Tuolla alempana yksi tuleva anoppi sanoi luvanneensa pojalleen kun tämä oli "hiukan maitohinkkiä suurempi" ettei koskaan käännä selkäänsä tulipa elämässä mitä tahansa vastaan.
Aloin oikein miettimään tätä ja näinhän se todellakin on. Varmastikin jokainen meistä äideistä on, jossei ihan konkreettisesti, niin ainakin mielessään luvannut että suojelee lastaan ja pitää tämän puolia hamaan tappiin asti.
Lapsi kasvaa aikuiseksi mutta äidin tunteet ja huolenpito ei siitä vaan miksikään muutu. Se oma lapsi on aina oma lapsi, olkoon hän sitten minkäikäinen tahansa.
Jotkut meistä äideistä pystyy sen kanssa elämään niin ettei puutu lapsen ja tämän perheen ihan jokaiseen asiaan, mietiskelemme vain itseksemme ja murehdimme omissa oloissamme.
Joillakin taas tähän ei riitä malttia ja ongelmat ovatkin sitten valmiit.
Olisi kuitenkin hyvä kaikkien miniöiden ja vävyjen ymmärtää se asia, että ei se anoppi suurimmassa osassa tapauksia ilkeyttään ja vallanhalusta puutu niihin asioihin, vaan kyseessä on yksinkertaisesti se äidin huolehtimisvietti ja ajatus siitä että "kun puutun ajoissa asioihin, ei pääse mitään vahinkoa sattumaan". Ei oikein luoteta sen oman linnunpoikasen lentokykyyn ja halutaan pitää omien siipien suojassa ettei vaan poikaselle satu mitään pahaa.
Oma poikani on nyt 24 vuotias ja vielä ihan poikamies. Lueskelin hänen vauvakirjaansa ja olin kirjoittanut 24 vuotta sitten sinne näin:
Niin kauan kuin ajatukset, unelmat ja muistot elävät,
Niin kauan kuin silmäni näkevät ja korvani kuulevat,
niin kauan kuin sydämeni sykkii ja sieluni hengittää, niin kauan minä sinua rakastan.
Ja näinhän minä aikuisen miehen äitinä vieläkin ajattelen...
Aloin oikein miettimään tätä ja näinhän se todellakin on. Varmastikin jokainen meistä äideistä on, jossei ihan konkreettisesti, niin ainakin mielessään luvannut että suojelee lastaan ja pitää tämän puolia hamaan tappiin asti.
Lapsi kasvaa aikuiseksi mutta äidin tunteet ja huolenpito ei siitä vaan miksikään muutu. Se oma lapsi on aina oma lapsi, olkoon hän sitten minkäikäinen tahansa.
Jotkut meistä äideistä pystyy sen kanssa elämään niin ettei puutu lapsen ja tämän perheen ihan jokaiseen asiaan, mietiskelemme vain itseksemme ja murehdimme omissa oloissamme.
Joillakin taas tähän ei riitä malttia ja ongelmat ovatkin sitten valmiit.
Olisi kuitenkin hyvä kaikkien miniöiden ja vävyjen ymmärtää se asia, että ei se anoppi suurimmassa osassa tapauksia ilkeyttään ja vallanhalusta puutu niihin asioihin, vaan kyseessä on yksinkertaisesti se äidin huolehtimisvietti ja ajatus siitä että "kun puutun ajoissa asioihin, ei pääse mitään vahinkoa sattumaan". Ei oikein luoteta sen oman linnunpoikasen lentokykyyn ja halutaan pitää omien siipien suojassa ettei vaan poikaselle satu mitään pahaa.
Oma poikani on nyt 24 vuotias ja vielä ihan poikamies. Lueskelin hänen vauvakirjaansa ja olin kirjoittanut 24 vuotta sitten sinne näin:
Niin kauan kuin ajatukset, unelmat ja muistot elävät,
Niin kauan kuin silmäni näkevät ja korvani kuulevat,
niin kauan kuin sydämeni sykkii ja sieluni hengittää, niin kauan minä sinua rakastan.
