Olen todella tumpelo uusiin ihmisiin tutustumisessa enkä tiedä "käytännöistä" oikein mitää ja siitä miten pitäisi edetä ja mikä on tapojen mukaista ja mikä ei näillä "deittimarkkinoilla". Puolustaudun sillä että olen ensimmäistä kertaa sinkkuna (23v) koska ainot ja pitkä parisuhteeni loppui vasta vuosi sitten.
Jokatapauksessa...tapasin baarissa komean miehen (25v) joka lumosi minut täysin. Ongelma oli siinä että kello oli tuolloin jo paljon ja tutustuminen ihan vasta alussa ja siksi lähdin hänen, hänen ystävänsä ja oman ystäväni kanssa jatkoille vain saadakseni "jatkoaikaa" (en halunnut kadottaa tätä ihmistä mutta en myöskään uskaltanut pyytää puhelinnumeroa tms. -pelkään ujona ajatusta deittailusta).
Olin tosi hermona ja heitin tosi tyhmää läppää mutta omasta puolestani viihdyin silti todella hyvin ja tunsin jonkinlaista kemiaa ekaa kertaa sitten entisen poikaystäväni.. Olisin halunnut vain että se tunne olisi jatkunut ikuisesti. Siinä jutellessa meni ihan koko loppuyö ja lähdettiin kaverin kanssa aamulla kotiin. Mies olisi yhdessä vaiheessa suudellut minua, kun istuttiin sohvalla vierekkäin ja olin taas unohtunut ihailemaan niitä ihania silmiä, yritys oli näin jälkeenpäin ajatellen vilpittömän ja kohteliaan oloinen, mutta pelästyin ja väistin (peruuttamaton virhe! ja tyhmänä en edes selittänyt sitä mitenkään!).
En saanut pyydettyä puhelinnumeroa tai mitään. Tulkitsinko oikein että tuo suuteluyritystä pelästymiseni loukkasi miestä niin että hän ajattelee todennäköisesti minun vain pelleilleen? Sattumalta törmäsin häneen seuraavana päivänä ja mies näytti siltä että olisi juossut karkuun jos olisi havainnut minut hieman aikaisemmin, kummallekaan ei tullut enää mitään puhuttavaa mieleen ja vaivaantuneen ajan päästä tiemme erkanivat.
KYSYMYS kuuluu: Mitä tästä surkeasta tapauksesta siis pitäisi oppia??
Ettei koskaan lähdetä uuden ihmisen kanssa samaa matkaa baarista pois? onko tämä jonkinlainen sääntö?
Onko puhelinnumeron pyytäminen tai tapaamisen ehdottaminen soveliaampaa vaikka ei ole valmis mihinkään vakavaan (voisi tapailla kaveripohjalta ehkä)? Pyydetäänkö baarista edes koskaan naista mukaan ilman taka-ajatuksia?
Juttelin tarkoituksella neutraaleista asioista silloin yöllä, ajattelin ettei hän halua kuulla mitään "voi ku sä olet komea ja sulla on lumoavat silmät ja sun kanssa on niin ihana istua tässä"-juttua (haluaako miehet kuulla sellaista kun se olisi ollut täysin totta!?), mutta pitäisikö tollaisessa tilanteessa selittää jotain itsestään joka selittäisi outoa käytöstä? Kai hän huomasi että olen ujo kuin mikä ilman että sitä sanoin..
Toinen kysymys. Onko tämän tyypin kohdalla toivo täysin menetetty, voiko noin huonosti sujuneen ensitapaamisen jälkeen antaa toista mahdollisuutta?
Jokatapauksessa...tapasin baarissa komean miehen (25v) joka lumosi minut täysin. Ongelma oli siinä että kello oli tuolloin jo paljon ja tutustuminen ihan vasta alussa ja siksi lähdin hänen, hänen ystävänsä ja oman ystäväni kanssa jatkoille vain saadakseni "jatkoaikaa" (en halunnut kadottaa tätä ihmistä mutta en myöskään uskaltanut pyytää puhelinnumeroa tms. -pelkään ujona ajatusta deittailusta).
Olin tosi hermona ja heitin tosi tyhmää läppää mutta omasta puolestani viihdyin silti todella hyvin ja tunsin jonkinlaista kemiaa ekaa kertaa sitten entisen poikaystäväni.. Olisin halunnut vain että se tunne olisi jatkunut ikuisesti. Siinä jutellessa meni ihan koko loppuyö ja lähdettiin kaverin kanssa aamulla kotiin. Mies olisi yhdessä vaiheessa suudellut minua, kun istuttiin sohvalla vierekkäin ja olin taas unohtunut ihailemaan niitä ihania silmiä, yritys oli näin jälkeenpäin ajatellen vilpittömän ja kohteliaan oloinen, mutta pelästyin ja väistin (peruuttamaton virhe! ja tyhmänä en edes selittänyt sitä mitenkään!).
