Olen hieman monimutkaisessa tilanteessa. Vuoden 2008 lopussa minulla oli pientä romanssia erään miehen kanssa.
Olen aika vaikea tapaus, sillä vaadin unelma mieheltäni aika paljon-ehkä jopa sellaista mitä ei olekaan.
Ihmettelne silti, mikä tässä miehessä sai sydämeni sulamaan. Hänellä on mahtava luonne ja ulkonäöllisesti kai ihan ok. JOtenkin vaikea sitä ulkonäköä alkaa enää arvostelemaan kun tuntee jo tämän miehen, tykästyminen saa ikään kuin sokeaksi..Mutta haluan, että mieheni olisi tietysti myös hyvännäköinen. Moni ystäväni sanoo, että saisin kenet haluan..mutta en tiedä siitä, kun kaikki ei aina mene kuten itse haluaisi.
Mies kuitenkin ehdotti, ehkä liiankin nopeasti seurustelua ja suhdetta kanssani. Olen aika itsenäinen ja vapautta kaipaava, joten taisin säikähtää. En siis kyennyt aloittamaan suhdetta.
Meni jokunen kuukausi, enkä saanut tätä miestä mielestäni. Välillä jopa tuntui, etten osaisi olla kenenkään muun läheisyydessä. Ja tiesin, että jos hän löytäisikin jonkin toisen naisen, minuun sattuisi. Aika kummallista sinänsä, sillä annoinhan ymmärtää ettei minua kiinnosta. Pidän silti tästä miehestä. Ja tiedän että välillämme on jotain..
Nyt olemme 4n kuukauden jälkeen alkaneet puhua jos näkisimme. En tiedä, olenko yhtään järkevä.
Kaipaisin läheisyyttä, mutta samalla omaa elämää.
Jos aloittaisin hänen kanssaan jotakin niin pelkäisin että joutuisin lopettaman suhteen jos se ei miellyttäisikään ja hän olisi kovin pettynyt, sillä on muutama muukin mies jotka ovat osoittaneet kiinnostusta minuun.
Tuntuu että vain mietin ja mietin, pyörin ympyrää enkä saa tehtyä rakaisuja.
Jos mietin liian kauan seuraavaa askelta, tulen viettämään loppuelämäni yhdellä jalalla seisten.
Olen jo monta kertaa päättänyt että unohdan tämän miehen, ja jonkin aikaa onnistunut. Mutta jostain hän on taas tullut ajatuksiini ja erittäin vaikea saada pois. Viime kuussa tuntui että olen tulossa hulluksi, hän pyöri päässäni lähes tauotta. Fiilikset ovat vaihdelleet todella voimakkaasti, enemmän kuin koskaan ennen.
Minua mietityttää, olemmeko aivan eri maailmoista, onko meillä liian vähän yhteistä. Kaipaisin mieheltä myös urheilullisuutta ja tyylikkyyttä ja kiinnostusta musiikkiin. Mitä meillä on yhteistä, onko mitään? Kuitenkin luonteemme näyttäisi sopivan hyvin yhteen. Hän saa minut rauhoittumaan. Ikään kuin minä olisin tunteet ja hän järki.
Olen itse älyttömän urheilullinen ja mies ei niinkään. Pelottaa sekin, että hän käyttää aineita. Harmittaa, koska muuten hän on niin fiksu. Hän on kuitenkin kertonut että olisi helpompi lopettaa jos olisi elämässä jokin ihminen, ja saisi keskittyä johonkin muuhun.
Fiilikseni ovat tosi ristiriitaisia. Samalla mietin, mitä jos tulisikin vielä joku parempi.Tuntuu että houkutuksia on aivan liikaa. Lähiaikoina olen tavannut erään todella symppiksen miehen, meillä olisi paljon yhteistä, mutta tietysti hän on varattu..
Jos aloittaisin suhteen, pelkään että menettäisin oman vapauteni ja itsenäisyyteni. Tarvitsen aikaa myös itselleni.
