Olenkohan vain vainoharhainen, kun minusta tuntuu, että anoppi ei oikein pidä minusta? Tuntuu kuin olisin joku pakollinen loinen. Vertailen siis kokemuksia siihen miten omat vanhempani kohtelevat miestäni...
Esimerkkinä en ole saanut pariin jouluun anopilta omia joululahjoja, yhteisiä kylläkin... Mutta mies on saanut omia äidiltään.
Anoppi, kun käy matkoilla tuo tuliaisia pojalleen, mutta ei minulle. Ehkä jotain karkkia joka voisi ns. olla yhteistäkin. Poika saa kyllä aina jotain omaa.
Anoppi ei osta minulle syntymäpäivälahjoja tai muitakaan, ei edes korttia.
Anoppi ei koskaan kysele mitä minulle kuuluu. Ei ole kiinnostunut minun asioistani.
Omat vanhempani kyselevät mieheltäni kuulumisia. Sanovat soittaessaan, että sano terveisiä hänelle. Saattavat soittaa miehelleni, jos on jotakin asiaa. Antavat tälle omia lahjoja vaikka eivät keksisi mitään järkevää, niin antavat edes jotain suklaata tms. Kohtelevat muutenkin kuin perheen jäsentä.
Mieheni sanoo, että kuvittelen, että eihän se nyt sua inhoo, se on vaan ajattelematon. Oiskohan noin? Epäilen...
Esimerkkinä en ole saanut pariin jouluun anopilta omia joululahjoja, yhteisiä kylläkin... Mutta mies on saanut omia äidiltään.
Anoppi, kun käy matkoilla tuo tuliaisia pojalleen, mutta ei minulle. Ehkä jotain karkkia joka voisi ns. olla yhteistäkin. Poika saa kyllä aina jotain omaa.
Anoppi ei osta minulle syntymäpäivälahjoja tai muitakaan, ei edes korttia.
Anoppi ei koskaan kysele mitä minulle kuuluu. Ei ole kiinnostunut minun asioistani.
Omat vanhempani kyselevät mieheltäni kuulumisia. Sanovat soittaessaan, että sano terveisiä hänelle. Saattavat soittaa miehelleni, jos on jotakin asiaa. Antavat tälle omia lahjoja vaikka eivät keksisi mitään järkevää, niin antavat edes jotain suklaata tms. Kohtelevat muutenkin kuin perheen jäsentä.
Mieheni sanoo, että kuvittelen, että eihän se nyt sua inhoo, se on vaan ajattelematon. Oiskohan noin? Epäilen...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lahjat, tuliaiset, kortit ... nekö on sun elämän
sisältö?
Miten sinä kohtelet anoppiasi?
Lahjat ei ole mun elämän sisältö... En edes välitä oikeastaan lahjoista. Mutta ne on vain hyviä vihjeitä siihen suuntaan, kun muutenkaan se ei ole kiinnostunut mun tekemisistä eli kohtelee kuin ilmaa. Tai sitten kuvittelen senkin.. ;)
Eriasia jos anoppi kohtelis kaikkia samoin. Että ei ostelis kellee mitään, niin ei sitten tulisi vainoharhoja. Mutta kun mut jätetään ulkopuolelle tommosesta niin tuleepa mieleen, että se on sen tapa vihjaista.
Olen yrittänyt kohdella anoppia normaalisti jutellu ja kohdellut kuin hyviin tapoihin kuuluu. Mutta en varmaan ole tarpeeksi perseennuolija :D:D
perseennuoleminen kuuluu asiaan, sivusta vaan.
Että noiko ainoastaan miellät vihjeiksi? Miten keskustelu sujuu, saatko kylmiä katseita jne.? Lahjakulttuuri ei välttämättä kerro pätkänvertaa siitä tykätäänkö vai ei.
Kyllä mä uskon, että jokanen aikunen nainen käyttäisi lahjojen sijaan niitä kylmiä katseita, salapiikkejä keskusteluissa jne. Ollaan me sen verran kehittyneempiä niin hyvässä kuin pahassakin noissa suhdesolmujen solmimisessa. ;)
Anoppisi ei inhoa sinua, vaan hän ei osaa ostaa sinulle henkilökohtaisia lahjoja. Usein anoppi ei oikein tiedä mistä miniä pitää. Ole avoin ja kerro, jos haluat hänen ostavan tavaraa. Minä olen anoppi ja annan miniälleni lahjaksi aina rahaa koska pelkään että ostan jotain loukkaavaa tai mistä hän ei ollenkaan pidä. Miehesi on oikeassa, kuvittelet.
lahjanantaja kysyy ensin mitä haluaisit lahjaksi,silloin voi esittää toiveen haluaako rahaa vai mitä. Ja kyllä,on tälläisiäkin ihmisiä jotka eivät halua ostaa lahjoja ja mustasukkaisissa anopeissa on näitä jotka kirjoittelevat jopa poikansa nimiä tuliaisiin tai ostavat vain pojalleen...ikävää mutta totta
Kyllähän se järkevältä kuulostaa, että ei osaisi ostaa. Mutta kait sitä voisi kysyä haluaako jotain tai sitten voisi vaikka antaa vaan jokun suklaalevyn.
En niinkään ole lahjojen perään vaan lähinnä sen, että muistaisi minuakin ;)
Ainakin pidän itseäni niinkus perheenjäsenenä, jota tulisi kohdella samoin kuin muitakin perheen jäseniä. Mutta joillakin voi olla tietty erinäkemykset tästäkin...
Taitaa mulla olla aika vilkas mielikuvitus :P
enkä mä tavoita kumpaakaan ajatellessa, että niitten olisi pitänyt mulle antaa lahjoja ja tuliaisia. Ensimmäiseltä anopilta sain joku joulu liemikauhan, ehkä jonkun kattilan. Toiselta sain rikkaimurin.
Oisko mun pitänyt jotenkin suhtautua heidän antamiinsa tai antamattomiinsa lahjoihin. Tiedä häntä, enhän mä anopieni tyttäreksi muuttunut.
Paljonko sulla oikeastaan on ikää, jotain 30?
En minäkään ajattele, että pitäisi. Enkä välitä, niinkään lahjoista.
Ajatuksena on lähinnä, että olisi kiva jos muistaisi ja kohtelisi samoin kuin muita perheenjäseniä tai tuttavia. Minä kun satun ajattelemaan, että samaa perhettä ollaan, mutta toisilla on varmaan erinäkemykset tästäkin sitten.
Minulla on varmasti vaan erittäin vilkas mielikuvitus ja olen epävarma itsestäni. Olenhan minä aika lapsi vielä alta 25.
Oma anoppini kohtelee minua samoin. Hän ei koskaan soita ja onnittele minua, kun on nimi- tai syntymäpäiväni, mutta kun hänellä on syntymäpäivä, hän pitää itsestään selvänä, että menemme kukkapuskan kera kahville häntä onnittelemaan. Kun appivanhemmat käyvät risteilyllä he muistavat kyllä tuoda miehelleni kaljalaatikon tai kirkkaan pullon, mutta minulle eikä lapsillemme mitään. Joululahjaksi antoi 14-vuotiaalle lapsenlapselleen viikkolehden kylkiäisenä tulleen seinäkalenterin.
Eli se on ok, että sun porukat antaa miehelles suklaata lahjaks, kun ei keksi muuta. Mut sepäs ei enää käykkään, että anoppi tuo sulle tuliaiseks korkeintaan karkkia, kun ei keksi muuta...
Ostatko itse anopillesi joululahjan, jonka annat vain itseltäsi vai annatteko miehesi kanssa hänelle yhteisen lahjan....?