään.
Juuri tuollaiset ihmiset sälyttävät omat irstailunsa olosuhteiden tai toisten ihmisten syyksi. Ihmisellä on tahto tehdä hyvää tai pahaa, ei niin että on aika satuttaa ja tulla satutetuksi. Voi luoja " kohteet vain vaihtuvat". Kana-aivo!
miten "rakennetaan todellisuutta", kun ei kaikki ole omassa vallassa..?
Minä en tilannut läheisen vakavaa sairastumista ja kuolemaa. En tilannut yt-neuvotteluja, joiden seurauksena olen nyt työttömänä. Näiden satuttua saman vuoden sisälle olin rikki ja kaipasin mieheltäni tukea. Sitä en saanut - sen sijaan sain tukea mm. miespuoliselta työkaveriltani . Nimenomaan tukea - muusta ei ollut kyse, mutta ilmeisesti sitten petin omani, kun puhuin asioitamme vieraalle... Olisi ilmeisesti pitänyt hymyillä hautajaiset ja irtisanomiset lävitse?!
Joka tapauksessa jatkona sille, että mieheni käänsi selkänsä hän nyt tapailee mieluummin iloista työkaveriaan kuin katselee alakuloista akkaansa... Just so fucking great...
Akan prkleet, eikö ne jo ymmärrä FILOSOVIAAS
Helpottaako se sinua jotenkin? Onko ihmissuhteet sinulle valtataistelua? Uhkaako sinua se, että ihmiset voivat elää eritavalla kuin sinä? Ja selvittää ongelmat ja ristiriidat keskenään? Jos ihmiset OSAAVAT selvittää asiansa, niin onko se "muista välittämättä"? Silloinhan nimenomaan välitetään siitä toisesta, kun asioista sovitaan. Minä ja ex ollaan täysin sopusoinnussa keskenään. Olisin eronnut aiemminkin, muttei ex halunnut. Olisiko sinun mielestäsi pitänyt pakottaa? Olisiko se ollut "välittämistä"? Vähän tuoksahtaa siltä, että kaikkien pitäisi mielestäsi välittää siten kuten sinä haluat..... sen sinä ainoastaan ymmärrät välittämiseksi. Vaikka sinun välittämisessä on vain vihaa:
Taitaapa olla sillä tavalla, että sinulla on TODELLA paha ongelma itsesi kanssa. Vetäisit minua turpiin, mietihän mistä se johtuu? Ei meinaan ainakaan minusta. Ex ei ole koskaan edes uhannut vetää turpiin, vaikka olin uskoton ja halusin erota. Et osaa käsitellä omia tunteitasi alkuunkaan ja kiukkuat/uhoat sitä muille. On sairasta uhota jonkun muun ihmisen asiasta, vaikka ihmisellä/ihmisillä on asiat HEIDÄN mielestään järjestyksessä. Ihmisellä, joka haluaa vetää turpiin ja toivoo toiselle jotain muuta pahaa, ei ole asiat kondiksessa.
ei sun olis oikeesti tarvinnu kertoo että teidän ero johtu sun paneskeluista. se selvis jo sun ekasta viestistä jonka tähän ketjuun laitoit.
Se varmaan selvis tolle uhoojallekin joka todennäköisesti elelee kaltaisesi naisen kanssa.
Hänellä on ehkä hivenen vaikeaa vielä hyväksyä teidän nykynaisten kevytkenkäisyys, enkä tiedä pitäisikökään, jos itse on pystynyt arvostamaan ja kunnioittamaan omaa naistaan sen verran ettei ole häntä seksuaalisesti lähtenyt pettämään.
Se mikä minulle on hieman jäänyt sinusta epäselväksi on se että kerroitko todella miehellesi suoraan pettäneesi häntä vai kerroitko vain niillä lukuisilla "harmaansävyillä", joita kehotit meitä kaikkia elämässämme etsimään , ettet enään häntä rakasta ja suhteenne on jo muutenkin väljähtänyt: ollaan vaan kavereitä.
