Scheuermannin tauti

Onkohan muilla samoja ongelmia, kuin itselläni tämän taudin kanssa. Fyysisiä kipuja on ollut ja on tarpeeksi yhden ihmisen taakaksi. Kohtelu ihmisenä kuitenkin on ollut kaikista hirveintä. Koko ikä on lyöty leimakirveellä niin ymmärtämättömien kanssaihmisten taholta, kuin lääkäreiden ja kaikenmaailman "terveyssisartenkin" taholta. Kuitenkin tämä sairaus on perinnöllinen, eikä itse omaa laiskuuttaan aiheutettu.

Kerrotko enemmän itsestäsi ?
Oletko kokeillut mitään kuntoutusta tai jumppaa, mikä olisi auttanut ?

kohtakotoveri kirjoitti:

Onkohan muilla samoja ongelmia, kuin itselläni tämän taudin kanssa. Fyysisiä kipuja on ollut ja on tarpeeksi yhden ihmisen taakaksi. Kohtelu ihmisenä kuitenkin on ollut kaikista hirveintä. Koko ikä on lyöty leimakirveellä niin ymmärtämättömien kanssaihmisten taholta, kuin lääkäreiden ja kaikenmaailman "terveyssisartenkin" taholta. Kuitenkin tämä sairaus on perinnöllinen, eikä itse omaa laiskuuttaan aiheutettu.

Lue lisää

Onko todella perinnöllinen sairaus ? Minulle ei ole muuta noin 20 vuoden aikana sanottu kuin silloin aikoinaan kuvauksen jälkeen: lääkäri totesi scheurmannin taudin olevan selässä.
Sen tarkemmin en tiedä asiasta mitään. Kukaan ei puhu mitään jos asiasta kysyn, siis lääkärit.
Minkälainen sairaus on kyseessä ?

"terveyssisarten" ym vastaavien kohtelu on ollut todella ala-arvoista, on toki ollut hyviäkin ihmisiä matkan varrella, mutta he eivät voi tehdä asioille mitään, heidänkin on alistuttava enemmistön tekemiin ratkaisuihin.

Kipuilija kirjoitti:

Kerrotko enemmän itsestäsi ?
Oletko kokeillut mitään kuntoutusta tai jumppaa, mikä olisi auttanut ?

Kuntoutusta en koskaan ole saanut, ainoastaan lähetteitä fysikaaliseen hoitoon, maininnalla kivun lievitys, toimintakyvyn ylläpito. Kertaakaan en vielä fys.hoidossa ole käynyt.
Silloin n. 20v sitten sanoi terveyskeskuslääkäri sairauden nimen, sen jälkeen olen syönyt lähes joka merkkiä särkylääkettä, viimeisimpänä burana 800. Välillä on hyviä aikoja, kipuja ei ole.
Viime keväänä löytyi kulumia, olikohan se nyt rintarangassa, siihen sain Arcoxia 120mg, kehitetty juuri ko vaivaan ja kivut lähtikin.
Mietin vain, onko cheyermannin tauti ja nuo kulumat samaa sairautta ?
Jumpan ja juoksun jätin syksyllä 2007 kun revin selkäni nostellessa raskaita esineitä, ei alaselkää edes kuvattu, buranaa vaan......... tuon jälkeen en ole kuntoillut, en viitsi aloittaa, kun tarvitessa ei hoitoakaan saa.

kohtakotoveri kirjoitti:

Onkohan muilla samoja ongelmia, kuin itselläni tämän taudin kanssa. Fyysisiä kipuja on ollut ja on tarpeeksi yhden ihmisen taakaksi. Kohtelu ihmisenä kuitenkin on ollut kaikista hirveintä. Koko ikä on lyöty leimakirveellä niin ymmärtämättömien kanssaihmisten taholta, kuin lääkäreiden ja kaikenmaailman "terveyssisartenkin" taholta. Kuitenkin tämä sairaus on perinnöllinen, eikä itse omaa laiskuuttaan aiheutettu.

Lue lisää

Tää netissä istuminen on mullekkin pahinta myrkkyä, kuten muukin istuminen.
Minulle ei ole avautunut, kuinka scheuermanin tauti teillä ilmenee?. Itselläni on kyttyräselkä ja sen seurauksena on kehittynyt koko rankaan skolioosi, joka mutkittelee vähän joka suuntaan. Ristiluu on vinossa, toinen jalka lyhyempi, nilkat vääntyneet ja lonkatkin jo kuluneet. Kulumia on vähän jokapuolella. Liikunta on ollut ja on edelleen elinehto. Itselleni paras on ihan vain kävely. Lenkkeilen päivittäin välillä sauvvojen kanssa, välillä ilman. Kaikkein ihanteellisimpana koin aikoinaan hiihtämisen, mutta nyt ei se enää onnistu jalkojen takia. Pääasia on liikunta, vaikka kipuja on ja tuntuu, niin parhaiten ne kuitenkin pysyvät kurissa juuri liikunnalla. Siivous tai puiden pilkkominen ovat mitä parhaita liikuntamuotoja, joita voi tehdä kuntonsa mukaan. Huonosta ryhdistä minua on syyllistetty koko ikäni. Se johtuu kuitenkin siitä. että varhaisessa kasvuiässä nikamat ovat kasvaneet nopeammin takaa, kuin edestä ja kysymys on perinnöllisestä kehityshäiriöstä ei vetelästä ja laiskasta istuma tai seisoma-asennosta. Diaknoosin saaminen tästä on melkoista salatiedettä. Itse sain diaknoosin vuosikymmenten kärsimysten jälkeen jo täysin työkyvyttömänä.

Olen käynyt välillä uimassa satunnaisesti. Pysyn kyllä pinnalla, mutta uima-asentoni ei ole hyvä selälle ja etenkään niskalle, uin liian "ankkamaisesti". Meinasin viitisen vuotta sitten hukkua, kun silloin oli päällä tasapainohuimaus enkä muistanut sitä heittäytyessä veteen, kunnes lähti pyörimään päässä. Tämä rajoittaa jonkin verran uimista. Helpoin olisi uida, jos laittaisi välillä pään veden alle, mutta en vaan pysty sitä tekemään tämän tapahtuneen takia. Mutta yritän käydä välillä silti uimassa, edes hieman.

Kipuilija kirjoitti:

Olen käynyt välillä uimassa satunnaisesti. Pysyn kyllä pinnalla, mutta uima-asentoni ei ole hyvä selälle ja etenkään niskalle, uin liian "ankkamaisesti". Meinasin viitisen vuotta sitten hukkua, kun silloin oli päällä tasapainohuimaus enkä muistanut sitä heittäytyessä veteen, kunnes lähti pyörimään päässä. Tämä rajoittaa jonkin verran uimista. Helpoin olisi uida, jos laittaisi välillä pään veden alle, mutta en vaan pysty sitä tekemään tämän tapahtuneen takia. Mutta yritän käydä välillä silti uimassa, edes hieman.

Lue lisää

Kirjoitin jo äsken tuonne alemmas, mutta kysyisin onko sinulla todettu asentohuimaus? Minulle puhkesi 24-vuotiaana ja olen miettinyt onkohan se yhteydessä tähän sheuermanniin?

Kävin lukemassa Ylen sivuilta mitä oli puhuttu, kun en nähnyt ohjelmaa.

Henkisesti on raskasta sairastaa tällaista tautia, johon on vaikea saada apua. Isäni sairasti aikoinaan sellaista syöpää, johon lääkärit ei osanneet sanoa mitään. Maailmasta löytyi noin 100 kohtalotoveria hänelle eikä hoitoa oltu löydetty. 2 vuotta 3 kk hän taisteli sen kanssa, kunnes joutui luovuttamaan. Kaikkea kokeiltiin, kipuja oli paljon ja syöpä turmeli hänen elimistön ja ulkonäönkin lopulta, mikä oli kyllä kaikkein vähäpätöisin asia. Oli vain 53-vuotias kuollessaan.

Näin olen suunnilleen ymmärtänyt, mutta olen myös käsittänyt, ettei tämä enää etene, ei ainakaan pitäisi. Eikä minun tapauksessa lähdetä leikkaamaan kuulemma.

Päivittäin on kipuja, milloin enemmän, milloin vähemmän. Ihmettelen, miten kipeä pitää olla, ennenkuin todella tehdään jotain. Saan kyllä helposti lähetteen fysikaaliseen lääkäriltä, olen niitä jo muutaman käyttänytkin, mutta niistä san vain hetkellisen hyödyn. Tuntuu olevan niin mystinen sairaus, ettei kukaan ammattilainen osaa antaa riittävästi apua eikä neuvoja kivuttomampaan elämään.

Kipuilija kirjoitti:

Näin olen suunnilleen ymmärtänyt, mutta olen myös käsittänyt, ettei tämä enää etene, ei ainakaan pitäisi. Eikä minun tapauksessa lähdetä leikkaamaan kuulemma.

Päivittäin on kipuja, milloin enemmän, milloin vähemmän. Ihmettelen, miten kipeä pitää olla, ennenkuin todella tehdään jotain. Saan kyllä helposti lähetteen fysikaaliseen lääkäriltä, olen niitä jo muutaman käyttänytkin, mutta niistä san vain hetkellisen hyödyn. Tuntuu olevan niin mystinen sairaus, ettei kukaan ammattilainen osaa antaa riittävästi apua eikä neuvoja kivuttomampaan elämään.

Lue lisää

Onko kyse perinnöllisestä sairaudesta ? Minullekin sairaus tuli melko nuorena, tai todettiin, onhan se voinut olla siellä selässä koko ikäni,
jo lapsena kärsin erilaisista kivuista, lähinnä rinnan alueen, jälkeenpäin ajatellessa, kivut silloin aivankuin kylkiluissa, kuten nykyään ja nehän luut menevät just sinne selän kipukohtaan.

Minä olen saanut jostakin kuulla taudin jatkavan hiljalleen kulkuaan ja selän menevän yhä huonompaan kuntoon,
en kyllä ole varma, ei lääkäritkään ole, kannattaa vain pitää itsensä liikkeellä, se on ainakin hyväksi olipa sairaus mikä tahansa.
Lentopallo on rankka laji, sitä aion viikonloppuna pelata, ei ehkä hyppiä saisi ? kun juostakaan ei saa, mutta kokeilenpa kuitenkin.

kohtalo toveri kirjoitti:

Onko kyse perinnöllisestä sairaudesta ? Minullekin sairaus tuli melko nuorena, tai todettiin, onhan se voinut olla siellä selässä koko ikäni,
jo lapsena kärsin erilaisista kivuista, lähinnä rinnan alueen, jälkeenpäin ajatellessa, kivut silloin aivankuin kylkiluissa, kuten nykyään ja nehän luut menevät just sinne selän kipukohtaan.

Minä olen saanut jostakin kuulla taudin jatkavan hiljalleen kulkuaan ja selän menevän yhä huonompaan kuntoon,
en kyllä ole varma, ei lääkäritkään ole, kannattaa vain pitää itsensä liikkeellä, se on ainakin hyväksi olipa sairaus mikä tahansa.
Lentopallo on rankka laji, sitä aion viikonloppuna pelata, ei ehkä hyppiä saisi ? kun juostakaan ei saa, mutta kokeilenpa kuitenkin.

Lue lisää

Sairaus on vahvasti perinnöllinen. Itse olen perinyt sen isäni suvun puolelta. Ilmeisesti se on ollut olemassa jo syntyessä tai ennen sitäkin. Itselläni se on pahin rintarangan alueella ja vuosikymmenten saatossa on saanut paljonkin tuhoa aikaan. Inhottavinpana olen kokenut sen, että koskaan kipujani ei ole otettu todesta ja olen syvästi hävennyt sairauttani oireineen aina. Nyt kun on selvinnyt, että tämä ei olekkaan itse aiheutettua ja olen oikeasti kipeä ollut aina, olen katkera pilkkaajilleni. olen aina harrastanut paljon liikuntaa ja niin teen niin kauan, kun vain jokin jäsen heiluu. Paljosta olen jo joutunut luopumaan lajien ja liikuntakyvyn suhteen, mutta tuskin olisin edes elossa, jos en olisi ollut aktiivinen tuolla alueella. Pitäkää muut puolenne älkääkä antako kohdella itseänne epäoikeudenmukaisesti.

potkittu kirjoitti:

Sairaus on vahvasti perinnöllinen. Itse olen perinyt sen isäni suvun puolelta. Ilmeisesti se on ollut olemassa jo syntyessä tai ennen sitäkin. Itselläni se on pahin rintarangan alueella ja vuosikymmenten saatossa on saanut paljonkin tuhoa aikaan. Inhottavinpana olen kokenut sen, että koskaan kipujani ei ole otettu todesta ja olen syvästi hävennyt sairauttani oireineen aina. Nyt kun on selvinnyt, että tämä ei olekkaan itse aiheutettua ja olen oikeasti kipeä ollut aina, olen katkera pilkkaajilleni. olen aina harrastanut paljon liikuntaa ja niin teen niin kauan, kun vain jokin jäsen heiluu. Paljosta olen jo joutunut luopumaan lajien ja liikuntakyvyn suhteen, mutta tuskin olisin edes elossa, jos en olisi ollut aktiivinen tuolla alueella. Pitäkää muut puolenne älkääkä antako kohdella itseänne epäoikeudenmukaisesti.

Lue lisää

Kiitos kun toit esille sen puolen asiasta, että vamman kanssa on vaikeaa, myös niillä joilla sitä ei ole !
Koko ikäni olen kivuista kärsinyt, eläkkeen sain melko nuorena, onni oli se kun ei ole tarvinnut työssä käydä lisää repimässä itseä, mutta elättää perhe eläkkeellä, se on iso vitsi.

Meidänkaltaiset kipupotilaathan luokitellaan yleensä laiskoiksi ja lääkäreiltä ei juurikaan apua saa, seon se Burana lähinnä millä meidät heitetään ulos terveyskeskuksesta.

Onneksi minulla sairaus ei kauaa ole näkynyt ulospäin, vasta viime vuonna lääkäri totesi lievää,,,,,,,,,,mikäs nimi olikaan,,,,, kun vetää hieman kumaraan........ Se on muillakin edessä, ennemmin tai myöhemmin.
Eilen alkoi vihlomaan rinnasta , molemmilta puolilta, nyt on kipeä lapaluiden välistä, käsiä liikutellessa on kipeä koko rintakehän alue, tuntuu selässä kun ne pari nikamaa on kuin ärtyneet,
toivottavasti rauhoittuu, otin 600mg buranaa, mutta tällaistahan se sitten on kun tauti iskee, on vain kipuja, usein ajattelee kuinka suuri helpotus kuolema olisi..........

Sanon saman muille, pitäkää todellakin puolenne, VAATIKAA kunnollista hoitoa, VAATIKAA ne edut joita yhteiskunta lupaa, jättäkää työnteko ajoissa, älkää kiusatko itseänne tekemällä sairaana töitä.

Kohtalotoveri,,, kirjoitti:

Kiitos kun toit esille sen puolen asiasta, että vamman kanssa on vaikeaa, myös niillä joilla sitä ei ole !
Koko ikäni olen kivuista kärsinyt, eläkkeen sain melko nuorena, onni oli se kun ei ole tarvinnut työssä käydä lisää repimässä itseä, mutta elättää perhe eläkkeellä, se on iso vitsi.

Meidänkaltaiset kipupotilaathan luokitellaan yleensä laiskoiksi ja lääkäreiltä ei juurikaan apua saa, seon se Burana lähinnä millä meidät heitetään ulos terveyskeskuksesta.

Onneksi minulla sairaus ei kauaa ole näkynyt ulospäin, vasta viime vuonna lääkäri totesi lievää,,,,,,,,,,mikäs nimi olikaan,,,,, kun vetää hieman kumaraan........ Se on muillakin edessä, ennemmin tai myöhemmin.
Eilen alkoi vihlomaan rinnasta , molemmilta puolilta, nyt on kipeä lapaluiden välistä, käsiä liikutellessa on kipeä koko rintakehän alue, tuntuu selässä kun ne pari nikamaa on kuin ärtyneet,
toivottavasti rauhoittuu, otin 600mg buranaa, mutta tällaistahan se sitten on kun tauti iskee, on vain kipuja, usein ajattelee kuinka suuri helpotus kuolema olisi..........

Sanon saman muille, pitäkää todellakin puolenne, VAATIKAA kunnollista hoitoa, VAATIKAA ne edut joita yhteiskunta lupaa, jättäkää työnteko ajoissa, älkää kiusatko itseänne tekemällä sairaana töitä.

Lue lisää

Taisi ärsyyntyä sunnuntaina tekemistäni lumitöistä, ensimmäisen kerran tänä talvena tartuin kolaan ja työntelin oikein kunnolla,
tässä tulos, hyvä kun sängystä ylös pääsen ja kipeää tekee !

Kohtalotoveri..... kirjoitti:

Taisi ärsyyntyä sunnuntaina tekemistäni lumitöistä, ensimmäisen kerran tänä talvena tartuin kolaan ja työntelin oikein kunnolla,
tässä tulos, hyvä kun sängystä ylös pääsen ja kipeää tekee !

Lue lisää

arcoxia 120mg täsmälääke, sain nukuttua, äkkinäiset liikkeet kiellettyjä,
kyllä pitää 3 viikon kuuri nyt syödä, näin pahana selkä ei vuoteen ole ollut, tällaista se meidän kivuliaiden elämä sitten on.

nyt yksi kirjoitti:

arcoxia 120mg täsmälääke, sain nukuttua, äkkinäiset liikkeet kiellettyjä,
kyllä pitää 3 viikon kuuri nyt syödä, näin pahana selkä ei vuoteen ole ollut, tällaista se meidän kivuliaiden elämä sitten on.

