Olen monesti ollut kiusattu ja oikeastaan minun ei olisi pitänyt kestää sitä, vaan tavallaan olisin ollut oikeutettu jopa tappamaan itseni.Enkuitenkaan sitä tehnyt, koska haluan vielä uskoa oikeuden voittoon.
Kokemuksesta voin sanoa, että kukaan ei auta kiusat-tua,rääkättyä ja nöyryyttyä uhria.Ja aivan saman-laisia raukkamaisia pelkureita,kiusaajan puolustajia on akateemiset kuin duunaritin. Kenel-läkään ei ole kanttia sanoa kiusaajalle, minä en tähän viattoman nöyryyttämiseen mukaan lähde enkä usko kuulopuheita toisista, vaan olen myös uhrin kaveri !
Olen tähän asti pitänyt moraalin korkealla.Olen lähtenyt siitä ajatuksesta etten kiusaa ketään enkä lähde nöyryyttämisleikkiin mukaan.Sen takia kai olen tullutkin kiusatuksi.
Olen nyt työtön ja jos saan työpaikan ja jotain aletaan kiusaamaan mitä teen ?Pidänkö puhtaan omantunnon enkä pilaa toisen elämää vai ajattelenko kerrankin itsekäästi- aivan sama mitä toiselle käy, pääasia että itse selviän ? Ei tässä
minuakaan ole autettu.
Kokemuksesta voin sanoa, että kukaan ei auta kiusat-tua,rääkättyä ja nöyryyttyä uhria.Ja aivan saman-laisia raukkamaisia pelkureita,kiusaajan puolustajia on akateemiset kuin duunaritin. Kenel-läkään ei ole kanttia sanoa kiusaajalle, minä en tähän viattoman nöyryyttämiseen mukaan lähde enkä usko kuulopuheita toisista, vaan olen myös uhrin kaveri !
Olen tähän asti pitänyt moraalin korkealla.Olen lähtenyt siitä ajatuksesta etten kiusaa ketään enkä lähde nöyryyttämisleikkiin mukaan.Sen takia kai olen tullutkin kiusatuksi.
Olen nyt työtön ja jos saan työpaikan ja jotain aletaan kiusaamaan mitä teen ?Pidänkö puhtaan omantunnon enkä pilaa toisen elämää vai ajattelenko kerrankin itsekäästi- aivan sama mitä toiselle käy, pääasia että itse selviän ? Ei tässä
minuakaan ole autettu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siinä määrin kaikkeen epäoikeudenmukaisuuteen, että antelen takaisin niissä pätkätyösuhteissa mitä nyt rippeinä jaellaan. Kokemus ja ikä luo tietynlaista varmuuttaa ja se, että on tietoa mitä kylvää ympärilleen.
Mätäpaisetyöpaikkoja on pilvin pimein ja niitäkin pitää ravistella.
Noille v-maisille änkyräluottamusmiehille vakavia varoituksia ja puolueellisille pomoille kenkää.
Ei ne muuten opi.
Työnantajien pitää ryhdistäytyä ettei ketään kiusata syyttä suotta ja urakat oikeudenmukaisiksi ja tauot kaikille saman pituisiksi.
Olin kerran työpaikassa, missä tupakkimiehet pitivät 20 minuutin elpymis/tupakkitaukoja joka tunti, kun tupakoimattomat pitivät sallitun 12 minuuttia.
Kysynkin millä oikeudella joillakin oli oikeus pitää noin pitkiä taukoja?
Vastaus: Työnjohdon suojelulla. Tauotkin olivat siinä työpaikassa pärstäkertoimen mukaan.
Tuosta sinun tupakkataukokommentistasi tulee selvästi esille se miten ihmeelliset asiat porukka kokee työpaikkakiusaanmisena. Siis kuka jaksaa kantaa toisten tupakkatauoista huolta? Eikö se ole tärkeintä, että työt tulee tehtyä.
Olen huomannut, että kiusaamista ja kiusaamista on kovin monenlaista. Joku saattaa pitää kiusaamisena normivinoilua, katsetta tai lauseen osaa.
Yleensä töissä "kiusatut" ovat samoja joita "kiusattiin" jo kouluaikaan. Kiusaaminen on pitkälti kiinni omista asenteista ja siitä minkälaisen pohjan on kotoaan saanut.
Sen olen myös huomannut, että ne jotka kokevat tulevansa kiusatuiksi omaavat aika huonon itsetunnon, joten he ovat erittäin herkkiä toisten mielipiteille ja saattavat märehtiä jotakin lauseenosaa todella kauan.