Vaikkaan että jos olisit suoraan sanonut niin olis saattanu jonkinlainen vihareaktiokin ilmetä muuten niin "sivistyneesssä" ex-miehessäsi.
Kannattais ehkä joskus olla rehellinenkin.
Pettureille se taitaa vaan olla kovin vaikeaa.
Ja pappi sanoo aamen... Lopettakaa toi kirkossa pelleily ja eläkää vaikka avoliitossa. Älkää sekottako kristillistä avioliittoa enää näihin seurusteluasioihinne, kun ette kuitenkaan parina lue raamattuaja ja käy kirkossa yhdessä. Kunnon kristityt ei petä avioliitossa toista. Missä kohtaa raamattu kehottaa kristittyä puolisoa tälläiseen? Kertokaa minulle kohta? Kyllä sen tietää jokainen, joka oikeesti on kristitty itse. Ei tässä mitään tuomiohenkeä tarvita, jotta asia olisi selvä kutakuinkin...
Siis eroni ei johtunut paneskeluistani vaan siitä, etten rakastanut exää. Hänen koskettamisensakin inhotti. Tähän päädyttiin varmasti siksi, että ex oli jo aikojen alusta etsinyt itselleen "hyötyihmissuhteita" - ja minä huomasin jossain vaiheessa myös olevani hänelle sellainen. Eli siis ihminen, jonka kanssa ollaan koska hänestä on jotain hyötyä. Itse haluan olla ihmisen kanssa, josta on jotain iloa ja joka pitää samanlaisista asioista kuin minä.
Minä, oona, en ole puhunut mitään harmaasävyistä. Se oli joku toinen.
Kerroin varsin suoraan exälle toisesta suhteesta eikä se auttanut eroa ollenkaan eteenpäin. Ei tietenkään, koska hän ei rakastanut minua. Nyt hänkin on - sivistyneeseen tyyliinsä - todennut, että nykyinen mieheni sopii minulle paremmin kuin hän ikinä. "Vastasin" siihen, etten minäkään pystynyt olemaan sellainen kuin hän toivoi. Pohjimmiltaan: Varmasti tiedostamattaan ex olisi halunnut vaimon, joka olisi samantyyppinen "Viherpeukalo ja pullanpaistaja" -ratkaisu kuin äitinsä. Mitä ilmeisemmin meidän suhdetta nakersi loppuun asti se, etten ollut sellainen mitä hän (salaa) toivoi eikä hän ollut sellainen kuin mitä minä toivoin. NIIN yksinkertaista, mutta silti totta....
Ei, syy ei ole mieheni. Ei hän sille mitään voi ettei halua seksiä ja on sillä saralla passiivinen. Syy on minun, koska minä en lopulta voinut vastustaa kosketusta, jota olin niin monta vuotta kaivannut, pyytänyt, janonnut. Ja voi Luoja miten minä siitä nautin.
Koska me emme ole lajina yksiavioisia. Me pohjaudumme esi-isistämme, jotka eivät ole olleet yksiavioisia. Moniavioiset urokset ovat saaneet useampia jälkeläisiä ja näin todennäköisyys sille, että uros ei ole yksiavioinen, on erittäin suuri.
Myöskään naaraat eivät ole yksiavioisia, mutta se johtuu muista syistä.
minua kiinnostaa... mistä syistä naaraiden moniavioisuus johtuu?
Toisaalta eläimellistä maailmaa ei voi suoraan verrata ihmisiin. Ainakaan en tiedä mitään muuta otusta kuin ihminen, jonka pyrkimys on päästä sielun ja ruumiin tasapainoon, onneen. Ja siihen kuuluu rutosti muitakin asioita kuin lisääntyminen.
"minua kiinnostaa... mistä syistä naaraiden moniavioisuus johtuu?"