Lue lisää

Huomasin, että kerroit tekeväsi istumatyötä. Itselläni on sama sairaus, joka tosin virallisesti on diaknosoitu vasta vuosi sitten, mutta on vaivannut aina. Itse tein istumatyötä hyvin kauan taloudellisista syistä, kituen kylläkin. Työterveyslääkäri kyllä totesi, että se ei ole alkuunkaan sopivaa selälleni. Muita mahdollisuuksia ei ollut ja kannan nyt mukanani seurauksena pahoja rappeumia. Etsi ihmeessä uusi ammatti. Nykyään uskoisin kelan kouluttavan. Itse aikoinaan en ymmärtänyt edes etsiä mahdollisuuksia, koska ainoa saamani neuvvo oli lääkärin, että istumatyö ei sovi.

vinkiksi kirjoitti:

Huomasin, että kerroit tekeväsi istumatyötä. Itselläni on sama sairaus, joka tosin virallisesti on diaknosoitu vasta vuosi sitten, mutta on vaivannut aina. Itse tein istumatyötä hyvin kauan taloudellisista syistä, kituen kylläkin. Työterveyslääkäri kyllä totesi, että se ei ole alkuunkaan sopivaa selälleni. Muita mahdollisuuksia ei ollut ja kannan nyt mukanani seurauksena pahoja rappeumia. Etsi ihmeessä uusi ammatti. Nykyään uskoisin kelan kouluttavan. Itse aikoinaan en ymmärtänyt edes etsiä mahdollisuuksia, koska ainoa saamani neuvvo oli lääkärin, että istumatyö ei sovi.

Lue lisää

Jos ammatti on sellainen että rasittaa selkää, kannattaa loppuelämää ajatellen todella etsiä työtä joka selkää ei rasita.
Vanhempana sitten esiin viimeistään tulee kaikki väärin tehdyt valinnat, minulle kipujen muodossa.
Tämä istuminen netin ääressä on erittäin rasittavaa ja tuo kivut esiin.

vinkiksi kirjoitti:

Huomasin, että kerroit tekeväsi istumatyötä. Itselläni on sama sairaus, joka tosin virallisesti on diaknosoitu vasta vuosi sitten, mutta on vaivannut aina. Itse tein istumatyötä hyvin kauan taloudellisista syistä, kituen kylläkin. Työterveyslääkäri kyllä totesi, että se ei ole alkuunkaan sopivaa selälleni. Muita mahdollisuuksia ei ollut ja kannan nyt mukanani seurauksena pahoja rappeumia. Etsi ihmeessä uusi ammatti. Nykyään uskoisin kelan kouluttavan. Itse aikoinaan en ymmärtänyt edes etsiä mahdollisuuksia, koska ainoa saamani neuvvo oli lääkärin, että istumatyö ei sovi.

Lue lisää

Olen tietoinen, ettei nykyinen työni ole hyväksi selälle. En vaan tiedä, mitä sitä sitten tekis. Tämä aika, "lama", kun on vielä päällä, on kynnys suurempi miettiä muutosta työhön, kun joka paikasta laitetaan porukkaa pihalle. Olen nyt kuukauden kärsinyt tenniskyynärpäästä ja yhden lihaksen tulehduksesta kädessä. Pari viikkoa olin kotosalla parantelemassa, nyt taas pitäis yrittää töitä. Ainoa parantuminen on ollut, ettei enää jatkuvasti särje kättä, muuten on kyllä kipeä. En vieläkään maitopurkkia nosta tällä enkä teekuppia. Vasen käsi väsyy yllättävästä rasituksesta. Olen joutunut kouluttamaan itseäni, kun en ole mikään sohvalla makaaja vaan olen tottunut koko ajan touhuumaan jotain. Nyt olen joutunut vaan olemaan, koska muuten käsi ei parane koskaan. Mutta kyllä on vaikeaa !!! Selkäkään ei tykkää paikallaan olemisesta. Joka päivä olen käynyt kävelyllä, käsi taskussa ettei satu.

Onko muilla scheuermannilaisilla kolottanu niveliä ? Minulla on nyt pitkän aikaa vähän väliä nivelet todella kipeitä. Jos istun esim. divaani sohvalla hieman aikaa polvet koukussa, hyvä kun niitä kivulta suoraksi saa.. OMT-fysioterapeutti sanoikin minulle, kun kävin teettämässä erikoispohjalliset itselleni, että hänen mielestä minulla on jokin nivelsairaus, mutta mikä ? Kun selkä meni reilun 3 vuotta sitten, silloin reumakokeet oli negatiiviset. Yöllä, jos nukun liian kauan samalla kyljellä, on lonkka todella kipeä, painautunut. Eikä tahdo päivän aikana vertyä...

Tuntuu, että vaivat senkun lisääntyy !!! En enää edes kehtaa valittaa lääkärille näistä. Yritän vaan mennä päivä kerrallaan eteenpäin.

Kivuista ja kaikesti huolimatta, hyvää kevättä kaikille !! Se tais vihdoin sitten tulla..

Kipuilija kirjoitti:

Olen tietoinen, ettei nykyinen työni ole hyväksi selälle. En vaan tiedä, mitä sitä sitten tekis. Tämä aika, "lama", kun on vielä päällä, on kynnys suurempi miettiä muutosta työhön, kun joka paikasta laitetaan porukkaa pihalle. Olen nyt kuukauden kärsinyt tenniskyynärpäästä ja yhden lihaksen tulehduksesta kädessä. Pari viikkoa olin kotosalla parantelemassa, nyt taas pitäis yrittää töitä. Ainoa parantuminen on ollut, ettei enää jatkuvasti särje kättä, muuten on kyllä kipeä. En vieläkään maitopurkkia nosta tällä enkä teekuppia. Vasen käsi väsyy yllättävästä rasituksesta. Olen joutunut kouluttamaan itseäni, kun en ole mikään sohvalla makaaja vaan olen tottunut koko ajan touhuumaan jotain. Nyt olen joutunut vaan olemaan, koska muuten käsi ei parane koskaan. Mutta kyllä on vaikeaa !!! Selkäkään ei tykkää paikallaan olemisesta. Joka päivä olen käynyt kävelyllä, käsi taskussa ettei satu.

Onko muilla scheuermannilaisilla kolottanu niveliä ? Minulla on nyt pitkän aikaa vähän väliä nivelet todella kipeitä. Jos istun esim. divaani sohvalla hieman aikaa polvet koukussa, hyvä kun niitä kivulta suoraksi saa.. OMT-fysioterapeutti sanoikin minulle, kun kävin teettämässä erikoispohjalliset itselleni, että hänen mielestä minulla on jokin nivelsairaus, mutta mikä ? Kun selkä meni reilun 3 vuotta sitten, silloin reumakokeet oli negatiiviset. Yöllä, jos nukun liian kauan samalla kyljellä, on lonkka todella kipeä, painautunut. Eikä tahdo päivän aikana vertyä...

Tuntuu, että vaivat senkun lisääntyy !!! En enää edes kehtaa valittaa lääkärille näistä. Yritän vaan mennä päivä kerrallaan eteenpäin.

Kivuista ja kaikesti huolimatta, hyvää kevättä kaikille !! Se tais vihdoin sitten tulla..

Lue lisää

Hei! kerrankin löytyi ketjullinen kohtalotovereita :) Minulla sheuermann todettiin keväällä ja kipujen kanssa eletään. Olen pyrkinyt olemaan ilman lääkkeitä, ja oppimaan elämään uuden kumppanini kivun kanssa. Joskus vain tuntuu että pää hajoaa.. ja varsinkin siihen ettei ihmiset tunnu ymmärtävän minun "terveen nuoren" sairastavan ihan oikeasti. olen 30v 2 lapsen äiti, ja mikä pahinta, haaveilen vauvasta. En tiedä pystynkö koskaan lasta enää kantamaan. Onko kenelläkään tietoa asiasta? Lääkärit ovat suositelleet pilatesta, vatsalihaksia.. uintia ei ole suositeltu jos ei pysty uimaan pää veden alla. Vesijuoksu on ok. sauvakävelyä ja kävelyä yleensä. Omia kipuja lisää työmatka jonka aikana istun "täryyttävässä" autossa, mutta onneksi työni on selälle sopivaa ja työkaverit avuliaita auttamaan. Usein kun on aamuja kun ei pysty nostamaan mitään lattianrajasta. Olen tautini perinyt mummaltani, joka on kertanut omien kipujensa kadonneen noin 60-vuotiaana kun selkäranka jäykistyy vanhuuden myötä. Ihan quasimodolta se mummoni näyttää, että sellainen tulevaisuus... Kirjoitelkaa kommentteja/vinkkejä. On hienoa löytää kohtalotovereita :=)

Kipuilija kirjoitti:

Olen tietoinen, ettei nykyinen työni ole hyväksi selälle. En vaan tiedä, mitä sitä sitten tekis. Tämä aika, "lama", kun on vielä päällä, on kynnys suurempi miettiä muutosta työhön, kun joka paikasta laitetaan porukkaa pihalle. Olen nyt kuukauden kärsinyt tenniskyynärpäästä ja yhden lihaksen tulehduksesta kädessä. Pari viikkoa olin kotosalla parantelemassa, nyt taas pitäis yrittää töitä. Ainoa parantuminen on ollut, ettei enää jatkuvasti särje kättä, muuten on kyllä kipeä. En vieläkään maitopurkkia nosta tällä enkä teekuppia. Vasen käsi väsyy yllättävästä rasituksesta. Olen joutunut kouluttamaan itseäni, kun en ole mikään sohvalla makaaja vaan olen tottunut koko ajan touhuumaan jotain. Nyt olen joutunut vaan olemaan, koska muuten käsi ei parane koskaan. Mutta kyllä on vaikeaa !!! Selkäkään ei tykkää paikallaan olemisesta. Joka päivä olen käynyt kävelyllä, käsi taskussa ettei satu.

Onko muilla scheuermannilaisilla kolottanu niveliä ? Minulla on nyt pitkän aikaa vähän väliä nivelet todella kipeitä. Jos istun esim. divaani sohvalla hieman aikaa polvet koukussa, hyvä kun niitä kivulta suoraksi saa.. OMT-fysioterapeutti sanoikin minulle, kun kävin teettämässä erikoispohjalliset itselleni, että hänen mielestä minulla on jokin nivelsairaus, mutta mikä ? Kun selkä meni reilun 3 vuotta sitten, silloin reumakokeet oli negatiiviset. Yöllä, jos nukun liian kauan samalla kyljellä, on lonkka todella kipeä, painautunut. Eikä tahdo päivän aikana vertyä...

Tuntuu, että vaivat senkun lisääntyy !!! En enää edes kehtaa valittaa lääkärille näistä. Yritän vaan mennä päivä kerrallaan eteenpäin.

Kivuista ja kaikesti huolimatta, hyvää kevättä kaikille !! Se tais vihdoin sitten tulla..

Lue lisää

Olen vajaa kaksi vuotta sitten viimeksi antanut kuulua itsestäni, jonka jälkeen on paljon tapahtunut. Huhtikuussa tulee kaksi vuotta, kun yt-neuvotteluiden johdosta minut irtisanottiin. Todennäköisesti runsaiden sairaslomien vuoksi. Juuri ennen tuota irtisanomista sain diagnoosin Fibromyalgia, johon saatuani lääkkeet oloni helpottui hieman.

Perhetilanteen takia en jaksanut hakea uutta työpaikkaa kovinkaan aktiivisesti. Nyt kesällä 2010 hain koulutukseen ja pääsin. Syyskuu oli suurien muutoksien aika. Erosin, muutin lasteni kanssa omaan kotiin ja aloitin koulutuksen. Joulukuusta alkaen olen ollut työssäoppimisjaksolla. Kun palasin pitkän tauon jälkeen takaisin toimistotyöhön, kaikki kivut tuli takaisin paljon pahempina, mitä ne oli ed työssä. Kun olen vain harjoittelussa nyt, ei tietenkään yritys satsaa minun ergonomiaan parin kuukauden takia, joten nyt selkä on tosi pahana, olkapää jotenkin tulehtunut ym. Kävin torstaina lääkärissä, jossa sain 3 kortisonipiikkiä olkapäähän. Sen jälkeen olo on ollut hyvin tukala eikä helpotusta näy. Huomenna olisi koulua ja tiistaina pitäisi taas kyetä töihin, en tiedä! Lääkkeitä syön taas suurimmat annostukset, eikä olo välillä ole edes siedettävä.

Turhauttaa, kun olen ollut niin innoissani koulutuksesta ja pääsystä työelämää kokeilemaan pitkän tauon jälkeen, sitten kroppa leikkaa kiinni!! Enpä anna kovin myönteistä kuvaa työnantajalle vaivoineni. Osa tutuista yrittää ymmärtää, osa taas sanoo, että pitäisi niellä ja mennä vaan kivuista välittämättä. Helpommin sanottu kuin tehty! Eilen kävin illalla pienellä kävelyllä koko päivän oltua sisällä "potemassa", hiljaa matelin ja välillä piti pitää taukoa, ettei jalat petä, kun selkä tuntui kuin olis krampannu. Oikeaa kättä ei kärsinyt yhtään liikuttaa, mutta kun sen laittoi taskuun alkoi selkä kramppaa. Siinä sitten töihin vaan ja hymyä kasvoille vai???

Päätäni särkee yleensä jatkuvasti, mutta nyt on kyllä nämä kivut vieny niin huomion, etten tiedä, särkeekö päätä vai ei. Tai sitten se päänsärky on ainoa, joka pysyy lääkityksen avulla pois.

No, huomenna kouluun ja tiistaina ainakin käymään töissä. Jos en pysty olemaan en sitten ole. Sanokoon kuka hyvänsä mitä!! Annan mieluusti nämä kivut ja vaivat pois ja käyn töissä.

Saan myös hyviä vinkkejä, miten pitäisi liikuntaa harrastaa ja sitä sun tätä tehdä. En vaan jaksa! Päivät käyn töissä kipujen kanssa ja yöt nukun huonosti, lääkkeitä syön paljon. Olen niin väsynyt, etten jaksa edes ruokaa tehdä, tulee sorruttua eineksiin, jotta lapset saa syötyä ja itsekin vähän. En voi kuvitella, että liikkusin yhtään ylimääräistä, ei vaan riitä voimat!!! Onneksi ei ole enää miestä nurkissa, jota tarvitsisi miellyttää vällyjen välissä. Ne halut on kuolleet jo aikaa sitten...

Kipuilija kirjoitti:

Olen vajaa kaksi vuotta sitten viimeksi antanut kuulua itsestäni, jonka jälkeen on paljon tapahtunut. Huhtikuussa tulee kaksi vuotta, kun yt-neuvotteluiden johdosta minut irtisanottiin. Todennäköisesti runsaiden sairaslomien vuoksi. Juuri ennen tuota irtisanomista sain diagnoosin Fibromyalgia, johon saatuani lääkkeet oloni helpottui hieman.

Perhetilanteen takia en jaksanut hakea uutta työpaikkaa kovinkaan aktiivisesti. Nyt kesällä 2010 hain koulutukseen ja pääsin. Syyskuu oli suurien muutoksien aika. Erosin, muutin lasteni kanssa omaan kotiin ja aloitin koulutuksen. Joulukuusta alkaen olen ollut työssäoppimisjaksolla. Kun palasin pitkän tauon jälkeen takaisin toimistotyöhön, kaikki kivut tuli takaisin paljon pahempina, mitä ne oli ed työssä. Kun olen vain harjoittelussa nyt, ei tietenkään yritys satsaa minun ergonomiaan parin kuukauden takia, joten nyt selkä on tosi pahana, olkapää jotenkin tulehtunut ym. Kävin torstaina lääkärissä, jossa sain 3 kortisonipiikkiä olkapäähän. Sen jälkeen olo on ollut hyvin tukala eikä helpotusta näy. Huomenna olisi koulua ja tiistaina pitäisi taas kyetä töihin, en tiedä! Lääkkeitä syön taas suurimmat annostukset, eikä olo välillä ole edes siedettävä.

Turhauttaa, kun olen ollut niin innoissani koulutuksesta ja pääsystä työelämää kokeilemaan pitkän tauon jälkeen, sitten kroppa leikkaa kiinni!! Enpä anna kovin myönteistä kuvaa työnantajalle vaivoineni. Osa tutuista yrittää ymmärtää, osa taas sanoo, että pitäisi niellä ja mennä vaan kivuista välittämättä. Helpommin sanottu kuin tehty! Eilen kävin illalla pienellä kävelyllä koko päivän oltua sisällä "potemassa", hiljaa matelin ja välillä piti pitää taukoa, ettei jalat petä, kun selkä tuntui kuin olis krampannu. Oikeaa kättä ei kärsinyt yhtään liikuttaa, mutta kun sen laittoi taskuun alkoi selkä kramppaa. Siinä sitten töihin vaan ja hymyä kasvoille vai???

Päätäni särkee yleensä jatkuvasti, mutta nyt on kyllä nämä kivut vieny niin huomion, etten tiedä, särkeekö päätä vai ei. Tai sitten se päänsärky on ainoa, joka pysyy lääkityksen avulla pois.

No, huomenna kouluun ja tiistaina ainakin käymään töissä. Jos en pysty olemaan en sitten ole. Sanokoon kuka hyvänsä mitä!! Annan mieluusti nämä kivut ja vaivat pois ja käyn töissä.

Saan myös hyviä vinkkejä, miten pitäisi liikuntaa harrastaa ja sitä sun tätä tehdä. En vaan jaksa! Päivät käyn töissä kipujen kanssa ja yöt nukun huonosti, lääkkeitä syön paljon. Olen niin väsynyt, etten jaksa edes ruokaa tehdä, tulee sorruttua eineksiin, jotta lapset saa syötyä ja itsekin vähän. En voi kuvitella, että liikkusin yhtään ylimääräistä, ei vaan riitä voimat!!! Onneksi ei ole enää miestä nurkissa, jota tarvitsisi miellyttää vällyjen välissä. Ne halut on kuolleet jo aikaa sitten...

Lue lisää

Kipuilija, "mukava" kuulla sinusta! Paljon on tosiaan tapahtunut elämässäsi.
On tää yhtä paskaa välillä, jos suoraan sanon. Miten sun pääkoppa kestää? Tietysti yrität paarustaa päivästä toiseen lasten kanssa. Ovatko jo kuinka isoja! Saatko apua heiltä?

