...henkensä puolesta.
Hesari haastatteli maanantain (23.02.)lehteen irakilaista Suomessa asuvaa Hassan Blasimia, joka kirjoittaa novelleja erään englantilaisen kustantamon julkaistaviksi. Novelleissa Irakin todellisuuden väkivaltaisuus kuvautuu absurdina, herättäen lukijan nauramaan, mutta viesti menee perille.
"Elämä on kauheaa, mutta siitä on pakko vääntää vitsiä", sanoo Blasim toimittajalle kertoessaan ystävänsä vastauksesta puhelinkeskustelussa, kun hän kysyi sen tavallisen "miten teillä siellä menee?". Ystävä vastasi ruumiiden lojuvan kaduilla tavalliseen tapaan, ja "mummojen päiden pyörivän nurkissa".
Tämän päivän Irakissa äärimuslimit käyvät sotaansa amerikkalaisten tukemaa hallitusta vastaan hyökkäämällä tavallisten irakilaisten arkielämää vastaan. Missään ei ole turvallista, eikä kodistaan lähtiessään tiedä palaako hengissä takaisin. Sotilaat pystyvät suojaamaan itsensä, ja vastaamaan aseellisiin hyökkäyksiin, mutta he häviävät sodan jos eivät pysty suojelemaan aseettomia siviilejä. Tätä todellisuutta Hassan Blasim kuvaa hirtesin keinoin.
"Naurat, mutta samalla alat ajatella", sanoo Blasim HS:lle. Kotimaansa suhteen hän on pessimistinen: "Demokratia ei ratko ongelmia, jotka aiheutuvat koulutuksen puutteesta." "Vain uskonnollisilla ihmisillä on vaikutusta."
Blasimin näkemys tuo mieleen Suomessa pitkään asuneen iranilaisen -ennen ajatollaheja vallassaolleen hallituksen vainoa paenneen- mielipiteen islamilaisesta vallankumouksesta kotimaassaan: "Shaahi vainosi oppositiota ja ylläpiti diktatoorista valtaa, mutta hän tuki lukutaitokampanjoja. Shaahi ajatteli, että ensin opetetaan kansa lukemaan ja ymmärtämään, sitten annetaan heille demokratia. Ajatollahit toimivat tasan päinvastoin: He lopettivat lukutaitokampanjat ja paimentavat tietämättömät ja hysteeriset laumat äänestämään itseään."
Blasim pilkkaa novelleissaan radikaaleja islamilaisia, eikä säilyisi hengissä kotimaahan palatessaan. Miten käy hänen kaltaistensa, jos nämä imaami-Kebabit ja muut Euroopan islamistista kalifaattia kaipaavat saavat tahtonsa lävitse?
Blasimin ironis-hirtehinen lähestymistapa muistuttaa monien suomalaisten "mamukriittisten" nettikirjoittajien tyyliä? Kun monikulttuurin ajatollahit ym. suurpäät vahtivat julkista sanaa heiluttaen natsikorttia jokaisen toisinajatteluun syyllistyneen päällä, on ironia tai vastapuolen omien sanojen käyttö "väärässä" yhteydessä usein toimivin tapa läpäistä lukijaan indoktrinoidut tajunnanlukot:
"Pakolaiset ovat tulleet Suomeen vain koska heidän kotimaassaan on sota. Kun olot siellä rauhoittuvat, he palaavat takaisin. Joka muuta väittää, on rasisti!"
Muitatko vielä tämän sloganin? Etkö muista?? "Naurat, mutta samalla alat ajatella", sanoi Blasim. "Miten teillä menee siellä Vantaalla?" "No, mitä nyt nuoriso mellakoi ja heittelee poliisiautojen päälle polkupyöriä, mutta muuten on rauhallista. Mitens Oulussa?? -Jaa että saksirikastuksia...??"
Jospa "kulttuurien sota" onkin humoristien ja fanaatikkojen välillä???
(Laitoin tämän tänne kun en löytänyt sopivampaa keskustelu-osiota. Jos tämä on ylläpodon miekestä väärässä paikassa, sen kun siirrätte.)
Hesari haastatteli maanantain (23.02.)lehteen irakilaista Suomessa asuvaa Hassan Blasimia, joka kirjoittaa novelleja erään englantilaisen kustantamon julkaistaviksi. Novelleissa Irakin todellisuuden väkivaltaisuus kuvautuu absurdina, herättäen lukijan nauramaan, mutta viesti menee perille.
"Elämä on kauheaa, mutta siitä on pakko vääntää vitsiä", sanoo Blasim toimittajalle kertoessaan ystävänsä vastauksesta puhelinkeskustelussa, kun hän kysyi sen tavallisen "miten teillä siellä menee?". Ystävä vastasi ruumiiden lojuvan kaduilla tavalliseen tapaan, ja "mummojen päiden pyörivän nurkissa".