Selitän lyhyesti. Naaraalle on edullista ottaa joku mies, kuin jäädä yksin. Näin naaras saa jonkun, joka investoi jälkeläiseen. Ja myöskin uroksen suvun, joka investoi sekä naaraaseen, että tietenkin jälkeläiseen.
Mikäli tilanteessa vastan tulee korkeampiarvoinen uros, jonka jälkeläisellä on paremmat mahdollisuudet selvitä hengissä (esim. fyysisten ominaisuuksien vuoksi), kuin naaraan valitsemalla uroksella, nainen voi pyrkiä raskaaksi tälle korkeampiarvoiselle urokselle, menettämättä oman uroksen ja suvun investointia jälkeläiseen.
Tällainen ristiriitatilanne voi myös tulla esim. rikkaan miehen kanssa (rikkaalla on varaa investoida jälkeläiseen enemmän).
Tästä esim. todistusaineistona tutkimus, jonka mukaan n. 10% miehistä kasvattaa tietämättään toisen miehen jälkeläistä.
"Toisaalta eläimellistä maailmaa ei voi suoraan verrata ihmisiin. Ainakaan en tiedä mitään muuta otusta kuin ihminen, jonka pyrkimys on päästä sielun ja ruumiin tasapainoon, onneen."
Itse asiassa hyvin monet rationaaliselta tuntuvat päätökset perustuvat puhtaasti syvempiin seksuaalisiin vaistoihin. Tästä hyvänä esimerkkinä, etenkin miehillä auto. Miehet perustelevat helposti uuden hienon auton ostoa käytännöllisyydellä yms. täydellisellä bullshitillä. Vaikka todellisuudessa auton hankinta saattaa viedä vuosien lainanlyhennyksiin ja pahimmassa tapauksessa rahavaikeuksiin. Eli päätös ei ole ollut rationaalinen, eikä etenkään mitenkään käytännöllinen.
tai sitten ei... se vähän riippuu.
Kieltämättä tiedän naisia, jotka ovat suoraan tuosta elämästä, josta kirjoitit. Mutta heistä hyvin harva on ystäväni - enkä tunnistanut itseäni oikein mistään kohdasta. Taitaa päässäni soida liikaa rokkenroll... Ahaa! Ehkä sittenkin: Valitsin exän nimenomaan isäksi lapsille - eli tuollainen "investointi" -tapaus. No, ilmankos suhteemme alkoi rakoilla lasten kasvaessa ja isänsä muuttuessa miltei muumioksi; häntä ei enää kiinnostanut oikein mikään.
No sitten tuli vastaan elämäni rakkaus, hän on just for me... ja korkea-arvoisempi juuri minulle: Hän osaa soittaa ja laulaa! Rokenroll.... Muista ominaisuuksista voi joustaa :D
kuin Oona, että emme ole suoraan verrannollisia eläimiin.
” Itse asiassa hyvin monet rationaaliselta tuntuvat päätökset perustuvat puhtaasti syvempiin seksuaalisiin vaistoihin…” Tästä jos tekisi johtopäätöksen, niin perustuvatko mielestäsi yhteisöt, yhteiskunnat, yliopistot, tiede, teollisuus ja/tai globaali markkinatalous puhtaasti seksuaalisiin vaistoihin? Mielenkiintoinen yhdistelmä vanhaa kunnon Freudia ja biologia ”uskontoa” eli Darwin setää.
On hyvä yrittää ymmärtää niin omaa kuin muiden käyttäytymistä, eli miksi käyttäydymme niin kuin käyttäydymme. Siihen on vain monta osatekijää, eikä niistä yksi riitä selittämään tätä laajaa kokonaisuutta.
Toki ihmiseen vaikuttaa niin hormonijärjestelmä kuin perityt ominaisuudet. Pitää vain muistaa että ihminen on erityisen oppiva ”eläin” päinvastoin kuin muut eläimet. Joskus on todella mahdotonta sanoa milloin joku on opittua ja mikä ”vaistoa”, siitä riitelevät tutkijatkin eli asiantuntijat.
