Mitä olet valmis tekemään säilyttääksesi nykyisen parisuhteesi?
Luovutko kenties joistain ihanteista, tavoista vai joudutko muuttamaan luonnettasi?
Mikä on sinun heikko kohtasi parisuhteessa, missä sinulla on eniten kehittämisen varaa?
Itse yritän muistaa puolisoni hyvät puolet ja opettelen sietämään niitä huonompia. En osaa määritellä missä rajani tulevat vastaan, en ole edes varma onko niitä. Se suorastaan huolettaa minua välillä.
Itsenäisyyskö minulta on kadonnut?
Luovutko kenties joistain ihanteista, tavoista vai joudutko muuttamaan luonnettasi?
Mikä on sinun heikko kohtasi parisuhteessa, missä sinulla on eniten kehittämisen varaa?
Itse yritän muistaa puolisoni hyvät puolet ja opettelen sietämään niitä huonompia. En osaa määritellä missä rajani tulevat vastaan, en ole edes varma onko niitä. Se suorastaan huolettaa minua välillä.
Itsenäisyyskö minulta on kadonnut?
Vastaukset 18
Vanhimmat
ovat valmiita sietämään yllättävän paljon kumppaniltaan, tuohon tilaan päästäkseen ja siinä pysyäkseen.
En ole taipunut. Olisikohan se kehittämiskohde?
en ollut onnellinen ollessani yksin. Olen nyt onnellisempi. Mutta itsenäisyyden menetys pelottaa, oman tahdon puute. Puolisoni on varsin dominoiva persoona, ja kun siihen liitetään oma puolustuskyvyttömyyteni, tajuan, että halutessaan hän voi tuhota elämäni.
Kyllä se vaan on sillä viisiin, että parisuhteessa on parasta kelvata omana itsenään. Muutosleikkejä jaksaa jonkun aikaa ensihuumassa leikkejä, mutta sitten paluu arkeen on sitäkin karumpi.
Minusta on parempi, että parisuhteen seinät on leveällä ja katto korkealla. Eikä minusta edes ole vaikeaa sietää erilaisuutta, kunhan minultakaan ei vaadita muuttumista. Eihän avioliitonkaan tarvitse mikään symbioosi olla vaan siinä on kaksi erillistä ja erilaista ihmistä.
siinä oikeaa asiaa, täytyy myöntää.Enpä jaksais itsekään sellaista joka minua alkaisi muuttaa eikä ole tarvetta muuttaa myöskään toista.
kun nuo erilaisuudet aiheuttavat yhteentörmäyksiä. Mikä kumma se lääke on silloin? Toinen rakastaa olla lähellä, toinen kokee sen ahdistavaksi tai ei vain välitä. Toinen on siisti ja toinen suurpiirteinen, ahkera vs. laiska, mustasukkainen vs. vapaamielinen, perhekeskeinen vs. uraohjus... kun ollaan joissain asioissa lähempänä toista kun ollaan ketään oltu, ja sitten on se yksi kynnyskysymys. Pääseekö siitä yli?
lähinnä sliipatulta versiolta todellisuudesta. Toisen erilaisuudessa voi olla piirteitä, jotka eivät häiritse, mutta eivät ne aina noin yhdentekeviä ole molemmille osapuolille.
Ihminen on moniulotteisempi kuin nuo ratikkakuskin mainitsemat asiat.
tilanteessa suhde ei voi toimia niin se vain on eikä tarvitse enempiä selittelyjä.
vaikea neuvoa ketään tyrkyttämättä omaa mielipidettään ja sitten saakin miettiä onko niitä aina hyväksi sanoa.Aikansa kutakin sievästi sanottuna.Jospa siinä on jo vakavampikin ongelma olemassa.
oikeassa. Uskon niin, että jokaisessa parisuhteessa tulee silloin tällöin vastaan tämä kyseinen kulmakivi. Silloin päätetään jatketaanko vai ei. Mikään eroautomaatti kriisi ei saa olla, kriisi voi olla myös positiivinen, voimanlähde, entisen evaluointia. Symbioosissa ei voi elää, jos on oma tahto. Silloin kriisejä tulee varmasti, ja joskus on tahdon asia voidaanko jatkaa. Rakkaus ei yksin riitä.
Tietysti täytyy heti alkuunsa valita kumppani, joka ei ole liian erilainen. En minä alunalkaenkaan olisi aloittanut seurustelua alkoholistin, kiihkouskovaisen, mustasukkaisen, lapsirakkaan jne... kanssa. Pienempiä asioita voi sitten katsoa läpi sormien.
ongelman vakavuudella ei ole niinkään suurta merkitystä, kuin tahtotilalla ratkaista se ongelma.
joiden mukaan elämässä suurimmat kriisit vain vahvistavat parisuhdetta. Pienet, ratkaisematta jätetyt taas tuhoavat sen.
Tarkoittaa kuitenkin sitä, että niistä kriisesistä selvitään. Tahtoo vain olla niin, että vaikkapa uskottomuudesta tai väkivallasta ei selvitäkään.
selvää onko se tahtotila ratkaista ongelma todellakin molemminpuolinen.Eniten itseäni jäi askarruttamaan "Toinen rakastaa olla lähellä,toinen kokee sen ahdistavaksi tai ei vain välitä." Jos ei välitä niin se on jo paha, mutta jos kokee ahdistavaksi niin siihen on jokin syy jonka voi yrittää ratkaista.
Onneksi kohdallani ei kyse ole ihan tuollaisista asioista.
tuohon jo selvillä. Se on tämä oravanpyörä. Kumpikaan ei voi hyvin. Tahtotila löytyy molemmilta. Kertoi rakastavansa minua enemmän kuin elämää. (totta, ei kuulosta tuokaan terveeltä, mutta ottakaa se metaforana.)
Parinvalinta tapahtui alun perinkin sillä ehdolla, että saan olla oma itseni. Hyvää tuuria tarvittiin sellaisen tyypin löytämiseen, joka tämän ehdon hyväksyy ;-)
Ainoa luopuminen liittyy siihen, ettei lemmikkejä voi ottaa, mutta mitäpä ihminen allergialleen voi? Jotain eläinharrastusta kyllä kaipaisin: jospa jostain saisi lainattua koiraa lenkkikaveriksi, tai voisin ottaa ratsastustunteja.
Suurin epäkohta on eri paikkakunnilla asuminen, mutta sekin korjaantuu ajan myötä.
olisin valmis vaikka mihin, jotta parisuhde onnistus. Se on kahden kauppa, kummankin on haluttava sitä, tasapuolisesti.
Oltava halua yrittää ja onnistua. Vaan jos ei, niin ei.Sille on oltava aikaa, ei se siinä sivussa mene tekemättä mitään sen hyväksi.
On kyllä yks maailman vaikeimmista asioista. Pitkällä tähtäimellä suhteen onnellisena pitäminen.