Tämän päivän Irakissa äärimuslimit käyvät sotaansa amerikkalaisten tukemaa hallitusta vastaan hyökkäämällä tavallisten irakilaisten arkielämää vastaan. Missään ei ole turvallista, eikä kodistaan lähtiessään tiedä palaako hengissä takaisin. Sotilaat pystyvät suojaamaan itsensä, ja vastaamaan aseellisiin hyökkäyksiin, mutta he häviävät sodan jos eivät pysty suojelemaan aseettomia siviilejä. Tätä todellisuutta Hassan Blasim kuvaa hirtesin keinoin.
"Naurat, mutta samalla alat ajatella", sanoo Blasim HS:lle. Kotimaansa suhteen hän on pessimistinen: "Demokratia ei ratko ongelmia, jotka aiheutuvat koulutuksen puutteesta." "Vain uskonnollisilla ihmisillä on vaikutusta."
Blasimin näkemys tuo mieleen Suomessa pitkään asuneen iranilaisen -ennen ajatollaheja vallassaolleen hallituksen vainoa paenneen- mielipiteen islamilaisesta vallankumouksesta kotimaassaan: "Shaahi vainosi oppositiota ja ylläpiti diktatoorista valtaa, mutta hän tuki lukutaitokampanjoja. Shaahi ajatteli, että ensin opetetaan kansa lukemaan ja ymmärtämään, sitten annetaan heille demokratia. Ajatollahit toimivat tasan päinvastoin: He lopettivat lukutaitokampanjat ja paimentavat tietämättömät ja hysteeriset laumat äänestämään itseään."
Blasim pilkkaa novelleissaan radikaaleja islamilaisia, eikä säilyisi hengissä kotimaahan palatessaan. Miten käy hänen kaltaistensa, jos nämä imaami-Kebabit ja muut Euroopan islamistista kalifaattia kaipaavat saavat tahtonsa lävitse?
Blasimin ironis-hirtehinen lähestymistapa muistuttaa monien suomalaisten "mamukriittisten" nettikirjoittajien tyyliä? Kun monikulttuurin ajatollahit ym. suurpäät vahtivat julkista sanaa heiluttaen natsikorttia jokaisen toisinajatteluun syyllistyneen päällä, on ironia tai vastapuolen omien sanojen käyttö "väärässä" yhteydessä usein toimivin tapa läpäistä lukijaan indoktrinoidut tajunnanlukot:
"Pakolaiset ovat tulleet Suomeen vain koska heidän kotimaassaan on sota. Kun olot siellä rauhoittuvat, he palaavat takaisin. Joka muuta väittää, on rasisti!"
Muitatko vielä tämän sloganin? Etkö muista?? "Naurat, mutta samalla alat ajatella", sanoi Blasim. "Miten teillä menee siellä Vantaalla?" "No, mitä nyt nuoriso mellakoi ja heittelee poliisiautojen päälle polkupyöriä, mutta muuten on rauhallista. Mitens Oulussa?? -Jaa että saksirikastuksia...??"
Jospa "kulttuurien sota" onkin humoristien ja fanaatikkojen välillä???
(Laitoin tämän tänne kun en löytänyt sopivampaa keskustelu-osiota. Jos tämä on ylläpodon miekestä väärässä paikassa, sen kun siirrätte.)
Vastaukset 2
Vanhimmat
"No, mitä nyt nuoriso mellakoi ja heittelee poliisiautoJEN päälle polkupyörIÄ, muuten on rauhallista..." Vantaalla.
Paisuttelu on aina huvittavaa, kun joku saattaa ihan oikeasti ostaa tuon mielikuvan vantaasta, tai pääkaupunkiseudusta yleensä.
Mutta huomaa kyllä että tästä suomen "vallatomasta" maahanmuuttotilanteesta on helvatin vaikea vetää kunnon sketsiä, kun ei täällä tapahdu ihan niin paljon että tilanne olis jo täysin absurdi. Tuppaa olee huonon makuista läppää kun ei oikein saa revitettyä muuten kuin väkisin.
Mikä ettei ihonvärilläkin voi tehdä vitsiä, hyvä maku (lue: asiallinen huono maku) ja punainen lanka on vaan kadoksissa.
Julkisuudessakaan ei oo nykyään sellaisia neroja ja pioneereja kuten Petelius ja Kalliala.
Aika harvalle meni heti jakeluun ne jutut.
Tässä nettihörhöilyssä ei laita itteensä ihan samalla tavalla likoon, kuin vaikka niiden Valde&Arvid- jutuissa.
Huumori tarvitsee kasvot?
Ja siten kyvyn eläytyä huumorin kohteen ajatumaailmaan& habitukseen.
tuota Ihmisoikeus -palstaa?
Sillä sen probelmatiikkaanhan kommenttisi tulkinta tulisi ennemmin peilata kuin tämän rasismipalstan...?
Se, mikä tekee tämän sinänsä itse asiassa asiattomaksi, on se, että pidät vertailukelpoisena Irakin ja Vantaan tilannetta.
Se on jostain hyvin, hyvin syvältä. Ja voin kertoa sinulle keskustelijan, kansalaisen ja vaikkapa sefun roolissa, että en näe rinnastuksessa sen enempää huumoria kuin minkäänlaisia, pieniäkään, argumentaarisia aineksia. Pelkästään sitä toista päätä, puhdasta vihaa ja pelkoa - ennakkoluulolla ryyditettyinä.