Vuokraosuus 50%-50%?

jos tilanne on todella niin että avomiehesi osti auton ja käy töissä eikä maksa enempää vuokraa kuin sinä (tuossa tilanteessa) niin muuta ihmeessä muualle. eipä äijäsikään taida olla järin kiinnostunut sinusta jos ajattelee asioita tuolla tavalla.

Musta se on jännää, että monet pariskunnat asuu samassa taloudessa, mutta pitävät rahansa erillään. Minä olen yhteisen talouden kannattaja. Yhteiseen elämään ne molempien tienaamat rahat tulee.

Miksi ihmiset rakentavat elämäänsä erikseen saman katon alla?

Mutta teillä siis näin. No, jos et halua ottaa lainaa niin älä ota. Maksa opintotuellasi osuus vuokrastasi ja sillä siisti (en edes ymmärrä, miksi pitäisi ottaa lainaa, jos rahaa löytyy toiselta osapuolelta). Ei kai teillä ruuat syö se joka maksaa?

Kun pisti kiukuks.Mulla melkein sama tilanne,paitsi et teen osaaikaduunia ja pari muksua edel.liitosta,joihin mies ei puutu millään lailla.Jos rahani loppuvat,ni lainaan mieheltä ja mun mielestä se on väärin koska saman katon alla asutaan.Pieniä satasen euron potteja veikkauksesta kehutaan mulle kuinka hyvä tuuri ja itse katon tyhjää rahakukkaroani..

No joo, vaikea sanoa, kun ei vielä itsekään tiedä, kuinka tässä elämä tulee suttaantumaan jahka tässä joskus ehkä yhteen muutetaan - minä vielä toistaiseksi opiskelija, sitten realistisesti (?) ajateltuna työtön, poikaystävä palkkaa saava jatko-opiskelija... mutta joku tuossa kirjoittikin vähän ajatuksiani mukaillen, että jos kerran halutaan erillistaloudet taloudellisessa mielessä (siun rahat ja miun rahat), miksi lyödä hynttyyt yhteen muussakaan mielessä. Kuten itse kirjoitit, tukipolitiikkakin on sellainen, että yhdessasuvaa miestä&naista kohdellaan yhtenä könttänä, ja sinun tukiasi laskettaessa miehesi palkka vaikuttaa siihen, kuinka paljon saat. Ja jääkaapissa tuskin ruokia jaotellaan sinun hyllylle ja minun hyllylle - periaatteella? Eli yhteen muutto tarkoittaa tiettyyn pisteeseen asti myös yhteisiä menoja. Lainanottokehotus kuulostaa aika itsekkäältä, jos minulta kysytään... sinun tapauksessasi kai hakisin tuossa tilanteessa sitä omaa kämppää, jos se hankkimalla kerran käteen jää edes hitunen sitä OMAA rahaa elämiseen, ja jättäisin miehen miettimään, mitä oikein tulikaan ehdotettua.

Muijille ei kannata rahaa syytää, ne kun jättävät yleensä jossain vaiheessa, ja silloinhan sekin käteinen on uponnut ns. kankkulan kaivoon. Ei ole nimittäin ollenkaan hauskaa kustantaa ensin opintoja ja sitten seurata sitä, kun toinen päättääkin että: Eipä tämä suhde toiminutkaan, lähdenpä tuon naapurin Masan mukaan, kiitti moi.

Mielipiteeni saattaisi tietty olla toisenlaisen jos tuntisin tapauksen, tai jos olisit maininnut teillä oleavan lapsia. Nyt on mielestäni aivan turha valittaa.

Yleisesti tuntuu siltä, että suhteen kestäessä kauemmin (yli kymmenen vuotta), rahanyörit heltyvät, puolin ja toisin.

Hei!

Minulla ja miehelläni on 400 euroan vuokra. Ennen kuin asuimme yhdessä mieheni sai Kelalta asumistukea ja työttömyyspäivärahat. Nyt, kun minä asun hänen kanssaan, on homma mennyt niin, että eletään yhteisillä rahoilla eikä Kelakaan anna enää asumistukea. Me emme mieti, kuka maksaa vuokran ja laskut. Olemme naimisissa ja näin ollen taloutemme on yhteinen. Se kummalla on rahaa maksaa. Toimii meillä hyvin.

Edellisessä suhteessa exäni halusi minulta joka kuukausi puolet vuokrarahoista, vaikka olin välillä työtön. Olen edelleen hänelle velkaa muutaman kuun vuokrat, koska hänen mielestään ei ollut hänen asiansa maksaa, vaikka olinkin työttömänä.

kuulostaa siltä että ette ole kovin tosissanne rakentamassa yhteistä elämää? Jos olisitte muuttaneet yhteen sillä mielellä että haluatte viettää loppuelämänne yhdessä (joka on mielestäni ainoa oikea syy muuttaa yhteen), eihän tuollaista tilannetta pitäisi tulla?! Jos olette oikeasti sitoutuneet toisiinne, totta kai toista autetaan mäessä! Nyt sinun tulosi ovat pienet, mutta mistä tietää mikä on tilanne kymmenen vuoden päästä. Hän voi vaikka sairastua pahasti, jolloin olette sinun tulojesi varassa. En ymmärrä tuollaista itsekkyyttä. Jos taas kyse on siitä että vain hengailette yhdessä ilman mitään tulevaisuudensuunnitelmia, sittenhän omat "kassat" on ymmärrettävää, ja se että eletään kuten ketkä tahansa kämppikset... eroaminen on sitten helppoa. Kuulostaa siltä että miehesi ei ole kanssasi ihan tosissaan... "otti suurehkon lainan ja osti ITSELLEEN hienon auton" - kuinka se ei ole teidän yhteinen auto jos olette avoliitossa?! Tai sitten kyseessä on vain pihi mies joka tulee vahtimaan pennosiaan hautaan saakka. No, huonot puolensa kussakin, ei tuo varmaan ihan pahimmasta päästä ole. ;)
Olet oikeassa, ei se ole reilua. Mutta reiluahan elämä ei ikinä ole jos ei itse pidä puoliaan. Tsemppiä ja rohkeutta sinulle toivon.

