Viikonlopun jälkeen on aika surkea olo kun miettii tulevaisuutta. Suhteessa on jo pitkään ollut tilanne jossa toinen ei saa ilmaistua itseään yhtään, vaikka kuinka olen pyytänyt keskustelemaan, tuntuu että muutenkin on aika yksinäinen olo tässä. Olen nyt 4. kuulla raskaana. Viikonloppuna vaadin niin kauan vastauksia että sain kuulla sen mitä olin olettanut kaiken aikaa, suhteen toinen osapuoli kertoi ettei hän rakasta minua. Kyseessä ei ole mikään tunteiden lakkaaminen ykskaks vaan kuulemma on pahoillaan muttei ole rakastanut minua missään vaiheessa. Kysyin syytä sitten haluta lapsi kanssani ja olla yhdessä, kuulemma hän haluaa kasvattaa lapsen kanssani. Syyksi sain läheisriippuvuuden, periaatteessa hän voisi olla kenen tahansa kanssa suunnilleen tässä samassa tilanteessa.
Mies on miellyttäväkäytöksinen ja ulkonäöllisestikin miellyttävä, sen vuoksi kukaan hänestä ei uskoisi ensimmäisenä mitään tällaista, että hän voi ryhtyä ihmisen kuin ihmisen kanssa suhteeseen vain siksi ettei uskalla etsiä aitoa rakkautta vaan ryhtyy suhteeseen noin vain. Tuntuu että itsellä mieleen tulee tahtomatta niin monia muistoja ja kysymyksiä miksi sekin asia sanottiin? Sain lisäksi kuulla että olen kaikista tärkein ja rakkain ollut hänen elämässään.
Sanoin että eikö hän kaipaa muka aitoa rakastamista. Käytiin sitten läpi niitä aiempia asioita ja selvisi että oli mm. parikin naista toinen ennen minua ollut, jota hän oli kuulemma rakastanut aidosti ja toinen oli nainen muuten jota oli suorastaan palvonut, ei minusta erityisen näköinen, mutta hänestä kuulemma ihana luonne, muodokas ja häntä miellyttävä ulkomuoto, sain kuulla miten olen hänestä hyvännäköinen mutta kuitenkin että minussa on sitä sun tätä vikaa. Hyvin yksityiskohtaisesti.
Aiempi suhde minulla vielä päättyi niin että minulla on kaksi lasta, tämä aiempi jätti minut pienemmän lapsen synnyttyä tekstiviestillä todeten että haluaa muitakin, koko suhde oli sellainen että se jo vei itsetuntoni täysin, siihen sisältyi kaikki surkeus mitä voi olla suhteessa tyypillisimmillään, toiset naiset, väkivalta kaikissa muodoissaan jne.
Kun tapasin nykyiseni kaikki oli niin ihanaa päällisin puolin juuri tuon hänen miellyttävän olemuksensa vuoksi, tuttavatkin hänestä saivat erittäin positiivisen kuvan. Kunnon rehellinen, suomalainen mies, kaveritkin vielä sanoivat että kuinka mies on minuun niin rakastuneen oloinen, jälkikäteen mietittynä johtui siitä että hän näytti julkisesti tunteensa...eli käyttäytyi siten kuin olisi aidosti tunteva toiminut.
Ajattelin edellisen suhteen jälkeen etten halua enää lapsia, tässä sitä sitten ollaan ja tieto siitä että toinen haluaa olla kanssani vaikkei minua rakastakkaan, hänelle kuulemma nykyisin riittää vaan että on rauhaisaa yhteiseloa ei se häntä haittaa että ei tunne oikeasti minua kohtaan. Niin kauan olen tätä epäillyt kun viestit hänestä ovat olleet ristiriitaisia, koskaan en ole kuullut häneltä mitään hyvää...en tosin juuri huonoakaan, ennen kuin nyt kunnolla viikonloppuna ne asit mitkä minussa eivät häntä viehätä. Hän ei muutenkaan paljon kerro ajatuksistaan ja tunteistaan, ei kuulemma siten "harrasta ajattelemista".