Esimerkki: ihmistä kun verrataan läheisiin eli ihmisapinoihin, jo se mikä laji me otetaan vertailukohteeksi saa erilaisia selityksiä. Gorilla, oranki, simpanssi ja bonobono elävät eri ympäristöissä ja se vaikuttaa käytökseen.
Se miten vahva yhteisö on, eli kuinka se antaa riittävää tukea ja suojaa, vaikuttaa myös naaraiden valintaan seksikumppaneista. Se alempiarvoinenkin voi päästä lisääntymään, jos yhteisö on vahva, tai uroksia on vähän. Ellei yhteisöä ole tai se on heikko, naaras on sitä riippuvaisempi uroksen ”sitoutuneisuudesta” eli investoinnista jälkeläisistä huolehtimiseen. Tämä taas yllättäen lisää uroksen mahdollisuutta saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.
Uros joka ei kykene turvaamaan tätä vaan esim. parittelee summittain, voi saattaa raskaaksi, mutta nämä jälkeläiset eivät selviä lisääntymiskykyisiksi. Suurin osa paritteluista ei johda edes raskauteen, todennäköisyys on pienempi. Onko parittelu ollut juuri oikeaan aikaan – tarvitaan monta parittelukertaa ja pidemmällä ajanjaksolla.
Jos naaras kokee olevansa uhattu (ravinnon saaminen, fyysinen turvallisuus jne.) päättyy alkanut raskaus sitä todennäköisemmin varhaiseen keskenmenoon (Ihmiset eivät muuten aina itsekkään tiedä tapahtuneesta!).
Mitä turvatumpi yhteisö on (ruoka/fyysinen turva) sitä enemmän sille jää aikaa myös leikkiä seksillä. Seksiä käytetään moneen muuhunkin kuin pelkkään lisääntymiseen. Seksiä harrastetaan lohdutukseksi, pitkästyneinä, rauhoittamaan suuttunutta, ilmaisemaan ystävyyttä, jne. Mm. bonobonot harrastavat tätä, eikä näiden tarkoituskaan ole lisääntyminen.
Juu, mielenkiintoisia ja jokainen voi valita kai sen itselleen sopivan ”selityksen”
olen ollut petetty ja myös tapaillut aviossa olevaa,olimme ystäviä.
Eläköön jokeinen kun itse haluaa ja vastatkoon teoistaan itse.
Kirjoitinkin heti alussa, että selitän Lyhyesti. Eli tuosta naaraiden parinvalinnasta voisi kirjoittaa monta tuntia. =)
Totta on, että edelleen monet evoluutiopsykologit ja sosiaalibiologit väittelevät, mikä on rationaalista päätöstä ja mikä vaistoa. Toki ihmisen aivokuoren poikkeuksellisen kehittynyt rakenne tuo oman hankaluutensa näihin asioihin. Mutta tiettyjä suuntauksia voidaan silti vetää esim. eri kulttuureja tutkimalla.
Uskollisten ja uskottomien urosten ja naaraiden välillä käy heiluriliike, joka johtuu mm. mainitsemistasi asioista.
Pettäminen ei todellakaan johdu huonosta itsetunnosta. Itsetuntohan tarkoittaa sitä, että uskaltaa olla sellainen kuin on. Harvemmin sitä varmaan kukaan sen takia vieraissa käy, ettei uskalla olla sellainen kun on... Heikko itsetunto johtaa usein masennukseen, sosiaalisiin pelkoihin, ahdistukseen. Ovatko uskottomat siis masentuneita ahdistuneita erakkoja? Olisiko se edes mahdollista, koska pitäisi luoda kontakti toiseen ihmiseen? Ja joskus vielä yhden yön aikana ;).
Uskottomuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että ihmiset muuttuvat eri suuntiin. Ja harva edes itse huomaa muuttuneensa - tai kumppaninsa muuttuneen, koska se tapahtuu niin hissukseen. Uskottomuus onkin yleensä taitekohta; siitä alkaa pikkuhiljaa miettimällä selvitä kannattaisiko erota vai jatkaa yhdessä.
No sitähän on vaikea kenenkään ennustaa eteenpäin miten mikäkin suhde edistyy. Ja pettääkö toista vai ei. Itse voin sanoa, että kuuluin ihmisiin ja sanoin aikanaan että minähän en petä koskaan. Kuinkas sitten kävi, rakastuin päätäpahkaa huomasin etten ollut miestäni rakastanut ja petin. Kuitenkaan en heti pystynyt lähtemään se ei ole niin helppoa yhteisten vuosien, lapsien, elämän ym. jälkeen itselläni se vaati ainakin aikaa, mutta lähdin kuitenkin ja olen onnellinen. Syytä oli tuskin kenessäkään, elämässä voi tapahtua mitä vain uskon kohtaloon ja kuitenkin ikuiseen onneen sitä vain ei tiedä milloin se tulee ja miten.
on aina ollut vaikea laji. Minulle kävi myös täsmälleen tuollatavoin kuin kirjoitit.
runkkupilluhoro vain itseesi. Koska se sinä olet etkä mitään muuta.
on ihanaa, suotta rumia sanoja syydät ;DDDDD
Kun avioliitto luotiin elinikäiseksi, niin silloin ihmiset elivät 40-vuotiaaksi.
Pettämiseen on syitä ihan yhtä monta kuin pettäjääkin. Mä itse olen pettänyt, ollut petetty sekä "salarakas". Mutta olen myös ollut uskollinen 15 vuotta yhdelle miehelle.
miehen suusta: "rakastan sua oikeesti ihan helvetin paljon, mutta en aio heittää entistä elämääni menemään, koska haluan kuskata edelleen poikaani harkoissa kolme kertaa viikossa niin kauan, kun poika mua tarvitsee".
Suhteemme alkoi kaveripohjalta, itse olin myös tuolloin tahollani parisuhteessa. Parisuhde kaatui muihin syihin, ajatusten vaihto perheellisen miehen kanssa jatkui. Muuttui sitten seksisuhteeksikin ja jatkuu edelleen. Enpä sitten tiedä, onko meillä kummallakaan itsetunto-ongelmia... Ehkä olen heikko, kun en lopeta tätä epätoivoista suhdetta - poika tarvitsee isäänsä vielä monta vuotta ikänsä puolesta, enkä oleta miehen senkään jälkeen heittävän suht vakaata suhdetta lapsensa äitiin menemään. Kaikesta nurinkurisuudesta huolimatta tämä mies vaan edustaa elämässäni jotain suht pysyvää ja on minulle rakastetun lisäksi myös ystävä, johon voin luottaa.
nykyään syyksi ihan kaikkeen, joskus muinoin se oli neuroottisuus ja raamattu. No, toinen on tuo narsistisuus. Niillä on kiva lyödä toista vyön alle...
Itsetunto on se kuva itsestämme, minkälainen olemme. Missä koen olevani hyvä, missä koen olevani huonompi. Osaan ottaa arvostelun ja kritiikin vastaan, ja kohdata itsessäni ne heikot kohdat ilman että masennun tai suutun. Luotan myös omaan osaamiseeni ja vahvuuksiini ja uskon selviytyväni ja kokevani onnellisuutta.
Itse tunto ei ole pysyvää, vaan se vaihtelee tilanteen ja ominaisuuden mukaan. Esimerkiksi koen olevani ”hyvä” naisena tutussa seurassa, mutta jossain iltapukujuhlassa koen olevani ”huono”. Se ei kuitenkaan kaada minua, sillä koen olevani riittävä itselleni.
