Tässä jauhan kaveruussuhteista jotka ärsyttää. Olen nainen eikä minulla ole juurikaan kavereita. Yksi syy on se, että olen ujo ja epäsosiaalinen sekä tietty perhe-elämä vie aikaa... Osa kavereista asuu toisella paikkakunnalla. Tiedä voiko tässä sanoa, että minulla edes olisi kavereita, pikemmin ne ovat muuttuneet tuttavuuksiksi.
Kuitenkin vietän aikaa netissä ja minulla on messsenger auki lähes koko ajan, vaikka en koko ajan ole siihen vastaamassa. Tämän yhden kaverin kanssa jauhamme lähes päivittäin jotakin, vaikka emme näe usein. Ja kun tapaamme, olemme yhtä hyviä kavereita kuin ennenkin.
Ihmetyttää vaan se, että messengerissä tai muussa nettipalvelussa kukaan muu ei puhu minulle ellen itse aloita keskustelua. Kukaan ei pyydä minua koskaan mihinkään. En jaksa olla kuitenkaan tyrkyttämässä itseäni koko ajan. Taidan olla tosi epäkiinnostava henkilö tai...
Tai sitten lapsuuden aikojen huomiot siitä, että naiset ovat niin mustasukkasia omista kavereistaan. Niillä voi kerralla olla yksi paras kaveri, jonka kanssa voi vaan viettää aikaa. Muut unohdetaan. Tai josset ole joka toinen päivä vähintään soittelemassa ja menossa, niin unohdetaan koko tyyppi.
No onneksi kaverina sattuu olemaan ainakin yksi poikkeus tästä.
Kuitenkin vietän aikaa netissä ja minulla on messsenger auki lähes koko ajan, vaikka en koko ajan ole siihen vastaamassa. Tämän yhden kaverin kanssa jauhamme lähes päivittäin jotakin, vaikka emme näe usein. Ja kun tapaamme, olemme yhtä hyviä kavereita kuin ennenkin.
Ihmetyttää vaan se, että messengerissä tai muussa nettipalvelussa kukaan muu ei puhu minulle ellen itse aloita keskustelua. Kukaan ei pyydä minua koskaan mihinkään. En jaksa olla kuitenkaan tyrkyttämässä itseäni koko ajan. Taidan olla tosi epäkiinnostava henkilö tai...
Tai sitten lapsuuden aikojen huomiot siitä, että naiset ovat niin mustasukkasia omista kavereistaan. Niillä voi kerralla olla yksi paras kaveri, jonka kanssa voi vaan viettää aikaa. Muut unohdetaan. Tai josset ole joka toinen päivä vähintään soittelemassa ja menossa, niin unohdetaan koko tyyppi.
No onneksi kaverina sattuu olemaan ainakin yksi poikkeus tästä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mustasukkainen? Heitä ne lapsuuden huomiot nyt pois ja mieti oliko huomiot loppujen lopuksi edes omiasi vai muiden sanelemia.Kyllä naisista löytyy todella hyviä ystäviä mutta se vaatii sen että on itse myös heikkouksineen ja vahvuuksineen täysin totta. On jokaisen oma valinta tahtooko jatkaa sitä Aataminaikaista käsitystä että naiset on käärmeitä toisilleen jne..Itsestä se on kiinni kuitenkin onko yksin vai ei.
..olemisessa on se hyvä puoli, jotta tasan saa olla sellainen kuin on :D
Ystäviä jos on liikaa niin hyvin pian porukka alkaa sanelemaan miten pitäisi olla ja käyttäytyä. Siinä kohtaa itsellä yleensä menee hermo ja näin ollen ystävyys suorastaan kutistuu kunnes poistuu tyystin päiväjärjestyksestä. Toisekseen sitä on niin erakkoluonteinen, jottei aina yksinkertaisesti jaksa pitää yhteyttä mihinkään.. Niinpä olen onnekseni saanut ympärilleni haalittua muutaman sellaisen ihmisen, jotka oikeasti ymmärtävät nämä tärkeät pointit :) Eivät tunge, änge tai yritä muuttaa mielipiteitäni, eivät tuomitse eivätkä suutu jos en aina pidä yhteyttä. Pitävät minusta sellaisena kuin olen :)
Olen ajoittain varsin eloisa pakkaus mikä aiheuttaa taas omat mutkansa mahdollisiin uusiin ystävyyssuhteisiin. Uudet ystävät eivät pysy mukana ja/tai sitten tämä piirteeni alkaa hiljalleen ärsyttää mikä taas aiheuttaa omat ongelmansa.
Yhteenvetona voisin vielä vaahdota, jotta ylipäätänsäkin pyytteetöntä, rehellistä, iloista, samoja arvoja omaavaa ihmistä on ylitsepääsemättömän vaikeata löytää. Nuo piirteet ovat kuolemassa sukupuuttoon siinä missä aikaisemmat omat kokemukset tekevät kyyniseksi. Ei halua päästää ketään lähelle eikä ota avosylin vastaan mitään ennen kuin näkee onko ihmisestä mihinkään. Ensivaikutelma on yleensä tässä kaiken a ja o, se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa yhteensä :|
Siltikin. Ollaan onnellisia niistä harvoista ystävistä mitä on, heitä osaa arvostaa kun on tarpeeksi ympärillä vellonut :)
Aivan! Minulla on tuo sama "ongelma", että toisinaan kaipaan seuraa, mutta toisinaan en jaksaisi yhtään ketään.
Siksi olenkin itse varmasti syypää siihen miksi jotkut kaverisuhteet ovat muuttuneet vain moikataan, kun nähdään tyylisiksi.
Ihmiset eivät ymmärrä sitä, että en jaksa olla sitten koko ajan menossa, mutta välillä olisi kiva käydä jossain. Eli varmaankin olettavat, että minua ei kiinnosta olla heidän kanssaan.
Eniten vituttaa se asenne, että joko ollaan kavereita "oikeassa" elämässä eli tavataan säännöllisesti tai sitten ei olla ollenkan. Mutta kun voisin niitä yhteyksiä pitää esim. netin välityksellä, kuten sähköpostin tai messengerin.