Itellä nuorinkin jo onneksi aikuinen, mutta olen mummu ja pitäisi kyetä leikkimään! VAikeaa on välillä. Olen sairastunut masennukseen ja käyn terapiassa, paino on noussut hurjasti, mikä vaikeuttaa taas lisää elämistä ja olemista. Jos kipujen takia voiskin ehkä kyetä, maha ottaa eteen eikä suju:/
Ei mene kengät eikä sukat omin avuin jalkaan, jalkojen ja varpaiden kynsien hoito retuperällä, mitä nyt puoliso yrittää auttaa. Jalkahoidossa käytävä useasti vuodessa kovettumia poistattamassa.
Apuvälineillä saan päivän hommat tehtyä kotona, olen kuntoutustuella vielä kuukausia. Sitten tulevaisuus onkin kysymysmerkki, miten töihinpaluu sujuu. Aion kyllä hakea heti sairauslomaa, jos siltä tuntuu, en koe syyllisyyttä vaan aion kohdella itseäni paremmin, en enää raahaudu töihin "pää kainalossa". Olen joutunut luopumaan niin monesta mukavasta asiasta/tekemisestä tämän sairauden takia, etten anna pompotella itseäni. Kukaan ei voi pakottaa töihin, eihän kukaan näe niitä kipujakaan.
Hyvät jatkot sinulle. Voi kun sitä olis mielenkiintoista jakaa kuulumisia enemmänkin. Missä päin Suomea asustat? Mä olen Länsi-Suomen läänistä. Ei nyt tässä vaiheessa sen tarkemmin. Nim. Jatkojohto

Kipuilija kirjoitti:

Olen vajaa kaksi vuotta sitten viimeksi antanut kuulua itsestäni, jonka jälkeen on paljon tapahtunut. Huhtikuussa tulee kaksi vuotta, kun yt-neuvotteluiden johdosta minut irtisanottiin. Todennäköisesti runsaiden sairaslomien vuoksi. Juuri ennen tuota irtisanomista sain diagnoosin Fibromyalgia, johon saatuani lääkkeet oloni helpottui hieman.

Perhetilanteen takia en jaksanut hakea uutta työpaikkaa kovinkaan aktiivisesti. Nyt kesällä 2010 hain koulutukseen ja pääsin. Syyskuu oli suurien muutoksien aika. Erosin, muutin lasteni kanssa omaan kotiin ja aloitin koulutuksen. Joulukuusta alkaen olen ollut työssäoppimisjaksolla. Kun palasin pitkän tauon jälkeen takaisin toimistotyöhön, kaikki kivut tuli takaisin paljon pahempina, mitä ne oli ed työssä. Kun olen vain harjoittelussa nyt, ei tietenkään yritys satsaa minun ergonomiaan parin kuukauden takia, joten nyt selkä on tosi pahana, olkapää jotenkin tulehtunut ym. Kävin torstaina lääkärissä, jossa sain 3 kortisonipiikkiä olkapäähän. Sen jälkeen olo on ollut hyvin tukala eikä helpotusta näy. Huomenna olisi koulua ja tiistaina pitäisi taas kyetä töihin, en tiedä! Lääkkeitä syön taas suurimmat annostukset, eikä olo välillä ole edes siedettävä.

Turhauttaa, kun olen ollut niin innoissani koulutuksesta ja pääsystä työelämää kokeilemaan pitkän tauon jälkeen, sitten kroppa leikkaa kiinni!! Enpä anna kovin myönteistä kuvaa työnantajalle vaivoineni. Osa tutuista yrittää ymmärtää, osa taas sanoo, että pitäisi niellä ja mennä vaan kivuista välittämättä. Helpommin sanottu kuin tehty! Eilen kävin illalla pienellä kävelyllä koko päivän oltua sisällä "potemassa", hiljaa matelin ja välillä piti pitää taukoa, ettei jalat petä, kun selkä tuntui kuin olis krampannu. Oikeaa kättä ei kärsinyt yhtään liikuttaa, mutta kun sen laittoi taskuun alkoi selkä kramppaa. Siinä sitten töihin vaan ja hymyä kasvoille vai???

Päätäni särkee yleensä jatkuvasti, mutta nyt on kyllä nämä kivut vieny niin huomion, etten tiedä, särkeekö päätä vai ei. Tai sitten se päänsärky on ainoa, joka pysyy lääkityksen avulla pois.

No, huomenna kouluun ja tiistaina ainakin käymään töissä. Jos en pysty olemaan en sitten ole. Sanokoon kuka hyvänsä mitä!! Annan mieluusti nämä kivut ja vaivat pois ja käyn töissä.

Saan myös hyviä vinkkejä, miten pitäisi liikuntaa harrastaa ja sitä sun tätä tehdä. En vaan jaksa! Päivät käyn töissä kipujen kanssa ja yöt nukun huonosti, lääkkeitä syön paljon. Olen niin väsynyt, etten jaksa edes ruokaa tehdä, tulee sorruttua eineksiin, jotta lapset saa syötyä ja itsekin vähän. En voi kuvitella, että liikkusin yhtään ylimääräistä, ei vaan riitä voimat!!! Onneksi ei ole enää miestä nurkissa, jota tarvitsisi miellyttää vällyjen välissä. Ne halut on kuolleet jo aikaa sitten...

Lue lisää

Luin tuossa ensin sinun kahden vuoden takaiset kuulumiset ja meinasinkin kysyä että voisiko olla lisäksi Fibromyalgia. Itselläni molemmat myös ja tuskaa on. Ja ympärillä olevien ihmisten ymmärtämättömyys lisää henkisenpuolen tuskaa, aivan kun ei riittäis se ettei fyysisesti kykene toimimaan likikään normaalisti. Kuulin itse MSM-rikki valmisteesta joka kuulemma voisi auttaa kipua lieventävästi ja hidastaa/ehkästä rappeumia, aion testata.Olen niin kipulääkkeitä vastaan että vaikka olisi niin kipeä ttä meinaa oksentaa niin todella harvoin otan lääkkeen. Toinen mikä kannattaa käydä jonkun hierojan/niksauttajan luona tarkastaan että kuinka eripituiset jalat on toisiinsa nähden. Ei vie syytä pois mutta voi helpottaa jos sieltäkin löytyy syytä. Onko kellään tullu Scheuermannin taudin takia/ohella hermotushäiriöitä jalkoihin? Siis jos vaikka lattialle uskaltautuu istumaan niin jalkoja ei saa toimimaan niin että ylös pääsis. Odottelen tässä uusia magneetti kuvauksia että selviäis alaselän välilevyjen kunto.. Kipuilevaa arkea. Tääläkin suurilta osin eineksillä mennään eteenpäin jos sitäkään jaksaa.. Voimia arkeen.. Täysi ymmärrys täältä..

potkittu kirjoitti:

Sairaus on vahvasti perinnöllinen. Itse olen perinyt sen isäni suvun puolelta. Ilmeisesti se on ollut olemassa jo syntyessä tai ennen sitäkin. Itselläni se on pahin rintarangan alueella ja vuosikymmenten saatossa on saanut paljonkin tuhoa aikaan. Inhottavinpana olen kokenut sen, että koskaan kipujani ei ole otettu todesta ja olen syvästi hävennyt sairauttani oireineen aina. Nyt kun on selvinnyt, että tämä ei olekkaan itse aiheutettua ja olen oikeasti kipeä ollut aina, olen katkera pilkkaajilleni. olen aina harrastanut paljon liikuntaa ja niin teen niin kauan, kun vain jokin jäsen heiluu. Paljosta olen jo joutunut luopumaan lajien ja liikuntakyvyn suhteen, mutta tuskin olisin edes elossa, jos en olisi ollut aktiivinen tuolla alueella. Pitäkää muut puolenne älkääkä antako kohdella itseänne epäoikeudenmukaisesti.

Lue lisää

En tiedä lukeeko näitä enään kukaan vuonna 2021 mutta olen 15vuotias. On ollut kovia kipuja ja "ryhtiongelmia". Terkkari sanonut että istu suorassa ja jne. Sain kuulla että sairastan tätä tautia. Itsekkin olen katkera kun olen luullut että ongelmat on ollut omavikani. Olen saanut kuulla eskarista asti että olen kankea kuin rautakanki ja minulla on niin paska ryhti.

Kipuilija kirjoitti:

Näin olen suunnilleen ymmärtänyt, mutta olen myös käsittänyt, ettei tämä enää etene, ei ainakaan pitäisi. Eikä minun tapauksessa lähdetä leikkaamaan kuulemma.

Päivittäin on kipuja, milloin enemmän, milloin vähemmän. Ihmettelen, miten kipeä pitää olla, ennenkuin todella tehdään jotain. Saan kyllä helposti lähetteen fysikaaliseen lääkäriltä, olen niitä jo muutaman käyttänytkin, mutta niistä san vain hetkellisen hyödyn. Tuntuu olevan niin mystinen sairaus, ettei kukaan ammattilainen osaa antaa riittävästi apua eikä neuvoja kivuttomampaan elämään.

Lue lisää

Minulla sama homma eivät suostu leikkaamaan vaikka on kipuja eivät anna aikaa tt - kuvaan. Rimpuile sitten lopun ikäs niiden kipujen jomotusten kanssa. Repivää kipua saa kantaa mukanaa hautaan saakka. Ei hoitoa ei leikkausta. Tälläistä minulle sanottiin kun löydöksen teki fysioterapeutti Kyllössä.

nyt yksi kirjoitti:

arcoxia 120mg täsmälääke, sain nukuttua, äkkinäiset liikkeet kiellettyjä,
kyllä pitää 3 viikon kuuri nyt syödä, näin pahana selkä ei vuoteen ole ollut, tällaista se meidän kivuliaiden elämä sitten on.

Lue lisää

Minulla se on Caprion 300 mg kippulääke 3 kertaa päivässä ja 22 tulee vielä Ekigorip niminen lääke se on 10 mg vahvuinen rentoututtava lääke kipuihin. Koska minun selkä on vielä Skojoottinen tuo Scheuermanin taudin lisäksi.

Kipuilija kirjoitti:

Olen tietoinen, ettei nykyinen työni ole hyväksi selälle. En vaan tiedä, mitä sitä sitten tekis. Tämä aika, "lama", kun on vielä päällä, on kynnys suurempi miettiä muutosta työhön, kun joka paikasta laitetaan porukkaa pihalle. Olen nyt kuukauden kärsinyt tenniskyynärpäästä ja yhden lihaksen tulehduksesta kädessä. Pari viikkoa olin kotosalla parantelemassa, nyt taas pitäis yrittää töitä. Ainoa parantuminen on ollut, ettei enää jatkuvasti särje kättä, muuten on kyllä kipeä. En vieläkään maitopurkkia nosta tällä enkä teekuppia. Vasen käsi väsyy yllättävästä rasituksesta. Olen joutunut kouluttamaan itseäni, kun en ole mikään sohvalla makaaja vaan olen tottunut koko ajan touhuumaan jotain. Nyt olen joutunut vaan olemaan, koska muuten käsi ei parane koskaan. Mutta kyllä on vaikeaa !!! Selkäkään ei tykkää paikallaan olemisesta. Joka päivä olen käynyt kävelyllä, käsi taskussa ettei satu.

Onko muilla scheuermannilaisilla kolottanu niveliä ? Minulla on nyt pitkän aikaa vähän väliä nivelet todella kipeitä. Jos istun esim. divaani sohvalla hieman aikaa polvet koukussa, hyvä kun niitä kivulta suoraksi saa.. OMT-fysioterapeutti sanoikin minulle, kun kävin teettämässä erikoispohjalliset itselleni, että hänen mielestä minulla on jokin nivelsairaus, mutta mikä ? Kun selkä meni reilun 3 vuotta sitten, silloin reumakokeet oli negatiiviset. Yöllä, jos nukun liian kauan samalla kyljellä, on lonkka todella kipeä, painautunut. Eikä tahdo päivän aikana vertyä...

Tuntuu, että vaivat senkun lisääntyy !!! En enää edes kehtaa valittaa lääkärille näistä. Yritän vaan mennä päivä kerrallaan eteenpäin.

Kivuista ja kaikesti huolimatta, hyvää kevättä kaikille !! Se tais vihdoin sitten tulla..

Lue lisää

Kipua on ihan jos en käytä vahvoja kipulääkkeitä Scheuermanin tautiin ja skoljoosiin.
Minulla on kaksi eri lääkettä Gabrion 300 mg 3 kertaa pävässä otettava kipulääke ja toinen on kerran illasta otettava Egoripox niminen lääke 10mg särkylääke. Neuroottiseen kipuun.
Lisäksi vielä essendiaaliseen vapinaan Propal 10 mg lääke koska Scheuermanin tauti vaikuttaa hermostoon ja sen kautta se välittyy hypotalamukseen ja tumakkeeseen.
Näillä minulla on ainakin jonkin verran ollut kipua hälventäviä vaikutuksia. Liikunta kunten kävely on paras apu ainakin minulle. Kun eivät suostu leikkaamaan niin se helpottaisi kärsimystä mutta ei niin ei. Kyllä ne muita vikoja ovat näsäkkäitä leikkelemään mutta ei Scheuermanin tautia kärsivien selkiä. Ihna kuin Sairaala Novaa ei olis koskaan olut olemassakaan. Koko sairaala on mun kohdallani pelkkä turhake.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä lukeeko näitä enään kukaan vuonna 2021 mutta olen 15vuotias. On ollut kovia kipuja ja "ryhtiongelmia". Terkkari sanonut että istu suorassa ja jne. Sain kuulla että sairastan tätä tautia. Itsekkin olen katkera kun olen luullut että ongelmat on ollut omavikani. Olen saanut kuulla eskarista asti että olen kankea kuin rautakanki ja minulla on niin paska ryhti.

Lue lisää

Mulla taitaa olla sama tauti mutta olen jo 45v. Muistan jo että 15 vuotiaana oli selkä käyrä ja kouluterveydenhoitajat eivät sanoneet mitään. Onneksi itselläni ei ole kuin kosmeettiata haittaa taudista.

Luin äsken duodecimistä tästä taudista ( löytyy netistä kun googlaa scahumanintauti) siinä kerrottiin että nuorella auttaa tukiliivi jos hoito aloitetaan tarpeeksi aikaisin. Ja kannattaa mennä selkätauteihin erikoistuvalle lääkärille.
Tsemppiä!

...taudin kanssa elävä. Yhtä piinaa, niveljäykkyyttä, ei kestä tavaroiden kantamista, pitkäkestoista venyttelyä, paikallaoloa, lihaskramppeja ja myös Ortonissa hoidettavana. Kyllä tämän kanssa pärjää, jos ei rasita itteesä ;).
Ja ei kuulemma ole periytyvää ( perinnöllisyyspolilla tutkittu ) vaikka ite en sitä usko..
Missä ammateissa toimitte tämän sairautenne kanssa?

MR SCHEUERMANN kirjoitti:

...taudin kanssa elävä. Yhtä piinaa, niveljäykkyyttä, ei kestä tavaroiden kantamista, pitkäkestoista venyttelyä, paikallaoloa, lihaskramppeja ja myös Ortonissa hoidettavana. Kyllä tämän kanssa pärjää, jos ei rasita itteesä ;).
Ja ei kuulemma ole periytyvää ( perinnöllisyyspolilla tutkittu ) vaikka ite en sitä usko..
Missä ammateissa toimitte tämän sairautenne kanssa?

Lue lisää

Olin maitotilan emäntä 25 vuotta ja uudelleen kouluttautumisen kautta edelleen työelämässä. Viestiketjussa ei puhuta siitä tosiasista että taudin eteneminen pysähtyy kasvuiän jälkeen. Eli me jokainen tautia sairastava podetaan scheuermann taudin-jälkitilasta. Kannattaa lukea Kim Haukatsalon kirja selkäsairaudet.
Itse hoidan kipuja kuntosalilla. Oma diagnoosini on sceueramnnin taudin keskivaikea jälkitila. Selän vaikea kyfoosi oiennut, nyt selkäni jäykkä ja luotisuora. Myäs lonkka oireilee tästä yliryhdistäni. Kädet kipuilee rintaranganalueen nikamien kiilamaisuudesta johtuen. Eteenpäin menen sinnillä, niinkuin te muutkin.Tsemppiä teille kaikille.tV: Hannele

Hannele**** kirjoitti:

Olin maitotilan emäntä 25 vuotta ja uudelleen kouluttautumisen kautta edelleen työelämässä. Viestiketjussa ei puhuta siitä tosiasista että taudin eteneminen pysähtyy kasvuiän jälkeen. Eli me jokainen tautia sairastava podetaan scheuermann taudin-jälkitilasta. Kannattaa lukea Kim Haukatsalon kirja selkäsairaudet.
Itse hoidan kipuja kuntosalilla. Oma diagnoosini on sceueramnnin taudin keskivaikea jälkitila. Selän vaikea kyfoosi oiennut, nyt selkäni jäykkä ja luotisuora. Myäs lonkka oireilee tästä yliryhdistäni. Kädet kipuilee rintaranganalueen nikamien kiilamaisuudesta johtuen. Eteenpäin menen sinnillä, niinkuin te muutkin.Tsemppiä teille kaikille.tV: Hannele

Lue lisää

Minulla myös todettiin Scheuermannin tauti alkukesällä. (olen 38v). Oletteko muut huomanneet että esim pyöräily olisi pahaksi selälle? Olen nyt todennut että jos pyöräilen vähänkään pitemmän matkan (10km ) niin seurauksena on järkyttävä selkäkipu joka vie lähes kyvyn liikkua, kaikki asennot sattuu eikä mikään auta. Seurauksena sairasloma ja paljon kipulääkettä sekä akupunktio joka auttaa selän lihasjäykkyyteen joka ainakin minulla iskee aina samalla kun kipeytyy.
Painoa pitäisi pudottaa n 10 kiloa, mutta käveleminen ei sovi, saati juoksu. Fillaroimisen saa unohtaa. Kesällä kävin uimassa hallilla pari kertaa viikossa, mutta nyt siellä on uimaseurat aloittaneet kautensa joten altaan radat on melkoisen varatut.
Kuntosaliin ei ole kertakaikkiaan varaa kun olen osa-aikatyössä ja välillä saikulla.
Kyllä selkäkivun kanssa eläminen on yhtä helvettiä, odotan vain että tämänkertainen "kohtaus" olisi ohi... ='(

pakko vaan jaksaa... kirjoitti:

Minulla myös todettiin Scheuermannin tauti alkukesällä. (olen 38v). Oletteko muut huomanneet että esim pyöräily olisi pahaksi selälle? Olen nyt todennut että jos pyöräilen vähänkään pitemmän matkan (10km ) niin seurauksena on järkyttävä selkäkipu joka vie lähes kyvyn liikkua, kaikki asennot sattuu eikä mikään auta. Seurauksena sairasloma ja paljon kipulääkettä sekä akupunktio joka auttaa selän lihasjäykkyyteen joka ainakin minulla iskee aina samalla kun kipeytyy.
Painoa pitäisi pudottaa n 10 kiloa, mutta käveleminen ei sovi, saati juoksu. Fillaroimisen saa unohtaa. Kesällä kävin uimassa hallilla pari kertaa viikossa, mutta nyt siellä on uimaseurat aloittaneet kautensa joten altaan radat on melkoisen varatut.
Kuntosaliin ei ole kertakaikkiaan varaa kun olen osa-aikatyössä ja välillä saikulla.
Kyllä selkäkivun kanssa eläminen on yhtä helvettiä, odotan vain että tämänkertainen "kohtaus" olisi ohi... ='(

Lue lisää

Sain syntymäpäivälahjaksi uuden upean jopon. Mutta en pysty ajamaan kuin muutaman kilometrin, ja sitten iskee epätoivo että miten pyörän pysäyttää kun jalat ei liki kanna. Haaveilen saavani itseni parempaan kuntoon, jos joskus voisin vielä pyörällä liipattaa menemään. Koskaan ei ole kielletty suuria haaveilemasta :) Jaksamista!!