Vääristynyt itsetunto sen sijaan on kumpaakin ääripäätä, olen epäonnistunut ihmisenä, en osaa mitään, en pysty mihinkään – olen täydellinen, osaan kaiken ja pystyn ihan mihin vaan, eli kuva itsestä on epärealistinen.
Lyhyesti, ihan meillä kaikilla voi itsetunto laskea (mm. sairauden, stressin, muutosten, tai tilapäisen alavireisyyden takia). Teemme silloin korjaavia liikkeitä, kukin tavallamme.
Tavat riippuvat siitä, mitä olemme oppineet käyttämään. Onko se oman ajattelutottumusten muutos, liikunta, hyvät ystävät, vai ehkä huomion hakeminen ”vieraalta”, sen päätämme itse.
Jos tehdään tyhmiä ratkaisuja, hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ottaa siitä opiksi ja korjaa toimintaansa. Vääristyneellä itsetunnolla oleva ei osaa korjata toimintaan ja voi olla että se ei edes uskalla muuttua ja tehdä yhtään mitään. Ellei nyt sitten syöksy masennukseen tai aggression kautta katkeraan elämänasenteeseen.
Hatunnosto ja kumarrus Oonalle; älykästä tekstiä!
Sitä on aina ilo lukea, kun siihen niin harvoin täällä törmää.
Minä olen toista kertaa salarakastajan roolissa. Enkä ole niitä tyyppejä, jotka siihen mitenkään pyrkii tai siitä varatun valloittamisesta mitenkään nauttisi. Siihen vaan ajautuu himon ja myöhemmin vaan läheisyyden kaipuussa. Se on eri asia ihastuuko siihen ihmiseen vai niihin tunteisiin.
Elämä on sattumien summa maustettuna kohtalon hipuilla. Elän itselleni ja henk. koht. onnelleni.
Nimenomaan elän, enkä seuraa mitään ohjekirjaa, jonka turvallisia sääntöjä noudattamalla elämäni voisi olla niinkuin kaikkien muiden. JÄRKEVIEN ja VIISAIDEN ihmisten. Olen mielummin vaikka typerä ja holtiton retale, joka rikkoo yhteiskunnan etikettiä, vain ja ainoastaan koska tämä aiheuttaa hyvän tunteen.
Entäpä hän?
Hän väittää olevansa totaalisen ihastunut minuun, myös ihmisenä, ei pelkästään panoseurana. Hän väittää, että elää onnettomassa avioliitossa. Että kaipaa minusta ystävää.
Vielä en ole hänen suhteeseensa kommentoinut ja vältän sitä mahd. pitkään, koska se ei mielestäni ole minun asia ottaa sitä palautetta vastaan ja ottaa siihen kantaa. Jos hän ystävää haluaa, jolle avautua ahdingostaan, sen hän voi saada, mutta tulee hän saamaan saman kohtelun kuin minun ystäväpiirissä; suora mielipide ilman tekopyhää sievistelyä. Tuossa pisteessä saan varmaan varautua kyyneliin.
Vaikka ruhoni sisuksiin tätä henkilöä kohtaan kasvaisi tunteita ja vahvoja, pyrin olemaan silti aina valmis päästämään tästä irti. Vaikka tunteemme kuinka suuriksi kasvaisivat, niin en tähän jää roikkumaan, enkä anna hänellekään sitä mahdollisuutta. Sillä olen sitä mieltä että, vaikka kuinka ihanaa tämä onkin, niin se ei ole oikeaa onnea, jos se täytyy salassa elää.
Niinkauan kun hän roikkuu kurjassa suhteessaan, mikä sekin voi olla valhe valloituksen hurmassa, niinkauan minä etsin samalla vapaata ihmistä, jonka kanssa aloittaa jotain terveempää kuin tämä.
