Olen naimisissa lapsellinen mies, joka on sitoutunut vaimoonsa liian aikaisin eli elämä on jäänyt elämättä.
Aion elää vaimoni kanssa vielä muutaman vuoden ts. siihen asti, että lapsemme ovat päässeet elämänsä alkuun ja ymmärtävät vähän enemmän elämästä. Sitten aion erota.
Sen jälkeen aion nauttia elämästäni. Aion tavata useita naisia, viettää heidän kanssaan aikaa ja etsiä, mitä elämältäni kaipaan. Nykyinen parisuhteeni ei tarjoa minulle vapautta - vain ahdistusta ja rajoittuneisuutta.
Toki aion kantaa huolta yhteisistä lapsistamme ja jos mahdollista jakaa huoltajuuden.
Näen ratkaisuni täysin itsekkäästi, mutta jos en sitä tee, niin pelkään tukehtuvani kuoliaaksi.
Aion elää vaimoni kanssa vielä muutaman vuoden ts. siihen asti, että lapsemme ovat päässeet elämänsä alkuun ja ymmärtävät vähän enemmän elämästä. Sitten aion erota.
Sen jälkeen aion nauttia elämästäni. Aion tavata useita naisia, viettää heidän kanssaan aikaa ja etsiä, mitä elämältäni kaipaan. Nykyinen parisuhteeni ei tarjoa minulle vapautta - vain ahdistusta ja rajoittuneisuutta.
Toki aion kantaa huolta yhteisistä lapsistamme ja jos mahdollista jakaa huoltajuuden.
Näen ratkaisuni täysin itsekkäästi, mutta jos en sitä tee, niin pelkään tukehtuvani kuoliaaksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kasvaa siellä vaimon helmoissa aikuiseksi,
etkö voi muuttaa takaisin äidin luo.
Vaimolla on varmaan tarpeeksi tekemistä kersoissa ilman lapsellista miestä.
Pitäisihän lapsilla olla todellinen miehenmalli,
tuolla tavoin saavat vääristyneen kuvan.
Taloudellisesti voit (ja pitää) toki tukea,
mutta sehän onnistuu varmaan äidin avulla.
Älä ihmeessä sinne helmoihin tukehdu,
ole itsekäs!
Lapsellinen mies sinä totta tosiaan olet!
Ota kuule se ero nyt heti! vaimosi tuskin tarvitseekaan sinunlaista pikkumiestä, joka pelkää vastuuta, rakkautta, jne.
käy hummailemassa pari vuotta ja tuhlaa rahasi viinaan ja siiderihuoriin! matele sitten takaisin vaimosi luo, ja vietä yksinäinen loppuelämä.
Eivät kaikki ymmärrä, ennekuin itse kokevat.
Arvostan suoruuttasi ja suoraselkäisyyttäsi, mitä tulee isyyteen ja vastuun kantamiseen perheestäsi. Ymmärrän tuskan, jota tunnet elämättä jääneestä elämästä, paremmin kuin arvaat.
Minä rakastan puolisoani, mutta ajatuksissani kamppailen hyvin samankaltaisessa tilanteessa kanssasi. On vain kuljettava eteenpäin ja katsottava, mitä elämällä on vielä tarjota kohdattavaksi.
keskustella vaimosi kanssa siitä tunteesta että tukehdut liitossa.Tunne voi olla molemminpuolinen.
En siis tarkota ettet toteuttaisi sitä suurta suunnitelmaasi myöhemmin vaan että vois olla reilua jutella se ja kertoa vaimollekkin ettei
kuvittele sinun olevan siinä ikuisesti.
Vaimokin voi siten suunnitella loppuelämäänsä sen mukaan.
Voi vaikka trimmata kroppaansa siihen kuntoon että on markkinaarvoa myöhemmin kun olet omilla teilläsi ja voi vaimokin ehkä löytää elämättömän elämänsä ja vaikka jonkin seksikkään miehen elämäänsä.
Ymmärrän ihan että sinulla on jo tullut kyllästyminen nykyiseen liittoosi ja haaveilet uusista seikkailuista mutta kuitenkin olisi reilua sitä lastesi äitiä kohtaan että kerrot suunnitelman etukäteen vaimolle.
jos ihminen ei ole onnellinen niin siitä tulee katkera ja vihainen loppujen lopuksi. Vaimolle tietysti kova pala, mutta varmaankin hänessäkin on vikaa, ettei suhde toimi. Älä unohda kuitenkaan lapsiasi ja toivottavati voimosi ei katkeruuttaan vie lapsia sinulta. Sitä näkee niin paljon, että katkerat vaimot kiristävät lapsilla ex-miestään.
Itse olen juurikin eronnut miehestäni. Yritin piiiitkään elää kulissiavioliittoa... Nyt odottelen ja haaveilen, että saan joskus totutaa KAIKKI haaveeni. Elämä ei ole helppoa rahallisesti, kun on lapsia mutta olen tottunut tekemään töitä ja näkemään vaivaa sen eteen mitä halua.
Liian kauan eli avioliitossani niin, että kuvittelin, että avioliitto on sitä missä täytyy kaikki jaksaa ja kestää.
OLen sitä tyyppiä, etten varmaan koskaan halua pysyvää parisuhdetta itselleni.
Toivottavasti ei montaa vuotta enää.
Mutta olethan rehellinen vaimosi kanssa ennen h-hetkeä!
Ihminen, joka on jaksanut sinua noin kauan, ei voi noin vain kadota elämästäsi eikä sinun kannata häntä kadottakaan. Jatkatte hyvinä ystävinä sitten eteenpäin, anna kuitenkin vaimollesi arvoa, kunnes kuolema teidät erottaa.
Hyviä ystäviä ei voi koskaan olla liikaa, etenkään sellaisia, jotka sinut hyvin tuntevat.
Joten voit siis saada molemmat, sekä hyvän ystävät että uuden naisen. Valttikortit ovat sinun käsissäsi.