Mikä on kokemuksenne siitä, kuinka kauan kestää toipuminen suhteen loppumisesta?
Olen n 40v mies ja minulla oli pari vuotta hyvin intensiivinen suhde toisella paikkakunnalla asuvaan naiseen (etäisyyttä yli 200km). Tämä nainen oli monilla tavoin kuin unelmieni täyttymys ja meillä oli isot suunnitelmat tulevaisuuden suhteen.
Vaikeuksia oli toki matkan varrella, kuten kaikissa suhteissa. Sitten kesällä ihan yllättäen tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, hän ilmoitti että ei enää pysty jatkamaan suhdetta. Syyksi hän sanoi omat sitoumuksensa muualla. Ymmärsin tilanteen ja eroa surtiin yhdessä ja puhuttiin paljon.
Sitten kävi niin että kun kohtasimme kuukausi edellisestä uudelleen, vetovoima oli molemmin puolin aivan vastustamaton. Vietimme upean päivän ja upean yön yhdessä. Tämän jälkeen hän katkaisi kaiken yhteydenpidon minuun kuukausiksi. Ei vastaa puhelimeen, ei tekstareihin, ei sähköposteihin. Käymään en voinut mennä kun etäisyyttä oli paljon ja hän oli ilmoittanut jo edellisen katkon kohdalla että ei halua että tulen käymään.
Kirjoitin monia sähköposteja, osan hyvin kitkeriäkin, joissa kerroin kaipaustani ja siitä että kuinka pahalta tuntuu kun hän on sulkenut minut yht'äkkiä kokonaan elämänsä ulkopuolelle. Kuukausien jälkeen tuli muutama hyvin lyhyt vastaus että "ei ole jaksanut kirjoitella tai soitella, ei ole ollut voimia". Ja muutama pikapuhelu. Tuli myös lupaus että käsitellään asioita yhdessä kasvotusten heti kun siihen tulee tilaisuus. Tiedän että tilaisuuksia on ollut sillä hän käy säännöllisesti työnsä merkeissä paikkakunnallani. Koska viestini eivät saaneet aikoinaan vastakaikua, kerroin hänelle etten enää vaivaa omilla viesteilläni vaan jätän yhteydenotot hänen vastuulleen. Ei ole ollut sen kummemmin yhteydenottoja, eli ilmeisesti hän on päättänyt siirtää minut "muistojen kirjastoon".
Näistä tapahtumista on nyt noin 7 kuukautta. Ei ole ollut sellaista päivää näiden kuukausien aikana, etten olisi ajatellut ja muistellut suhdettamme ja sen hyviä ja vaikeita aikoja. Välillä muistelen kaiholla ja suurella ikävällä, ja välillä muistelemista värittää viha joka kumpuaa siitä että miten minut on hyvlätty. Hylätty sellaisen ihmisen toimesta, joka monesti sanoi että olen hänen elämänsä suurin rakkaus ja joka oli minun elämäni toistaiseksi suurin rakkaus.
Kuinka kauan teillä on kestänyt toipua suuren rakkauden menetyksestä? Tämä ei ole yhtään kivaa kun joka päivä on paska fiilis tämän takia.
Olen n 40v mies ja minulla oli pari vuotta hyvin intensiivinen suhde toisella paikkakunnalla asuvaan naiseen (etäisyyttä yli 200km). Tämä nainen oli monilla tavoin kuin unelmieni täyttymys ja meillä oli isot suunnitelmat tulevaisuuden suhteen.
Vaikeuksia oli toki matkan varrella, kuten kaikissa suhteissa. Sitten kesällä ihan yllättäen tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, hän ilmoitti että ei enää pysty jatkamaan suhdetta. Syyksi hän sanoi omat sitoumuksensa muualla. Ymmärsin tilanteen ja eroa surtiin yhdessä ja puhuttiin paljon.
Sitten kävi niin että kun kohtasimme kuukausi edellisestä uudelleen, vetovoima oli molemmin puolin aivan vastustamaton. Vietimme upean päivän ja upean yön yhdessä. Tämän jälkeen hän katkaisi kaiken yhteydenpidon minuun kuukausiksi. Ei vastaa puhelimeen, ei tekstareihin, ei sähköposteihin. Käymään en voinut mennä kun etäisyyttä oli paljon ja hän oli ilmoittanut jo edellisen katkon kohdalla että ei halua että tulen käymään.