Omassa duunissa en ole ikinä huomannut, että jota kuta kiustataan. Olin superhämmästynyt, kun eräässä illanvietossa duunikaveri kertoi, että häntä kuisataan työpaikalla. Olen kiutenkin tehnyt hänen kanssaan töitä yli kolme vuotta joka päivä, enkä ole huomannut mitään kiusaamiseen viittaavaa. Kysyin, miten tuo kiusaaminen ilmenee. Hän kertoi muutamia esimerkkejä. Itse en pitänyt niitä kiusaamisena. Jokin vaativa tehtävä oli annettu toiselle tehtäväksi tai eräs työkaveri oli katsonut häntä palaverissa "pitkään" ja jättänyt lauseen kesken. Mua säälittää tuo tyyppi. Hän näkee kiusaamista ympäillään vaikka sitä ei todellisuudessa ole ollut. Omasta mielestä työyhteisö on mitä oikeudenmukaisin ja todella viihdyn töissä.
Koulussa tämä samainen työkaveri oli sellainen jota opettajat "kiusasivat" ja antoivat huonoja arvosanoja tai lähettivät muistutuksia kotiin. Myös koulukaverit kiusasivat monilla eri tavoilla: eivä valinneet ensimmäisenä pesisjoukueeseen, kaikki eivät kutsuneet syntymäpäivilleen tai hän ei saanut kiva kaveri-palkintoa. Ja näihin oli hänen vanhempiensa puututtava alinomaa ja kerrottava kuinka heidän lastaan kiusataan.
Kiva tyyppi, mutta uskomattoman huono itsetunto. Syytä en tiedä!
saa kasvatettua, jos työyhteisö ei kannusta. Myönteinen palaute, ystävälliset sanat jne. mihin ne katoavat? Jos ystävällisyyteen ei saa vastakaikua, niin miten ihmeessä sitä itsetunto pysyy? Pomo tylyilee vaikka mitä sille sanoisi ja sillä on sitten alaisena yks samanlainen. Ystävälliseen keskustelunaloitukseenkaan ei saa vastakaikua, miten tollasten kanssa voi toimia. Hymy ja ystävällisyys alkaa väkisinkin olla enemmän työn takana, kuin työnteko itsessään.
Ei työpaikalla enää mitään itsetuntoa kasvateta. Ihminen tuntee itsensä heikoksi ja sitä kautta kokee , että häntä kiusataan.
uskomatonta paskaa täällä kirjoitetaan kiusaamisesta. Joku menettäyt 5 euroa, jotakuta ottaa päähän tupakalla käyvät kollegat, joku suuttuu kun ei tarjota kaikkia vaativia töitä juuri hänelle tai jota kuta on joku tuijottanut palaverissa pitkään. Olen työskennellyt 30 vuotta kunta-alalla, enkä ole ikinä nähnyt tai kokenut työyhteisössä kiusaamista. Heikkohermoisia ja huonon itsetunnon omaavia sekä kateellisia ihmisiä sen sijaa olen tavannut useita.
Kirjoitat: --- Olen työskennellyt 30 vuotta kunta-alalla, enkä ole ikinä nähnyt tai kokenut työyhteisössä kiusaamista. Heikkohermoisia ja huonon itsetunnon omaavia sekä kateellisia ihmisiä sen sijaa olen tavannut useita.----
Miten olet mitannut noita hermoja ja itsetuntoja?
pirisee ja asiakasjono tiskin edessä kasvaa ja arvon kolleegat eli tupakkimallut kiskoo pihalla tupakkaa... Voi että sieppaa. En ny sitä kiusaamiseksi sanos joka tilanteessa, mutta sitäkin se voi olla. Pitäsköhän tässä ryhtyä pidentämään omaa ruoka- ja kahvitaukoa niin että sais lusmuta yhtä paljon työstä kuin sauhuttelijat...Ai niin, mutta eihän se käy; pitäähän sen jonku ne työtkin tehdä ja asiakkaat palvella. Ja anna olla millanen meteli siitä nousis, jos minä alkaisin sillä arvon kollegojeni lailla lusmuaan; sehän olis ihan toinen juttu!!!
aina ainoa, jota on kiusattu vai oletko nähnyt muitakin? Nythän, jos vastaavaa tulee vastaan, etkä olisikaan itse ensimmäisenä kohteena, niin voisit mennä tuon toisen tueksi. On ainakin omakohtaista kokemusta, jota voitte jakaa ja pelata yhteiseen pussiin.