Elsiina kirjoitti:

Sain syntymäpäivälahjaksi uuden upean jopon. Mutta en pysty ajamaan kuin muutaman kilometrin, ja sitten iskee epätoivo että miten pyörän pysäyttää kun jalat ei liki kanna. Haaveilen saavani itseni parempaan kuntoon, jos joskus voisin vielä pyörällä liipattaa menemään. Koskaan ei ole kielletty suuria haaveilemasta :) Jaksamista!!

Lue lisää

Tämä on tauti, jota ei tunnisteta, tai haluta tunnustaa sen olemassaoloa. Vanhat ja nykyisetkin lääkärinkirjat sotkevat täysin kaksi aivan eriasiaa, huonon ryhdin ja tämän taudin keskenään. Tästä luuston kehityshäiriöstä kärsivät ihmiset on luokiteltu useimmiten vain huonoryhtisiksi, tai kivut heikon lihaskunnon seurauksina ilmeneveveksi yleisiksi kivuiksi, joita on melkein kaikilla.
Kuitenkin on niin, että jo sikiövaiheessa luustoon tulee kehityshäiriö, joka aiheuttaa sen, että luuston nikamat kehittyvät epänormaalisti. Ns. kiilamaiset nikamat ovat näistä tyyppiesimerkki. Minua syyllistettiin vuosikymmeniä täysin aiheettomasti kaikilta tahoilta. Kuitenkin asiaa tutkittuani sain selville, että luustomuutokset oli muista syistä otetuissa röntgenkuvissa havaittu jo vauvvaiässäni. Koko ikäni olen joutunut kärsimään kipuja, joita ei ole otettu todesta koskaan. Pilkkaa ja huonoryhtiseksi leimaamista siitäkin edestä. Luustoni on melko pahasti tuusanpaskana. Alkusyy on tunnistamatta jäänyt scheuermanin tauti ja sen jälkeen aivan tautiin sopimaton työ yhdessä kipuhelvetissä. Viimeinkin pääsin ja kehtasin mennä ihanalle yksityiselle fysiatrille ja pääsin eläkkeelle. Siitä olen kiitollinen. Kuitenkin vuosikymmenten ymmärtämätön suhtautuminen kärsimyksiini tuntuu pahalta. Eihän tähän tautiin äkkiä kuole, mutta se ei ole itseaiheutettu, vaan se pitäisi ajoissa diaknosoida ja tunnistaa ja lääkäreidenkin tunnustaa. On hirveää, jos ihminen opiskelee aivan väärälle alalle ja kituu istmatyössä ja vielä luulotautiseksi syyllistettynä, niin kauan, että taju lähtee. Kun tauti tunnistetaan ja nuori ihminen saa sen jälkeen neuvvoja tukea ammatinvalinassaan, käsitykseni mukaan miltei mille alalle tahansa, kunhan se ei ole istumatyö, niin ennuste on useimmiten hyvä ja taudin kanssa voi elää aivan täysipainoista elämää.

kovia kokenut kirjoitti:

Tämä on tauti, jota ei tunnisteta, tai haluta tunnustaa sen olemassaoloa. Vanhat ja nykyisetkin lääkärinkirjat sotkevat täysin kaksi aivan eriasiaa, huonon ryhdin ja tämän taudin keskenään. Tästä luuston kehityshäiriöstä kärsivät ihmiset on luokiteltu useimmiten vain huonoryhtisiksi, tai kivut heikon lihaskunnon seurauksina ilmeneveveksi yleisiksi kivuiksi, joita on melkein kaikilla.
Kuitenkin on niin, että jo sikiövaiheessa luustoon tulee kehityshäiriö, joka aiheuttaa sen, että luuston nikamat kehittyvät epänormaalisti. Ns. kiilamaiset nikamat ovat näistä tyyppiesimerkki. Minua syyllistettiin vuosikymmeniä täysin aiheettomasti kaikilta tahoilta. Kuitenkin asiaa tutkittuani sain selville, että luustomuutokset oli muista syistä otetuissa röntgenkuvissa havaittu jo vauvvaiässäni. Koko ikäni olen joutunut kärsimään kipuja, joita ei ole otettu todesta koskaan. Pilkkaa ja huonoryhtiseksi leimaamista siitäkin edestä. Luustoni on melko pahasti tuusanpaskana. Alkusyy on tunnistamatta jäänyt scheuermanin tauti ja sen jälkeen aivan tautiin sopimaton työ yhdessä kipuhelvetissä. Viimeinkin pääsin ja kehtasin mennä ihanalle yksityiselle fysiatrille ja pääsin eläkkeelle. Siitä olen kiitollinen. Kuitenkin vuosikymmenten ymmärtämätön suhtautuminen kärsimyksiini tuntuu pahalta. Eihän tähän tautiin äkkiä kuole, mutta se ei ole itseaiheutettu, vaan se pitäisi ajoissa diaknosoida ja tunnistaa ja lääkäreidenkin tunnustaa. On hirveää, jos ihminen opiskelee aivan väärälle alalle ja kituu istmatyössä ja vielä luulotautiseksi syyllistettynä, niin kauan, että taju lähtee. Kun tauti tunnistetaan ja nuori ihminen saa sen jälkeen neuvvoja tukea ammatinvalinassaan, käsitykseni mukaan miltei mille alalle tahansa, kunhan se ei ole istumatyö, niin ennuste on useimmiten hyvä ja taudin kanssa voi elää aivan täysipainoista elämää.

Lue lisää

Olen itse joutunut törmäämään samaan asiaan jatkuvasti.. ihmiset ei ymmärrä. On kuluttavaa selitellä ventovieraille ihmisille jatkuvasti miksi ei pysty tekemään sitä ja tätä. Nyt naapurissa puhutaan pahaa selän takana kun piha on lehtien peitossa ja lentävät sinne naapurin puolelle. Minä niitä vain en yksinkertaisesti pysty haravoimaan tai olen sen jäkeen vähintään 2 viikkoa sairaslomalla ja lääkityksellä. Mutta ei, en jaksa mennä selittämään ja katsomaan sitä naaman ilmettä joka kertoo että olen "laiska paska". Minulla on onneksi työ jossa saan kävellä, eikä suuria tarvitse nostella. Tiedän olevani onnekas. kerroin sairaudesta sukulaisille.. varsinkin että seuraisivat omaa jälkikasvuaan kasvuiässä tarkemmin, mutta kukaan ei tuntunut ottavan puheitani todesta, vaikka sairaus on helposti periytyvä. Tuntuu usein helpommalta jättäytyä kylmästi joistain jutuista pois, kuin selittää mitään kenellekkään. Voi muuten suositella kaikille asian kanssa painiville Masai-kenkiä.. ne suoristavat ryhtiä ja ainakin olen itse sannut niistä jonkin verran apua köyristyvään yläselkääni.

Elsiina kirjoitti:

Olen itse joutunut törmäämään samaan asiaan jatkuvasti.. ihmiset ei ymmärrä. On kuluttavaa selitellä ventovieraille ihmisille jatkuvasti miksi ei pysty tekemään sitä ja tätä. Nyt naapurissa puhutaan pahaa selän takana kun piha on lehtien peitossa ja lentävät sinne naapurin puolelle. Minä niitä vain en yksinkertaisesti pysty haravoimaan tai olen sen jäkeen vähintään 2 viikkoa sairaslomalla ja lääkityksellä. Mutta ei, en jaksa mennä selittämään ja katsomaan sitä naaman ilmettä joka kertoo että olen "laiska paska". Minulla on onneksi työ jossa saan kävellä, eikä suuria tarvitse nostella. Tiedän olevani onnekas. kerroin sairaudesta sukulaisille.. varsinkin että seuraisivat omaa jälkikasvuaan kasvuiässä tarkemmin, mutta kukaan ei tuntunut ottavan puheitani todesta, vaikka sairaus on helposti periytyvä. Tuntuu usein helpommalta jättäytyä kylmästi joistain jutuista pois, kuin selittää mitään kenellekkään. Voi muuten suositella kaikille asian kanssa painiville Masai-kenkiä.. ne suoristavat ryhtiä ja ainakin olen itse sannut niistä jonkin verran apua köyristyvään yläselkääni.

Lue lisää

Ette usko miten "hyvältä" tuntui, kun löysin tänne tieni. Itselläni on todettu vasta 3 kk sitten kyseinen tauti ja sitä ennen en tiennyt mokomasta taudista yhtikäs mitään.

Olen vähän alle 50 nainen ja ikäni potenut "huonoa selkää". Selkä väsyi ja kipeytyi aina jos mistäkin työstä.

Helvettini alkoi lopullisesti tänä kesänä. Intohimoisena pihan laittajana pyllötin jälleen kerran koko kevään ja kesän pihalla kukkapenkeissä ja nimenomaan pyllötin, koska minulla on molemmissä polvissa nivelrikko, en kykene kyykistymään tai olemaan kontallani.

Lopulta kipu yltyi niin kovaksi, että jouduin hakeutua tk:n ja siellä annettiin kipu-sekä lihaksia rentouttava piikki. Siitä alkoikin sitten tk:ssa ravaaminen ja lääkkeen jos toisenkin syöminen.
Yöt oli ihan hirveitä, koska luulin halvaantuvani. Jalkoja pisteli ja ne puutuivat ja välillä oli kuin tunto pois. Kehon läpi meni kuin "sähköiskuja" ja päässä suhisi. Olin tulla hulluksi pelosta ja kivusta ja väsystä.
En uskaltanut nukkua ollenkaan enkä saanut pyynnöistä huolimatta unilääkettä. Kun olin 7 viikkoa valvonut yöt (nukuin korkeintaan 2h yössä) olin jo aika zombie niiden hirveiden lääkkeiden ja valvomisen yhteisvaikutuksesta.

Pyysin pikaista lähetettä magneettikuvaan, mutta eihän sitä herunut, pitäisi olla pahemmat oireet. Itse tietenkin epäilin välilevyn pullistumaa, mutta minulle vakuutettiin ettei se ole sitä.
Tulin lopulta siihen tulokseen ettei kukaan tiedä mitä minun sisälläni on pelkästään katsomalla ulkoapäin arvioimalla tai neorologisilla testeillä.

Varasin itselleni ajan yksityislääkärille, joka kirjoitti lähetteen magneettikuvaan ja pääsin sinne alle viikossa. Tulokset pääsin kuulemaan samalle lääkärille muutamassa päivässä. Tyrmistykseni oli valtava hänen todetessaan että minulla on kys. tauti ja se on perinnöllinen eikä sitä voi mitenkään hoitaa. Katso itse netistä lisää mitä siitä sanotaan, rahat tänne ja kiitos käynnistä. Tulin varmaan sieltä huoneesta ulos suu auki, en älynnyt kysyä oikeastaan mitään eikä lääkärillä ollut aikaa kertoa enempää (siihen hintaan olis kyllä luullut)

Nyt kun pahimmasta kipuvaiheesta ajasta on kulunut n. 4 kk, oloni on parempi, mutta tämä kaikki pompottaminen ja lääkekokeilut aiheuttivat minulle melko vakavan masennuksen. Olen ollut poissa töistä nyt tuon 4 kk ja sairasloma jatkuu edelleen, lähinnä masennuksen takia, mutta eipä tällä selällä hirveästi voi tehdä.

Rahaa on uponnut paljon lääkkeisiin ja yksityinen magneettikuvaus plus lääkärissä käynnit verottivat kivasti laihaa kukkaroani, mutta nyt sentään tiedän mikä minulla on ja osaan toimia selkäni kanssa, toivon ainakin niin.

Lisäksi hurjasti lisääntynyt ylipaino haittaa kaikkea tekemistä eikä ainakaan ole selälle hyväksi.
Kaikkein vaikeinpana koen tällä hetkellä autoon menemisen ja sieltä pois nousun. Siinä saa olla tosi tarkkana. Joudun siirtämään penkin aina ääriasentoon taakse, kun menen tai poistun autosta. Tämähän ei onnistunut ollenkaan, koska en voi kumartua eteen/alas istuimen säätimeen. Mies teki minulle sellaisen koukun, jolla voi helposti siirrellä penkkiä selkä suorana.

Myös pesulla käynti on hankalaa, navasta alaspäin:/, samoin vessa reissut laukaisee monesti kivun. Sukkia en saa itse jalkaan ja kenkiä laittaessa minulla on metrinen kenkälusikka, loistava keksintö muuten!

Kaikkeista eniten sain tietoa taudista tk:n fysioterapeutilta, joka näytti tekorangan kanssa mistä on kyse. Hän sanoi etteipä paljoa kannata lattialta ottaa mitään eikä kumarrella alaspäin, eikä muuten onnistukaan. Sain mukaani sellaisen tarttumakepin, sillä nostelen esim. pyykit koneeseen ja tavaroita lattialta. Olen huomannut, että meillä on valtavasti alakaappeja ja -laatikoita, kuka idiootti ne on keksinyt?

On tämä kyllä sellainen sairaus, ettei toivoisi kenellekään. En tiedä missä vaiheessa oma sairauteni on, magneettikuva otettiin vain ala/ristiselästä, koska kipu oli suurinta siellä, mutta kipuja on rintalastassa ja niskojen kanssa saa olla tosi varovainen. Ne narisee ja paukkuu ja päätä pitää kääntää varovasti.

Olen käynyt muutaman kerran fysikaalisessa, mutta ne muuttuivat lähinnä hieronnaksi, koska paikat kipeytyivät "kovan" ensikerran rasituksen jälkeen. Koen hieronnasta olevan enemmän hyötyä. Minulla on tiettyjä liikkeitä, joilla "pitäisi" jaksaa vahvistaa selän lihaksia ja tehdä lantion koontoliikkeitä, mutta nämähän on teile tuttuja juttuja.

Kertokaa lisää, miten selviydytte arjen askareista, mitä konsteja olette oppineet käyttämään avuksi ym.

Pahinta on se, kun kukaan ei tunnu tietävän tästä paljon mitään, lääkäritkään ei osanneet sanoa miksi tuli näitä puutumisia, hermokanavat olivat kuvassa hyvät, mutta ehkä alaselän lihakset vain menivät niin todelliseen jämppiin ja iski kova tulehdus, joka sitten sai aikaan nämä vaivat. Tämäkin on lähinnä omaa spekulaatiota....

Mutta, jaksamisiin kaikki!

Jatkojohto kirjoitti:

Ette usko miten "hyvältä" tuntui, kun löysin tänne tieni. Itselläni on todettu vasta 3 kk sitten kyseinen tauti ja sitä ennen en tiennyt mokomasta taudista yhtikäs mitään.

Olen vähän alle 50 nainen ja ikäni potenut "huonoa selkää". Selkä väsyi ja kipeytyi aina jos mistäkin työstä.

Helvettini alkoi lopullisesti tänä kesänä. Intohimoisena pihan laittajana pyllötin jälleen kerran koko kevään ja kesän pihalla kukkapenkeissä ja nimenomaan pyllötin, koska minulla on molemmissä polvissa nivelrikko, en kykene kyykistymään tai olemaan kontallani.

Lopulta kipu yltyi niin kovaksi, että jouduin hakeutua tk:n ja siellä annettiin kipu-sekä lihaksia rentouttava piikki. Siitä alkoikin sitten tk:ssa ravaaminen ja lääkkeen jos toisenkin syöminen.
Yöt oli ihan hirveitä, koska luulin halvaantuvani. Jalkoja pisteli ja ne puutuivat ja välillä oli kuin tunto pois. Kehon läpi meni kuin "sähköiskuja" ja päässä suhisi. Olin tulla hulluksi pelosta ja kivusta ja väsystä.
En uskaltanut nukkua ollenkaan enkä saanut pyynnöistä huolimatta unilääkettä. Kun olin 7 viikkoa valvonut yöt (nukuin korkeintaan 2h yössä) olin jo aika zombie niiden hirveiden lääkkeiden ja valvomisen yhteisvaikutuksesta.

Pyysin pikaista lähetettä magneettikuvaan, mutta eihän sitä herunut, pitäisi olla pahemmat oireet. Itse tietenkin epäilin välilevyn pullistumaa, mutta minulle vakuutettiin ettei se ole sitä.
Tulin lopulta siihen tulokseen ettei kukaan tiedä mitä minun sisälläni on pelkästään katsomalla ulkoapäin arvioimalla tai neorologisilla testeillä.

Varasin itselleni ajan yksityislääkärille, joka kirjoitti lähetteen magneettikuvaan ja pääsin sinne alle viikossa. Tulokset pääsin kuulemaan samalle lääkärille muutamassa päivässä. Tyrmistykseni oli valtava hänen todetessaan että minulla on kys. tauti ja se on perinnöllinen eikä sitä voi mitenkään hoitaa. Katso itse netistä lisää mitä siitä sanotaan, rahat tänne ja kiitos käynnistä. Tulin varmaan sieltä huoneesta ulos suu auki, en älynnyt kysyä oikeastaan mitään eikä lääkärillä ollut aikaa kertoa enempää (siihen hintaan olis kyllä luullut)

Nyt kun pahimmasta kipuvaiheesta ajasta on kulunut n. 4 kk, oloni on parempi, mutta tämä kaikki pompottaminen ja lääkekokeilut aiheuttivat minulle melko vakavan masennuksen. Olen ollut poissa töistä nyt tuon 4 kk ja sairasloma jatkuu edelleen, lähinnä masennuksen takia, mutta eipä tällä selällä hirveästi voi tehdä.