Kirjoitin monia sähköposteja, osan hyvin kitkeriäkin, joissa kerroin kaipaustani ja siitä että kuinka pahalta tuntuu kun hän on sulkenut minut yht'äkkiä kokonaan elämänsä ulkopuolelle. Kuukausien jälkeen tuli muutama hyvin lyhyt vastaus että "ei ole jaksanut kirjoitella tai soitella, ei ole ollut voimia". Ja muutama pikapuhelu. Tuli myös lupaus että käsitellään asioita yhdessä kasvotusten heti kun siihen tulee tilaisuus. Tiedän että tilaisuuksia on ollut sillä hän käy säännöllisesti työnsä merkeissä paikkakunnallani. Koska viestini eivät saaneet aikoinaan vastakaikua, kerroin hänelle etten enää vaivaa omilla viesteilläni vaan jätän yhteydenotot hänen vastuulleen. Ei ole ollut sen kummemmin yhteydenottoja, eli ilmeisesti hän on päättänyt siirtää minut "muistojen kirjastoon".
Näistä tapahtumista on nyt noin 7 kuukautta. Ei ole ollut sellaista päivää näiden kuukausien aikana, etten olisi ajatellut ja muistellut suhdettamme ja sen hyviä ja vaikeita aikoja. Välillä muistelen kaiholla ja suurella ikävällä, ja välillä muistelemista värittää viha joka kumpuaa siitä että miten minut on hyvlätty. Hylätty sellaisen ihmisen toimesta, joka monesti sanoi että olen hänen elämänsä suurin rakkaus ja joka oli minun elämäni toistaiseksi suurin rakkaus.
Kuinka kauan teillä on kestänyt toipua suuren rakkauden menetyksestä? Tämä ei ole yhtään kivaa kun joka päivä on paska fiilis tämän takia.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Omat sitoutumukset muualle" - mitä tämä pitää sisällään, sitä ei ulkopuoliset tiedä, mutta tuossa on syy ja taitaa olla vahva, koska lopetti suhteenne.
Itse olen vähän aikaa sitten eronnut ja sydän silti rakkautta täynnä. Suunnittelimme vaikka mitä yhteistä ja tämä on nyt vain yksi osa surusta surra tätä miestä. Työpäivät menee hiljaisena, välillä käyn wc:ssä itkemässä, sitten taas jaksan.
Miten voi unohtaa ihmisen, joka oli/on niin rakas? En tiedä. Kenellekään ei pysty asiasta puhumaan,sattuu niin paljon. Minua auttaa asiassa vain sen syyn ajattelu, miksi ero tuli.
Jaksamista, meidän täytyy vain lähteä eteenpäin elämässä.
mutta aikaa on kulunut vasta pari kuukautta.Emme ole sen jälkeen tavanneet.Hän on myös katkaissut yhteyden täysin.Etäisyyttä on enemmän.En tiedä onko hänelle sattunut jotain.
Tiedän kyllä nuoruuden omakohtaisesta kokemuksesta että jos rakkaus tai se mitä luuli rakaudeksi eli ihastus katoaa niin toisen roikkuminen on todella ärsyttävää.Kaikki vaan eivät rakasta samalla tavalla sitä van on tällaisen suurilla tunteilla varustetun vaikea käsittää!Ei hyvä jos kuukausiksi jää toiseen kiinni!Täytyy päästä eteenpäin....
