Syvästi uskonnollisella isoäidilläni oli tapana sanoa: "Ei Jumala laiskoja ruoki". Toisaalta taas Jeesus sanoi:"Katsokaa taivaan lintuja. Ne eivät kynnä eivätkä kylvä vaan herra ruokkii ne". Mietin tätä tänään ja mieleeni juolahti pari asiaa jotka haluan täällä jakaa kanssanne.
Ensinnäkin heti alkuun, jos Jeesus puhui näin linnuista ja jos siitä mainitaan jopa raamatussa, linnut eivät voi olla paholaisen lähettiläitä. Joten seuraamalla niiden elämäntapaa ja käyttäytymistä ihminenkään ei voi tehdä väärin? Toisaalta petolinnut syövät toisia lintuja ja monet linnut ovat toistensa vihollisia.
Toiseksi, väitetään että linnut polveutuvat dinosauruksista ja lentävistä liskoista, joten niitä on ollut maan päällä paljon ennen ihmistä. Lintujen elämäntapa on siis ekologisesti kestävämpää kuin ihmisen? Tämä on tietysti evoluutioteorian mukainen näkemys ja raamattuhan ei sitä tue.
Mietin mitä Jeesus mahtoi tuolla vertauksella tarkoittaa? Ajattelen että se voisi tarkoittaa uskoa, sen kaltaista uskoa ja toivoa jota esimerkiksi minä edustan. Minä en tutki raamattua ja kopioi tänne suoraan sen lauseita, en siis "kynnä". En saarnaa eli en siis "kylvä". Uskoni on linnunkaltainen. Tutkin luontoa ja näen siinä luomakunnan kauneuden. Sen kauneuden sokaisemana syntyy minussa usko ja toivo paremmasta.
Tämä uskoni saa minut tuntemaan suurta rakkautta ja sympatiaa niin luontoa, elämää kuin lähimmäisiä kohtaan.
Lähimmäisen rakkauden ajattelen näin. Kuvittelen että jos Jeesus nyt tulisi pelastamaan ihmisiä tästä maailmasta hän kysyisi minulta:"Ketkä kolme ihmistä haluat pelastaa".
Mieleeni tuli heti eräs vanha lapsuudenaikainen toverini. Hänen elämänsä on ollut todella vaikeaa. Menetyksiä ja vastoinkäymisiä, viimein murtuminen ja lankeaminen. En kerro hänestä sen tarkemmin ettei kukaan voisi tunnistaa häntä. Näen hänet aina silloin tällöin lähikaupassa. Kun tapaamme, tervehdimme toisiamme ja joskus vaihdamme muutaman sana. Hän on usein vähän häpeissään ja kerran hän sanoikin minulle:"Minun elämäni nyt on vähän tällaista …". Hän ei tee töitä, hän elää sosiaaliavun turvin ja hänellä on alkoholiongelma. Hän tiedostaa että hänen elämäntapansa on väärä, hän tunnustaa heikkoutensa. Hänet minä nimeäisin Jeesukselle ensimmäiseksi pelastettavaksi.
Toinen on sairas pieni poika. Hänen sairautensa ei ole kovin vakava, mutta se seuraa häntä koko elämän ja tavallaan rajoittaa hänen elämäänsä. Sairaus voidaan ehkä parantaa lääketieteen kehittyessä, mutta vielä se ei ole mahdollista. Hän on lapsi, pieni ja viaton. Hänet minä nimeäisin toiseksi pelastettavaksi.
Kolmatta nimettävää en ole vielä keksinyt, mutta ajattelin että jollakulla täällä on ehkä enemmänkin kuin kolme nimeä mielessään ja voisin antaa tämän kolmannen paikan teidän käytettäväksenne.
Tässä vaiheessa moni varmaan nimeäsi itsensä kolmanneksi? Minä en sitä tee, sillä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta elämäni tässä maanpäällisessä helvetissä on ollut antoisaa ja opettavaista. Ja toisaalta, jossain voi olla joku muu, joka nimeää minut jos katsoo minut sen arvoiseksi …
Uskoni on siis linnunkaltainen, en kynnä, en kylvä vaan luomakunnan kauneus ruokkii uskoani. Näin minä koen ja näen lähimmäisen rakkauden. Uskoni ei minua pelasta, vaan minut voi pelastaa vain rakastava lähimmäinen.
Ensinnäkin heti alkuun, jos Jeesus puhui näin linnuista ja jos siitä mainitaan jopa raamatussa, linnut eivät voi olla paholaisen lähettiläitä. Joten seuraamalla niiden elämäntapaa ja käyttäytymistä ihminenkään ei voi tehdä väärin? Toisaalta petolinnut syövät toisia lintuja ja monet linnut ovat toistensa vihollisia.