En saanut pyydettyä puhelinnumeroa tai mitään. Tulkitsinko oikein että tuo suuteluyritystä pelästymiseni loukkasi miestä niin että hän ajattelee todennäköisesti minun vain pelleilleen? Sattumalta törmäsin häneen seuraavana päivänä ja mies näytti siltä että olisi juossut karkuun jos olisi havainnut minut hieman aikaisemmin, kummallekaan ei tullut enää mitään puhuttavaa mieleen ja vaivaantuneen ajan päästä tiemme erkanivat.
KYSYMYS kuuluu: Mitä tästä surkeasta tapauksesta siis pitäisi oppia??
Ettei koskaan lähdetä uuden ihmisen kanssa samaa matkaa baarista pois? onko tämä jonkinlainen sääntö?
Onko puhelinnumeron pyytäminen tai tapaamisen ehdottaminen soveliaampaa vaikka ei ole valmis mihinkään vakavaan (voisi tapailla kaveripohjalta ehkä)? Pyydetäänkö baarista edes koskaan naista mukaan ilman taka-ajatuksia?
Juttelin tarkoituksella neutraaleista asioista silloin yöllä, ajattelin ettei hän halua kuulla mitään "voi ku sä olet komea ja sulla on lumoavat silmät ja sun kanssa on niin ihana istua tässä"-juttua (haluaako miehet kuulla sellaista kun se olisi ollut täysin totta!?), mutta pitäisikö tollaisessa tilanteessa selittää jotain itsestään joka selittäisi outoa käytöstä? Kai hän huomasi että olen ujo kuin mikä ilman että sitä sanoin..
Toinen kysymys. Onko tämän tyypin kohdalla toivo täysin menetetty, voiko noin huonosti sujuneen ensitapaamisen jälkeen antaa toista mahdollisuutta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nyt on tilanne semmoinen, että teillä on aivan uskomattomia harhaluuloja sosiaalisesta elämästä. Sosiaaliset normit ovat ihmisten mielikuvituksen aikaansaamia käyttäytymistapoja. Elämä on nykyisin suurimmaksi osaksi leikkiä, näyttelemistä ja kuvitelmaa. Jos lähdet tähän mukaan, niin voit olla varma, että tästä eteenpäinkin joudut pähkäilemään vastaavanlaisien itse aiheutettujen ongelmien kanssa. Elämä on hyvin yksinkertaista, mutta mielikuvituksella siitä saa monimutkaisen.
En minä ainakaan haluaisi olla miehen kanssa, joka olisi olemukseltaan ihminen yksinkertaisuudessaan. Elämän ja miehen pitää olla mielikuvituksellinen, kaikkineen kuvitelmin ja näytelmien. Mikä on parempaa kuin miesten näytelmä kaikkine hullutuksineen.
Hymy huulilla ja pilkettä silmäkulmassa...
Lähdet miehen mukaan.. sanot kaverille että kyllä pärjään ja lähetät kaverisi yksin kotiin.
Exäni oli sellainen taivaanrannanmaalari että mulla ei ollut varaa olla oma hullunkurinen itseni vaan olin se tylsän arjen pyöritäjä ja käytännön asioiden hoitaja. Lisäksi pähkäilin aamusta iltaan miehen ajatustenjuoksua ja mitä sillä milloinkin oli mielessä.
Nykyisessä suhteessa kaverini on niin paljon yksinkertaisempi tapaus että tottavie osaan arvostaa sellaista. Pois turhat pähkäilyt.
Mies puhuu asiansa ja ajatuksensa julki niin ettei tarvitse minun enään miettiä mitä tämän mielessä on.
Kuulemma naiset miettivät niin paljon vikaan noita miesten aatoksia. Miehet kun oikeasti eivät mieti puoliakaan siitä mitä kuvittelemme heidän miettivän.
Silloin kun tehdään jotain niin siihen keskitytään eikä mihinkään muuhun.
Se otetaan mikä vastaan tulee.
Kyllä totuus on että naiset ne päättää kenen kanssa ne alkaa perhettä perustaan tai muuten hengaileen.
Mies on aika yksinkertainen käsiteltävä verrattuna mieihin naisiin.
Jatkoille mennään usein panemaan.
Joten helpoiten ja varmiten teet, kun pyydät annat miehelle oman numerosi tai pyydät miehen numeron.
Yleisesti ottaen ei kannata antaa ekalla tapaamisella, sillä se antaa kevytkenkäisen kuvan.