Itse olen romuna. Olin seurustellut ja hullaantunut ikäiseeni mieheen, jonka tapasin Suomi24:n palstalla ja heti ensi tapaamisen jälkeen hän ehdotti profiilin sulkemista, koska "olimme löytäneet toisemme". Olimme alussa tiiviisti yhdessä niinkuin toisistaan pitävät tekevät, välimatkasta huolimatta. Itse hullaannuin ihan täysin, rakastuin. Sitten, noin 2 kk:n kuluttua, tuli ilmoitus "väliviikonlopusta"..´Koin sen hetken hylkäämisenä,miksi hän haluaa olla erossa, vaikka ei olla oltu yhdessä vielä kauaa. Luulin hänenkin välittävän minusta. Seuraavassa kuussa tuli seuraava "väliviikonloppuilmoitus" vajaan vrk:n varoitusajalla. Siinä vaiheessa kyselin, mikä juttu tämä on. Näin lyhyellä varoitusajalla. Oltiin viikot erossa, miksi tarvittiin "väliviikonloppuja"? Olihan siinä muutakin, muuta sutinaakaan ei ollut mutta kivoja viikonloppuja vietettiin muulla tavalla yhdessä ja hän mm esitteli minut läheisilleen kuten minäkin tahollani. Ikävissäni nostin "kissan pöydälle", olisin halunnut keskustella ja kuulla´, miksi hän ei halua minua vaan viettää yksin viikonloppuja. Olisin halunnut keskustella asiasta ja olinkin tyrmistynyt, kun hänen ratkaisunsa oli sähköpostiviesti, jossa hän ilmoitti, että "Ei halua aihettaa minulle lisää harmia ja että huonon suhteen ainoa valoisa puoli on se, että siitä pääsee eroon". En tiennytkään, että meillä oli huono suhde! Hän ilmoitti pakkaamansa tavarani ja nostavansa ne portaille, josta voin ne hakea. Näin teinkin sitten samana päivänä, olin ilmoittanut hänelle mihin aikaan olen paikanpäällä ja että olisin halunnut vielä jutella asiasta. Ei vaikutusta. Talo oli pimeä eikä koputuksiin vastattu vaikka tiesin hänen olevan kotona. Tuli tosi kurja fiilis, otin kamani ja lähdin ajelemaanj kotiin. Arvaatte varmaan,että kaikki päivät sen jälkeen on mennyt pähkäillessä,mikä meni pieleen,miksi hän käyttäytyi näin tylysti. Hän ei vastannut puheluihin, ei tekstiviesteihin, eikä antanut mitään selitystä, miksi päätyi tähän ratkaisuun. Jos tämän oli näin yksipuolista, olisin halunnut tietää siiitä toisella tavalla ja ajoissa. Raastavaa! Viini onneksi turruttaa tuskan.
Terveisiä kar-lohja viinikin voi lievitellä sydän suruja tilapäisesti luin sun stooria ja kiinostaa minua siksi kompastuin saman laiseen tilanteeseen mutta itse olen miespulinen henkilö ei kai sillä väliä ole eli jatketaan kävi samoin tapasin enkelin alku meni niikuin yleensä menee tämä enkeli muuttui hyvinkin nopeasti ja ihmettelin päivät yöt mitä on tapahtunut koska minä syylistin itseäni jostain mitä en tiennyt ja hain vastausta ja sainkin sen mutta liian myöhään.Tälläinen kylmä ihminen joka lopettaa suhteen niikuin sinulla on myöskin käynnyt ei ole normaalia" on eri asia jos sude ei toimi heti alkuunkaan ja palapelit ei loksahda paikalleen ja silloin molemmat sen ymmärtää. Käsitän kirjoituksestasi välinne oli hyvät koko ajan ja tunne molemman puoleista jos niin on ollut ja toinen vetää kylmästi maton alta jotain on ei ihan ok.En tunne taustoja tästä henkilöstä ja aikasemmista suhteista voisi krtoa enemmän mutta vahva luulo tämän tyylisestä ihmisetä jota myös enkelini oli kylmä verisyys täysin tunteeton kertoo jotakin koska olen oma kotaisesti kokenut sen ja ainostaan sairas ihminen käytäytyy niin niin se vain karja lohjan tyttö. Kuten kerroin tapahtui saman kaavan mukaan hyvin kylmä ja nopea loppu vaikka ei mitään todellista