Rahaa on uponnut paljon lääkkeisiin ja yksityinen magneettikuvaus plus lääkärissä käynnit verottivat kivasti laihaa kukkaroani, mutta nyt sentään tiedän mikä minulla on ja osaan toimia selkäni kanssa, toivon ainakin niin.

Lisäksi hurjasti lisääntynyt ylipaino haittaa kaikkea tekemistä eikä ainakaan ole selälle hyväksi.
Kaikkein vaikeinpana koen tällä hetkellä autoon menemisen ja sieltä pois nousun. Siinä saa olla tosi tarkkana. Joudun siirtämään penkin aina ääriasentoon taakse, kun menen tai poistun autosta. Tämähän ei onnistunut ollenkaan, koska en voi kumartua eteen/alas istuimen säätimeen. Mies teki minulle sellaisen koukun, jolla voi helposti siirrellä penkkiä selkä suorana.

Myös pesulla käynti on hankalaa, navasta alaspäin:/, samoin vessa reissut laukaisee monesti kivun. Sukkia en saa itse jalkaan ja kenkiä laittaessa minulla on metrinen kenkälusikka, loistava keksintö muuten!

Kaikkeista eniten sain tietoa taudista tk:n fysioterapeutilta, joka näytti tekorangan kanssa mistä on kyse. Hän sanoi etteipä paljoa kannata lattialta ottaa mitään eikä kumarrella alaspäin, eikä muuten onnistukaan. Sain mukaani sellaisen tarttumakepin, sillä nostelen esim. pyykit koneeseen ja tavaroita lattialta. Olen huomannut, että meillä on valtavasti alakaappeja ja -laatikoita, kuka idiootti ne on keksinyt?

On tämä kyllä sellainen sairaus, ettei toivoisi kenellekään. En tiedä missä vaiheessa oma sairauteni on, magneettikuva otettiin vain ala/ristiselästä, koska kipu oli suurinta siellä, mutta kipuja on rintalastassa ja niskojen kanssa saa olla tosi varovainen. Ne narisee ja paukkuu ja päätä pitää kääntää varovasti.

Olen käynyt muutaman kerran fysikaalisessa, mutta ne muuttuivat lähinnä hieronnaksi, koska paikat kipeytyivät "kovan" ensikerran rasituksen jälkeen. Koen hieronnasta olevan enemmän hyötyä. Minulla on tiettyjä liikkeitä, joilla "pitäisi" jaksaa vahvistaa selän lihaksia ja tehdä lantion koontoliikkeitä, mutta nämähän on teile tuttuja juttuja.

Kertokaa lisää, miten selviydytte arjen askareista, mitä konsteja olette oppineet käyttämään avuksi ym.

Pahinta on se, kun kukaan ei tunnu tietävän tästä paljon mitään, lääkäritkään ei osanneet sanoa miksi tuli näitä puutumisia, hermokanavat olivat kuvassa hyvät, mutta ehkä alaselän lihakset vain menivät niin todelliseen jämppiin ja iski kova tulehdus, joka sitten sai aikaan nämä vaivat. Tämäkin on lähinnä omaa spekulaatiota....

Mutta, jaksamisiin kaikki!

Lue lisää

Vähän krjoitustasi lukiessasi tuli tunne, kuin puhuttaisiin minusta itsestäni.
Tätä tautia ei edes haluta diaknosoida, koska siihen ei ole olemassa hoitoa. Tähän johtopäätökseen olen itse päätynyt. Olen kärsinyt tästä sairaudesta koko ikäni. Nyt ole 50-kymppinen ja diaknoosin sain vasta reilu vuosi takaperin. Kohtelu, jota olen saanut vuosikymmenten varrella osakseni työterveyslääkäreiden ja terveyskeskuslääkäreiden taholta on ollut todella nöyryyttävää ja ala-arvoista. Kun kauheimpina kipukausinani jouduin raahautumaan terveyskeskukseen siinä kunnossa, että en meinannut päästä autooni sisälle ja viimein penkille päästessäni hapaat irvessä kiskoin turvavyötä paikalleen tuskanhiestä märkänä ja samalla rukoillen, että matkalla ei tarvisisi painaa kytkintä pohjaan, koska tuo liike oli hirveän kivun tuottaja. Teveyskeskuksen pihassa autosta poistumisrituaalini havahduttivat erään hoisun, joka tarjosi ystävällisesti apua, jotta pääsin vastaanotolle asti.
Lääkäri nosti vasenta ja oikeata takajalkaa ja kirjoitti kolme päivää sairaslomaa. Suurinpiirtein 30-vuotta tämä oli yhtä ja samaa. Olin todella kipeä ja toisinaan melkein toimintakyvytön. Lyhyitä sairauslomia, turhaa ja kallista fysioterapiaa. Syyllistämistä syyllistämisen perään. Taatusti siinä masennuttiinkin välillä, mutta siihen aikaan tuommoisia diaknooseja ei tehty, koska masennuslääkebisnes alkoi vasta myöhemmin-onneksi. Ne mömmöt tuosta vielä olisivat puuttuneetkin.
Yhtä helvettiä se ajoittain oli, kun kivut olivat kovia ja töissä piti raataa ja jos tosiaan meni lääkäriin, niin pidettiin sairaslomapinnarina. Kukaan ei voinut ymmätää, että olin kamalan kipeä. Minun oli vain pakko kestää, tehdä työni ja hoitaa kotityöt. Pelastukseni varmaan hyvin pitkälle on se, että olen aina harrastanut liikuntaa. Kävellyt olen aina pitkiä lenkkejä ja aikoinaan myös hiihtelin talvisin pieninä vapaahetkinäni. Pieniä pihatöitä kuokkien ja kuopien. Nyt en oikeastaan pysty muuhun, kuin kävelylenkeille, mutta nautin siitäkin suunnattomasti.
Taudin ilmeneminen on yksilöllistä. Itselläni se kuitenkin on aiheuttanut "huonon" ryhdin lisäksi koko rangan alueen skolioosin ja sitämyöten kaiken luuston luonnottoman katastrofi ketjureaktion. Nyt nivelrikko on varpaista korviin asti. Romutustodistuskin tehty.
Minulle on herännyt vahvasti sellainen tunne, että tämä tauti, kun on tunnistettu jo vuosikymmeniä sitten ja ei ole ollenkaan edes harvinainenkaan Niin: siitä vaietaan koska hoitokeinoja ei ole, niin eipä ole bisnestäkään.
Lääketiede ja lääketeollisuus kehittävät taas uutta tautia, olikohan se vanhuusiän lihasheikkous ja siihen taas lääkettä. Keksisivät nyt lääkkeen tähän scheuermanintautiin, mikä ei tietysti oikeasti ole edes mahdollista, mutta bisnestehtailijat nostaisivat esille sen tosiasian. että tällainen sairaus on olemassa ja siitä kärsivät potilaat on syyllistetty ja nolattu täysin ilman heidän omaa syytään.

bisnesidea kirjoitti:

Vähän krjoitustasi lukiessasi tuli tunne, kuin puhuttaisiin minusta itsestäni.
Tätä tautia ei edes haluta diaknosoida, koska siihen ei ole olemassa hoitoa. Tähän johtopäätökseen olen itse päätynyt. Olen kärsinyt tästä sairaudesta koko ikäni. Nyt ole 50-kymppinen ja diaknoosin sain vasta reilu vuosi takaperin. Kohtelu, jota olen saanut vuosikymmenten varrella osakseni työterveyslääkäreiden ja terveyskeskuslääkäreiden taholta on ollut todella nöyryyttävää ja ala-arvoista. Kun kauheimpina kipukausinani jouduin raahautumaan terveyskeskukseen siinä kunnossa, että en meinannut päästä autooni sisälle ja viimein penkille päästessäni hapaat irvessä kiskoin turvavyötä paikalleen tuskanhiestä märkänä ja samalla rukoillen, että matkalla ei tarvisisi painaa kytkintä pohjaan, koska tuo liike oli hirveän kivun tuottaja. Teveyskeskuksen pihassa autosta poistumisrituaalini havahduttivat erään hoisun, joka tarjosi ystävällisesti apua, jotta pääsin vastaanotolle asti.
Lääkäri nosti vasenta ja oikeata takajalkaa ja kirjoitti kolme päivää sairaslomaa. Suurinpiirtein 30-vuotta tämä oli yhtä ja samaa. Olin todella kipeä ja toisinaan melkein toimintakyvytön. Lyhyitä sairauslomia, turhaa ja kallista fysioterapiaa. Syyllistämistä syyllistämisen perään. Taatusti siinä masennuttiinkin välillä, mutta siihen aikaan tuommoisia diaknooseja ei tehty, koska masennuslääkebisnes alkoi vasta myöhemmin-onneksi. Ne mömmöt tuosta vielä olisivat puuttuneetkin.
Yhtä helvettiä se ajoittain oli, kun kivut olivat kovia ja töissä piti raataa ja jos tosiaan meni lääkäriin, niin pidettiin sairaslomapinnarina. Kukaan ei voinut ymmätää, että olin kamalan kipeä. Minun oli vain pakko kestää, tehdä työni ja hoitaa kotityöt. Pelastukseni varmaan hyvin pitkälle on se, että olen aina harrastanut liikuntaa. Kävellyt olen aina pitkiä lenkkejä ja aikoinaan myös hiihtelin talvisin pieninä vapaahetkinäni. Pieniä pihatöitä kuokkien ja kuopien. Nyt en oikeastaan pysty muuhun, kuin kävelylenkeille, mutta nautin siitäkin suunnattomasti.
Taudin ilmeneminen on yksilöllistä. Itselläni se kuitenkin on aiheuttanut "huonon" ryhdin lisäksi koko rangan alueen skolioosin ja sitämyöten kaiken luuston luonnottoman katastrofi ketjureaktion. Nyt nivelrikko on varpaista korviin asti. Romutustodistuskin tehty.
Minulle on herännyt vahvasti sellainen tunne, että tämä tauti, kun on tunnistettu jo vuosikymmeniä sitten ja ei ole ollenkaan edes harvinainenkaan Niin: siitä vaietaan koska hoitokeinoja ei ole, niin eipä ole bisnestäkään.
Lääketiede ja lääketeollisuus kehittävät taas uutta tautia, olikohan se vanhuusiän lihasheikkous ja siihen taas lääkettä. Keksisivät nyt lääkkeen tähän scheuermanintautiin, mikä ei tietysti oikeasti ole edes mahdollista, mutta bisnestehtailijat nostaisivat esille sen tosiasian. että tällainen sairaus on olemassa ja siitä kärsivät potilaat on syyllistetty ja nolattu täysin ilman heidän omaa syytään.

Lue lisää

Onpas sullakin ollu kaikenlaista taudin tiimoilta. Et ole helpolla päässyt ja sinnikäs olet kyllä ollut.
Mielenkiintoinen näkökanta tuo, ettei tautia noteerata, kun ei ole bisnesvoittoinen. Hmm...ehkä on niin tai sitten ei, kukapa tietää, mutta outo tauti joka tapauksessa ,monelle lääkäreillekin. Mumisevat jotakin vain, kun kysyy.

Liikkua pitäis ja tehdä harjoituksia. Suren jo valmiiksi, kun en taida enää kyetä kovin paljon pihaani hoitamaan ja minulla on iso piha ja lukuisia kukkapenkkejä:(
Mies on auttanut joissakin hommissa, pakko ottaa apua vastaan ja olen joutunut luopumaankin monesta asiasta.

Ottaa niin koville tämän asian kanssa, vaikka tiedän, että on olemassa muita paljon vakavampia sairauksia kuin tämä. Ja sitten vielä joissakin artikkeleissa kehdataan väittää, ettei tämä aiheuta kipua! Voi sanonko mitä !!!!!!!!!!!!!!!

Tällä hetkellä tuntuu, että omalla kohdalla niska on pahin. Ei riittänyt että selkä oli kesän paskana, piti vielä yhtenä yönä rusauttaa itseltä niskat "nurin" kääntyessäni. Sen jälkeen olo oli ihan hirveä, pelkäsin kaikenlaisia seurauksia.
Minulle jäi todella epäselväksi se, selviääkö tämä tauti röntgenkuvissa vai pelkästään magneettikuvissa? Se yksityislääkäri sanoi ettei näy kuin magneettikuvissa, joissakin keskusteluissa muistaakseni on jonkun kohdalla selvinnyt röntgenkuvasta.

Pitäisi tämä niska nyt ainakin röntgenkuvata; narisee ja naksuu, ei pysty tehdä nopeita käännöksiä eikä katsoa jyrkästi sivuun. Ylöspäin ei pysty katsomaan ollenkaan, lisäksi kielenpäätä pistelee ja on osittain "tunnoton", joskus on huulissa tunnottomuutta. Ei kai tämä ihan normaalia ole tai tietysti voi kuulua tähän tautiin.

Niin että pitäiskö olla huolissaan :/ Mitäpä ne sille voivat. Välistä tuntuu ettei niska jaksa kannatella raskasta päätä. Kai tässä joutuu tukikauluksen kohta hankkia :/

Onko muilla ollut tunnottomuuden, pistelyn kanssa ongelmia tai kokemuksia? Viheliäistä tämä on!

Jatkojohto kirjoitti:

Onpas sullakin ollu kaikenlaista taudin tiimoilta. Et ole helpolla päässyt ja sinnikäs olet kyllä ollut.
Mielenkiintoinen näkökanta tuo, ettei tautia noteerata, kun ei ole bisnesvoittoinen. Hmm...ehkä on niin tai sitten ei, kukapa tietää, mutta outo tauti joka tapauksessa ,monelle lääkäreillekin. Mumisevat jotakin vain, kun kysyy.

Liikkua pitäis ja tehdä harjoituksia. Suren jo valmiiksi, kun en taida enää kyetä kovin paljon pihaani hoitamaan ja minulla on iso piha ja lukuisia kukkapenkkejä:(
Mies on auttanut joissakin hommissa, pakko ottaa apua vastaan ja olen joutunut luopumaankin monesta asiasta.

Ottaa niin koville tämän asian kanssa, vaikka tiedän, että on olemassa muita paljon vakavampia sairauksia kuin tämä. Ja sitten vielä joissakin artikkeleissa kehdataan väittää, ettei tämä aiheuta kipua! Voi sanonko mitä !!!!!!!!!!!!!!!

Tällä hetkellä tuntuu, että omalla kohdalla niska on pahin. Ei riittänyt että selkä oli kesän paskana, piti vielä yhtenä yönä rusauttaa itseltä niskat "nurin" kääntyessäni. Sen jälkeen olo oli ihan hirveä, pelkäsin kaikenlaisia seurauksia.
Minulle jäi todella epäselväksi se, selviääkö tämä tauti röntgenkuvissa vai pelkästään magneettikuvissa? Se yksityislääkäri sanoi ettei näy kuin magneettikuvissa, joissakin keskusteluissa muistaakseni on jonkun kohdalla selvinnyt röntgenkuvasta.

Pitäisi tämä niska nyt ainakin röntgenkuvata; narisee ja naksuu, ei pysty tehdä nopeita käännöksiä eikä katsoa jyrkästi sivuun. Ylöspäin ei pysty katsomaan ollenkaan, lisäksi kielenpäätä pistelee ja on osittain "tunnoton", joskus on huulissa tunnottomuutta. Ei kai tämä ihan normaalia ole tai tietysti voi kuulua tähän tautiin.

Niin että pitäiskö olla huolissaan :/ Mitäpä ne sille voivat. Välistä tuntuu ettei niska jaksa kannatella raskasta päätä. Kai tässä joutuu tukikauluksen kohta hankkia :/

Onko muilla ollut tunnottomuuden, pistelyn kanssa ongelmia tai kokemuksia? Viheliäistä tämä on!

