Tuolla alhaalla kun oli tuo jääkaapin sisältöön liittyvä aloitus ja lukiessani huomasin ettei niistä jääkaapeista juurikaan mitään kovin eksoottista ja ihmeellistä löytynyt.
Nyt kysynkin onko joku ihan perinteinen suomalainen ruoka johon puolisosi on ihastunut ja vastaavasti onko jotain jota ei söisi pientä maksuakaan vastaan.
Ja sitten sama toisinpäin eli puolisosi kotimaasta perinteinen ruoka jota rakastat ja mikä on se ruoka jolle sanot kiitos mutta ei kiitos.
Meillä mies ei koskisi pitkällä tikullakaan maksalaatikkoon, onneksi ei ole minunkaan listallani kymmenen kärjessä.
Hernekeitto sitten taas kaiken taiteen sääntöjen mukaan valmistettuna (ei siis mitään purkkisellaista) uppoaisi kyllä useamminkin kuin sitä viitsin laittaa.
Minulle ei ole juuri vastaan tullut sellaista ruokaa jota en söisi, muutenkin olen melko kaikkiruokainen.
Nyt kysynkin onko joku ihan perinteinen suomalainen ruoka johon puolisosi on ihastunut ja vastaavasti onko jotain jota ei söisi pientä maksuakaan vastaan.
Ja sitten sama toisinpäin eli puolisosi kotimaasta perinteinen ruoka jota rakastat ja mikä on se ruoka jolle sanot kiitos mutta ei kiitos.
Meillä mies ei koskisi pitkällä tikullakaan maksalaatikkoon, onneksi ei ole minunkaan listallani kymmenen kärjessä.
Hernekeitto sitten taas kaiken taiteen sääntöjen mukaan valmistettuna (ei siis mitään purkkisellaista) uppoaisi kyllä useamminkin kuin sitä viitsin laittaa.
Minulle ei ole juuri vastaan tullut sellaista ruokaa jota en söisi, muutenkin olen melko kaikkiruokainen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
http://api.ning.com/files/dsF1647rrrFCtn5HsLjC9XRZYZ7qk*FDL6c9uYvS3bvemTK8xAr4bEg8kZ6f7gaO0BLwzraqrkyaZFhquO1lbHeX92-T5JmQ/drunken.jpg
löytynee jokaisen mokaparin jääkaapista.
Meillä on just toisin päin siinä että mun ukkoni on ihastunut maksalaatikkoon! Kyllä se hernekeitostakin tykkää ja karjalanpiirakoista munavoin kera. Itse en syö mitään miehen kotimaan tapaan valmistettua kalaruokaa.
Minun mieheni rakastaa poronkäristystä ja perunamuussia, kuten minäkin. Ja tykkää sellaisesta hedelmäisestä naudanlihakastikkeesta jota teen aika usein.
Ei varmaan varsinaista inhokkiruokaa ole, voisin kuvitella että mämmi ja veriletut eivät uppoaisi..
Mä tykkään aika monestakin turkkilaisesta ruoasta, mutta aiemmin mainitun jogurtti- ja linssikeiton lisäksi pitää mainita "imam bayildi"- (imaami pyörtyi)niminen ruoka. Se on siis täytettyjä munakoisoja, täyte on joko pelkkiä kasviksia, tai sitten jauhelihaa ja kasviksia.. Nimi tulee siitä että munakoisot paistetaan ensin öljyssä ja öljyä laitetaan hyvin runsaasti, niin runsaasti että imaami pyörtyi kun näki ruokaa valmistettavan ;)
Minä en oikeen innostu sellaisesta kielestä tehdystä muhennoksesta, se on aika kaameaa..
koskaan jauhelihatäytteistä. Se on aina kylmänä tarjottava kasvisruoka. Karniyarik on se jauhelihatäytteinen munakoisoruoka ja se taas syödään lämpimänä.
ruoka ole kummankaan suosiossa. Omalta kohdaltani varmaankin johtuu siitä, ettei se ole perinteisesti kuulunut lapsuudenkotiinikaan. Maalla mummolassa tuli ihan tarpeeksi maisteltua sitä sorttia... Eli hernekeitot ja maksalaatikot eivät tosiaankaan kuulu meidän ruokavalioon. Suomalaisesta ruuasta oikeastaan vain lohi eri tavoin laitettuna on mieheni suurta herkkua - myöskin graavilohi, jonka maistamista hän alkuun hiukan epäröi.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että söisimme ainoastaan mieheni kotimaan ruokia, vaan keittiössämme valmistuu niin Välimeren, Lähi-Idän, Intian, Meksikon ja vaikkapa Tiibetin ruokakulttuuriin kuuluvia ruokia. Harrastamme erilaisten etnisten ruokien kokeilua ja matkustaessa on tullut hankittua kotiin aikamoinen keittokirja-arsenaali.