syytä ollut mutta Enkelini kertoi ei hän pysty rakentavaan suteeseen ja miksi se oli Pamaus minulle hän kijoitti lapulle sanan bipolaari voit katsoa daatalta sieltä se löytyi voin vakuttaa se oli helpotus koska syylistin itseäni asiasta jota en käsittänyt, samoin kun et nyt sinäkään.Ja valitettavasti näitä vastaavia tapauksia on tuhansia ja tuhansia ja tulee olemaan käsität kun luet mitä bipolaari on se käsitää eri elemettejä nopea rakastumine ja nopea lopetuskin ilman mitään tunteita ja hän voi aloitaa uuden suhteen vaikka samana päivänä tutematta mitään moralisia kipuja.Eli jokin asteen sairaudesta voi olla kyse bipolaarilla on toinekin nimitys maanis depressivyys voit kasella daatalta voi olla löydät vastauksen kysymysiisi joita nyt mietit. Mulle oli helpotus enkelini kertoi mistä on kysymys mutta hän olisi voinnut keroa jo alussa mutta kun on sairaudesta kysymys eikä ihan leikin asia se ole kun tutkii mitä se sisältää ja mitä ei minä kiinostuin ja lueskelin kaiken mitä tämä bipolaari on ja mitä ei hurjaa menoa toisten tunteilla todella! Voit lohduttautua et ole ainut niitä on jopa tuhansia kun luet jos luet minä suosittelen pääset ehkä itse syytöksistä eroon ja voit paremmin. jos kiinostaa voit naputella minulle [email protected] muuten hyviä kevät tuulia karja lohjalle toivon löydät vastausen itsellesi.
kullakin aikansa. Itsellä ero tuli vuosi sitten. Vaikea oli ymmärtää ja päästää irti kun hän ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani saatika sitten keskustella, lähti vain pois elämästäni. Kyllä ero pitää käsitellä, muuten vie uuteen suhteeseen vanhoja ongelmia.
No yksi helpotus itselleni oli kirjoitella ajatuksiani paperille, saipa ainakin omat ajatukset jonkinlaiseen järjestykseen. Kirjoittelu helpotti omalta osaltaan ja viime vuoden lopulla mies uskalsi vihdoinkin keskustella minun kanssa, ei niinkään henkeviä ja vielä juovuksissa.
Eroa ei ole vieläkään keskusteltu, mutta riittää ettei mies juokse karkuun kun minut näkee. Niin asutaan samassa kaupungissa ja pakosta aina välillä törmää. Nyt on jo huomattavasti mukavampi hengittää.
En varmaan unohda häntä koskaan, mutta ei tarvitsekaan. Rakastan varmaan häntä aina, mutta nyt erilailla.
Jaksamisia, kyllä se joskus helpottaa :-)
kuukautta erosta ja loppupuolella ei tuota intohimo puolta harrastettu enää ollenkaan. Ehkä sen vuoksi mulla on ollut toisaalta helpompaa irrottautua koko ihmisestä. Tunteet ovat ne, jotka ovat mulla säilyneet, hän ei mukamas tuntenut minua kohtaan enää mitään. Tää ero on multa kysynyt paljon tahdon voimaa siinä etten ota yhteyttä. Kavereitahan meistä ei voi tulla niin pitkään, kun mulla nämä ikävän ja kaipuun tunteet jyllää. Ne tunteet vaan on käytävä läpi ja hieman parempi olo tulee pikkuhiljaa hiipien.E
Itselläni meni 8v. aikoinaan. En halua kokea enää samaa. Tsemppiä sulle ja voimia elämään. Kirjoita paskoista ja hyvistä fiiliksistäsi päiväkirja ja lähetä hänelle se postissa....ja anna mennä koko ihmisen sen siljentien. Ei väliä mitä hän susta sen jälkeen ajattelee. Ehkä sä itse toivut siitä sen jälkeen?
Kyllä kestää kipuilu kauan,mutta huomaatko,että se on surutyötä,mutta älä päästä mopoa karkaamaan käsistä,sillä ymmärräthän,että vaikka palaisittekin uudellen yhteen,niin ruukku on särönsä saanut.Oliko kaikki kuitenkaan niin ihanaa,vai onko aika kullannut,ja miksi tämä nainen sitten lähti omille teilleen?