Kaikki epärehellisyys ja valheessa elo syö miestä, vaikka se ei edes sille tunnu. Tämä kuvio ei minun mielestä ole VÄÄRIN. Se vaan ei ole henkisesti tervettä. Onnesta täytyy nauttia aina kun voi, mutta silti mielestäni elämäänsä täytyy muuttaa aina suuremman onnen tähden. Siksi olen valmis tästä sala-autuudesta luopumaan. Jos hän ei ole tarpeeksi vahva tekemään jotain onnettomalle suhteelleen, niin hyväksyköön kohtalonsa. Minun tehtäväni ei ole puuttua heidän suhteeseensa, tai varsinkaan rikkoa sitä. Se toisaalta onkin sitten hyvä, jos tämän salasuhteen takia heidän liittonsa paranee tai vahvistuu.
Pystynkö irrottautumaan ja jatkamaan ilman häntä? Vain Luoja tietää, mutta pystyinpä edelliselläkin kerralla, vaikka se tunne olikin murtava.
Täytyykö elämästä yrittää tehdä jotain elämää suurempaa, kun se ei kuitenkaan onnistu. Taivasta et voi vetää maanpäälle. Tällä reissulla on hyvin harvalla ollut mutkaton ja mäetön tie, jossa ei ole tarvetta taukopaikoille.
Tämä mies se vaan tahtoo ELÄÄ elämänsä ja rakastaa. Ohi menevä lainattu rakkauskin on sen arvoista, koska se tunne ei ole koskaan paha. Onpahan kahdella ihmisen lapsella ainakin tovin hyvä olo ja se muisto lämmittää myöhemminkin. Se on viisautta kun ei muuta sitä muistoa kateudeksi ja katkeruudeksi.
Tämä on minun tilanteeni aiheeseen liittyen.
Nämä ovat vaan minun mielipiteitä.
Ei sen kummempaa.
Minäkin tahdon elää! Teen sitä mistä nautin: panen jokaista vastaan tulevaa naarasta, jolta heruu. Joo, siitä minä pidän. Pidän siitä, vaikka olisin varattu. Ihan sama kuinka monta suhdetta (oma mukaanlukien) rikon, kunhan MINÄ olen onnellinen! Toinen mistä olen haaveillut, on se, että olisin kova linnakundi. Mitäköhän tekisin, hmmmm.... Joo, voisin hakata pari rasittavaa tyyppiä ja ryöstää pankin. Sitten pääsen vankilaan, ja olen linnakundi ja onnellinen! Ihan sama kuinka monta ihmistä tapan päästäkseni vankilaan, kunhan MINÄ OLEN ONNELLINEN!! Sitten olen ELÄNYT!!!
PS. IDIOOTEILLE, ironiaa...
Täyttä paskaa että pettäminen johtuu huonosta itsetunnosta jne. Yksi ja ainut syy on ollut aina ja tulee aina olemaan eli tässä se taas kerran: JOS EI KOTONA OMA PUOLISO HALUA SEKSIÄ EIKÄ OLE SIITÄ KIINNOSTUNUT, ALKAA TEHDÄ MIELI VIERASTA! Siinä se on kylmä totuus eikä se siitä miksin muutu, ihminen on seksuaalinen olento ja omaa normaalit halut ja tarpeet ja jos sitä ei kotona ole saatavilla, ON PAKKO LÄHTEE SITÄ MUUALTA HAKEMAAN JA PISTE.
Eiköhän se ole niin, että se on parisuhteen ongelma, kun/jos toinen on menettänyt seksuaaliset halunsa. Sitähän sitä pitäisi lähteä korjaamaan, eikä juosta karkuun vieraisiin? Eikö niin? Ei ne toisen halut siitä pettämisestä kasva.
”…ON PAKKO LÄHTEE…” Mikä siis estää enemmin puhumasta, hakemasta apua ja neuvoja? Tai tekemästä sopimusta, että toinen voi hakea sitä seksiä muualta – ilman valehteluja tai salailuja? ellei se onnistu, niin yhdessä miettiä eron mahdollisuutta. Eli EI pettäminen ole mikään pakko.
