Kysymys

Pettäminen ei ole monikulttuurisessa suhteessa tuomittua. Mieskin pettää aivan varmasti, miksi et sinäkin

Itse elän vielä parisen kuukautta kaukosuhteessa. Ja vaikeaa se välillä on. Vaikkakin kaukosuhteilua on ollut vasta parisen viikkoa. Ennen sitä näimme melkein joka päivä, sillä olin au pairina usassa ja brasiliainen poikaystäväni jäi vielä sinne. Tosin hän on muuttamass suomeen parin kolmen kuukauden päästä.

Pettäminen ei tulisi mieleenkään. Sitä täytyy vain pitää katse tulevaisuudessa.

No ei kai se auta kun vaan olla ja tehdä jotain ettei ajattelisi rakastaan niin paljon.
Minulla on ikävä toista ihmistä jo silloin kun hän (siis tämä kaipauksen kohde) nukkuu vieressä...

Minä olen aina ollut se joka viimeisenä nukahtaa...olisi (ollut) niin ihanaa nukahtaa kun muut valvovat mutta ei oikein onnistu. Valvomiseni on sosiaalinen haitta. Lapsenakin kaverit ei ehkä mielellään ottaneet minua yöksi samaan huoneeseen kun saatoin valvottaa yöllä. lisäksi tykkään nukkua valot päällä... miehenkanssa oli pakko tottua pimeässä nukkumiseen sillä mies ei sietänyt edes lukuvaloja (vamppyyri??).) Nukun ihan mielelläni pimeässäkin jos on seuraa (ja saan unta) mutta yksin pimeässä nään painajaisia, jossa olen pimeässä ja yritän laittaa valoja päälle mutta ne eivät syty ja ahdistaa valtavasti (yläasteiässä alkanut toistuva painajainen)... valot päällä en näe tätä unta. Tästä painajaisesta on vielä vaikea herätä... usein nään unta että olen nukkumassa ja herään unessa, jossa valot eivät syty ja yleensä olen vielä siinä unen unessa heräämässä;D
( vähän sama ilmiö kuin kouluaamuna luulin että olin jo koulussa kun mummo sanoi että "vieläkö sinä nukut kello on jo kuusi!")

Katselen usein toista nukkumassa ajattelee, että hän ei ole nyt tässä. Hän on jossain muualla ja mietin, että mistä hän näkee unta.

Minun armaani sanoo ettei hän nää oikein mistään unta mutta kai nyt jokainen jostain näkee...
(minulla itselläni on hyvin eläväisiä unia ja niissä on myös värit...ihan kuin televisiosta katsoisi;D paitsi, että niissä on myös hajut maut ja tuntemukset)
itse kerron karvaisimmatkin uneni hänelle...että jos nyt sattuisi vaikka eksästä tai äidistään näkemään seksiunta, niin oisko tuo nyt niin paha ettei vois minulle sitä sanoa? (kun on kertonut itsestään ja kumppaneistaan "kaiken" ja muutenkin puhutaan avoimesti "kaikesta" (paitsi uskonnosta ei mielellään puhu minulle...))
(meni piikkaisen sivuraiteille;D)

muuten kyllä tiedän tunteen mistä kerrot mutta aina väliin voi tulla vaikka mitä... yleensä ihmiset itse tekevät ne esteet välille eivätkä ne vain tule...

Jos nyt olette hetki sitten jutelleet niin on aika hoopoa esim. Soittaa heti uudestaan perään (naiset voisivat arvostaakin mutta miehet eivät yleensä ehkä ymmärrä) Kyllä itsekin sanon joskus ahmalle että "joo miksi soitit, oliko asiaa?" vaikka olenkin ihan hyvilläni, että hän soittaa ilman asiaakin... kunhan ei luennon aikaan soittele.
Sitten hän kysyy, että miksi vastaan noin, että hän soittaa ihan muuten vain, että missä olen ja mitä teen ja haluaisinko tavata (tyhmä kysymys tuo viimeinen, en tietenkää;D)

Pistä vaikka tekstiviesti puhelun jälkeen jos mietityttää liikaa.. sano vaikka että oli kiva jutella ja että ajattelet vieläkin häntä ja toivota hyvää yötä tai huomenta tai muuta...

Kaukosuhteet palstalla on varmaan enemmän samassa tilanteessa olevia (tosin on täälläkin aika monella kaukosuhde).

Elin mieheni kanssa kaksi vuotta kaukosuhteessa ennen kuin hän muutti Suomeen. Muistan vieläkin tuon ikävän tunteen niin selvästi; mietin häntä joka päivä ja useita kertoja päivässä, aamulla herätessä ja vielä useammin illalla nukkumaan mennessä.

Pahimpina ikävän hetkinä, varsinkin iltaisin saatoin soittaa miehelleni ja pienen jutteluhetken jälkeen oli jo helpompi olo.

Nyt odotan jo kauhulla ensi kesää, kun mieheni lähtee kahdeksi kuukaudeksi kotimaahansa. Tosin ensi kesänä menen myös itse joksikin aikaa hänen luokseen sinne, mutta korkeintaan muutamaksi viikoksi. Toisaalta verrattuna tuohon kahteen vuoteen, kaksi kuukautta menee jo suht kivuttomasti.

ja kohta kaksi vuotta kestäny kauko suhde alkaa rassaamaan hermoja. Minun. Kiukuttelen tyhjästä. Mieli muuttuu huippu onnellisesta epätoivoon hetkessä. Kaikki vain oleskelulupaa odotellessa. Jos tämä liitto kestää tän odotuksen niin se kestää mitä vaan.

Aina kun valtava ikävä yllättää ja muutoinkin, helpottaa jos saa jutella toisen kanssa.Onhan tällänen kaukosuhteilu tosi rankkaa ja välillä tuntuu et onko tässä mitään järkeä ja mitään takeitahan yhteisestä tulevaisuudesta ei ole ,aina on mielessä se että kestääkö rakkaus pitkän erossa olo ajan,mutta yhtä suuri mahdollisuus on onnistua kuin epäonnistuakin.