Tässä mun erotarina.. Olen 28-vuotias nainen ja jätin 5 viikkoa sitten 33-vuotiaan miehen, jonka kanssa olin seurustellut 3,5 vuotta. Syitä jättämiseen olivat lähinnä se, ettei mies enää näyttänyt tunteita eikä puhunut niistä. Hänen jättämisensä ei tuntunut erityisen pahalta, mutta se että hän oltuaan 2 viikkoa yksin löysi uuden n. 20-vuotiaan naisen, satuttikin paljon enemmän. Pyysin mieheltä hänen lainaamaansa kirjaani tekstiviestillä takaisin ja sain vastaukseksi viestin, jossa hän kehui miten hänellä on alkanut uusi ja ihana elämä. Ja ettei kuulemma tule minua ikävä ja olen korvattavissa. Nyt ihmettelenkin miksi tuntuu näin pahalta, kun toinen on onnellinen? Tunnen itseni todella yksinäiseksi ja epätoivoiseksi, en voisi kuvitellakaan tällä hetkellä uutta suhdetta. Ongelmia tuottaa vielä se ettei minulla ole kunnollisia ystäviä, joille puhua ongelmistani. Kaikilla kavereilla on mies ja lapsia, eli ollaan aika eri tilanteessa.. Olen aina uskonut tosi rakkauteen, mutta usko alkaa pikkuhiljaa horjua ja pahasti!
Miten eteenpäin?
lkuu
7835
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se koittaa tehä sut mustasukkaseks, jos se tollee rupee kehumaan ja sanomaan, että olet korvattavissa.
Aika parantaa haavat, itse olen ollut jätettävänä osapuolena, ja väitän, että se on vielä hankalempaa. Pikkuhiljaa helpottaa, ja olen päässyt lähes kokonaan ikävän yms. tunteesta jo irti. Ja erosta ei ole kuin alle 3kk. Tosin suhdekkaan ei ollut kovin pitkä...
jättänyt ja varmaan sulla on syitäkin siihen, mieti niitä miksi jätit? Se exäs vaan haluaa sua jollain lailla loukata, ja nyt näet hänet sitten taas toisenlaisesta vinkkelistä. Jos hän jonkun parikymppisen on itselleen "hankkinut" niin se on vaan itsetunnon kohoketta, ehkä hän itse jossain vaiheessa ymmärtää, että hänenkin on käytävä ne eron tunteet läpi. Ei se onni löydy toisesta ihmisestä, vaan oman itsensä kanssa pitää olla ensin sinut, jotta voi todellista onnea kokea.
Itse jätin myös miesystäväni toissaviikolla.Ja nyt mietin koko ajan miten selviän siitä jos eipäs kun hän löytää uuden tai vaan jonku panon.
Omassa tapauksessa se johtuu siitä,että rakastan edelleen niin perkeleesti,että sattuu.
en tiedä miten tästä selviää muuten kun elämällä päivä kerrallaan eteenpäin.toivon ainakin ettei tule minulle kehumaan niillä valloituksillaan.
Voimia sinulle :)
minkä takia sitten pitää jättää ihminen jos se kerran tuntuu niin pahalta kun toinen löytää uuden..oliko ne ongelmat muka oikeasti sellaisia että niitä ei oisi voinut selvittää..kun kerran olette itse jättäneet niin on ihan oikein jos teiltä tuntuu pahalta nähdä exä uuden kans,koska jätettävään sattuu aina enemmän
olen itse miettinyt miesystäväni jättämistä, tiedän että häntä sattuu se, mutta olen ihan varma että minua sattuu enemmän. Rakastan häntä, mutta en ole hänelle läheskään niin tärkeä kuin hän minulle. Hänellä kaverit on aina ykkösiä ja baarielämä vie voiton ajasta minun kanssa todella usein. aina kun minä olen töissä (3-vuoro työ)niin mies viettää sen baarissa tai kaverien kanssa, hyvin harvoin poikansa kanssa joka asuu äidillään ja ihan lähellä.
jos itse on ainoa joka jaksaa suhteen takia tehdä töitä. Olin useaan otteeseen kertonut miehelle mitä suhteeltamme toivon ja mitä pitäisi muuttua jotta suhde toimisi. Jos tämänkään jälkeen et saa mitään irti toisesta eikä mikään muutu ja tätä kesti noin vuoden, niin eiköhän silloin kaikki ole yritetty. Ja vaikka itse jättää, ei tarkoita ettei olisi tunteita. Joskus vaan suhteeseen jääminen satuttaa enemmän kuin ero.
Olin vaan se, joka jätettiin just noin. En tiedä sun miehestäs, mutta mä yritin kyllä, mutta en vaan osannut toimia oikein, vaikka kaikki voimavarat laitoin siihen. Musta vaan ei ollut siihen. Eikä sekään tarkota sitä, etteikö mulla olis tunteita.
Teit varmaan ihan oikean päätöksen, niinkuin munkin exä, mutta mä en vois rakastaa ketään toista. Tuun aina rakastamaan vain tätä yhtä naistani. Ikuisesti syytän siitä itseäni, etten osannut olla enemmän. Ehkä sunkin miehes on samanlainen. Se ei oo puolustus, eikä syy miks sun pitäs palata takas, mutta vähän surullinen ja alusta loppuun tosi asia.