Miehen kotipuolessa passaan lähinnä friteeratut lootuksenjuuret, lampaanaivoista valmistetun herkun ja toisen lampaan sisäelimistä lampaanvatsassa kypsennetyn hässäkän, jota paikalliset rakastavat. Kaikki muu on uponnut ihan kiitettävästi: anopin valmistamat koftat, ristat ja gustabat yakhni-kastikkeessa sekä erilaiset kasvisruuat ovat aivan ihania. Hänellä on mausteiden käyttö todella hyppysissään, ruoka on tulista, mutta sillä tavalla, etteivät raaka-aineiden omat maut kuitenkaan peity.
Turkkilainen mieheni rakastaa poronkäristystä ja stroganofia mutta jotain läskisoosia ei varmasti pistäisi suuhunsa...myöskään curryruoista hän ei pidä.
Itse tykkään turkkilaisista jauheliharuoista paljon samoin kuin kanaruoista mutta vanhanajan "erikoisuudet"kuten lampaan aivot tms.saisivat minut juoksemaan karkuun...
mutta miltei kaikki muu kyllä. Sikaa mies ei syö, joten sikaruoat pois laskuista. Puurot (kaura, manna, riisi), karjalanpiirakat, kala (myös silli), hernekeitto, laskiaispullat...kaikki maistuvat.
Minä pidän myös monista marokkolaisista ruoista kasvisversioina. Anoppi valmistaa minulle aina omat ruoat, sillä en syö lihaa. Kasvistagine ja kasviscouscous ovat suosikkejani.
Pitoherkut lampaanpää ja pässinkivekset, en söisi.Lehmänsorkka-linssimuhennos vielä meni alas, kun en ajatellut sitä isoa lehmän sorkkaa siellä kattilassa pystyssä muhimassa.
Ehkä eniten hainoan lammasvartaita, mutta nehän ovat ihan tavallista ruokaa täälläkin. Vastakirnuttu voi ja avotulella paistettu leipä, niiden aitoa makua ei uhohtaa.
Mies ei maista mämmiä, puolukkasurvosta, eikä tykkää kalakukosta.
Tykkää mansikkatäytekakusta, perunamuusista, puuroista,jne
Poikkeuksellisesti sitten meillä mies tykkää mämmistä enemmän kuin minä itse. Ja vielä ilman mitään lisämausteita, siis kermaa tai sokeria. Myös anoppi tykkää mämmistä, samoin kuin yksi miehen tädeistä. Muita herkkuja meillä ovat puurot, karjalanpiirakat, ruisleipä, näkkäri, poron- ja hirvenliha sekä hernekeitto. Salmiakistakin mies on vähän oppinut tykkäämään. Appiukko taas rakastaa Tervaleijonia, joita sitten viedään sille aina tuliaisiksi. Myös lakritsa maistuu.
Miehen makuaisteja taas ei hivele mitkään kovin happamat jutut kuten puolukat tai raparperi. Leipäjuuston natina suussa on myös ällöttävää, eikä se kuulema maistukaan miltään.
Itse tykkään marokkolaisista ruuista kovasti. Ehkä ainoa mihin en koske ovat todella tuo lampaan päästä valmistettu tagine sekä kivekset. Myöskään lehmän "jalka" ei mene. Mutta erityisesti kalat ja äyriäiset maistuvat, samoin kuin naudanlihasta valmistettu, luumuilla ja aprikooseilla höystetty tagine, nammmm!
Mies Turkista, ja ruokavalio aika pitkälti turkkilaispainotteista. Itse rakastan turkkilaista ruokaa, vaikea sanoa mikä on ylitse muiden. Mies pitää minun tekemästäni makaronilaatikosta, joka tosin on oma, ei ihan perinteinen versio.