Pelkään, että päästän hänet menemään koska ehkä välillämme on jotain erityistäkin, mutta en myöskään jaksaisi tuhlata itseäni häneen jos suhteemme olisi sellainen jossa en pystyisi jatkamaan.
Tilanteeni kuulostaa varmaan ihan hullulta, mutta sitähän se taitaa olla. Antakaa neuvoja, en todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä. Mikä ratkaisu olisi nyt oikein ja mikä ei..?
Olen aika vaikea tapaus, sillä vaadin unelma mieheltäni aika paljon-ehkä jopa sellaista mitä ei olekaan.
Ihmettelne silti, mikä tässä miehessä sai sydämeni sulamaan. Hänellä on mahtava luonne ja ulkonäöllisesti kai ihan ok. JOtenkin vaikea sitä ulkonäköä alkaa enää arvostelemaan kun tuntee jo tämän miehen, tykästyminen saa ikään kuin sokeaksi..Mutta haluan, että mieheni olisi tietysti myös hyvännäköinen. Moni ystäväni sanoo, että saisin kenet haluan..mutta en tiedä siitä, kun kaikki ei aina mene kuten itse haluaisi.
Mies kuitenkin ehdotti, ehkä liiankin nopeasti seurustelua ja suhdetta kanssani. Olen aika itsenäinen ja vapautta kaipaava, joten taisin säikähtää. En siis kyennyt aloittamaan suhdetta.
Meni jokunen kuukausi, enkä saanut tätä miestä mielestäni. Välillä jopa tuntui, etten osaisi olla kenenkään muun läheisyydessä. Ja tiesin, että jos hän löytäisikin jonkin toisen naisen, minuun sattuisi. Aika kummallista sinänsä, sillä annoinhan ymmärtää ettei minua kiinnosta. Pidän silti tästä miehestä. Ja tiedän että välillämme on jotain..
Nyt olemme 4n kuukauden jälkeen alkaneet puhua jos näkisimme. En tiedä, olenko yhtään järkevä.
Kaipaisin läheisyyttä, mutta samalla omaa elämää.
Jos aloittaisin hänen kanssaan jotakin niin pelkäisin että joutuisin lopettaman suhteen jos se ei miellyttäisikään ja hän olisi kovin pettynyt, sillä on muutama muukin mies jotka ovat osoittaneet kiinnostusta minuun.
Tuntuu että vain mietin ja mietin, pyörin ympyrää enkä saa tehtyä rakaisuja.
Jos mietin liian kauan seuraavaa askelta, tulen viettämään loppuelämäni yhdellä jalalla seisten.
Olen jo monta kertaa päättänyt että unohdan tämän miehen, ja jonkin aikaa onnistunut. Mutta jostain hän on taas tullut ajatuksiini ja erittäin vaikea saada pois. Viime kuussa tuntui että olen tulossa hulluksi, hän pyöri päässäni lähes tauotta. Fiilikset ovat vaihdelleet todella voimakkaasti, enemmän kuin koskaan ennen.
Minua mietityttää, olemmeko aivan eri maailmoista, onko meillä liian vähän yhteistä. Kaipaisin mieheltä myös urheilullisuutta ja tyylikkyyttä ja kiinnostusta musiikkiin. Mitä meillä on yhteistä, onko mitään? Kuitenkin luonteemme näyttäisi sopivan hyvin yhteen. Hän saa minut rauhoittumaan. Ikään kuin minä olisin tunteet ja hän järki.
Olen itse älyttömän urheilullinen ja mies ei niinkään. Pelottaa sekin, että hän käyttää aineita. Harmittaa, koska muuten hän on niin fiksu. Hän on kuitenkin kertonut että olisi helpompi lopettaa jos olisi elämässä jokin ihminen, ja saisi keskittyä johonkin muuhun.
Fiilikseni ovat tosi ristiriitaisia. Samalla mietin, mitä jos tulisikin vielä joku parempi.Tuntuu että houkutuksia on aivan liikaa. Lähiaikoina olen tavannut erään todella symppiksen miehen, meillä olisi paljon yhteistä, mutta tietysti hän on varattu..
