Osaisiko joku valista minua nykyisistä nettitreffisäännöistä.
Eli nyt on käynyt viime aikoina useammankin kerran niin että muutaman harvan nuoren naisen kanssa on juttu lähtenyt etenemään erittäin lupaavasti. Itse haluan tavata pian, mut useimmat haluavat kirjoitella tyyliin pari kuukautta ensin mesellä. Noh, eipä siinä on ja ollaan ystävystytty ja jutut muuttuneet hyvinkin henkilökohtaisiksi ja keskusteltu monta tuntia iltaisin. Sit yht'äkkiä kaikki loppuu kuin seinään ja kysyttäessä missä mennään saa vastauksena huokumista ja että mitään ei ole muuttunut. Eli ei ollakkaan koskaan oltu oikeasti kiinnostuneet.
Miksi ei voida sanoa ettei olla kiinnostunut, vaan annetaan toisen ymmärtää että ihastus on synytmässsä ja tavallaan leikitään toisen tunteella ja kuljetetaan toista mukaan. Kuitenkin tuohonkin on tullut "uhrattua" hyvinkin monta tuntia päivässä, aika jonka olisi voinut käyttää muihin suhteisiin. Okei, ymmärrän että jos on omassa elämässä hiljainen tylsä jakso, niin mukava piristys se on, mutta onko se reilua toiselle osapuolelle jos suhdetta ylläpidetään sen jakson yli harhauttamalla toista?
Eli nyt on käynyt viime aikoina useammankin kerran niin että muutaman harvan nuoren naisen kanssa on juttu lähtenyt etenemään erittäin lupaavasti. Itse haluan tavata pian, mut useimmat haluavat kirjoitella tyyliin pari kuukautta ensin mesellä. Noh, eipä siinä on ja ollaan ystävystytty ja jutut muuttuneet hyvinkin henkilökohtaisiksi ja keskusteltu monta tuntia iltaisin. Sit yht'äkkiä kaikki loppuu kuin seinään ja kysyttäessä missä mennään saa vastauksena huokumista ja että mitään ei ole muuttunut. Eli ei ollakkaan koskaan oltu oikeasti kiinnostuneet.
Miksi ei voida sanoa ettei olla kiinnostunut, vaan annetaan toisen ymmärtää että ihastus on synytmässsä ja tavallaan leikitään toisen tunteella ja kuljetetaan toista mukaan. Kuitenkin tuohonkin on tullut "uhrattua" hyvinkin monta tuntia päivässä, aika jonka olisi voinut käyttää muihin suhteisiin. Okei, ymmärrän että jos on omassa elämässä hiljainen tylsä jakso, niin mukava piristys se on, mutta onko se reilua toiselle osapuolelle jos suhdetta ylläpidetään sen jakson yli harhauttamalla toista?
Vastaukset 14
Vanhimmat
uusi mielenkiintoisempi kohde. Valitettavasti tuo tyyli näyttää olevan sekä miehillä että naisilla täällä netissä. Kohteet vaihtelevat tiheään, entiset tuttavuudet jäävät niin kuin ei niitä olisi ollutkaan. Jotenkin vaikuttaa että on niinkuin ihmisiä ei pidettäisi ihmisinä täällä virtuaalimaailmassa. Ne on vain jotakin virtuaalista, ei todellista. Minä luovuin koko touhusta, ei jaksa jatkuvasti aloittaa uutta tuttavuutta selvittelemällä kuka olen, mistä pidän, toistaa samaa kerta kerran jälkeen. Tuttavuus alkaa käydä mielenkiintoiseksi omasta mielestäni vasta sitten kun on päästy jo hiemat tutuiksi. Mutta vaikea on tutustua virtuaalisiin ei-ihmisiin.
Joo, niin mullakin tuli tämä mieleen, sillä suhde ei hiipunut, vaan muuttui kerrasta. Tämä on jo kuudes kerta ja olen ihan loppuun kuluttanut, en enää jaksa tutustua uusiin (nais)ihmisiin.
Olen huomannut saman että ne suhteet joissa kuulumisien vaihtaminen tapahtuu pääosin kasvoittain kestävät paljon paremmin kuin suhteet joissa pääosa kuulumisien vaihtamisessa tapahtuu netitse. Onko se niin että nettissä on helpompi siirtyä tavallaan kukasta kukkaan ihmissuhteissa. Turhauttava ja todella kuluttavaa sillä urhaat paljon aikaa suhteeseen ja jaatte henkilökohtaisia kokemuksianne ja sit mitään ei jää käteen, vaan kaikki oli turhaa. Oikeassa taidat olla että netissä ihmisellä ei ole ihmisarvoa jota täytyis kunnioittaa, vaan ihminen on kuin mikä tahansa esine, jota voi lempata ja korvata kuin mieli tekee...
voimat jaksaakseni tutustua uusiin bitti-ihmisiin. Ihmisestä on tehtävä todelllinen lihaa ja verta tapaamalla melko pian ensimmäisen viestin jälkeen. Siinä säästää aikaa ja voimia, olipa tapaamisen tulos mikä hyvänsä. Kaikki on hukkaan heitettyä pitkällä virtuaali tutustumisella. Omalta kohdaltani en ole jaksanut laskea kuinka moni bitti-ihminen on imenyt voimiani. Kahteen olen tuhlannut aikaa enemmän mikä on anteeksi annettavan rajoissa. Kummastakaan ei loppupeleissä löytynyt uskallusta tapaamiseen. No, kokemus se oli tämäkin. Kaikki kokemus on opiksi, täytyy ajatella niin, ja toivoa että jossain odottaa ne todelliset ihmiset sekä sinulle että minulle.
pelissä mukana,,,suurin osa naisista vain testaa,
onko viimeinen käyttöpäivä mennyt???????????
