Marsalkka Mannerheimin elämästä ja vaikutuksesta on kylliksi tietoa saatavissa vaikkapa wikipediassa, joten jätän hänen hahmonsa, elämänsä ja olemassaolonsa merkityksen itsenäiselle Suomelle tässä yhteydessä puimatta.
Sen sijaan keskityn Renny Harliniin.
Koska elokuva Mannerheimista on pahasti vastatuulessa, johtuen lähinnä rahoittajien rintamakarkuruudesta, tuumailin tässä jotta miksi Renny ei sitten pistä omiaan likoon hankkeeseen.
Jos kerran vajaus on n. 7-10 miljoonaa euroa, ei liene hänen kaltaiselleen tähtiohjaajalle temppu eikä mikään limpsauttaa lompakostaan tarvittava mälli käteistä.
Ihan vertailun vuoksi voisi tähän ottaa mukaan James Cameronin ratkaisu hänen ohjatessaan Titanic elokuvaa.
Kun tuotantoyhtiö päätti sulkea rahahanat, Cameron paitsi luopui n. 10 miljoonan taalan ohjaajan palkkiostaan, myös rojaltti sopimuksestaan kyseisen elokuvan kohdalla.
Näin siis Cameron sai luvan jatkaa ja elokuvan menestys lienee kaikilla tiedossa.
Tiettävästi Cameron sai sitten jälkikäteen elokuvayhtiöltä hyväntahdon eleenä 100 miljoonan taalan kertakorvauksen hyvin tehdystä työstä mutta tämä tosiaan vasta sitten kun elokuvan kaupallinen menestys oli käynyt toteen.
Renny ei kenties ole urallaan ohjannut vastaavia murskahittejä kuin Cameron mutta pätäkkää luulisi silti löytyvän sen verran sukanvarresta että jos mies aidosti uskoo omiin ohjaajan kykyihinsä, aidosti uskoo suomalaiseen, maksavaan yleisöön ja aidosti on isänmaallinen, silloin luulisi elokuvan ohjaamisen olevan jo täydessä vauhdissa.
Ei kuitenkaan sovi unohtaa, etteikö Renny olisi kirjaimellisesti liputtanut Suomen nimeen lähes joka ainoassa elokuvassaan.
Loppusumma:
Uskon että Renny Harlin on aidosti isänmaallinen mies mutta samalla liikemies. Niinpä hän tekee nyt elokuvaansa samoilla pelisäännöillä kuin hollywoodissa, eli mies ohjaa ja muut maksavat. Näin voidaan siis miehen katsoa pelaavan varman päälle, sen sijaan että ottaisi henkilökohtaisesti kannettavakseen isänmaallisen, 10 miljoonan euron painolastin.
Uskon että Mannerheim niinikään oli isänmaallinen mies mutta hänkin sillä sivupieteetillä, että ensijaisesti hän oli ammattisotilas ja lojaali sille maalle jonka riveissä taisteli ja vasta toissijaisesti isänmaan ystävä.
Sen sijaan keskityn Renny Harliniin.
Koska elokuva Mannerheimista on pahasti vastatuulessa, johtuen lähinnä rahoittajien rintamakarkuruudesta, tuumailin tässä jotta miksi Renny ei sitten pistä omiaan likoon hankkeeseen.
Jos kerran vajaus on n. 7-10 miljoonaa euroa, ei liene hänen kaltaiselleen tähtiohjaajalle temppu eikä mikään limpsauttaa lompakostaan tarvittava mälli käteistä.
Ihan vertailun vuoksi voisi tähän ottaa mukaan James Cameronin ratkaisu hänen ohjatessaan Titanic elokuvaa.
Kun tuotantoyhtiö päätti sulkea rahahanat, Cameron paitsi luopui n. 10 miljoonan taalan ohjaajan palkkiostaan, myös rojaltti sopimuksestaan kyseisen elokuvan kohdalla.
Näin siis Cameron sai luvan jatkaa ja elokuvan menestys lienee kaikilla tiedossa.
Tiettävästi Cameron sai sitten jälkikäteen elokuvayhtiöltä hyväntahdon eleenä 100 miljoonan taalan kertakorvauksen hyvin tehdystä työstä mutta tämä tosiaan vasta sitten kun elokuvan kaupallinen menestys oli käynyt toteen.
Renny ei kenties ole urallaan ohjannut vastaavia murskahittejä kuin Cameron mutta pätäkkää luulisi silti löytyvän sen verran sukanvarresta että jos mies aidosti uskoo omiin ohjaajan kykyihinsä, aidosti uskoo suomalaiseen, maksavaan yleisöön ja aidosti on isänmaallinen, silloin luulisi elokuvan ohjaamisen olevan jo täydessä vauhdissa.
Ei kuitenkaan sovi unohtaa, etteikö Renny olisi kirjaimellisesti liputtanut Suomen nimeen lähes joka ainoassa elokuvassaan.
Loppusumma:
Uskon että Renny Harlin on aidosti isänmaallinen mies mutta samalla liikemies. Niinpä hän tekee nyt elokuvaansa samoilla pelisäännöillä kuin hollywoodissa, eli mies ohjaa ja muut maksavat. Näin voidaan siis miehen katsoa pelaavan varman päälle, sen sijaan että ottaisi henkilökohtaisesti kannettavakseen isänmaallisen, 10 miljoonan euron painolastin.
Uskon että Mannerheim niinikään oli isänmaallinen mies mutta hänkin sillä sivupieteetillä, että ensijaisesti hän oli ammattisotilas ja lojaali sille maalle jonka riveissä taisteli ja vasta toissijaisesti isänmaan ystävä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vastusti Suomen itsenäisyyshaaveita, oli venäläismielinen. Poistui Suomesta, sodan hävttyään. Ei paennut mitään sotasyyllisyytä, koska poistui Stalinin (luvalla)estelemättä ja vietti loppuajan Sveitsissä. Jos Mannerheim oli isämaallinen olen minä Vladimir Putin.
oli Marski ensijaisesti ammattisotilas ja lojaali sille maalle jonka riveissä taisteli. Ja helvetin kovalla moraalilla ja intensiteetillä hommansa hoisikin.
Hän oli hyvin moraalinen ja lojaali= uskollinen. Siis täydellinen upseeri. Mutta isänmaallisuus Hitman-1:n luokkaa.
verrata palstan hitmaneihin y.m.s.
Hän oli ihmisenä, sotilaana ja upseerina täysin omaa luokkaansa.
Eihän tuossa verrattukaan, kuin isänmaallisuutta. Kirjoittaja on oikeassa. Marski oli hyvä upseeri, mutta isänmaallisuus oli tois-sijaista. Luotettava tottakai, koko sodan ajan, sehän on täysin selvää. Ei häntä toki epäisänmaalliseksi voi väittää.
verrata palstan hitmaneihin y.m.s.
Hän oli ihmisenä, sotilaana ja upseerina täysin omaa luokkaansa.
yhtään mitään. Kirjoitit ja ymmärsin kirjoituksesi.