Miksi ihmeessä asua yhdessä, jos toinen joutuu sitä varten ottamaan lainaa? Kai miehellesi on jotakin hyötyä siitä, että asutte yhdessä, vai miksi hän muuten haluaa asua yhdessä? Entä, jos hän jäisi työttömäksi?

Meillä aluksi mies oli pihi, jouduin ottamaan opiskelijana lyhytaikaista lainaa jopa ruokaa varten samalla, kun hän porskutti suuren palkkansa ja pankkitilinsä kanssa. No, mies jäi sitten työttömäksi, ei kuitenkaan joutunut pulaan taloudellisesti, mutta minä olin avokätinen ja maksoin niin paljon kuin pystyin. Nyt miehellä taas hyväpalkkainen työ ja minulla normaalipalkkainen, mies maksaa enemmän yhteisistä menoista (suhteessa tuloihin) ja on pyytänyt anteeksi monta kertaa, että alkuaikoina tilanne oli niin epäoikeudenmukainen. Kohta tulomme ovat samat, joten maksamme sitten taas suunnilleen puoliksi. Tulevaisuudessa minä tulen ehkä tienaamaan enemmän, joten tottakai sitten maksan enemmän.

Miten suhde voi olla todella hyvä, jos puolisot ovat taloudellisesti aivan erilaisissa asemissa, ja paremmassa asemassa oleva ei välitä toisen taloudellisesta ahdingosta? Me ainakin ajattelemme nykyään niin, että kumman tahansa tulot hyödyttävät molempia, MEITÄ!

minun mielestäni. Jos avoliitossa ollaan niin olen sitä mieltä että kaikki puoliksi maksetaan. Eri asia on jos ollaan naimisissa. Itse olen aina maksanut oman osani olin sitten työtön, rahaton tai työssäkäyvä. Mielestäni se on reilua kummankin kannalta. Pitäisi hieman ajatella tulevaisuutta eteenpäin ja säästää pahanpäivän varalle, jotta on sitten varaa maksaa yllättävät menot.

Hei!

Minun mielestäni sinun ei tulisi nostaa opintolainaa pelkästään sen takia, että voisit maksaa osuutesi vuokrasta. Ei semmosen takia kannata velkaantua.

Mielestäni avomiehesi tulisi ymmärtää tilanteesi ja myöskin sen, että tuo tilanne ei kestä loputtomiin. Hänen tulonsa ovat hyvin suuret, joten luulisi, että hänellä olisi varaa maksaa suurimman osuuden vuokrasta. Sinä voisit maksaa niin paljon kuin mihin sinulla on varaa, tai ehkä maksaa jotain muita laskuja, kuten esim. sähköt. Muuten miehellesi saattaa tulla tunne, että elät siivellä, ja näinhän ei ole.

Selitä miltä susta tuntuu, että et halua ottaa lainaa ja että haluat osallistua menoihin niin suurella summalla kuin pystyt.

Toivottavasti hän ymmärtää!

...

...meillä on tosiaan omat tilit kummallakin, lisäksi yhteinen pieni säästötili, jonne olemme säästäneet kumpikin työssä käydessämme saman summan. Nyt olen koko syksyn "syönyt" omaa säästöpuoliskoani vuokran osalta, ja nyt se alkaakin olemaan ihan lopussa.
Joku kysyi, millä rahalla hemmottelen itseäni. En hemmottele itseäni rahalla vaan lähinnä jalkakylvyn (kuumaa vettä pesuvatiin)
-tyyppisillä "ylellisyyksillä". Enkä käy baareissa, en harrasta mitään mikä maksaa jotain. En tupakoi. Ainoat suuret kk-menoni ovatkin opiskelijaruokailu ja matkakulut, ja koirani menot. Ihmeellistä miten moni mies tuntuu ajattelevan, että naiset ostavat jatkuvasti vaatteita ja meikkejä. Minulla kestää yksi ripsiväri puoli vuotta.
Niin ja auto ei ole meidän, vaan hänen.
Pitäisi kai huomauttaa herralle, että yksin asuessani tuloni olisivat itse asiassa suuremmat, että tavallaan saan takkiini siitä "ilosta" että asun hänen kanssaan.

minua on sitten elämä kodellut hyvin,en ole vielä koskaan maksanut mitään laskuja , mieheni hoitaa kaiken.Olen kohta 50v.ja omaa pankkitiliäni saan käyttää omiin menoihin,paitsi jos menen mieheni kanssa silloin hän maksaa kaiken.Ja silti en ole onnellinen vaan harkitsen eroa.

Meillä on justiin sama tilanne: Minä tienaan hyvin ja avopuolisoni opiskelee. Hän maksaa vuokrasta sen verran mitä hän yksin asuessaan joutuisi maksamaan täyden asumistuen jälkeen eli 60 euroa kuukaudessa.

Hän maksaa joistakin laskuista puolet. Mutta tämä maksaminen on aika näennäistä koska minä maksan melkein aina ruuat ja huvit, bensat, suuremmat laskut jne. Hän käyttää omat rahansa lähinnä karkkiin(?) ja vaatteisiin. Ollaan molemmat tyytyväisiä, täytyyhän naisilla varaa vaatteisiin olla. Elämäähän tää vaan on.