Ja näinhän minä aikuisen miehen äitinä vieläkin ajattelen...
Vastaukset 29
Vanhimmat
anoppi tulee miehen puolelta. Liekö sitten niin että tyttölasten äidit luottavat siihen että tytöt kyllä osaavat hoitaa asiansa.
Miniän äidistä ei tule miniälle ongelmaa siksi että oman äidin asioihin puuttuminen ei kyrsi läheskään yhtä paljon kuin anopin.
Miehet taas useimmiten vähät välittää anopin huseeraamisesta, korkeintaan lähtevät kaljalle tai autotalliin jos anopin naama alkaa liikaa kyllästyttää.
Joo, miniää vittutta kun anoppi sekaa MINIÄN kaapit, purkit ja purnukat. Arvostelee MINIÄN keittotaitoa, siivoustaitoa, lastenkasvatusta.
Eihän se (toinen) anoppi juuri päkötäkään miehen (vävyn) tapaan vaihtaa autonrenkaat, järjestää autotallin työkalukaapit (KOSKA anoppi tekee tässä kaapissa tupatarkastuksen?).
Antakaa lastenne elää omaa elämää, kuulkaa marmattaja-anopit!
sanaani, törppö. oot jokseenkin surkee tyyppi,
tiesitkö? ruikuti - ruikuti.
edes oma äiti ei puutu meidän asioihin. Toisin kun miehen äiti suunnittelee mitenpäin pöytä laitetaan meidän kotiin.
Meillä taasen näin: mun avomies soittelee äitinsä ja isoveljensä perään. Äijillä kaksi nuorempaa siskoa joilla avokkinsa. Nuorilla naisilla huomattavasti helpompaa kuin veljillään.
Sinkkuveli asuu äitimuorin naapurissa ja auttelee parhaansa mukaan elämänsä naista.
Se ei aina riitä: täytyyhän toisenkin velipojan osallistua äidin auttamiseen. Mun mies aloitti hyvissä ajoin tänäkin vuonna sisaruksilleen soittelun, kun pitäisi tehdä joitain remppahommia äidin taloon. Ei siinä mitään, mutta kun oma ukko olisi tosta vaan menossa auttamaan, mutta kun toisille ei käy ne ajankohdat jotka kävisi ukolleni. (Kenelläkään heistä ei ole lapsia).
Mies vakuuttelee että mitä nopeammin asiat tapahtuisi, sitä vikkelämmin ne on pois päiväjärjestyksestä. En aina jaksa uskoa..
Olemme olleet yli 10 v yhdessä eikä meillä ole lapsia, vieläkään. Olen sanonut suoraan ukolle että KENEN KANSSA MINÄ SUUNNITTELEN PERHE-ELÄMÄÄ? KENEN KANSSA YRITÄN SAADA LAPSIA? KÄYNKÖ HAKEMASSA NAAPURIAPUA?
Olen myös muistuttanut häntä, että hänen täytyy irrottautua äidistään pikkuhiljaa ja tajuta että kristinuskon mukainen pyhästä hengestä sikiäminen ei ainakaan meidän suhteessa onnistu..
Tässä minun monologini. Repikää siitä.
En ole koskaan puuttunut miniäni kodinhoitoon tai muuhun elämään.
Enkä vävyn asioihin.
Miksi ihan mukavasta ihmisestä tulee hirviö kun tytär, mutta varsinkin poika menee naimisiin?
Olen sitä mieltä että ei anopeissa ole sen enempää hankalia tapauksia kuin ihmisissä keskimäärin.
Kieltämättä jotain ihmeellistä asiassa on, myös itselläni oli nuorena melko vaikea anoppisuhde.
Nyt kun olen jo vanha, 64v tiedän että itsessäni oli ainakin yhtä paljon vikaa kuin anopissakin, silloin ajattelin toisin.
sama rääväsuu joka ei näköjään todellakaan ymmärrä lukemaansa!
