mummi on paras

Kuulostaa positiiviselta ihmiseltä. Yksi mummo oli kaukainen tupakoiva ehkä juovakin ja kuoli aikaisin, tuskin välitti oli monta lasta. Toista en koskaan nähnyt oli jo kuollut. Jonkun toisten ihmisten mummun tapasin lapsena, oli ystävällinen mutta tuskin tukevaa sorttia.

maailman tärkein ihminen.
Hän ymmärsi ja hän kuunteli. Hän oli läsnä ja häneen pystyin luottaa.
Hän kasvatti minua elämäni ensimmäiset 6-vuotta. Asuimme yhdessä vanhempani ja mummoni. Iltaisin en suostunut menemään nukkumaan ennen kuin sain sanoa mummille hyvät yöt. Kun muutimme omaan asuntoon,teini-iässä uhkasin karata ja muuttaa mummille asumaan :o).

Minä olin hänen hautajaisissaan ensimmäinen joka hyvästit hänelle jätti.

Sitä päivää en unohda ikinä kun sain tiedon hänen kuolemastaan. Silloin pysähtyi kaikki. En kyennyt edes työntekoon. Näin vuosien päästä,tuska on hävinnyt ja jäljellä on hyvät muistot hänestä. Joita useasti muistelen. Ne pysyy sydämessäni aina.

Pappalla oli huumoria ja kärsivällisyyttä paremmin kuin muulla suvullani. Hänen ansiosta opin mm. puutarhanhoidon ja viljelyn. Kiinnostuin niistä jo varhaislapsuudessa. Pappalla oli kuuntelutaito. Hän rohkaisi aina hädässä. Kun pappa kuoli, minulla oli kahden vuoden suruaika. En ole silti vieläkään toipunut siitä kunnolla. Mummu oli toiseksi paras sukulainen. Vanhempani ovat viimeisellä sijalla.