Jos aloittaisin suhteen, pelkään että menettäisin oman vapauteni ja itsenäisyyteni. Tarvitsen aikaa myös itselleni.
Pelkään, että päästän hänet menemään koska ehkä välillämme on jotain erityistäkin, mutta en myöskään jaksaisi tuhlata itseäni häneen jos suhteemme olisi sellainen jossa en pystyisi jatkamaan.
Tilanteeni kuulostaa varmaan ihan hullulta, mutta sitähän se taitaa olla. Antakaa neuvoja, en todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä. Mikä ratkaisu olisi nyt oikein ja mikä ei..?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kukaan ei saa varmuutta, mutta ei myöskään kannata pelätä liikaa. Jos susta tuntuu, et sä haluat asiaan selvyyden, sä tulet sen saamaan, jos haluat. Ei sun tarvi sitoutua, ei sulta kukaan odota tai vaadi mitään, jos olet rehellinen tuntemuksissasi ja juttelet asiasta. Voi siinä toinenkin pelätä, omien tai sinun tunteiden puolesta, ajatella aivan samoin. Tuskin mitään suhdetta on aloitettu täysin varmana kaikesta.
Muista, että se on vapaaehtoista, eli älä mene asioiden edelle, lupaa mitään, mihin et pysty, puhu tunteistasi ja tunnelmista, niin ei toinenkaan mene sun suhteen asioiden edelle. Rehellisyys on ihan avainsana.
Kun sä et mene asioiden edelle, sä voit milloin tahansa itse sanoa, että tarvit tilaa, happea, ajatteluaikaa tai sitten voit myös sanoa, että sä haluat ja halusit selvyyden asiaan ja olet saanut.
Sen ei tarvitse olla ikuista onnea yhdessä, sillä jos teistä ei tule sitä, molemmat saa mahdollisuuden kyllä löytää sen muualta, eikä mikään ole mennyt.
Toisen ei myöskään tarvi pettyä suhun kun tietää, missä mennään.
Muistutan myös, että on siinä ehkä se toinenkin, joka haluaa ajatella, aikaa, entäs jos hän haluaa enemmän sitä happea kuin sinä? Ethän silloin päättele,ettei hän välitä?
Ei siinä toinenkaan välttämättä tiedä haluaako lopulta sinua, se teidän täytyy yhdessä selvittää ja MOLEMMILLE. Eikä ole noloa jos se ei ole oikea, sehän vain todistaa, että rakkautta vielä on varmasti jossakin, jos ei siinä suhteessa.
Ei tunteille voi mitään. Se ei ole itsestä kiinni, jos kaikista ei ole kaikille.
Ei sun tarvi pelätä, kyllähän siinä toinenkin joutuu aivan samaan tilanteeseen. Ja kukaan ei ole näissä asioissa voittaja tai häviäjä, jos joku on toiselle se oikea hän on, vaikka tapahtuisi mitä tai olisi tapahtumatta. Vaikka seurustelisi sadan kanssa tai ei kenenkään kanssa. Kyllä elämään ja tunteisiin ja rakkauden tunteeseen saa luottaa ja siihenkin saa luottaa, että jos ei tunnu siltä, niin ei sen tarvitse olla tuntumatta sitä.
kiitos, laitto ajattelemaan laajemmin tää sun upee kirjoitus! siitä oli apua. ehkä pitää vain katsella miten asiat menee, omalla painollaan. mutta sen tiedän, etten voi loputtomiin vain haahuilla ympyrää..
Kiitos,tuo selkeytti munkin päätä.Itsekin samojen asioitten kanssa ihmettelen.Mutta tuosta oli kyllä apua.
ympäripyöreää paskaa mitä saa kuulla.
"tunteita on ja sitten rakastaa tai ei rakasta, kattokaa mitä tulee ja jos ei tule niin ei tule ja jos tulee niin tulee"...