Toiseksi, väitetään että linnut polveutuvat dinosauruksista ja lentävistä liskoista, joten niitä on ollut maan päällä paljon ennen ihmistä. Lintujen elämäntapa on siis ekologisesti kestävämpää kuin ihmisen? Tämä on tietysti evoluutioteorian mukainen näkemys ja raamattuhan ei sitä tue.
Mietin mitä Jeesus mahtoi tuolla vertauksella tarkoittaa? Ajattelen että se voisi tarkoittaa uskoa, sen kaltaista uskoa ja toivoa jota esimerkiksi minä edustan. Minä en tutki raamattua ja kopioi tänne suoraan sen lauseita, en siis "kynnä". En saarnaa eli en siis "kylvä". Uskoni on linnunkaltainen. Tutkin luontoa ja näen siinä luomakunnan kauneuden. Sen kauneuden sokaisemana syntyy minussa usko ja toivo paremmasta.
Tämä uskoni saa minut tuntemaan suurta rakkautta ja sympatiaa niin luontoa, elämää kuin lähimmäisiä kohtaan.
Lähimmäisen rakkauden ajattelen näin. Kuvittelen että jos Jeesus nyt tulisi pelastamaan ihmisiä tästä maailmasta hän kysyisi minulta:"Ketkä kolme ihmistä haluat pelastaa".
Mieleeni tuli heti eräs vanha lapsuudenaikainen toverini. Hänen elämänsä on ollut todella vaikeaa. Menetyksiä ja vastoinkäymisiä, viimein murtuminen ja lankeaminen. En kerro hänestä sen tarkemmin ettei kukaan voisi tunnistaa häntä. Näen hänet aina silloin tällöin lähikaupassa. Kun tapaamme, tervehdimme toisiamme ja joskus vaihdamme muutaman sana. Hän on usein vähän häpeissään ja kerran hän sanoikin minulle:"Minun elämäni nyt on vähän tällaista …". Hän ei tee töitä, hän elää sosiaaliavun turvin ja hänellä on alkoholiongelma. Hän tiedostaa että hänen elämäntapansa on väärä, hän tunnustaa heikkoutensa. Hänet minä nimeäisin Jeesukselle ensimmäiseksi pelastettavaksi.
Toinen on sairas pieni poika. Hänen sairautensa ei ole kovin vakava, mutta se seuraa häntä koko elämän ja tavallaan rajoittaa hänen elämäänsä. Sairaus voidaan ehkä parantaa lääketieteen kehittyessä, mutta vielä se ei ole mahdollista. Hän on lapsi, pieni ja viaton. Hänet minä nimeäisin toiseksi pelastettavaksi.
Kolmatta nimettävää en ole vielä keksinyt, mutta ajattelin että jollakulla täällä on ehkä enemmänkin kuin kolme nimeä mielessään ja voisin antaa tämän kolmannen paikan teidän käytettäväksenne.
Tässä vaiheessa moni varmaan nimeäsi itsensä kolmanneksi? Minä en sitä tee, sillä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta elämäni tässä maanpäällisessä helvetissä on ollut antoisaa ja opettavaista. Ja toisaalta, jossain voi olla joku muu, joka nimeää minut jos katsoo minut sen arvoiseksi …
Uskoni on siis linnunkaltainen, en kynnä, en kylvä vaan luomakunnan kauneus ruokkii uskoani. Näin minä koen ja näen lähimmäisen rakkauden. Uskoni ei minua pelasta, vaan minut voi pelastaa vain rakastava lähimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pakko on silloin kun on todellakin pakko tehdä muiden määrittämän tahdin ja tahdon että tarpeen mukaisesti, olkoon tämä hengellistä [pilkku?] henkistä [pilkku?] ruumiillista, tai mitä vain.
Voiko tälläistä ja tähän perustuvaa
m i t ä ä n
rakastaa, tai hyväksyä, pitää oikeana, sillä sehän olisi vapaan "sielun"[pilkku] eli vapautensa myymistä.
Ja, pelastuminen mistä, mikä on se mistä meidän on pelastuttava?
Vastaan tässä vaiheessa vain tuohon pelastus-asiaan, muuta täytyy miettiä ajan kanssa.
Pelastus on se mistä uskovaiset niin hartaina puhuvat, siksi pelastus. En minä henkilökohtaisesti, niin kuin mainitsinkin, halua pelastua, koska olen elämääni tässä helvetissä kohtuullisen tyytyväinen. Heikommille toivon pelastusta, jos sellainen on.
Lupasin palata asiaan.
En tiedä ymmärränkö kysymyksesi oikein, mutta pakko, jos sellainen on, vaatii nöyryyttä?
Nöyryys on hyve, mutta myönnän että minulle henkilökohtaisesti esimerkiksi ihmisten typeryys (tai suoranainen tyhmyys?) ja niin kuin jossain kirjoituksessani mainitsin "turha höpötys" on rasittavaa ja mahdotonta hyväksyä. Kärsin siitä suunnattomasti ja tulen usein vihamieliseksi.