Voisikohan syynä olla se että se nyt vaan on niin helvetin hauskaa! Tai jos "hauska" on liian pinnallinen sana niin sanotaan nyt sitten vaikka että siitä saa suunnatonta fyysistä ja henkistä tyydytystä. Mies on syntynyt kulkemaan ja astumaan!
Jos mies on luotu tuollaiseen mistä johtuu miehen katumus ja ruikutus jälkeenpäin. Miksi mies ei vain mene ja pidä hauskaa hyvällä omalla tunnolla.
Mene lähimpään paikalliseen ja näet siellä surkeampaakin surkeampia entisiä ex-miehiä jotka nyt niittävät sitä mitä ovat aikoinaan siementäneet.
Eivät vaikuta järin onnellisilta. Pikeminkin yksinäisiltä ja säälittäviltä.
Tosin mies on loistava myös jälkikäteen asettumaan uhriksi kun vaimo on heittänyt pettäjän pihalle.
Ja miksi ihmeessä kun minä yritin parhaani?
ihan samoja oireita kuin huoraavilla vaimoilla. Kyllä kadutaan ja ollaan niin väärinymmärrettyjä uhreja kun on kavion kuva jakolaatikossa ja pettäjän leima otsassa. Miksi kun yritti parhaansa?
Naisella on kyky myös katsoa peiliin useammin kuin miehellä.
Joo vaimon katumus on ymmärrettävää koska naisen perimmäinen halu ja toive on olla oman miehensä kanssa eikä jakaa itseään kymmenelle eri miehelle.
Huoraaminen johtuu yleisemmin kostosta omalle miehelle joka on ensin loukannut naista.
Toinen vaihtoehto huoraamiseen on toiseen mieheen rakastuminen tai reilusti seksin ja läheisyyden puute. Nainen harvemmin huoraa sen takia että on luotu huoraamaan ja mitä enemmän miestä käy tuikkimassa häntä sitä paremmaksi nainen tuntee itsensä.
Eiköhän sanonta että mies on luotu "huoraamaan" eli siementämään ole enemmän hyvän syyn hakemista sille että ei pysty tai halua olla uskollinen vaikka omassa liitossakin saisi seksiä ja huomiota. Kaunis nainen ja tyrkky sellainen riittää.
Mies yksinkertaisesti tuntee itsensä mieheksi mitä enemmän naisia kaataa mutta avioliitossa tai parisuhteessa eläessään tuntee tekemisestään syyllisyyttä ja on siitä "vihainen" jollekkin? Vaimolle ja sille ajatukselle että pitää olla muka uskollinen?
Miksi mies ei pane ja elä sinkkuna ilman syyllisyyttä ja ala sitten vasta parisuhteeseen kun kykenee olemaan uskollinen?
Ja vaimoahan ei ole
luotukaan huoraamaan
Nainen harvemmin huoraa sen takia että on luotu huoraamaan
mies on luotu "huoraamaan"
JA MÄÄHÄN HUARAAN SUNKIN EREST JA SUNKIN "MUIJAS" KAA
Jos ajattelet että mies on syntynyt menemään ja astumaan. Niin kuin eläinohjelmissa=). Niin nainen on syntynyt olemaan kiimassa eri miehille peräkkäin useimpina vuosina. Tai sitten ihan samoina aikoina. Niin kuin eläinohjelmissa=). Hauskaa..vapautta tiedossa meille kaikille naisille! Eikun kondoomit peliin naiset...ja astuttamaan itseään! Kuka tänäpäivänä enää mitään kirkon avioliitto papereita kaipaa. Nehän on vaan papereita. Käytäntö on ihan toista maailmassa...vai mitä Oona? Oletko samaa mieltä?