Olin itse 12 vuotta miehen kanssa ja tein hiljalleen eroa petturimiehestä,mutta silti,muistelen hyviäkin hetkiämme ja suren kyyneliin saakka.On pyytänyt takaisin,vaikka hänellä jo uusi suhde,tullut oveni taakse,soitellut,ym mutta ymmärsin,että sama paska alkaisi uudestaan,joten olen mielummin omissa oloissani ja kerään itsetuntoni rippeet uudelleen ja tulen kyllä siinä onnistumaan,mutta aikaa se näyttää vievän.
Ei se helppoa ole päästä irti kaipauksesta jos on noin jätetty. Yksin olen minäkin ja toinen hehkuttaa uudessa suhteessa, joka alkoi jo silloin kun me vielä olimme yhdessä. Tunteet hyppelee vihasta, inhosta ja kaipauksesta. Aika on ainoa, joka auttaa. Mitään selkeää aikarajaa ei ole. Toisilla kauemmin ja toisilla vähemmän aikaa. Pitäisi vaan yrittää löytää joku toinen rakkauden kohde.
Hyviä ja mielenkiintoisia kommentteja. Kiitos niistä.
Vaikeatahan tämä on kun joka aamu herätessään ja illalla nukahtaessaan muistelee niitä hyviä ja huonojakin hetkiä. Puhumattakaan kaikista niistä hetkistä siinä välillä.
Joku kysyi että mitä ne muut sitoumukset olivat sellaisia, jotka oli koko ajan olemassa suhteen alusta alkaen ja ne eivät kahteen vuoteen olleet mikään ongelma naiselleni. Kunnes sitten ne olivatkin se syy miksi suhde piti lopettaa. En ryhdy niitä tähän kertomaan identiteettisuojan takia.
Yksi niistä asioista mikä pahiten hämää se että kun itse olen ajatellut että 'kohtele rakastasi niinkuin haluat itseäsi kohdeltavan'. Myös tämä nainen sanoi monesti ajattelevansa ihan samoin. Hän vielä monesti korosti vielä sitä kuinka häntä on elämän varrella kehuttu siitä kuinka hän ottaa eri ihmiset ja näkökulmat huomioon. Ja tässä kohtaa ainakin se oma näkökulmani on täysin jätetty huomiotta.
Sain hetki sitten tietää, että tämä ex-kultani kävi taas viime viikolla työasioissa ihan kulman takana. Eipä ehtinyt ottaa yhteyttä vaikka lyhyt viestikin olisi ollut ilahduttava...
Ikävää on myös se miten tuo viimeinen tapaaminen tapahtui (tai pikemmin sen jälkeen). Hänen aloitteestaan syötiin ja juotiin romanttisissa merkeissä, oltiin hotellissa, ostin kukan ja kauniin lahjan jne. Siihen meni mulla rahaa useampi sata euroa ja olisin ne ilolla maksanut jos elämä olisi jatkunut yhtä hienoissa merkeissä kuin mitä tuo vuorokausi meille oli ollut. Kun sitten tuli heti perään täysi katoaminen mun elämästäni niin olo oli hyväksikaytetyn oloinen. Hyväksi käytetty henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti. Nämä satsaukset oli tietty vain jäävuoren huippu siihen nähden mitä olin jo aikaisemmin 'tuhlannut' suhteen ylläpitämiseen.
Päiväkirja oli hyvä ajatus. Jossakin määrin olen vastaavaa tehnyt (muistellut asioita ensin mielessäni ja sitten paperille). Sitten olen muutaman kerran lähettänyt näitä koottuja ajatuksia tälle ex-kullalleni. Vastauksena oli lyhyt vastaus että onpas ikäviä viestejä ja syyttävä sävy, ihankuin hän olisi ollut puhdas kuin pulmunen.
No, 7kk on jo mennyt. Sen aikaa on elämä ollut pirstaleina. Mutta toivotaan että jonakin päivänä olen vahvempi kuin mitä tähän saakka olen ollut.