Suhteen alkuaikoina hänen vielä omassa asunnossaan asuessaan sain tietää että hän pitää edelleen yhteyttä exäänsä ja soittaa hänelle ja kertoo ikävöivänsä, oli seksipuheluita ja sitten nettisexiä joidenkin netistä löytämiensä kanssa. Pari kertaa oli alkuaikoina kuulemma pyytänyt paria naistakin luokseen, eivät olleet tulleet kuitenkaan ja sanoi että jos olisi niin mitään ei olisi tapahtunut. Hänellä olikin jonkinasteinen potenssiongelma ollut kuulemma aina, joka hänellä oli meidän suhteenkin ekat kuukaudet, vaikka muuten on fyysisesti terve mies.
Kuulostaa tämä varmaan aika pintaraapaisulta koko jutusta mutta aika huijattu olo tässä on. Eikä taida olla oikeen mitään keinoja kestää tulevaisuutta, yksin en ainakaan halua kolmen lapsen kanssa olla, eikä avopuolison puolelta, kuten sanottu tällaista halua ole. Toisaalta luulen että jos pyytäisin häntä lähtemään, niin noinko hän yrittäisi enää saada minua takaisinkaan, tuskin.
Mies on miellyttäväkäytöksinen ja ulkonäöllisestikin miellyttävä, sen vuoksi kukaan hänestä ei uskoisi ensimmäisenä mitään tällaista, että hän voi ryhtyä ihmisen kuin ihmisen kanssa suhteeseen vain siksi ettei uskalla etsiä aitoa rakkautta vaan ryhtyy suhteeseen noin vain. Tuntuu että itsellä mieleen tulee tahtomatta niin monia muistoja ja kysymyksiä miksi sekin asia sanottiin? Sain lisäksi kuulla että olen kaikista tärkein ja rakkain ollut hänen elämässään.
Sanoin että eikö hän kaipaa muka aitoa rakastamista. Käytiin sitten läpi niitä aiempia asioita ja selvisi että oli mm. parikin naista toinen ennen minua ollut, jota hän oli kuulemma rakastanut aidosti ja toinen oli nainen muuten jota oli suorastaan palvonut, ei minusta erityisen näköinen, mutta hänestä kuulemma ihana luonne, muodokas ja häntä miellyttävä ulkomuoto, sain kuulla miten olen hänestä hyvännäköinen mutta kuitenkin että minussa on sitä sun tätä vikaa. Hyvin yksityiskohtaisesti.
Aiempi suhde minulla vielä päättyi niin että minulla on kaksi lasta, tämä aiempi jätti minut pienemmän lapsen synnyttyä tekstiviestillä todeten että haluaa muitakin, koko suhde oli sellainen että se jo vei itsetuntoni täysin, siihen sisältyi kaikki surkeus mitä voi olla suhteessa tyypillisimmillään, toiset naiset, väkivalta kaikissa muodoissaan jne.
Kun tapasin nykyiseni kaikki oli niin ihanaa päällisin puolin juuri tuon hänen miellyttävän olemuksensa vuoksi, tuttavatkin hänestä saivat erittäin positiivisen kuvan. Kunnon rehellinen, suomalainen mies, kaveritkin vielä sanoivat että kuinka mies on minuun niin rakastuneen oloinen, jälkikäteen mietittynä johtui siitä että hän näytti julkisesti tunteensa...eli käyttäytyi siten kuin olisi aidosti tunteva toiminut.
Ajattelin edellisen suhteen jälkeen etten halua enää lapsia, tässä sitä sitten ollaan ja tieto siitä että toinen haluaa olla kanssani vaikkei minua rakastakkaan, hänelle kuulemma nykyisin riittää vaan että on rauhaisaa yhteiseloa ei se häntä haittaa että ei tunne oikeasti minua kohtaan. Niin kauan olen tätä epäillyt kun viestit hänestä ovat olleet ristiriitaisia, koskaan en ole kuullut häneltä mitään hyvää...en tosin juuri huonoakaan, ennen kuin nyt kunnolla viikonloppuna ne asit mitkä minussa eivät häntä viehätä. Hän ei muutenkaan paljon kerro ajatuksistaan ja tunteistaan, ei kuulemma siten "harrasta ajattelemista".