Afrikkalainen mieheni ostaa niitä välillä vissiin Hakaniemestä. Halpojahan ne ovat ja varmaan ravinnepitoisia, mutta...EN VAAN SAA ALAS MILLÄÄN!
Mieheni tykkää aika paljon perussuomalaisesta ruoasta, mutta veriletuille, maksalaatikolle, mustalle makkaralle ja poron käristykselle on sanonut ehdottoman ein. Harmi sinänsä kun ei uskalla poronkäristystä maistaa, koska muistaakseni se on ihan hyvää. Mämmiä tuo mies kyllä tykkää syödä.
Keittoruokia mies alussa vähän vierasti, koska ei ole tottunut, että keittoon voi laittaa maitoa, kermaa tai juustoa (esim. kalakeittoon tai kesäkeittoon). Ei hänen mielestänsä sopinut yhtään, mutta nykyään kyllä syö mukisematta, kun pidin pari puhuttelua aiheesta: en välttämättä tee samanlaista ruokaa kuin anoppi, eikä se todellakaan ole tarkoituskaan. ;-)
Itse olen kasvissyöjä, joten se sulkee pois jo monia ruokia. Mutta kasvisversiona kyllä tykkään syödä venäläistä ruokaa, borsh-keitto on aivan järjettömän hyvää, varenikit (taikinasta tehtyjä pallukoita, joiden sisällä rahkaa tai kananmunaa jne.), syrnikit (rahkaletut), kaikki ihanat piirakat (sisällä kaalia, kananmunaa, sipulia...), blinit (eli ihan vaan letut, joiden sisälle laitetaan esim. rahkaa) ja niin edelleen. Kaikista suurin lempparini taitaa olla ptitshje moloko (linnunmaito)-kakku, joka on tosi hyvää. Jonkinlaista vaahtoa, joka on kuorrutettu suklaalaa. Zefir (vähän niinkuin marenkia, mutta pehmeää ja tuoretta) on myös hyvää. Löytyyhän noita, varsinkin herkkuja paljon.
Joskus kyllä ihmettelin ja yököttelin, kun anoppi teki jotain ihmeellistä keittoa, ja näytti siltä, että siellä olisi ollut kokonainen kala... Haiskahti hieman erikoiselle. Ei mieskään sillä kerralla kovin hyvällä ruokahalulla syönyt. Samaa näin myös babushkan tekemässä, mutta kanaversiona (tällä kertaa ei kuitenkaan ihan koko kanaa ollut mukana).
Vähän kyllä ällöttää myös se, että kaikki salaatit ja muut täytyy pilata laittamalla majoneesia ja öljyä sekaan. Ja kaikki paistetaan aivan älyttömässä määrässä öljyä (itse olen tottunut laittamaan noin viidesosan siitä määrästä, mitä he käyttävät).
Vähän myös ihmetyttää makean ja suolaisen yhdistely, eli esim. sipuli- tai perunapiirakan tekeminen pullataikinaan. Osaako kukaan venäläinen tai venäläisestä keittiöstä tietävä selittää tätä? Vai onkohan se anopin ihan oma juttu...?
Niin kuin olen joskus varmaan sanonutkin, niin lihon reissun aikana aina vähintään kilon, yhdellä kerralla taisin lihoa kolmekin kiloa. Vaikka nopeastihan se paino sitten taas tasaantuu, mutta silti...
Mihin maahan aiottekaan muuttaa?
Näillä näkymin Venäjälle, mutta voi olla, että ajan myötä suunnitelmat vaihtuvat. Suomeen kuitenkaan ei ole tarkoituksena jäädä.
menee.
Ensin sosiaalipummina Suomessa ja sitten kun on molemmille kupattu koulutus... maasta pois.
Miksi muuten ette muuta sinne Venäjälle missä voisit suorittaa opintosi loppuun???
Meillä mies syö pääosin ihan tavallista suomalaista ruokaa (yksinkertaisesti koska useimmiten minä kokkina) Tykkää todella paljon juuri poronkäristyksestä :-D ja suomalaisista kalaruuista.
Sianlihatuotteita emme syö, joten ne ja mämmi ovat poissa ruokavaliosta.
Anoppi laittaa erinomaista kanaa (se nainen osaa käyttää mausteita!) ja suosikkini ovat hieman lihapiirakoiden tyyppiset sambusit.