Mistä kummasta sait ajatuksen että haluaisi mutta
ei saa? Missään ei kyllä lukenut sinnepäinkään!!
Se oli sinun päässäsi se ajatus!
Poikamies ei tarkoita etteikö voisi seurustella,
et ymmärrä sellaistakaan?
Poikamies on aviomiehen vastakohta, sulle vaan
tiedoksi :)
Otahan vähän iisimmin nää:)
pojallani olisi tyttöystävää, eivät vain ole naimisissa tai elä avoliitossa vaan molemmilla on omat asunnot ja oma elämä toistensa lisäksi.
Tulen ihan hyvin pojan tyttöystävän kanssa juttuun.
Ehkäpä vaan en sitten kirjoittanut kovinkaan selkeästi jos sinulle tuli tuollainen käsitys asiasta että poikani olisi jotenkin riippuvainen minusta.
taas älykkyystasosi ::)
Miten se ilmenee kirjoituksestani että olen riippuvainen pojastani?
Olen kuin puulla päähän lyöty!!!!
Pistän sen copypastena tähän: (näinhän kirjoitat)
Tuolla alempana yksi tuleva anoppi sanoi luvanneensa pojalleen kun tämä oli "hiukan maitohinkkiä suurempi" ettei koskaan käännä selkäänsä tulipa elämässä mitä tahansa vastaan.
Aloin oikein miettimään tätä ja näinhän se todellakin on. Varmastikin jokainen meistä äideistä on, jossei ihan konkreettisesti, niin ainakin mielessään luvannut että suojelee lastaan ja pitää tämän puolia hamaan tappiin asti.
Lapsi kasvaa aikuiseksi mutta äidin tunteet ja huolenpito ei siitä vaan miksikään muutu. Se oma lapsi on aina oma lapsi, olkoon hän sitten minkäikäinen tahansa.
Jotkut meistä äideistä pystyy sen kanssa elämään niin ettei puutu lapsen ja tämän perheen ihan jokaiseen asiaan, mietiskelemme vain itseksemme ja murehdimme omissa oloissamme.
Joillakin taas tähän ei riitä malttia ja ongelmat ovatkin sitten valmiit.
Olisi kuitenkin hyvä kaikkien miniöiden ja vävyjen ymmärtää se asia, että ei se anoppi suurimmassa osassa tapauksia ilkeyttään ja vallanhalusta puutu niihin asioihin, vaan kyseessä on yksinkertaisesti se äidin huolehtimisvietti ja ajatus siitä että "kun puutun ajoissa asioihin, ei pääse mitään vahinkoa sattumaan". Ei oikein luoteta sen oman linnunpoikasen lentokykyyn ja halutaan pitää omien siipien suojassa ettei vaan poikaselle satu mitään pahaa.
minä tiedän mitä kirjoitin, mutta voisitko nyt ystävällisesti minua valistaa että missä kohtaa kirjoitusta ilmenee se että olisin pojastani riippuvainen?
Mielestäni ainoa asia jonka suhteestani poikaani kirjoitin on se että kun hänen vauvana ollessaan kirjoitin nuo lauseet hänen kirjaansa, nyt 24 vuotta myöhemmin tunne häntä kohtaan on ihan sama vaikka asuukin jo pois kotoa ja elää omaa elämäänsä.
Äidin rakkaus kun ei lopu siihen että tehdään osoitteenmuutos. Äidinrakkaus ei kuitenkaan tarkoita sitä että estäisi lasta elämästä omaa elämäänsä.
Miksi sinun on niin vaikea ymmärtää ihan simppeliä asiaa?
Siis oletko sä oikeesti noin tyhmä vai etkö sä
halua vaan ymmärtää mitä joku toinen kirjoittaa?
Sullehan nauraa naurismaan aidatkin!
Sä jankkaat omaa typerää mielipidettäsi pitäen sitä totuutena!!
Kerros mistä saa sellaisen kuvan että ap on riippuvainen pojastaan?
Mistään hänen kirjoituksestaan ei voinut saada
sellaista kuvaa.