Suhteen alkuaikoina hänen vielä omassa asunnossaan asuessaan sain tietää että hän pitää edelleen yhteyttä exäänsä ja soittaa hänelle ja kertoo ikävöivänsä, oli seksipuheluita ja sitten nettisexiä joidenkin netistä löytämiensä kanssa. Pari kertaa oli alkuaikoina kuulemma pyytänyt paria naistakin luokseen, eivät olleet tulleet kuitenkaan ja sanoi että jos olisi niin mitään ei olisi tapahtunut. Hänellä olikin jonkinasteinen potenssiongelma ollut kuulemma aina, joka hänellä oli meidän suhteenkin ekat kuukaudet, vaikka muuten on fyysisesti terve mies.
Kuulostaa tämä varmaan aika pintaraapaisulta koko jutusta mutta aika huijattu olo tässä on. Eikä taida olla oikeen mitään keinoja kestää tulevaisuutta, yksin en ainakaan halua kolmen lapsen kanssa olla, eikä avopuolison puolelta, kuten sanottu tällaista halua ole. Toisaalta luulen että jos pyytäisin häntä lähtemään, niin noinko hän yrittäisi enää saada minua takaisinkaan, tuskin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos yhtään lohduttaa, niin et ole ainut, joka elää tuon kaltaisessa tilanteessa. Minulla on mieheni kanssa neljä lasta ja ihan hyvin me tulemme toimeen ja elämme yhdessä - kämppiksinä. Minun puoleltani voisi tunteita olla enempäänkin, mutta miehen puolelta selvästi ei. Hän ei tosin ole sitä sanonut, enkä viitsi jauhaa niin kauan, että sanoisi, koska en halua sitä kuulla. Hänestä kaikki on ihan hyvin näin. Elämä pyörii, lasten kanssa on kivaa. Kaikkien muiden mielestä me olemme täydellinen pari (olen kuullut sen monelta), mutta oikeasti meillä ei ole mitään yhteistä. Ja jos on, niin kumpikaan ei tiedä, mitä se on, koska emmehän me tunne toisiamme. Yhdessä ollaan lasten takia. Tai minä olen, mies saattaa tykätä vapaasta kämppiselämästä. Olen yksinäinen, mutta ei voi mitään. Mainittakoon vielä, että mustasukkainen hän silti kyllä osaa olla.
Entä tunteet?
Mitä viestitätte lapsillenne tuollaisella sopimuksella?
Lapsenne eivät toden näköisesti kasva henkisesti kovinkaan tasapainoisiksi, kun eivät näe kotona hellittelyä jne.
En tajua, miksi teette noin?
Kulissia!
Niin kuten sanottu kyllä seksiä on ollut tähänkin asti ja tätä tilannetta ei voi kutsua sopimukseksi. Sain tietää kumppanin todellisista ajatuksista vasta nyt näin pitkän ajan jälkeen, olin monta kertaa häntä yrittänyt saada keskustelemaan ja hän vain väitti aina kaiken olevan kunnossa. Hänen näkökulmastaan kait kaikki on vieläkin hyvin. Minä odotan hänen lastaan enkä voi enää perua asiaa, yhteisestä halusta kun lapsi tehtiinkin, hän uskoo voivansa elää aivan yhtä täysipainoista elämää ns. naisen kanssa joka on hänelle kuin kaveri. Hän sitten haaveilee mm. tuosta omasta ihannenaisestaan jne.
Olo on kuten sanottu hieman huijattu koska en olisi alunperinkään tehnyt lasta jos olisin tiennyt että minulle on näytelty kokoajan. Joku saattaisi jaksaa yksin 3 lapsen kanssa mutta minä en lukeudu heihin, taloudellinen tilannekin on sellainen että olisi lainanmaksujen kanssa riski lähteä tässä vaiheessa. Ehkä en sinänsä odottanut mitään hyvää ratkaisua, pikemminkin oli toive kuulla onko joku muu joutunut tällaisen hieman luonnevikaisen ihmisen uhriksi, joka viimeiseen asti yrittää näytellä kaiken. No tuskinpa olen ensimmäinen tilanteessa.