Ihan sama olla sanomatta mitään jos ei muuhun kykene kuin tyhjän lässyttämiseen.
"Kyllä elämään ja tunteisiin ja rakkauden tunteeseen saa luottaa ja siihenkin saa luottaa, että jos ei tunnu siltä, niin ei sen tarvitse olla tuntumatta sitä."
Tunteet ovat tunteita ja ne monesti pettävät.
Jos asioita ei järjellä mieti yhtään niin koko luottamus on täysin mitätöntä.
Myös epäluottamus voi perustua väärille asioille tietenkin.
Jos luottaa vain tunteeseen niin menee pahasti metsään elämässä.
millainenhan vastaus olisi mielen mukainen, josta ei tarvitsisi valittaa? Pistähän kriteerit, niin saat sellaisen.. näinkö?
Itse asiassa ei ole niitä oikeita vastauksia, koska ei kukaan voi saada varmuutta, mutta jos ei itseensäkään ja omiin tunteisiinsa luota, niin sitten ei ole millään mitään pohjaa.
Ei tunteen ja järjen tarvi olla ristiriidassa, asetat tahallaan ne muka toisensa poissulkeviksi, mutta en mene tuohon ansaan.
En mä usko, että tunteet pettää. Jos sä tiedät jostain ihmisestä jotakin ja tunnet jotakin, sitten tiedät lisää, ja tunnet muuta, ei se alkuperäinen tunne pettänyt, vaan et tiennyt toisesta tarpeeksi ja menit tunteilussa ja kuvitelmissa asioiden edelle. Tätä tarkoitin sillä, ettei kannata mennä asioiden edelle.
Eli jos hätiköi suhteeseen, saahan siinä pelätä, jos se aito molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus ei ole todellisuudessa kehittynyt, mutta kun ah niin rakastaa vaan.
Silloin tosiasiassa voikin käydä niin, että joutuu pettymään, odottaa toiselta sitä mitä ei ole, antaa kaikkensa tunteilulle, mutta menee asioiden edelle ennen kuin todellisuudessa on aidosti edes ystävystynyt toisen kanssa, ei siinä aitoa luottamusta paljon ole, pikemminkin haaveita ja toiveita ja ihastumista, mutta ei todellista tuntemista.
Tunteet ei niinkään petä, ehkä ne omat kuvitelmat toisesta, jos ei tunne, voivat pettää. Ei siihen ole muuta kuin puhua, tutustua ja puhua. Saa tunteisiin luottaa.
joudut selvittelemään myös tätä:
"Pelottaa sekin, että hän käyttää aineita. Harmittaa, koska muuten hän on niin fiksu. Hän on kuitenkin kertonut että olisi helpompi lopettaa jos olisi elämässä jokin ihminen, ja saisi keskittyä johonkin muuhun.."
Mitä tarkoittaa, mitähän aineita, vahvojakin? Kuvastaako tuo jotain mielen rauhattomuutta ja epätasapainoa. Minkä ikäinen mies on? Onko kestävä duuni (vrt.kestävä kehitys :)
"..minä olisin tunteet ja hän järki. "
Mekanistinen (robotin oloinen kantti x kantti) -järki on joskus hyvin rajallinen resurssi suhteessa viisaaseen toimintaan. Esim. jos juo, niin järjen avulla tulee vain viisaita selityksiä, miksi juo; juomiseen sinänsä monesti se riitä vaikuttamaan 8-|
Ei ole tarkoitus mitenkään jarrutella 'rojektia' :)
ota vain sen verran järkeä mukaan, että tutkailet nuo jutut jotenkin
jos ovat lähempänä ajatuksiasi, raittiita urheilijoita ym. jos heistä ei löydy oikeaa, voit viimeisenä kääntää tuon kiven. tietysti edellyttäen, ettei sitä ole joku jo poiminut mukaansa... eikä ne kuule niin helposti pety, voihan se olla niinkin, että tuo mies huomaa sinun olevan väärä hänelle.
aineita niin EI EI Ei varo Hälyytys!