puheenollen tuli mieleen..mikä on elämäsi pahin hetki? Kuka kehtaa vastata?
kohokohdista
disadora
241375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 53 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Pahinta on kuitenkin se kuinka kaksi miestä on mut raiskannut ja ne arvet mitkä siitä sisään jäi..
ole sun vika! Unohda se täysin:/.. Ne tekijät oli ihan sairaita! .
näin syvällisiä. Alkaa ahdistaa.
kaikessa karuudessaan.
paatunut, ettei enää osaa kartoittaa sitä.
Kaiketi tuo tapahtuma, mikä laukaisi tapahtumaketjun tätän päivään.
voi saada omaa,biologista lasta.
on uskaltanut avata omaa asiaansa niin kerron tietysti oman pahimman hetkeni. Se on veljeni itsemurha.
veljeni kuoleman jälkeen on veljen itsemurhayritys.
Yritti sitten muistaakseni kolmesti, mutta kerran kävi tosi lähellä ja muistan vieläkin sen kuinka pitkältä se matka sinne sairaalaan tuntui kun en tiennyt mitä sillä välin tapahtuu.
Siellä letkuissa se sitten lupasi, ettei mun tarvitse haudata vanhempiamme yksin, mutta ei se sitten pitänyt.
Kun tieto kuolemasta tuli niin oletimme kaikki että se on itsari tai yliannostus. Vaan olikin synnynnäinen sydänvika.
8 kuukautta kuvittelimme jotain muuta. Ei se tieto kyllä oikeastaan helpottanut. Seuraavaksi jännitettiin että onko mulla sama vika, kun 50 prosentin mahdollisuus olisi ollut.
Että joo kuvittelen tietäväni... Siinä jää kyllä katkeratkin erot kakkosiksi.
... oli katsoa rakkaan ystävänsä jäävän auton alle ja menehtyvän siihen paikkaan. Itse olin lähellä, mutta kuitenkin liian kaukana, jotta olisin voinut tehdä asialle mitään.
tosi lämpimän halin.
... laitan sinnekin suuntaan samanlaisen.
Ehkä se kun isä yllätti mut ja sillosen pojan vanhenpien kotoota(sillosesta munkin kodista) sohvalta,alasti ja otin just suihi..............................................................................................................................................................................voi häpeääD:..häpeän vieläkin... ja se urpo jäi vielä siihen toljottamaan!
veli :)
"mut ja sillosen pojan vanhenpien kotoota(sillosesta munkin kodista)"
Hyvä meininki.
Ihan oli eri sukua,ja tarkotin mun vanhempien kotia:)..
Pahin sana ei tähän käy. Se on elämäni karmein, hirvein, en löydä edes pahinta sanaa, mitä voisi käyttää.
Puoli vuotias lapsi imee rintaa keskellä yötä.
Poliisit makuuhuoneen ovella.
Kertovat mieheni tehneen itsemurhan.
Vieläkin tulee kyyneleet silmiin, vaikka tapahtumasta on kulunut yli kaksikymmentä vuotta.
"elämä kantaa"
minutkin oikeasti kyyneleet silmiin..sinänsä sanaton olo. En tiedä miten voisi yrittää lohduttaa muuta kuin että onneksi olet jaksanut. Ei sinua mikään tapa sellaisten juttujen jälkeen. Loppujen lopuksi ihmisessä on niin mieletön voima ettei sitä ymmärrä ennenkuin jotenkin joutuu täysin maahan.
että ihan todella harmittaa tällä kertaa lähteä tältä palstalta mutta kaverit on pyytäneet minut syömään ja olen luvannut mennä. Kiitän kaikista vastauksista ja luen myöhemmin mahdolliset uudet joka tapauksessa. Kivaa iltaa kaikille kanssani keskustelleille.
Ensimmäinen oli, kun aikoinaan reputin yo-kirjoituksissa. Toinen oli, kun avovaimo petti ja jätti. Sen jälkeen elämä onkin ollut yhtä nousukiitoa. ;-)
oli silloin, kun sain tietää miehen pettävän minua ja siitä seurannut tuskainen aika, jolloin pohdimme jatkaako vai ei. Ei jatkettu
ne eroamisiin ja kuolemiin liittyvät.
Hankalaa nostaa mitään yksittäistä, aika samaa kastia kaikki, kuolemat ehkä pahimmat niiden lopullisuuden ja peruuttamattomuuden takia.
lapsen kuolema unohdu koskaan.
ollut hetki. Seurasin hyvin läheltä hyvin läheisen ihmisen sairastumista. Vaikutti paljon omaan elämään lapsuudesta nuoruuteen, eli vuosia. Mutta nyt se kaikki on takana päin. Mie en olisi mie ilman sitä kaikkea :)
kun olin yksin Madridissa. Selailin kirjakaupassa keittokirjoja ja vastasin yhteen työpuheluun. Isän puhelu koputti. Soitin takaisin ja isä vastasi ja pian sanoi, että "se on nyt niin, että sun veljesi on kuollut".
Siitä sitten sanotaan nyt vaikka että kolme kuukautta eteenpäin oli aika vitun kauheaa aikaa.
Mutta kyllä se Madridissa yksin sompailukin ja asioiden järjestely oli ihan helvetillistä. Pitkä ilta ja pitkä yö ja pitkät lennot, ei saatana se oli kamalaa. Varsinkin se yö.
Pahimman pidän itselläni.
Keskustelupalstalla pahinta ja satuttavinta on ollut perättömän leimaamisen kohteeksi joutuminen. Pahat ja/tai ymmärtämättömät ihmiset ovat joskus loukanneet siten, että oksat pois. Mitä lie entisiä koulukiusaajia tai koulukiusattuja, jotka purkavat oloaan. Vastenmielisintä on ihminen, joka kuvittelee kirjoittavansa jollekin oikeudenmukaisesti itse sitä selkeästi tiedostamatta, että kirjoittamisensa perustuu silkkoihin mustamaalauksen muokkaamiin luuloihin.
Jopa pelkään osaa tämän palstan kirjoittajista.