..kaikille laihduttajille sisarestani,jonka laihduttaminen johti vakavaan anoreksiaan.Monet osaavat varmasti tunnistaa,milloin on laihtunut sopivasti ja käyttävät monipuolisesti ruokaympyrän eri aineita laihduttessaankin.Mutta vaara sairastua syömishäiriöön on laihduttajilla ja varsinkin niillä,jotka syövät superterveellisesti.Aikaisemmin normaalipainoinen,hieman tukevampi pikkusiskoni laihdutti itsensä 53 kiloiseksi.Hän oli tyytyväinen itseensä ja saamaansa ihailuun.Kun painoa tuli pari kiloa takaisin,hänelle iski pelko lihomisesta.Jonkin ajan kuluttua hän söi vain tiettyjä ruoka-aineita ja paino lähti laskemaan tasaisesti.Kohta painoa oli vain 50,sitten 45 ja muutaman kuukauden kuluttua 40.Tässä vaiheessa päivittäinen ruoka koostui esim.kaalista tai kurkusta ja rasvattomasta jogurtista.Aliravitsemus teki hänet sulkeutuneeksi ja pakkomielteiseksi.35-kiloisena hän näki itsensä yhä lihavana,eikä voinut tavoilleen enää mitään.Hän ymmärsi tarvitsevansa apua,mutta ei halunnut sitä saada.Lopulta tilanne alkoi luisua käsistä.Hän alkoi saada raivokohtauksia ja epäili muuttuneensa olemattomaksi.Hänellä ei ollut omaa tahtoa,anorektinen mieli vaati luopumista ravinnosta.Kun saimme hänet vihdoin sairaalaan lääkäri totesi tilan hengenvaaralliseksi.Pahin on ehkä nyt ohi,koska elämänhalu on hiukan suurempi kuin halu kuolla.Mutta toipuminen vie kauan ja pysyviä vaurioita on jo ehtinyt vuoden aikana syntyä.Laihduttaminen ei ole pahasta,mutta terveys on tärkeintä.
haluan kertoa...
ettei totuus unohtuisi
4429
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kirjoitin tämän tarinasi muistiin ja pistin dieettivihkoni ensimmäiselle sivulle, jotta pidän itseni järjissäni, enkä pudota enempää kuin 5 kiloa. oli mukavaa, että pystyit kertomaan, on varmasti ollut vaikeaa sivusta katsoa, kun toinen, rakas ihminen kuihtuu melkein pois.
minä laihduin kolme vuotta sitten 16 kiloa alle kahdessa kuukaudessa(54kg),vaikka en mielestäni muuttanut mitään syömisessäni. itsetuntoni päinvastoin nousi sitten. sain sen minkä silloin teininä halusin. paljon uusia ystäviä, poikaystävän...
kotona minun syömisiäni vahdittiin, istuivat nenäni edessä. en ymmärtänyt silloin miksi, vaikka olinkin tietenkin tiputtanut niin nopeasti ettei muut ymmärtänyt. koulussa muut houkutteli syömään mutta kun ei ollut nälkä ja usein menin myöhemmin syömään ja rakastin kyllä ruokaa, santsasin, en ajatellut sen olevan paha. mutta sitten itsetuntoni aleni pian vaikean suhteen takia, jossa vain olin. samalla rupesin taas ajattelemaan, että minä olen lihava ja aloin näkemään itseni lihavana. eniten vihasin ruokaa, vihasin niin paljon. laihduin vielä pari kiloa. yritin aina oksentaa jos olin ahminut, mutta mitään ei tullut. sain raivokohtauksia ja se vaikeutti entisestään kaikkia suhteitani.
sitten erosin ja suuri taakka putosi harteiltani. aloin taas elää. sain taas itsetuntoni ja minut huomataan yhäkin, vaikka olenkin nykyään yli 20 kiloa painavampi nykyään. minä tunnen olevani paljon kauniimpi ihminen.
nyt ymmärrän valokuvista muiden huolen. minähän olin aivan kammottavan näköinen, niin ruipelo, vaikka heiluin vielä normaalissa(pituus 165cm)!!!
tämän halusin kertoa myös niille, jotka luulevat olevansa lihavia. se todellakin johtuu itsetunnosta, se miltä mielestäsi näytät. mutta laihuus ei ole ratkaisu. olet kaunis, se näkyy jos itsetuntokin on kohdallaan. antakaa itsellenne anteeksi. minä annoin ja tuntuu hyvältä.
toivon kaikkea hyvää ja voimia sinulle, perheellesi ja siskollesi!!!!
On tosi kiva kuulla kun joku ymmärtää,että on hyväksyttävä itsensä ja on voinut jättää pakkomielteet taakse.
Nopea painonlasku on aina riski syömishäiriön kannalta.Samoin pakkomielle painon suhteen..syitä on monia.Olethan varovainen jos vielä harrastat dieettejä.Itsetunnon rakentaminen muiden asioiden kuin painon varaan on ehdottoman tärkeää.
Uskon että siskoni vielä pääsee jaloilleen,vaikeaa se on.Syömishäiriö on siitä kärsivän läheisille rankkaa,aina saa pelätä miten käy.Toivon sinulle hyvää jatkoa!
Voisin melkein toistaa tarinasi,paitsi että minulla, 173 senttisellä paino laski vain 45 kiloon-ja silti tunsin olevani yököttävän lihava.
Liikuin maanisesti ja söin korppuja ja join teetä(ei tietty sokeria.
Aikaa kului ja pikku hiljaa toivuin,tosin aina en tiedä...silloin olin 16v. ja nyt 28v. ja paino on 54 kiloa.Hyvää jatkoa sinulle.Tällaiset kertomukset pysäyttävät miettimään,että ulkonäköseikoista on tehty niin suuri asia,että tällaista sitten tapahtuu.
Anoreksia on todella hullu ja vaarallinen sairaus.Kenenkään ei kuuluisi elää sen peikon armoilla.Toivon että saat elää nyt normaalia elämää ja nauttia siitä.Kiva kuulla että olet toipunut.