Lue lisää

Se, pitäisikö sinun olla huolissaan taitaa olla kaksipiippuinen juttu. Tausti sinänsä, jos on lievä ei välttämättä ole katasrofi. Sen seuraukset pitkänpäällle saattavat olla. Sinullakin on jo ikää ja kipuilua ja kärsimyksiä olet joutunut kantamaan. Arvatenkin juttu on mennyt vähän samoin, kuin omallakin kohdallani. Ei diagnoosia, ei ymmätämystä. Luulotautiseksi leimaamista ja olankohautuksia. Omat luustomuutokseni oli havaittu jo vauvvaiässä ja muiden tutkimusten yhteydessä, kun olin meinannut potkaista tyhjää. Tuo asia selvisi itselleni 51-vuotta jälkeenpäin.
Kyllä ne puutumiset ja pistelytkin varmaan tuonne johtavat. Itselleni tauti on aiheuttanut vaikean nivelrikon jokapuolelle luustoa. Huimaus on ajoittain sietämätön, koska niska on vänkkyrällän ja kaularanka muutenkin pahasti kulunut. Koivet heittäytyvät hevottomiksi ja kaikki raajat saavat sähköiskunomaisia "kohtauksia", aivan, kuin fakkiri tökkäisi kaikki neulansa yks`kaks jokapuolelle. Vielä nuo ovat menneet ohi ja fysiatri sanoi, että halvaantumisriskiä niistä ei ole, vaikka jalatkin saattavat mennä alta. Nämä pahimmat oireet ovat seurausta juuri pahasta pitkälle edenneestä nivelrikon aiheuttamasta hermojuuriaukkojen ahtaumasta, jotka ovat alunperin kotoisin scheurmanin taudin aihettamista skoliooseista koko rangan alueella. Ikuisten asentovirheiden tähden kaikki muutkin nivelet ovat saaneet osakseen kohtuuttoman rasituksen. Alkusyy siihen, että luustoni on tuusanpaskana, on ko-tauti. Tein vuosikymmenet raskasta työtä, joka ei ollut minulle ollenkaan sopivaa. Jollakin piti leipänsä hankkia. Ehkäpä en olisi joutunut ennenaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle, jos tauti olisi diaknosoitu jo nuorena ja ammatinvaihtoon olisi saanut neuvvoa ja tukea. Omaehtoiseen uudelleenkoulutukseen ei silloin olisi mitenkään olisi ollut varaa. Perustinhan perheen 18-vuotiaana. Liikunnan olen kokenut tärkeäksi aina. Nyt pystyn enää vain lenkkeilyyn tasaisessa maastossa, sauvvatkin on pakko ollu jättää välillä pois, kun olkapää ja käsivarsi ei sitä siedä.
Röntgenkuvauksella oma romuluustoni selvitettiin. Mngneettikuvauksen tarpeellisuus jäi sikseen, koska tuo ränsistynyt ongelmajätekasa näkyi jo vähemmäälläkin tutkimisella.
Eihän mitkään selkärangan kulumat nykyään aiheuta kuulemma kipuja. Sen "syy" löytyy taas tuolta taloustieteen puolelta.

pärjäillään! kirjoitti:

Se, pitäisikö sinun olla huolissaan taitaa olla kaksipiippuinen juttu. Tausti sinänsä, jos on lievä ei välttämättä ole katasrofi. Sen seuraukset pitkänpäällle saattavat olla. Sinullakin on jo ikää ja kipuilua ja kärsimyksiä olet joutunut kantamaan. Arvatenkin juttu on mennyt vähän samoin, kuin omallakin kohdallani. Ei diagnoosia, ei ymmätämystä. Luulotautiseksi leimaamista ja olankohautuksia. Omat luustomuutokseni oli havaittu jo vauvvaiässä ja muiden tutkimusten yhteydessä, kun olin meinannut potkaista tyhjää. Tuo asia selvisi itselleni 51-vuotta jälkeenpäin.
Kyllä ne puutumiset ja pistelytkin varmaan tuonne johtavat. Itselleni tauti on aiheuttanut vaikean nivelrikon jokapuolelle luustoa. Huimaus on ajoittain sietämätön, koska niska on vänkkyrällän ja kaularanka muutenkin pahasti kulunut. Koivet heittäytyvät hevottomiksi ja kaikki raajat saavat sähköiskunomaisia "kohtauksia", aivan, kuin fakkiri tökkäisi kaikki neulansa yks`kaks jokapuolelle. Vielä nuo ovat menneet ohi ja fysiatri sanoi, että halvaantumisriskiä niistä ei ole, vaikka jalatkin saattavat mennä alta. Nämä pahimmat oireet ovat seurausta juuri pahasta pitkälle edenneestä nivelrikon aiheuttamasta hermojuuriaukkojen ahtaumasta, jotka ovat alunperin kotoisin scheurmanin taudin aihettamista skoliooseista koko rangan alueella. Ikuisten asentovirheiden tähden kaikki muutkin nivelet ovat saaneet osakseen kohtuuttoman rasituksen. Alkusyy siihen, että luustoni on tuusanpaskana, on ko-tauti. Tein vuosikymmenet raskasta työtä, joka ei ollut minulle ollenkaan sopivaa. Jollakin piti leipänsä hankkia. Ehkäpä en olisi joutunut ennenaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle, jos tauti olisi diaknosoitu jo nuorena ja ammatinvaihtoon olisi saanut neuvvoa ja tukea. Omaehtoiseen uudelleenkoulutukseen ei silloin olisi mitenkään olisi ollut varaa. Perustinhan perheen 18-vuotiaana. Liikunnan olen kokenut tärkeäksi aina. Nyt pystyn enää vain lenkkeilyyn tasaisessa maastossa, sauvvatkin on pakko ollu jättää välillä pois, kun olkapää ja käsivarsi ei sitä siedä.
Röntgenkuvauksella oma romuluustoni selvitettiin. Mngneettikuvauksen tarpeellisuus jäi sikseen, koska tuo ränsistynyt ongelmajätekasa näkyi jo vähemmäälläkin tutkimisella.
Eihän mitkään selkärangan kulumat nykyään aiheuta kuulemma kipuja. Sen "syy" löytyy taas tuolta taloustieteen puolelta.

Lue lisää

Kiitos sinulle "pärjäillään" kun jaksoit kirjoittaa pitkästi ja kertoa itsestäsi!
Eipähän ole ollut helppoa sinullakaan, on tää niin viheliäinen tauti! Nuo mainitsemasi sähköiskut läpi kehon on taatusti samanlaisia kuin minulla oli pahimillaan kesällä. Nyt ne ovat lieventyneet, mutta kyllä niitä vieläkin tulee, varsinkin niskan / pään seudulle, mutta välillä jalkoihinkin asti.

Sehän se oli alussa pelottavinta kun ei tiennyt mistä on kysymys ja halvaantuko tässä nyt näin vain.

Jotain luupiikkejä oli tk:n lääkäri näkevinään röntgen kuvissa, joka tehtiin ala/ristiselästä. Hän ei ainakaan siitä kuvasta osannut sanoa muuta, vasta kirurgi näki magneettikuvista tämän taudin aiheuttamat muutokset.

Sulla on ainakin huumorin kukkanen vielä jäljellä, päätellen siitä, miten kauniisti puhuit omasta kehostasi ;) Se on hyvä se, vaikka välillä tuntuu että vitsit on vähissä.

Itse olen lapsesta saakka nuoreen aikuisikään asti osallistunut raskaisiin maatalon töihin, heinän seivästys, rehunteko käsin ym, ei ne ainakaan ole parantaneet tätä, sanoisin että ovat taatusti edesauttaneet taudin synnyssä, vaikka onhan se ollut tietysti penskasta asti muhimassa, mutta sitäpä ei kukaan osaa kai sanoa, onko raskas työ lisänny / nopeuttanut tätä prosessia?

Miten sulla tauti vaikuttaa joka päiväisiin toimintoihin? Joudutko käyttää apuvälineitä vai sujutko laittamaan esim.kengät itse jalkaan?

Jatkojohto kirjoitti:

Kiitos sinulle "pärjäillään" kun jaksoit kirjoittaa pitkästi ja kertoa itsestäsi!
Eipähän ole ollut helppoa sinullakaan, on tää niin viheliäinen tauti! Nuo mainitsemasi sähköiskut läpi kehon on taatusti samanlaisia kuin minulla oli pahimillaan kesällä. Nyt ne ovat lieventyneet, mutta kyllä niitä vieläkin tulee, varsinkin niskan / pään seudulle, mutta välillä jalkoihinkin asti.

Sehän se oli alussa pelottavinta kun ei tiennyt mistä on kysymys ja halvaantuko tässä nyt näin vain.

Jotain luupiikkejä oli tk:n lääkäri näkevinään röntgen kuvissa, joka tehtiin ala/ristiselästä. Hän ei ainakaan siitä kuvasta osannut sanoa muuta, vasta kirurgi näki magneettikuvista tämän taudin aiheuttamat muutokset.

Sulla on ainakin huumorin kukkanen vielä jäljellä, päätellen siitä, miten kauniisti puhuit omasta kehostasi ;) Se on hyvä se, vaikka välillä tuntuu että vitsit on vähissä.

Itse olen lapsesta saakka nuoreen aikuisikään asti osallistunut raskaisiin maatalon töihin, heinän seivästys, rehunteko käsin ym, ei ne ainakaan ole parantaneet tätä, sanoisin että ovat taatusti edesauttaneet taudin synnyssä, vaikka onhan se ollut tietysti penskasta asti muhimassa, mutta sitäpä ei kukaan osaa kai sanoa, onko raskas työ lisänny / nopeuttanut tätä prosessia?

Miten sulla tauti vaikuttaa joka päiväisiin toimintoihin? Joudutko käyttää apuvälineitä vai sujutko laittamaan esim.kengät itse jalkaan?

Lue lisää

Hei taas jatkojohto!. Ja valoisaa joulunodotusmieltä kaikesta huolimatta. Itselläni nuo pahimmat kipukohdat vähän muuttelevat olinpaikkansa. Onhan se vaihtelua tuokin, mutta en ihan aina sanoisi, että vaihtelu virkistää. Siinä mielessä tietysti kyllä, että kun tietää saman riiviön olevan asian takana, ei enää säihkädä kovin kauheasti. Toissailta toi jotain uutta vaihtelua, kun suihkussa ollessani käsistä ja hartiosta meni voima tyystin. Onneksi shamppot ja saippuat olin ehtinyt huuhdella pois, hiushoitoaine jäi sikseen. Raahauduin pyyhkeineni sängylle syrjämyyryyn vähäksi aikaa ja menihän sekin ohi. Nykyään saan vaatteet päälleni kohtuuhyvin. Kengät istualtaan. Keväällä oli toisin. Kierskelin sängyllä mitä kummallisemmissa asennoissa taiteillakseni vaatteet päälleni.Pari kertaa pyysin ukkokultani hätiin, kun ei kertakaikkiaan onnistunut millään. Kauheimpien lihaskramppien iskiessä, kun jähmetyin suolapatsaaksi hampaideni välistä sihisten, ukko tuumasi, että kuolethan sinä tuohon. No kohtausten ohimentyä sanoin, että enkä kuole, mutta kiitoksia huolenpidosta.
Kyllä tämän kanssa toimeen tulee, mutta monista asioista tietysti joutuu luopumaan.
Itse olin 20-vuotta teollisuusompelijana ja sen jälkeen hoitotyössä ja sitten toimistotyössä. Voipa olla, että tauti olisi edennyt ammatista riippumatta samaa vauhtia, kenties erikohdista alkaen. Sitä ei tietyst lopulta voi tietää kukaan. Varsinkaan, kun tämä ei ole sellainen tauti jolla rahmaailma olisi keksinyt tehdä bisnestä.

pärjäillään. kirjoitti:

Hei taas jatkojohto!. Ja valoisaa joulunodotusmieltä kaikesta huolimatta. Itselläni nuo pahimmat kipukohdat vähän muuttelevat olinpaikkansa. Onhan se vaihtelua tuokin, mutta en ihan aina sanoisi, että vaihtelu virkistää. Siinä mielessä tietysti kyllä, että kun tietää saman riiviön olevan asian takana, ei enää säihkädä kovin kauheasti. Toissailta toi jotain uutta vaihtelua, kun suihkussa ollessani käsistä ja hartiosta meni voima tyystin. Onneksi shamppot ja saippuat olin ehtinyt huuhdella pois, hiushoitoaine jäi sikseen. Raahauduin pyyhkeineni sängylle syrjämyyryyn vähäksi aikaa ja menihän sekin ohi. Nykyään saan vaatteet päälleni kohtuuhyvin. Kengät istualtaan. Keväällä oli toisin. Kierskelin sängyllä mitä kummallisemmissa asennoissa taiteillakseni vaatteet päälleni.Pari kertaa pyysin ukkokultani hätiin, kun ei kertakaikkiaan onnistunut millään. Kauheimpien lihaskramppien iskiessä, kun jähmetyin suolapatsaaksi hampaideni välistä sihisten, ukko tuumasi, että kuolethan sinä tuohon. No kohtausten ohimentyä sanoin, että enkä kuole, mutta kiitoksia huolenpidosta.
Kyllä tämän kanssa toimeen tulee, mutta monista asioista tietysti joutuu luopumaan.
Itse olin 20-vuotta teollisuusompelijana ja sen jälkeen hoitotyössä ja sitten toimistotyössä. Voipa olla, että tauti olisi edennyt ammatista riippumatta samaa vauhtia, kenties erikohdista alkaen. Sitä ei tietyst lopulta voi tietää kukaan. Varsinkaan, kun tämä ei ole sellainen tauti jolla rahmaailma olisi keksinyt tehdä bisnestä.

Lue lisää

mynämäen manuaaliterapeuttia tahi muuta asian osaavaa käsittelijää tähän tautiin.?
jos ei ole eikä olekoskaan kuullutkaan ei kannata edes kirjottaa ettei siitä mitään apua ole.
vai kokemus puhuu
nim been there, done that

havax kirjoitti:

mynämäen manuaaliterapeuttia tahi muuta asian osaavaa käsittelijää tähän tautiin.?
jos ei ole eikä olekoskaan kuullutkaan ei kannata edes kirjottaa ettei siitä mitään apua ole.
vai kokemus puhuu
nim been there, done that

Lue lisää

Tämä tauti tuntuu olevan tiedostettu ja tunnistettu, mutta siitä puhuminen on tabu. Syyt, miksi siitä ei voi puhua, ovat itselleni täysin hämäränpeitossa. Olisiko kohtalotovereita, joiden kanssa voitaisiin perustaa vertaistukiryhmiä? Salailu ja häpäiseminen täysin ilman omaa syytään olevasta sairaudesta on raskas taakka.

yksi vaan. kirjoitti:

Tämä tauti tuntuu olevan tiedostettu ja tunnistettu, mutta siitä puhuminen on tabu. Syyt, miksi siitä ei voi puhua, ovat itselleni täysin hämäränpeitossa. Olisiko kohtalotovereita, joiden kanssa voitaisiin perustaa vertaistukiryhmiä? Salailu ja häpäiseminen täysin ilman omaa syytään olevasta sairaudesta on raskas taakka.

Lue lisää

Vertaistuki ryhmän perustaminen olis erittäin toivottu ja mielestäni hyvä idea. Kuinka se toteutettaisiin? OLisin heti valmis mukaan ryhmään. Erittäin huonosti tunnettu tauti!

Jatkojohto kirjoitti:

Vertaistuki ryhmän perustaminen olis erittäin toivottu ja mielestäni hyvä idea. Kuinka se toteutettaisiin? OLisin heti valmis mukaan ryhmään. Erittäin huonosti tunnettu tauti!

Lue lisää

Minulla diagnosoitiin Scheuermannin tauti helmikuun alussa. Pyysin itse röntgenkuvausta työterveyshuollon kautta. Selkä oli kuin laatta ja krampissa, yöunet katkonaisia ja heräsin kipuun. Kädet puutuivat ja yläselän liikuttaminen oli vaikeaa. Sain sairaslomaa 3 viikkoa ja 7 kertaa omt terapiaa, joka vei pahimman kivun. Nikamalukkoja tulee tasaisin väliajoin. Teen päätetyötä, joka ei tunnu sopivan lainkaan rangalaleni. Tunnen istuessa kuinka "selkä iskee kiinni" ja kipuilu alkaa melko vähäisen istumisen jälkeen, varsinkin kun kädet ovat työssä mukana. Sain työterveysfysioterapeutilta lausunnon, että nykyinen työni on minulle sopimaton. Lääkkeitä ei ole tahtonut löytyä, koska on suolistotulehdusta eikä oikeaa lääkitystä ole helppo löytää. Tämä on ollut masentavaa, koska olen hyvin liikunnallinen ja nyt en tahdo keksiä sopivia liikuntamuotoja. Hiihto ja vesijuoksu, kävely ovat ok. On kuitenkin vaikea luopua niistä ihanista liikuntamuodoista joihin olen tottunut. Mieliala vaikuttaa myös siihen, ettei tahdo jaksaa lähteä liikkumaan varsinkaan kun on kipeä. Minun kohdalla ongelmia ei ole työterveyshuollossa vähätelty. Olen saanut mielestäni hyvää ja ymmärtäväistä hoitoa. Moneen kertaan on todettu, että koska kyseessä on hermokipu, sellainen kipu vaikuttaa elämään vahvasti. Jotenkin tämän kanssa on osattava alkaa elää. Ihmeen kauan selvisin suht välillä oireilla, koska vasta 45 vuotiaana tuli tosipaikka eteen. Selkäni on aiemminkin väsynyt helposti, mutta sellaiseen tottuu, kun sitä on ollut koko ikäni murrosiästä alkaen. Varmasti on myös auttanut, että olen ollut hyvin liikunnallinen ja selkä- ja vatsalihakset ovat kunnossa. Liikunta on hyvä hoitomuoto edelleenkin, mutta mistä repiä reippaus, kun kipu hallitsee mieltä ja masentaa.
On ollut antoisaa lukea viestiketjua, kun näen kohtalotovereiden viestejä ja samankaltaisia ongelmia. Itselläni on onneksi hyvä työpaikka, joka tarjoaa yksyityisen työterveyshuollon. Tosin uskon, että hoitohenkilökunnan asenne ja tietämys on enemmän avainasemassa, kuin se mikä taho hoitoa antaa.
Tsemppiä kaikille ja sitkeyttä jaksamiseen!

kyttyräkaveri kirjoitti:

Minulla diagnosoitiin Scheuermannin tauti helmikuun alussa. Pyysin itse röntgenkuvausta työterveyshuollon kautta. Selkä oli kuin laatta ja krampissa, yöunet katkonaisia ja heräsin kipuun. Kädet puutuivat ja yläselän liikuttaminen oli vaikeaa. Sain sairaslomaa 3 viikkoa ja 7 kertaa omt terapiaa, joka vei pahimman kivun. Nikamalukkoja tulee tasaisin väliajoin. Teen päätetyötä, joka ei tunnu sopivan lainkaan rangalaleni. Tunnen istuessa kuinka "selkä iskee kiinni" ja kipuilu alkaa melko vähäisen istumisen jälkeen, varsinkin kun kädet ovat työssä mukana. Sain työterveysfysioterapeutilta lausunnon, että nykyinen työni on minulle sopimaton. Lääkkeitä ei ole tahtonut löytyä, koska on suolistotulehdusta eikä oikeaa lääkitystä ole helppo löytää. Tämä on ollut masentavaa, koska olen hyvin liikunnallinen ja nyt en tahdo keksiä sopivia liikuntamuotoja. Hiihto ja vesijuoksu, kävely ovat ok. On kuitenkin vaikea luopua niistä ihanista liikuntamuodoista joihin olen tottunut. Mieliala vaikuttaa myös siihen, ettei tahdo jaksaa lähteä liikkumaan varsinkaan kun on kipeä. Minun kohdalla ongelmia ei ole työterveyshuollossa vähätelty. Olen saanut mielestäni hyvää ja ymmärtäväistä hoitoa. Moneen kertaan on todettu, että koska kyseessä on hermokipu, sellainen kipu vaikuttaa elämään vahvasti. Jotenkin tämän kanssa on osattava alkaa elää. Ihmeen kauan selvisin suht välillä oireilla, koska vasta 45 vuotiaana tuli tosipaikka eteen. Selkäni on aiemminkin väsynyt helposti, mutta sellaiseen tottuu, kun sitä on ollut koko ikäni murrosiästä alkaen. Varmasti on myös auttanut, että olen ollut hyvin liikunnallinen ja selkä- ja vatsalihakset ovat kunnossa. Liikunta on hyvä hoitomuoto edelleenkin, mutta mistä repiä reippaus, kun kipu hallitsee mieltä ja masentaa.
On ollut antoisaa lukea viestiketjua, kun näen kohtalotovereiden viestejä ja samankaltaisia ongelmia. Itselläni on onneksi hyvä työpaikka, joka tarjoaa yksyityisen työterveyshuollon. Tosin uskon, että hoitohenkilökunnan asenne ja tietämys on enemmän avainasemassa, kuin se mikä taho hoitoa antaa.
Tsemppiä kaikille ja sitkeyttä jaksamiseen!

