Miten altis olet imartelulle?
Saako hyvin puhuva nainen/mies sinut ihastumaan? Vai oletatko kauniiden sanojen olevan totuus sinusta ja siten itsestään selvää?
Saako hyvin puhuva nainen/mies sinut ihastumaan? Vai oletatko kauniiden sanojen olevan totuus sinusta ja siten itsestään selvää?
Vastaukset 9
Vanhimmat
kun saan lima-alkuisia kohteliaisuuksia.
Tämä on ehtymätön luonnonvara.
En lankea imarteluun helpolla. Viimeksi eilen ihastelin kaverilleni yhtä komeaa ja charmantisti erinäisessä yhteydessä toiminutta miestä. Kun mies kuitenkin tuli juttusillemme, totesin pian että hoh hoijaa.
Äijästä oikein paistoi siirappi ja sata kertaa aiemmin lausutut imartelulauseet. Tuli tunne, että kohta sillä oikeasti alkaa valua se siirappi suupielistä. Kun mies oli viisi minuuttia puhunut, kiemurtelin tuolillani äärimmäisen vaivaantuneena. Niin se vain on, että pelkkä ulkomuoto ei kerro kaikkea ihmisestä. Suun avaaminen ja se, että mitä sieltä suolletaan on todellakin aika lailla a:ta ja o:ta kommunikaatiossa.
En siis pidä kovin erityisellä tapaa korulauseira suoltavista miehistä.
Ja ( edelliseen liittyen): en pidä myöskään röyhkeästi käyttäytyvistä miehistä. Naista aliarvioivakin käytös kertoo valitettavan usein siitä, että miehellä on itsetunto-ongelmia. Jotkut miehet kuvittelevat nimittäin sitäkin, että nainen _ei_ haluaisi kuulla kohteliaisuuksia, mikä ei sekään pidä paikkaansa. Kohteliaisuuksien kausumisessa täytyy vain kyetä osoittamaan tilannetajua ja tunneymmärrystä.
Parasta on mies, joka on oma itsensä, mutta hallitsee hienostuneita käytöskoodeja siten, ettei henkisesti(kään) käy heti iholle ajatustensa kanssa. Huumori ja vilpitön ystävällisyys sulattaa usein jään, jos se ensin mainittu(kin) vain on naistakin kunnioittavaa.
Tärkeintähän on se että kykenee kunnioittamaan ihmisiä ympärillään vaikkei siitä olisikaan mitään hyötyä itselle.
Ainakin kunnioitus ennen kaikkea.
Esimerkkitapauksessani oli kyseessä vähän sellainen peliheebo-tyyppinen kaveri, josta oli vähän ennalta varoiteltukin. Ihan kiva joo, mutta voi itku sitä ilmaisua. *nauraa*
Uskon että suurin osa ihmisistä viimekädessä etsii juurikin vain läheisyyttä ja ymmärrystä, aitoa kontaktia toiseen ihmiseen. On jotenkin joskus kuitenkin jännää sekin, että miten suuren jutun jotkut tekevä ihan peruskommunikoinnistakin ja se, että miten paljon jotkut pilaavat elämästäänkin keskittymisellä julkikuvaansa. Antais persoonansa näkyä... Ymmärsit varmastikin(?), että mitä tarkoitin.
Luulen ymmärtäneeni.
Joskus vaan on niin perhanan vaikeaa olla oma itsensä kun ei edes tiedä mitä se on.
Kohteliaisuus ja muiden kunnioittaminen on siis tärkeää silloin kun itse kokee olevansa jossain ihan muualla kuin todellisessa elämässä.
"Kohteliaisuus ja muiden kunnioittaminen on siis tärkeää silloin kun itse kokee olevansa jossain ihan muualla kuin todellisessa elämässä."
Kokemustasolla ehkä. Ehkä. Kenties noinkin, joskus. Kuitenkin itse saattaisin ajatella melkein käänteisestikin, eli että kohteliaisuus ja muiden kunnioitus olisi monille tärkeää elämässä, mutta ehkä(?) käsitys elämään oikeasti iloa ja tyydytystä tuottavista asioista ei vain kaikissa tapauksissa kohtaa ihmisen itsensä tarpeita. Kyse siinä ihmisen ihmisyydestä (mikä hienoa sekin), mutta osin kyllä valinnoistakin. Ihminen voi elää elämäänsä esittämättä ja aitona itsenään. Jollei prioriteettia sellaiseen ihmisestä itsestä löydy, saavuttanee ihminen kaiketi joskus huonommin sitäkin, että mitä oikeasti elämässään olisi vailla. Ajatellen vaikka kuinkakin monenlaisia asioita (verrannon voi ulottaa laajalle).
sen vittuiluna tai vähintäänkin odotan sitä pyyntöä joka on selvästi tulossa ja jota vaan alustetaan puhumalla mukavia.
Oikeestaan se murentaa minua, satuttaa. Semmonen kehuminen, joka ei olekaan aitoa. Kamalaa tajuta myöhemmin.
Hyi
Olen varmaan vähän liian realistinen etten ihan kaikkea niele mitä puhutaan.Aito kiitos ja imartelu kyllä on mukavaa kun se on aiheellista.Puhumalla minua ei kyllä saa ihastumaan kyllä siinä muutakin vetoa pitää olla.