Se kait siinä rakastumisessa kamalinta ylipäätään onkin, kun ei ole oikeasti mitään sääntöjä. Takeita minkään onnistumisesta ei mistään saa, eikä ole järkeä ottaa vaikka joku niitä tarjoaisikin. Sopivan ihmisen löytyminen, käytännön ja tunnepuolen natsaavuus, siinä on jo melkoinen arpaonni käynyt. Toisen pään sisälle kun ei voi mennä, eikä toisen silmilä maailmaa katsella - ei voi koskaan tietää syitä, siis todelleisia syitä erilaisille käytöksille. Ketään kun ei voi vaatia rakastamaan minua minun haluamallani tavalla. Sekin on inhimillisyyden irvikuva sinällänsä, että kun itsensa asettaa rakastuneena toisen ihmisen vaikutteille, siinä on niin suojaton, niin arka ja haavoittuvainen, kun on valmistautunut tuntemaan sitä vastarakkautta joka solullansa. Siihen kun saa teräasetta, hyväksikäytön muodossa tavalla tai toisella - jonkun julman leikin muodossa, taikka itsetunnon kohotuksen välikappaleeksi joutuessa, eihän mikään voi sattua enempää. Odotat saavasi jotain, mikä vastaa kaipaukseesi ja saatkin hyvän potkun nivusiin. Toisaalta roikottavat ja epämääräiset lupaukset mahdollisesta yhteisestä onnesta on vielä julmempaa. Toisen silmillä kun ei voi nähdä - ei voi koskaan tietää, onko milloinkin kyseessä toisen ihmisen omien tarpeiden tyydyttäminen pelkästään, vaik aitoa välittämistä taikka rakkautta. Jo rakkauden käsite ilmeisesti vaihtelee ihmisten käsityskyvyn mukaan melkoisesti. Oma käsitys ja kokemus rakkaudesta on kyllä niin yksiselitteinen, ettei rakastuneen ollessa siitä voi erehtyä. Rakastumisen kohteen näkeminen saa aikaan fyysisiä ja henkisiä reaktioita, enkä tarkoita tässä nyt mitään eroottista. Sekin osasto muuttuu ihan eri tolalle ihmisen kanssa, keneen on rakastunut ja ennen kaikkea kuka rakastaa sinua vastaan. Ikävä kyllä vaihtoehdot sillä saralla ovat vähissä. Keneltäkään ei voi vaatia rakkautta, taikka jos sitä saa, niin eri tavalla toimitettuna. Täysin järjetöntä on se, että sitä joutuu heittäytymään ihan suoraan luotisateeseen ilman panssareita, kun rakkauden kohteelle tunteensa paljastaa. Mitä voimakkaampi tunne, sitä haavoittuvampi olet. Silloin kun kohtaa ihmisen, joka herättää tämmösiä tunteita, niin sillon on aika hankala ottaa rauhallisesti. Kaiken kukkuraksi jotkut ihmiset kun ovat sitä, mille vaikuttavat ulospäin - siinä ei paljon jarrutella. Siihen unohtamiseen olisi aika kivaa saada lääke. Sydänsuruinen ihminen on melkoinen kalmisto jo itsessään. Itse ottaisin voimaa vastakappaleen toimista, mikäli antaa ymmärtää homman olevan ohi. Ilmeisesti siihen on jonkinlaiset vaikuttimet olemassa ja mikäli siellä sitä tunnetta ja tarvetta tarpeeksi olisi, yhteydenotto taikka vastaus yhteydenottoon olisi erilainen. Itse ainakin toivoisin siinä tilanteessa toisen osapuolen tulevan yli sataprosenttisella tohinalla vastaan. Kaikista suurinta rikkautta elämässä kun ei kannattaisi huonolle ja epävarmalle alustalle rakentaa.
Kuinka monta kertaa
pitää sydän rikkoa,
että osaisi rakastaa?
- Rikkinäinen mies
harvinaisen hyvä kirjotus rikkinäisellä miehellä.pitää todella hyvin kutinsa.ja vaikka jotkut säännöt olisikin,mitään seuraamuksia ei tule vaikka kuin rikot.Vallan villilänsi koko rakkaus.jos teet vaikka omaisuus petoksen,voi joutua vaikka linnaan,rakkaudessa petät,ei mitään.