Lue lisää

Nimimerkkisi kuulosti kammottavalta. Kuitenkin koko viestisi oli hyvinkin positiivinen. On loistavaa ja suorastaan elinehto, että olet liikunnallinen ja pidät lihaskunnostasi huolta. Samaa kaliperia olen itsekkin, vaikka sairauteni on viimein aiheuttanut työkyvyttömyyden kaikesta aktiivisesta liikkumisesta huolimatta. Istumatyö kannattaa lopettaa ja vaihtaa työ sellaiseksi missä saa liikkua suurimman osan aikaa. Muutenkin harrastukset kannattaa pitää liikunnallisella puolella. Käsitöille ehdoton ei ja jos harrastat lukemista, niin sängyllä pötköllään ja paljon tyynyjä raajojen alle ja asentoa usein vaihdellen.
Särkylääkkeitäkin on joskus pakko käyttää, mutta eiväthän ne mitään paranna. Itse otan yöksi särkylääkken ja saan näin nukutuksi .tsemppiä! tunnintunnin.

tauti. kirjoitti:

Nimimerkkisi kuulosti kammottavalta. Kuitenkin koko viestisi oli hyvinkin positiivinen. On loistavaa ja suorastaan elinehto, että olet liikunnallinen ja pidät lihaskunnostasi huolta. Samaa kaliperia olen itsekkin, vaikka sairauteni on viimein aiheuttanut työkyvyttömyyden kaikesta aktiivisesta liikkumisesta huolimatta. Istumatyö kannattaa lopettaa ja vaihtaa työ sellaiseksi missä saa liikkua suurimman osan aikaa. Muutenkin harrastukset kannattaa pitää liikunnallisella puolella. Käsitöille ehdoton ei ja jos harrastat lukemista, niin sängyllä pötköllään ja paljon tyynyjä raajojen alle ja asentoa usein vaihdellen.
Särkylääkkeitäkin on joskus pakko käyttää, mutta eiväthän ne mitään paranna. Itse otan yöksi särkylääkken ja saan näin nukutuksi .tsemppiä! tunnintunnin.

Lue lisää

Tervehdys kaikille teille scheuermannista kärsiville.
Minä: 24vuotias urheilullinen mies.
Itse olen kärsinyt vaiheuttaisista selkäkivuista n12vuotiaasta lähtien. Aina terveyskeskuksessa käydessäni antoi lääkäri ehkä jotain särkylääkettä ja lähetti kotiin käskien levätä tai lisätä reippailua. Noin vuosi sitten selkäni alkoi uuden työpaikan jatkuvan istumisen takia jumiutua niin pahasti etten kyennyt sängystä juuri nousemaan. n3viikkoa terveyskeskusessa rampattuani poltin hermoni fysioterapian ohjeisiin totaalisesti, sillä olin varma että selässäni oli jotain vialla muutakin kuin "jumi". Kustansin itselleni yksityisen ortopedikäynnin joka määräsikin välittömästi magneettikuvauksiin. Ja kuten moni arvaakin, vakaava selkänikamien destruktiota, sheuermannin syndrooma, alaselän lordoosi ja yläselän kyfoosi löytyi (kiitos jyväskylän arvauskeskus). Ortopedi määräsi minut DBC-kuntoutukseen puistoklinikan omalle fysioterapeutille, jonka kanssa aloimme määrittää selän tilannetta. Selän vääränlainen muoto oli saanut tietyt isot lihaset tekemään liikaa pienten tukilasten työtä ja näin vienyt kaiken pienten lihasten tuoman stabiliteetin lantioni alueelta, mikä ennestään auttoi scheurmannin aiheuttamaa kipua ja hermoston puristamista liikkuessa. Aloitimme aktivoimaan ja vahvistamaan lantion, alaselän, pakaroiden ja vatsan lihaksistoa päämääränä saada lihaksistosta niin vahva että se pystyis suorittamaan osan selkärangankin työstä, ja näin helpottamaan taudin aiheuttamia kipuja. Työtä oli paljon (8kk tällähetkellä takana) mutta DBC-kuntoutus ja todella ammattitaitoinen fysioterapeutti (Gallen Toni) ovat saanneet selän jo lähes täysin kivuttomaan tilaan. Välillä selkä jumiutuu sattumanvaraisesti esim yöllä väärään asentoon valuessa mutta jatkuvat säryt ja lantio, selän ja jalkojen virheasennot ovat korjautuneet kuin itsestään keskivartalon harjoittamisen takia.

Epätoivo, masennus, muiden epäilevät asenteet (laiska paska) jne olivat välillä todella rankkoja mutta nyt ollaan menossa jo hyvää vauhtia kohti liikuntaharrastusten uudelleenaloitusta. Suosittelen todella lämpimästi DBC-kuntoutusta kaikille.

Tsemppiä ja hyvää kevättä kaikille.

M.Weber kirjoitti:

Tervehdys kaikille teille scheuermannista kärsiville.
Minä: 24vuotias urheilullinen mies.
Itse olen kärsinyt vaiheuttaisista selkäkivuista n12vuotiaasta lähtien. Aina terveyskeskuksessa käydessäni antoi lääkäri ehkä jotain särkylääkettä ja lähetti kotiin käskien levätä tai lisätä reippailua. Noin vuosi sitten selkäni alkoi uuden työpaikan jatkuvan istumisen takia jumiutua niin pahasti etten kyennyt sängystä juuri nousemaan. n3viikkoa terveyskeskusessa rampattuani poltin hermoni fysioterapian ohjeisiin totaalisesti, sillä olin varma että selässäni oli jotain vialla muutakin kuin "jumi". Kustansin itselleni yksityisen ortopedikäynnin joka määräsikin välittömästi magneettikuvauksiin. Ja kuten moni arvaakin, vakaava selkänikamien destruktiota, sheuermannin syndrooma, alaselän lordoosi ja yläselän kyfoosi löytyi (kiitos jyväskylän arvauskeskus). Ortopedi määräsi minut DBC-kuntoutukseen puistoklinikan omalle fysioterapeutille, jonka kanssa aloimme määrittää selän tilannetta. Selän vääränlainen muoto oli saanut tietyt isot lihaset tekemään liikaa pienten tukilasten työtä ja näin vienyt kaiken pienten lihasten tuoman stabiliteetin lantioni alueelta, mikä ennestään auttoi scheurmannin aiheuttamaa kipua ja hermoston puristamista liikkuessa. Aloitimme aktivoimaan ja vahvistamaan lantion, alaselän, pakaroiden ja vatsan lihaksistoa päämääränä saada lihaksistosta niin vahva että se pystyis suorittamaan osan selkärangankin työstä, ja näin helpottamaan taudin aiheuttamia kipuja. Työtä oli paljon (8kk tällähetkellä takana) mutta DBC-kuntoutus ja todella ammattitaitoinen fysioterapeutti (Gallen Toni) ovat saanneet selän jo lähes täysin kivuttomaan tilaan. Välillä selkä jumiutuu sattumanvaraisesti esim yöllä väärään asentoon valuessa mutta jatkuvat säryt ja lantio, selän ja jalkojen virheasennot ovat korjautuneet kuin itsestään keskivartalon harjoittamisen takia.

Epätoivo, masennus, muiden epäilevät asenteet (laiska paska) jne olivat välillä todella rankkoja mutta nyt ollaan menossa jo hyvää vauhtia kohti liikuntaharrastusten uudelleenaloitusta. Suosittelen todella lämpimästi DBC-kuntoutusta kaikille.

Tsemppiä ja hyvää kevättä kaikille.

Lue lisää

Tämä sairaus, kuten muutkin ovat eriasteisia. Jollakin se on lievä, toisella indalisoiva. Liikunta on tärkeää ja todellakin ammatinvalinta. Kenellekkään ihmiselle ei ole terveellistä istua jatkuvasti, tämän taudin ihmisille se ei sovi ollenkaan.
Voisi tehdä eläinkokeen. Laitettaisiin koira istumaan 8 tuntia päivässä. Lisätään siihen vielä, että istutetaan sitä pari tuntia tyämatkalla ja sitten vielä pari tuntia telkkarin ja tietskan ääressä.
Jos koiraa istutetaan 12 tuntia päivässä, kuinka kauan se elää?
Siinäpä olisi tohtorin väitöskirjan aihe.

pil. kirjoitti:

Tämä sairaus, kuten muutkin ovat eriasteisia. Jollakin se on lievä, toisella indalisoiva. Liikunta on tärkeää ja todellakin ammatinvalinta. Kenellekkään ihmiselle ei ole terveellistä istua jatkuvasti, tämän taudin ihmisille se ei sovi ollenkaan.
Voisi tehdä eläinkokeen. Laitettaisiin koira istumaan 8 tuntia päivässä. Lisätään siihen vielä, että istutetaan sitä pari tuntia tyämatkalla ja sitten vielä pari tuntia telkkarin ja tietskan ääressä.
Jos koiraa istutetaan 12 tuntia päivässä, kuinka kauan se elää?
Siinäpä olisi tohtorin väitöskirjan aihe.

Lue lisää

Tämän taudin diagnosointi on laiminlyöty. Se johtaa luonnollisesti vääriin taudinkuvauksiin ja turhiin ja vääriin hoitoihin. Kuinkahan monet ihmiset syövät jopa vahingollisia lääkkeitä lääkefirmojen rikastuttamiseksi tuon virhediaknosidoinnin takia. Turhaa ja kallista fysioterapiaa pidetään yllä ja potilaat ovat epätoivoisia ja syyllistettyjä ja valitettavasti toivottomia ongelmansa kanssa.

järkeä kehiin. kirjoitti:

Tämän taudin diagnosointi on laiminlyöty. Se johtaa luonnollisesti vääriin taudinkuvauksiin ja turhiin ja vääriin hoitoihin. Kuinkahan monet ihmiset syövät jopa vahingollisia lääkkeitä lääkefirmojen rikastuttamiseksi tuon virhediaknosidoinnin takia. Turhaa ja kallista fysioterapiaa pidetään yllä ja potilaat ovat epätoivoisia ja syyllistettyjä ja valitettavasti toivottomia ongelmansa kanssa.

Lue lisää

Itse tuli arvauskeskuksen fyssärissä rampattua ja saatua selkä vain entistä kipemmäksi. Vaihto yksityiselle ja DBC-kuntoutuksen aloitus oli se mikä pelasti. rankahan ei takaisin kasva mutta sen ympärillä olevat tukilihaset voi vahvistaa niin vahvoiksi ja toimiviksi että se kompensoi lähes täysin rangan duunia. Ensin treenattiin sisäiset pienet tukilihakset, jonka perään ulkoiset alaselän, perseen ja vatsan lihakset. Selkä on jo lähes täysin entisellään ilman kipuja.

En sano että tuo välttämättä auttaisi kaikilla mutta asiasta voi kysyä oman paikkakuntansa ammattilaiselta.

järkeä kehiin. kirjoitti:

Tämän taudin diagnosointi on laiminlyöty. Se johtaa luonnollisesti vääriin taudinkuvauksiin ja turhiin ja vääriin hoitoihin. Kuinkahan monet ihmiset syövät jopa vahingollisia lääkkeitä lääkefirmojen rikastuttamiseksi tuon virhediaknosidoinnin takia. Turhaa ja kallista fysioterapiaa pidetään yllä ja potilaat ovat epätoivoisia ja syyllistettyjä ja valitettavasti toivottomia ongelmansa kanssa.

Lue lisää

Vuosikymmenet väärinymmärrettynä tiedän todella mitä syyllistämistä ja kärsimystä tuo tauti voi tuoda tullessaan, kun sitä ei tunnusteta, tai tunnisteta. Itselläni oli tietysti sietämättömiä kipuja ja lisäksi kummallinen käsien mahdoton vapina ja hervottomuus pinenkin työn jälkeen, jossa täytyi kädet eteenpäin kannatella jotain. Nykyäänkin, jos yritän esim. trimmerillä siistiä pensaiden juuria, niin kädet vapisevat holtittomasti ainakin vuorokauden sen jälkeen. Selkäsärky myös äityy sietämättömäksi tuosta asennosta. Saatan lykkäillä kottikärryillä puutarhajätteitä pisteestä a pisteeseen b. Pystyn leikkaamaan nurmikkoa työnnettävällä leikkurilla kohtuumäärin kipeytymättä, mutta luoja varjelkoon minua ompelulta, ja kaikilta käsitöiltä ja kaikelta selliselta tekemiseltä, joissa pitäisi käsillään kannatella jotain.
Tiedän, että monien ihmisten on mahdoton tajuta, että ihmisellä voi olla todella vakava selkäkipu ja sairaus ja hän lenkkeilee, leikkaa ruohoa ja ei "muka kykene verhoja ompelemaan".
Ikäni väärinymmärryksistä kärsineenä neuvvon teitä toisia, jotka saatte edes diaknoosin, pitämään puolenne. Ei työpaikalla alkava holtiton käsien vapina ole häpeä, joka johtuisi henkisistä jännityksistä tai peräti kohmelosta. Näin ilkeiden syytösten kouriin itse jouduin. Kivuista en juuri kehdannut puhua, koska minut leimattiin luulotautiseksi. Ajattelin joskus, että kumpa tämä kipuhelvetti olisi edes pari tuntia tuolla työterveyshoitajalla, niin ymmärtäisi edes jotain. Kukaan ei ymmärtänyt, enkä juuri uskaltanut tai kehdannut valitella. Kärsin hirveästi vuosikymmeniä, kunnes kunto meni niin mahdottomaksi, että oli pakko alkaa selvittää tosiasioita. Totuus selvisi äkkiä, kun pääsin kunnollisiin tutkimuksiin.

puolustautukaa. kirjoitti:

Vuosikymmenet väärinymmärrettynä tiedän todella mitä syyllistämistä ja kärsimystä tuo tauti voi tuoda tullessaan, kun sitä ei tunnusteta, tai tunnisteta. Itselläni oli tietysti sietämättömiä kipuja ja lisäksi kummallinen käsien mahdoton vapina ja hervottomuus pinenkin työn jälkeen, jossa täytyi kädet eteenpäin kannatella jotain. Nykyäänkin, jos yritän esim. trimmerillä siistiä pensaiden juuria, niin kädet vapisevat holtittomasti ainakin vuorokauden sen jälkeen. Selkäsärky myös äityy sietämättömäksi tuosta asennosta. Saatan lykkäillä kottikärryillä puutarhajätteitä pisteestä a pisteeseen b. Pystyn leikkaamaan nurmikkoa työnnettävällä leikkurilla kohtuumäärin kipeytymättä, mutta luoja varjelkoon minua ompelulta, ja kaikilta käsitöiltä ja kaikelta selliselta tekemiseltä, joissa pitäisi käsillään kannatella jotain.
Tiedän, että monien ihmisten on mahdoton tajuta, että ihmisellä voi olla todella vakava selkäkipu ja sairaus ja hän lenkkeilee, leikkaa ruohoa ja ei "muka kykene verhoja ompelemaan".
Ikäni väärinymmärryksistä kärsineenä neuvvon teitä toisia, jotka saatte edes diaknoosin, pitämään puolenne. Ei työpaikalla alkava holtiton käsien vapina ole häpeä, joka johtuisi henkisistä jännityksistä tai peräti kohmelosta. Näin ilkeiden syytösten kouriin itse jouduin. Kivuista en juuri kehdannut puhua, koska minut leimattiin luulotautiseksi. Ajattelin joskus, että kumpa tämä kipuhelvetti olisi edes pari tuntia tuolla työterveyshoitajalla, niin ymmärtäisi edes jotain. Kukaan ei ymmärtänyt, enkä juuri uskaltanut tai kehdannut valitella. Kärsin hirveästi vuosikymmeniä, kunnes kunto meni niin mahdottomaksi, että oli pakko alkaa selvittää tosiasioita. Totuus selvisi äkkiä, kun pääsin kunnollisiin tutkimuksiin.

Lue lisää

te kaikki täällä itsestänne kertoneet, jaksamista tuohon kauheaan, tuskalliseen vaivaan! Ihan pahalta tuntui lukeakin. Varsinkin tuo kun lääkärit ei välitä tutkia. Tuttua minullekin nämä turhat käynnit. Itse en tiettävästi sairasta tätä, mutta minulla 2. ja 3. nikamat ovat kipeät ja aiheuttavat myös lapaluun tienoille suurta kipua. Yläselkä rusahtaa joka kerta suoristettaessa ryhtiä. OMT-fysioterapia auttoi jonkin verran, mutta millään kipu ei luovuta. Minulta on otettu magnetti kuvat mutta kaikki pitäisi olla kunnossa. Kysyisinkin teiltä että miten tämä tauti teillä alkoi, voikohan tulevaisuuteeni kuulua tämä tauti vai onkohan tämä jotain muuta?

tyttönen24 kirjoitti:

te kaikki täällä itsestänne kertoneet, jaksamista tuohon kauheaan, tuskalliseen vaivaan! Ihan pahalta tuntui lukeakin. Varsinkin tuo kun lääkärit ei välitä tutkia. Tuttua minullekin nämä turhat käynnit. Itse en tiettävästi sairasta tätä, mutta minulla 2. ja 3. nikamat ovat kipeät ja aiheuttavat myös lapaluun tienoille suurta kipua. Yläselkä rusahtaa joka kerta suoristettaessa ryhtiä. OMT-fysioterapia auttoi jonkin verran, mutta millään kipu ei luovuta. Minulta on otettu magnetti kuvat mutta kaikki pitäisi olla kunnossa. Kysyisinkin teiltä että miten tämä tauti teillä alkoi, voikohan tulevaisuuteeni kuulua tämä tauti vai onkohan tämä jotain muuta?

