Mua todella ahdistaa ja huolettaa mun tilanne. Olen ollut saman miehen kanssa nyt kuudetta vuotta. Erottiin n. puoleksi vuodeksi, mutta palattiin yhteen. Minun pitäisi olla todella onnellinen että mulla on tuollainen mies mutta en tiedä haluanko sittenkin olla vain ystävä. Ja koska näin on käynyt ennenkin, ja sitten olen halunnut palata yhteen, niin en tiedä mitä tehdä. Erosimme koska halusin olla vain ystävä (seksi ei toiminut), mutta sitten palasimme kumminkin yhteen ja seksi tuntui toimivan jonkun aikaa. Nyt se ei meinaa taaskaan toimia. Itselleni seksi ei ole niin tärkeää, olen paljon sairaana (kroonisesti) ja silloin seksi ei oikein kiinnosta, mutta miehelle se on. Ja ymmärrän sen. Ja täytyy myöntää että haluaisin haluta seksiä. Mutta kun lääkitykset muuttuu ja väsymys iskee, niin ei halua mitään. Kunhan saa hoidettua arjen pyörittämisen. Mä ehkä nyt jo eroaisin (että miehellä olisi mahdollisuus löytää se seksinjanoinen nainen), mutta mä pelkään että juuri nyt en pärjää yksin (sairaus menossa huonompaan suuntaan). Pelkään että olen miehen kanssa vain siksi että en halua olla yksinkään, eikä se ole mikään hyvä syy. Ehkä mä myös pelkään että jos nyt suunnittelen kybällä yhteistä tulevaisuutta ja mies kumminkin pistää itse poikki, niin miten mä siitä sitten selviän. Tämä on kaikki nyt todella sekavaa ja tämmöistä jossittelua. Ja tiedän että jos nyt erotaan niin muutto on edessä. En tiedä miten siitäkään selviäisin. Pitäisi puhua miehelle, mutten uskalla. Pelkään että jään todella yksin. Hän on myöskin mun paras kaverini, puolison lisäksi. Pelkään että hän jättää minut (ehkä sen ansaitsisinkin) ja sitten taas kadun. välillä tuntuu että mä olen ihan hullu...
ahdistaa
huolettaa
5896
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Viestini on turha mutta paljastan kuitenkin että minä tunnen samoin.Tuli kuin ihan mun näppikseltä tuo kirjoituksesi.En todella tiedä mitä tehdä.Eroaminen on niin vaikeaa.
Turhapa tämäkin,mutta meillä samanlainen tilanne. Ollaan enempi kämppiksiä mutta silti ei viitsisi erota kun tiedän miten vaikeaa se on, en tiedä sitten olisiko erottua helpottunut olo lopulta.Muutto, tavaroiden jakaminen ja asiasta kertominen ottaisi aika voimille. En tiedä voisiko sitä yrittää yhdessä ystävinä järjestellä mutta en myös tiedä onko toinen vielä valmis eroon.itse ehkä olisin.
Piti oikein lukaista tuo alku uudestaan, kun alkoi tuntua siltä että teksti on oman avovaimoni kirjoittamaa. Ei onneksi ole, mutta luulenpa että hänen ajatuksensa menevät pitkälti tuolla tavalla.
Vaikeaa on tälläkin puolella. Nyt tuntuu siltä, että olen avovaimoni kanssa osittain velvollisuudentunnosta. Hänellä kun on muutenkin vaikeaa ja lapsikin huolehdittavana, miten voisin olla niin julma että lähtisin? Jos sanoisin että lähden etsimään itselleni tyydyttävämpää suhdetta, antaisiko hän edes minun auttaa muuton ja muiden asioiden järjestämisessä? Löytäisinkö edes koskaan parempaa suhdetta? Näissä oloissa vain mietin asioita, en uskalla tehdä mitään.
Sinuna nyt en ajattelisi eroa koska sinulla on se sairaus. Yksin ei ole hyvä ja varsinkaa jos olet sairas, tarvitset ihmisen lähellesi. Jos se seksi on se ainoa ongelma teidän suhteessa niin etkö todellakin voisi yrittää tulla jonkinlaiseen kompromissiin siinä koska eikö parisuhteet ole 'give and take?'. Ei suhteet ole ikinä täydellisiä vaan olen sen oppinut että niitten eteen pitää tehdä paljon työtä, eikä olettaa että se toinen tekee sut onnelliseksi ja osaa lukee sun ajatuksia. Jos seksi on tärkeää sun puolisolle niin etkö nyt voi joustaa siinä vähän? Ehkä voisitte mennä ammatti auttajalle? Ei se miehellesi ole varmaankaa vaan seksiä vaan hänen tapansa rakastaa sua ja olla hellä, ei millään pahalla olisit tyytyväinen kun joku sua haluaa.
alkanut kallistua tälle suunnalle! Harrastamme seksiä vaikkei se nyt aina minulla ole mielessä se päällimmäinen juttu. Mietin asioita paljon viime päivinä ja tulin siihen tulokseen että hän minua kumminkin rakastaa, vaikka mussa on niin paljon ikäviä puolia (olen joissain asioissa tuuliviiri, olen sairas ja herkkä). Hän minua kumminkin ymmärtää ja minut haluaa vierelleen. Ehkä vaan vähän eri lailla kuin minä. Onneksi me puhutaan asiasta. Tärkeää on tietysti myös se että itse haluan olla hänen lähellään. Eiköhän asia ole selvä! On vielä parempi yrittää=)