Mutta luulen,että sinä olet mennyt vanhanaikaiseen ja olet tehnyt jonkin virheen jonka takia et olekkaan enään kiinnostava tyyppi.
Naisethan testaavat koko ajan tulevaa prinssiä,,onko sinusta hänelle puolisoksi.
Mies ei vaan tajua tätä ja siksi voi tipahtaa aivan kalkkiviivoilla ulos pelistä.
Ole vain oma itsesi,,,älä esitä mitään,,jäät varmasti kiinni testauksessa.
Koita vaikka vittuilla välillä,sekin on parempi kuin läyrytä olemattomasta rakkaudesta.
Koita edes,,,ihana olla välillä "sika"
Ovet aukenevat usko pois!!!!mitä kokeneempi neuvoo.
muututtava sioiksi löytääksemme ne miehet jotka etsivät vakavampaa, tasapuolista suhdetta, jotka eivät käyttäydy kuvailemallasi sikamaisella tavalla? Mielestäni kun näitä kuvailemiasi "sikoja" on netti pullollaan muttei niitä fiksuja miehiä löydy minkään kiven kolosta.
on varattuja jo,,,täällä on vain 2-luokan väkeä.
Minäkin!!!!!!
kuvailemaasi luokkaa, mutta on täällä joukossa fiksujakin. Hyvin koulutettuja, hyvissä ammateissa, sosiaalisesti kehittyneitä, itsestään huolehtivaisia, vapaita, fiksuja ihmisiä.
Olen itseäni ihan fiksuna pitävä mies, kouluttautunut, itsestäni huolta pitävä, alle kolmikymppinen sinkku. Kokeilin pariinkin kertaan tätä nettideittailua, enää ei minulla tosin profiilia tuolla ole.
Surullista kyllä näyttää siltä, että tämäntapaisille miehille ei netin puolella ole kysyntää, lähinnä toiselta puolelta maata tuli satunnaisia "harmi kun asut niin kaukana"-viestejä.
Ei sitä sikailulla tee fiksuun mieheen vaikutusta, pois karkottaa ennemminkin ;)
naistenkin osalle. Se oli tarkoitus olla sarkastinen.
Taitaa olla yleisenä vikana että kysyntä ja tarjonta saman tyyppisistä ihmisistä kaatuu tuohon ikäluokkaan monta kertaa.
Juu täällä on naiset tulleet siihen tulokseen että kirjoittelua pitää harrastaa kuukauden pari ja sitten tekevät yksipuolisen päätöksen että siirrytäänpä seuraavaan.
Voin kai olettaa että tuollainen systeemi toimii vain oman aikansa.Kyllä me miehet kovan opin kautta ei pelkästään yhden perään huudella.
Kiitos tytöt sitä saa mitä tilaa.
Älä ota itseesi. Sinut vaan todettiin tylsäksi: et tarjonnut riittävästi elämyksiä.
Jotenkin tuntuu, että yhä useamman maailmankuva koostuu jostain television saippuasarjasta, jossa ei koskaan kirota lähikaupasta ostettua vanhaa juustoa saati käydä vessassa tarpeilla. Sitähän se arki on, yleensä se on aika tylsää. Aika harva riippuliitää tiistaisin ja ui haialtaassa torstaisin. Tähän kun lisätään seurustelukokemus max. yhdestä henkilöstä, niin soppa on aika sakeaa hämmennettävää.
"Mul ja eksäl oli tapana lähtee iha tost vaan vaik Pariisiin. Se oli tosi fantsuu."
Se on tulos tai ulos, eli jos ei kuvaa ja reffejä irtoa muutamalla viestillä niin kandee vähentä yhteydenpitoa ja keskittyä otollisempiin lyyleihin.
En tajua mitä järkeä on kirjoitella kuukausitolkulla. Olen todistanut lähietäisyydeltä jopa avioliiton syntyä pitkällisen nettitustumisen jäljiltä, mutta eiköhän suurimmassa osassa tapauksia se todellinen tutustuminen ja ihastuminen tapahdu naamatusten.
Itse olen jonkun verran tätä nettideittailua harrastanut ja aina pyrkinyt tapaamaan miehet mahdollisimman nopeasti. En käy valehtelemaan, se keskinäinen kemia kun ei viesteissä vain näy ja on kuitenkin tärkeä juttu. Nykyinen miesystäväkin on netin kautta yhteyttä minuun ottanut. Viestien perusteella en voinut sanoa suurta sielunkumppanuutta tuntevani, kirjoittaminen ei ole tämän miehen vahvimpia puolia. Mutta naamatusten sain aivan uuden ja mielenkiintoisen kuvan hänestä.
Eli samaa mieltä olen muutaman yllä kirjoittaneen kanssa. Jos ei tapaamista irtoa suht nopeasti, niin helposti menee ajan hukkaamisen puolelle sitten.
Olen tyttö, jolle on sattunu pieni onnettomuus, josta mulle jäi palovammoja.
oon lätkässä yhteen poikaan.
Se kattoo mua ja hymyilee, mut mä en tiiä, onko se sitä mitä mä luulen, eli onko se ihastusta vai ei...
Se on niin hyvännäköinen !!
Se on alkanu puhuu mulle enemmän, mut mä en tiiä, uskallanko mä puhua sille mun tunteista mitään.
miten mä voin selvittää sen tunteet mua kohtaan !?
PS. ois kiva jos vastaisitte, oon miettiny tätä 2 kk.