Siksi olen valinnut tien välttää sellaisia ihmisiä ja tilanteita. Voin tavata näitä ihmisiä aivan kuin "pakon edessä" velvollisuudentunnosta, mutta en jaksa heitä pitkään. Hetken voin kuunnella, hetken olla heidän seuranaan, voin auttaa heitä, antaa heille lahjoja tai tehdä palveluksia, mutta vältän heidän seuraansa. Olen heikko, olen ihminen.
Minä haluaisin että koko maailma pelastuisi ihmiset mukana.
Uskonnollisiin viittauksiin perustuen, eivätkö uskovaiset odota pelastusta itselleen?
Mielestäni ihminen voi pelastaa maailman, se on ihmisen tehtävä, sillä niin kuin olen maininnut: "Luonto ei tarvitse ihmistä, mutta ihminen tarvitsee luontoa elääkseen". Me voimme siis pelastaa itsemme vain pelastamalla maailman - luonnon, joka on elinehtomme.
Onnittelut, en eläessäni ole nähnyt parempaa pohdintaa kristillisen elämän ytimestä. Halleluja!
Sain juuri näyn, kuin profeetta ikään. Joku voisi sanoa, että väärä profeetta; ehkä niin. Mutta tässä ennustukseni:
"Sinä et tule saamaan keskustelunavaukseesi yhden ainutta vastausta palstan vakijurnuttajilta, jotka laput ohimoilla tuijottavat määrättyjä raamatunkohtiaan, vailla mieltä, ilman ajatusta, toistaen sitä mitä heiveröisen henkensä suojaksi ovat uskostaan kaapineet. Sillä ne, jotka itse omia ajatuksiaan ajattelevat eivät kelpaa siihen joukkoon, joka synnin ja tuomion pelossa syyttää ja tuomitsee."
Totisesti jätkät, jämpti on näin. Ja katsokaa raamatullisten vastausten puuttumista, sillä hänen uskonsa kirkkaus heidät häikäisee!
Amen!
Jokainen joka uskoo pystyy tähän.
Usko itsensä syntyy itsetuntemuksen kautta. Usko omaan uskoon syntyy pohdinnan kautta. Ja jos pohdinnat kestävät kriittisen kristillisen tarkastelun eikö kyseessä silloin ole kristinusko?
Kiitos palautteesta.
minä ehdottaisin pelastettavilsi täällä riehuvan väärän profeetan kaltaiset, jotka eivät tiedä mitä he tekevät. Perusteluna; "Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät."
Luonnon kansatkit uskovat luonnonilmiöihin ja palvelevat niitä.
Raamatun mukaan sinun on uskottava Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen.
"Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen niin sinä pelastut ja niin myös sinun perhekuntasi."
näkökanta, mutta vain jos uskoo Raamattu-nimiseen kirjaan. Se kertoo A: juutalaisten historiasta ja B: erään uskonnon teeseistä, joka uskonto on maailmalla hajallaan kuin "Jokisen eväät."
Kiitos asiallisesta palautteestasi!
Olen ilmeisesti siis luontouskovainen? Mutta enkö ole myös kristitty? Minut on lapsena kastettu ja olen saanut kristillisen kasvatuksen.
Luonnonkansojen uskolla ja kristinuskolla on vissi ero. Luonnonkansat uskoivat luontoon ja heidän rituaalinsa ja tapansa olivat joskus hyvinkin epäinhimillisiä ja raakoja.
Kristinuskolla on Mooseksen käskyt - lait eli eettiset säännöt, jotka opastavat ihmistä toimimaan oikein. Lakeja on vielä kehitetty yhteiskunnassamme laajoiksi kokoelmiksi asti.
Kristinuskolla on myös Jeesuksen opetukset - humaanit toimintaohjeet, jotka opastavat meitä toimimaan oikein lähimmäisenrakkauden hengessä. Humanismikin on kehittynyt 2000 vuodessa. Esimerkiksi YK:n Ihmisoikeuksien julistus on tästä virallinen ja kaikkien hyväksymä dokumentti. Siis:"Kaikilla ihmisillä on oikeus …".
Kristinusko on virstanpylväs ihmisyyden ja inhimillisyyden kehityksessä. Mutta jos vanhat kristinuskon opit estävät inhimillisyyden- ja eettisen kehityksen, olisiko silloin aika uudistaa jotain? Ei jumalan tuomiolla pelottelu, toisten tuomitseminen tai uhkailu pure nykyihmisiin, he hylkäävät uskon ja näin menetetään lainkuuliaisuus ja usko humaaniin ajatteluun? Ajamalla ihmiset pois kirkon piiristä raamattu ja Jeesuksen opetukset menettävät merkityksensä?
Kristinuskosta on näin tullut luonnonkansojen uskon tapaan epäinhimillistä ja raakaa.