Mieti tarkkaan vaikuttaako sinusta järkevältä ja mitään hyvää ennustettavalta kun hän ottaa tuollaisen asenteen?
Sinuna nyt puolustaisin itseäni. Jos suostuu olemaan kynnysmatto saa sellaista kohtelua osakseen. Mutta se on totta, että rakastumisen tunteeseen ei paljoa kannata perustaa...
Mutta jos eroaisitten voisiko huolehtia niin lapsesta kuitenkin , että jaksaisit.
Jos nyt et puolusta itseäsi annat toiselle viestin, että sinun ajatuksilla ei merkityst. Kysy, että eikö ajatellut, että sinä ehkä haluaisit miehen joka on rakastunut sinuun.
Tänä aamuna nyt sitten selvisi taas lisää, kuulemma toinen noista naisista, se aiemmin "palvottu" onkin hänen mielessään vieläkin aika ajoin. Oletin että vain seksuaalisesti, mutta selvisi pian että toivoisi ennemmin tämän naisen kanssa voivansa seurustellakin. Aiemmin oli esteenä kuulemma välimatka ja tiettävästi tuo ihminen on oman miehen itselleen löytänyt, eikä hän koskaan tullut kertoneeksi tuolle pelkälle nettituttavuudelle että mitä tunsi häntä kohtaan, tyytyi vain naista kehumaan eri tavoin ja pyytelemään kuvia hänestä.
Surkea olo ja olisi kiva tietää mistä hakea apua, mies pahoitellen myönsi että on minuun sitten ns. tyytynyt, vaikka se olikin hänestä aika painokkaasti todettu. Noinko on mitään tukipalvelua kun on muuten umpikujassa että mitä tehdä kun on tullut näin täysin huijatuksi :(
Minun mieheni oli vastaavassa tilanteessa. Nainen pamahti paksuksi, ei siis käyttänytkään pillereitä,vaikka väitti.
Halusi mieheni kanssa naimisiin. Mieheni sanoi, että vaikka olisit viimeinen nainen maan päällä, en menisi kanssasi naimisiin.
Mielestäni on vaan hyvä, että ei mennyt naimisiin "säälistä"
Ota itseäsi niskasta kiinni. et tee mitään tuollaisella miehellä, joka ei sinua rakasta.
Kyse on ihan eri tilanteesta, minä "en pamahtanut paksuksi" vaan olin kokoajan omasta oletuksestani onnellisessa suhteessa ja vastapuolikin halusi ja haluaa edelleen tämän lapsen. Hän vain ei ole rakastunut minuun, hänellä on voimakas tarve olla jonkun kanssa. Minulle sanottiin että olen hänelle tärkein ihminen ikinä ja aiemmat eivät ole mitään verrattuna tähän, pitkään kuitenkin vaisto kertoi muuta kun ne rakastuneen ihmisen sanat ja huomionosoituket puuttuivat.
Viikonloppuna sain sitten tietää että hänellä on nettituttu josta haaveilee melkein päivittäin vaikkeivat ole olleet yhteyksissä enää melkein kahteen vuoteen. Tämä nainen on haavekuva ja sellainen joka olisi seurusteluunkin ollut hänen mielestään hyvä, ei sanonut naiselle koskaan mitään tunteistaan. Nyt en voi itse enää aborttia tehdä ja kuulemma vastapuoli ei muutenkaan halua ajatellakaan sellaista kun on ITSE lapsen kanssani halunnut.
jää vaan roikkumaan tuollaiseen mieheen, joka haaveilee jostain muusta?
Ota kamasi ja lähde. Ei hän ole sinua ansainnut.
Hitto, jos jäät tuohon tilanteeseen, niin epäilempä että jonkun vuoden päästä olet katkera nainen!
..Minusta kuulostaa, että tollanen mies saattaisi ihan oikeastikin haluta huolehtia lapsesta, mutta toisaalta jos on noin kovin "jännä", niin suhtautuminen saattaa myös olla ihan mitä sattu..
mutta miten teillä nyt menee?