Mitäs jos menisit ulos happihyppelylle vaikka,
vois tehdä terää sulle!
Miksi sä muuten kirjoitat kaikki ap :n kirjoitukset uusiksi?
* Kiitos nauruista *
tuo näytä mitään muutakaan ymmärtävän.
järjen - jättiläinen on taas loistanut täällä.
et muuhun pysty kun toisen kirjoitusta uudelleen
kirjoittaan.
aika kuvaava tuo taliaivo.
minkäs geeneilleen voi? Possu on sian lapsi. :))))
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000288&posting=22000000042065332
älä vertaa niitä itseesi, palstan häirikköön.
loukkaat possuja, ne on kilttejä.
se sikahan se pahempi on
eläimet ei oo pahoja koskaan. susta oli puhe.
se mun lapsein on viidenkymmenen, eikä ole naimisissa (tällä hetkellä) saanko mää sen elämästä tietää mitään, ettei vaan tulis sotkettua, mun ja hänen elämäänsä.
Tulisivat joskus vaikka kaupungilla vastaan, niin saiskos niksauttaa päiväät vai pitäiskö vilahtaa toiselle puolelle kujaa, ettei vaan jouduttais kytköksiin.
Voi pyhät pieksut. Kaikenlaisia sitä saakin täältä internetistä lukea. Muutes, poika se sen tännekin hiissas, tietokoneen. Yrittääköhän se mokoma vangita äiteensä.
Jos sillä vaikka on joku trauma ?
Toivottavasti se mun nuori minjämeni ei kirjottele täällä. Eihän se mua ainakaan voi haukkua, kun ei olla vielä ees kättäpäivää sanottu.
lapset kasvatetaan omille siivilleen lentämään.Minulla on lapsia,tyttöjä ja poikia.En vartioi heidän tekemisiään,he eivät ole omaisuuttani koko elämänsä aikaa.Kun tulee tiukkoja paikkoja heille,seurailen takavasemmalla ja esitän hiljaisen toiveen,että olisin pystynyt kasvattamaan heistä kyllin vahvoja tänne maailmaan.Tietenkin annan apua jos jotain odottamatonta sattuu ja on sattunutkin,mutta lasteni elämä on heidän elämäänsä,en ole ykkösihminen heidän elämässään enää ja niin se on tarkoitettukin.
niin, no, joskus se oma poika voi olla niin hyvä ja paras, että miniä ei oikein ole riittävä. itse olen liian lihava, en liiku tarpeeksi, sanon kysyttäessä mielipiteeni, vaikka ne ovat erilaisia kuin anopin. En jaksa puhua ylimääräistä jos ei ole puhuttavaa. Niin, vaikka olemme olleet pitkään yhdessä, emme ole hankkineet lapsia. lisäksi minulla on hyvä yleistieto, kielitaito sekä itsetunto ja pidän itsestäni ja jopa vajaavaisuuksistani. Näistä syistä anoppini ei ilmeisesti oikein pidä minusta. Toki minussa on huvonoja puolia, olen jumalaton besserwisseri kun sille päälle satun. Mutta hyväksyn itseni aika lailla tälläisenä, eipä siinä sen kummempaa tarvitse ärsyttääkseen olemassaolollaan huonon itsetunnon omaavaa kuusikymppistä.
tyttären kanssa???
ei taida koskea sama yletön 'rakkaus' tyttäriin, pojissa roikutaan sen sijaan hautaan asti, second hand lovers..or first hand !!
vaan tyttären ja äidin välithän ne useimmiten syrjäyttävät tieltään ne ikävät anopit, vieraat ihmiset ja äidin kanssa eletään pitkitettyä lapsuutta uusia lapsia hoidellen jne.
Ei tietenkään kaikki, mutta aika paljon näinpäin olen nähnyt. ja miehet siinä kilttinä sitten elävät elämää vaimon äidin ja suvun kanssa, ettei vaan tulisi kitkaa ja täytyisi sietää vieraita ihmisiä...