Lue lisää

Itse olen 23 vuotias, kärsinyt selkäkivuista about 5v asti. Keväällä ensimmäisen kerran tutkittiin kun varasin viimein ajan yksityiselle ortopedille. Ennen sitä vain sanottu eri tk:ssa että ei tollasilla vaivoilla saa lähetettä fysioterapiaan saatika sitten magneettikuvia.

Magneettikuvissa ilmeni että olen luultavimmin pienenä sairastanut schauermannin taudin ja kärsin nyt jälkitilasta. Selässä useamman vuoden ollut 4-5 nikaman välissä rappeuma ja ilmeisesti lievää välilevyn pullistumaakin on. Lähes joka nikamassa vielä kaikenlisäksi kulumia. Leikkaus ei kuulemma minun kohdallani edes ole mahdollista jostakin kumman syystä mitä en vielä ihan edes ole ymmärtänyt joten vahvistaminen ja liikkuminen ainoa mahdollisuus vanhetessa estää pyörätuoli.

Sain kuitenkin viimein fysioterapian lähetteen ja nyt muutaman kerran käyny tuloksetta. Liikkeet mitä olen sieltä saanut on aiheuttanut selän kivun pahenemista ja nyt jätettiikin iso osa liikkeistä pois. Seuraavaksi ilmeisesti otm-fysioterapeutti tai fysiatri konsultointi edessä.

Tyttönen 24: Voisihan kysessä mahdollisesti olla selkälukko. Itsellä sekin tullut sairastettua. Silloin selän suoristaminen nimenomaan aiheuttaa kipua koska nikamat on "rusautettava" paikoilleen. Myös eteenpäin kumartuminen voi olla kivuliasta. Itsellä ainakin auttoin viikon dolan (lihasrelaxantti) ja burana 600 kuuri. Sitä dolania kannattaa jokatapauksessa pyytää ja kokeilla sillä jos kyse on jostakin lihaksen kireytymisestä tai vastaavasta niin auttaa. Itsellä auttanut ihan kivasti tuohon rappeuma/iskias kipuihinkin.

puolustautukaa. kirjoitti:

Vuosikymmenet väärinymmärrettynä tiedän todella mitä syyllistämistä ja kärsimystä tuo tauti voi tuoda tullessaan, kun sitä ei tunnusteta, tai tunnisteta. Itselläni oli tietysti sietämättömiä kipuja ja lisäksi kummallinen käsien mahdoton vapina ja hervottomuus pinenkin työn jälkeen, jossa täytyi kädet eteenpäin kannatella jotain. Nykyäänkin, jos yritän esim. trimmerillä siistiä pensaiden juuria, niin kädet vapisevat holtittomasti ainakin vuorokauden sen jälkeen. Selkäsärky myös äityy sietämättömäksi tuosta asennosta. Saatan lykkäillä kottikärryillä puutarhajätteitä pisteestä a pisteeseen b. Pystyn leikkaamaan nurmikkoa työnnettävällä leikkurilla kohtuumäärin kipeytymättä, mutta luoja varjelkoon minua ompelulta, ja kaikilta käsitöiltä ja kaikelta selliselta tekemiseltä, joissa pitäisi käsillään kannatella jotain.
Tiedän, että monien ihmisten on mahdoton tajuta, että ihmisellä voi olla todella vakava selkäkipu ja sairaus ja hän lenkkeilee, leikkaa ruohoa ja ei "muka kykene verhoja ompelemaan".
Ikäni väärinymmärryksistä kärsineenä neuvvon teitä toisia, jotka saatte edes diaknoosin, pitämään puolenne. Ei työpaikalla alkava holtiton käsien vapina ole häpeä, joka johtuisi henkisistä jännityksistä tai peräti kohmelosta. Näin ilkeiden syytösten kouriin itse jouduin. Kivuista en juuri kehdannut puhua, koska minut leimattiin luulotautiseksi. Ajattelin joskus, että kumpa tämä kipuhelvetti olisi edes pari tuntia tuolla työterveyshoitajalla, niin ymmärtäisi edes jotain. Kukaan ei ymmärtänyt, enkä juuri uskaltanut tai kehdannut valitella. Kärsin hirveästi vuosikymmeniä, kunnes kunto meni niin mahdottomaksi, että oli pakko alkaa selvittää tosiasioita. Totuus selvisi äkkiä, kun pääsin kunnollisiin tutkimuksiin.

Lue lisää

Oletko kokeillut vyöhyketerapiaa ? Niin uskomattomalta kuin se kuuluukin, sain apua siitä kipuihini ainakin vähäksi aikaa.Olen 65 v. ja käynyt n.20 vuotta OMT-fysioterapiassa ja välillä naprapaatilla ja sain vaihtelevasti apua niistä vähäksi aikaa, nyt tämän kesän aikana kipu on ollut jatkuvaa, en enää pysty siivoamaan,poimimaan marjoja enkä kumartumaan muutenkaan, isäntä onneksi auttaa kotitöissä.Kipulääkkeet jatkuvassa käytössä,kovin vahvoja en syö vaikka on määrättykin,vaan olen koettanut suojella maksaani.On ollut aika toivoton olo kun mieli ja kroppa ovat aivan eri kuntoiset.Yksi fys.hoitaja sanoi eka kerran minut nähtyään että selkäsi on ihan romuna, miten pystyt kävelemäänkään?Menin ystäväni houkuttelemana vyöhyketerapiaan ajatellen saavani verenkiertoa paranemaan mutta kävelinkin sieltä aivan kivuttomana ulos.Ihan uskomaton tunne!Nyt on kolmas päivä menossa ja vaikka kivut taas alkaisivat, olen tosi onnellinen pienestäkin ajasta kun sain tuntea olevani normaali ihminen( jos ei peiliin katso!).Aion käydä uudestaan samalla vyöhyketerapeutilla, tämä tuntuu mun jutulta.Onkohan kenelläkään samanlaisia kokemuksia ?

Onkeli kirjoitti:

Oletko kokeillut vyöhyketerapiaa ? Niin uskomattomalta kuin se kuuluukin, sain apua siitä kipuihini ainakin vähäksi aikaa.Olen 65 v. ja käynyt n.20 vuotta OMT-fysioterapiassa ja välillä naprapaatilla ja sain vaihtelevasti apua niistä vähäksi aikaa, nyt tämän kesän aikana kipu on ollut jatkuvaa, en enää pysty siivoamaan,poimimaan marjoja enkä kumartumaan muutenkaan, isäntä onneksi auttaa kotitöissä.Kipulääkkeet jatkuvassa käytössä,kovin vahvoja en syö vaikka on määrättykin,vaan olen koettanut suojella maksaani.On ollut aika toivoton olo kun mieli ja kroppa ovat aivan eri kuntoiset.Yksi fys.hoitaja sanoi eka kerran minut nähtyään että selkäsi on ihan romuna, miten pystyt kävelemäänkään?Menin ystäväni houkuttelemana vyöhyketerapiaan ajatellen saavani verenkiertoa paranemaan mutta kävelinkin sieltä aivan kivuttomana ulos.Ihan uskomaton tunne!Nyt on kolmas päivä menossa ja vaikka kivut taas alkaisivat, olen tosi onnellinen pienestäkin ajasta kun sain tuntea olevani normaali ihminen( jos ei peiliin katso!).Aion käydä uudestaan samalla vyöhyketerapeutilla, tämä tuntuu mun jutulta.Onkohan kenelläkään samanlaisia kokemuksia ?

Lue lisää

Olen nyt 16 ja kärsin 84 asteen kyfoosista. Se todettiin parisen vuotta sitten. Olen huomannut kipuja alaselässä ja jaloissa, sekä tiukkojen vaatteiden pitäminen näyttää rumalta kaarevan yläselkäni takia. Lääkäri ei suosittele leikkausta, mutten usko että fysioterapia auttaa :(
Haluaisin aan suoran nätin selän, enkä jaksa kuunnella "selkä suoraksi" kommentteja kokoajan tutuilta ja sukulaisilta...

Kyttyräselkäinen kirjoitti:

Olen nyt 16 ja kärsin 84 asteen kyfoosista. Se todettiin parisen vuotta sitten. Olen huomannut kipuja alaselässä ja jaloissa, sekä tiukkojen vaatteiden pitäminen näyttää rumalta kaarevan yläselkäni takia. Lääkäri ei suosittele leikkausta, mutten usko että fysioterapia auttaa :(
Haluaisin aan suoran nätin selän, enkä jaksa kuunnella "selkä suoraksi" kommentteja kokoajan tutuilta ja sukulaisilta...

Lue lisää

Lueskelin teidän viestit ja sain kyyneleen tipahtamaan silmäkulmastani, no onneksi pian tulee joulu ja pukki tuo paljon lahjoja ja äitee koristelee edes kerran vuodessa tuvan kuukauden ajaksi piparin,glögin ja kanelin hajuiseksi.Punaposkiset kaarevaselkäiset voimistelijat täyttävät vanhan muorin tuvan notkeudella, johon suoraselkää ei ilman nuhteellista jumppamaikkaa voi asettaa.
Minulla on itselläni jo lukuisia vaivoja luuston ja kehon osalta. Öinen jatkuva herääminen kipuun on karseaa.
Vinkkejä...Korsetti ,jolla olisi mitoituksen kanssa puristetta. Osa luustosta tod.kuuluu vain omalle paikalleen. Kuntoutus- ja uimakylpylöiden oikeaoppinen käyttö. Kannattaa varata reilusti rahaa, jos meinaa ottaa oikeasti hierontoja, kuorintoja jne. Alan laillistetut hierojat osaavat asiansa. Luusälästä tulee jo mieleen, että jos ei kirurgi saa leikata niitä pois, ne kannattaisi ehkä pyyttää hajottamaan muulla tavoin.Onhan äänellä hajoitettu peiliäkin. Syömishäiriöiden kanssa kannattaa olla vaativa, kun aloittaa mielen terapian tms. , niin ei sitten sitä painoa kertyisi niin samalla tavoin ja vieläpä samoina kuun kiertoina joka krt. Kunnon työtuoli kannattaa hankkia oikeasti suuren harkinnan kanssa.Vaikka Eemelikin veisteli puu-ukkoja puutuolilla istuen sittemmin puuvajassa loppuelämän.Oikeaoppisen jumpan opittuaan kuulemma erit. tärkeiksi on koettu alkuverryttely ja rentoutuminen jälkeen jumpan. Myöskin kotona rangan rentouttaminen koko pv:n jännittämisen jäkeen lienee ok.Työskentelyasennot kotitalouden, työn kanssa kannattaa tarkistaa ja vaatia ytarvittavat muutokset, jotta ei saisi kulumasairauksia tai ainakin helpottuisi sellaisen kanssa.
Pilleristiksihän tässä ei halua kukaan, sehän on luonnollista se.

notredame78 kirjoitti:

Lueskelin teidän viestit ja sain kyyneleen tipahtamaan silmäkulmastani, no onneksi pian tulee joulu ja pukki tuo paljon lahjoja ja äitee koristelee edes kerran vuodessa tuvan kuukauden ajaksi piparin,glögin ja kanelin hajuiseksi.Punaposkiset kaarevaselkäiset voimistelijat täyttävät vanhan muorin tuvan notkeudella, johon suoraselkää ei ilman nuhteellista jumppamaikkaa voi asettaa.
Minulla on itselläni jo lukuisia vaivoja luuston ja kehon osalta. Öinen jatkuva herääminen kipuun on karseaa.
Vinkkejä...Korsetti ,jolla olisi mitoituksen kanssa puristetta. Osa luustosta tod.kuuluu vain omalle paikalleen. Kuntoutus- ja uimakylpylöiden oikeaoppinen käyttö. Kannattaa varata reilusti rahaa, jos meinaa ottaa oikeasti hierontoja, kuorintoja jne. Alan laillistetut hierojat osaavat asiansa. Luusälästä tulee jo mieleen, että jos ei kirurgi saa leikata niitä pois, ne kannattaisi ehkä pyyttää hajottamaan muulla tavoin.Onhan äänellä hajoitettu peiliäkin. Syömishäiriöiden kanssa kannattaa olla vaativa, kun aloittaa mielen terapian tms. , niin ei sitten sitä painoa kertyisi niin samalla tavoin ja vieläpä samoina kuun kiertoina joka krt. Kunnon työtuoli kannattaa hankkia oikeasti suuren harkinnan kanssa.Vaikka Eemelikin veisteli puu-ukkoja puutuolilla istuen sittemmin puuvajassa loppuelämän.Oikeaoppisen jumpan opittuaan kuulemma erit. tärkeiksi on koettu alkuverryttely ja rentoutuminen jälkeen jumpan. Myöskin kotona rangan rentouttaminen koko pv:n jännittämisen jäkeen lienee ok.Työskentelyasennot kotitalouden, työn kanssa kannattaa tarkistaa ja vaatia ytarvittavat muutokset, jotta ei saisi kulumasairauksia tai ainakin helpottuisi sellaisen kanssa.
Pilleristiksihän tässä ei halua kukaan, sehän on luonnollista se.

Lue lisää

Olipa mielenkiintoinen viestiketju. Minulla myös diagnosoitu scheuermanin tauti. Ihmettelin, kuinka harva on löytäny tapua pilateksesta. Minulle se on auttanut. Kieltämättä aluksi se tuntui käsittämättömästö, kuinka tällainen voisi auttaa, mutta sitten kun ne syvät lihakset löytyivät, se auttoi selkää kovati. Suosittelen! Ja huom, kärsivällisyyttä pilateksen kanssa, se täytyy oivaltaa, eikä se oivaltaminen synny heti. Sikälikin se sopii meille scheuermannilaisille, että siinä ei tarvitse rehkiä väärällä tavalla, mitä meidän selkämme eivät kestäkään.

Henana kirjoitti:

Olipa mielenkiintoinen viestiketju. Minulla myös diagnosoitu scheuermanin tauti. Ihmettelin, kuinka harva on löytäny tapua pilateksesta. Minulle se on auttanut. Kieltämättä aluksi se tuntui käsittämättömästö, kuinka tällainen voisi auttaa, mutta sitten kun ne syvät lihakset löytyivät, se auttoi selkää kovati. Suosittelen! Ja huom, kärsivällisyyttä pilateksen kanssa, se täytyy oivaltaa, eikä se oivaltaminen synny heti. Sikälikin se sopii meille scheuermannilaisille, että siinä ei tarvitse rehkiä väärällä tavalla, mitä meidän selkämme eivät kestäkään.

Lue lisää

Tänään on vapaata ja innostuin lukemaan näitä terveyssivuja.
Aloittaja kertoi, että aamuvenyttely kipeytti selän äkillisesti.
Mulla taas kumaraasentoinen raskas työ kipeytti äkillisesti selän myös lapaluiden välistä.
Menin terveyskeskukseen, josta sain kipulääkettä.
Rintaranka alkoi vääntymään ja kädet tuntui holtittomilta.
Fysiatrilla kävin, mutta tilanteeni vain paheni.
Viimein selkä ja rintaranka kuvattiin.
Rintarangassa näkyi selvä mutka.
Lääkäri ei uskonu, että kipuni voisi johtua selästä, vaan aivot antaa vääriä käskyjä. Tietokone tomokrafia ei tukenut lääkärin lausuntoa, enkä minäkään moiseen uskonut. Hoitava lääkäri ei antanut periksi, vaan piti oman kantansa.
Kaksi v. kokeilin monenmoisia pillereitä, mutta selkäni meni entistä enemmän mutkalle ja kipu levisi myös alaselkään.
Lihasvoimat väheni ja liikkuminenkin alkoi olla tuskallista.
Päätin kokeilla kiropraktikkoa, josko se saisi selkäni oikaistua.
Muutamankerran käytyäni, kiropraktikko sani rehellisesti, että hän ei osaa auttaa mua. Parikuukautta myöhemmin päätin kokeilla toista kiropraktikkoa. Heti sisään mentyäni hän sanoi, että on nähnyt ennenki minunkaltaisia tapauksia, eikä huolinut minua potilaakseen.
En menettänyt vielä uskoani paranemiseen.
Löysin sittemmin vanhemman miehen,hermoratahierojan,
joka oli käynyt käytännönkoulua ammattiinsa liki 50.
Selostin, miten terveyteni oli mennyt näin huonoksi ja miten se oli alkanut.
Kokeneena ammattilaisena hän sanoi heti, että mulla on rintarangassa nikama painunut sisälle.
Koska selkäni oli S.än muotoinen, pitkän vinoasennon seuraus.
Hänellä oli usko, että saa mun selkäni suoraksi, vaikka itse hieman epäilin.
Kaksitoista käyntikertaa ja kivut jäi hänen hoitopöydälle ja selkäni oli aivan suora.

Henana kirjoitti:

Olipa mielenkiintoinen viestiketju. Minulla myös diagnosoitu scheuermanin tauti. Ihmettelin, kuinka harva on löytäny tapua pilateksesta. Minulle se on auttanut. Kieltämättä aluksi se tuntui käsittämättömästö, kuinka tällainen voisi auttaa, mutta sitten kun ne syvät lihakset löytyivät, se auttoi selkää kovati. Suosittelen! Ja huom, kärsivällisyyttä pilateksen kanssa, se täytyy oivaltaa, eikä se oivaltaminen synny heti. Sikälikin se sopii meille scheuermannilaisille, että siinä ei tarvitse rehkiä väärällä tavalla, mitä meidän selkämme eivät kestäkään.

Lue lisää

Olen itsekkin saanut apua pilateksesta. Olen sairastanut tietoisesti 10 vuotta Scheuermannin tautia ja olin silloin tättänyt nippanappa 18 vuotta. Oireilu alkoi 16 vuotiaana kun olin kovassa ratsastusvalmennuksessa. Muutama esteiden sekaan putoaminen laukaisi kovan kipuilun selässä ja ratsastus jäi kertaheitolla vähäksi. Valmennukset oli pakko lopettaa. Kipuja oli noin 2 vuotta ennen kuin selkä kuvattiin ja rintarangasta löytyi kiilamainen nikama, jonka erotin itsekkin kuvasta kun näyttivät kohdan :)
Pahimmat kivut ja kauheat lääkkeet jäi taakse. Nyt tulee päiviä jolloin selkä väsyy jo päivällä ja toisinaan en tunne mitään kipua. Vahvistan lihaksiani ja kuljen lenkkeilemässä. On paljon asioita joita en voi tehdä. Tärkein sääntö on se että, liikunta ei saa aiheuttaa tärinää selkään. Juoksu on ehdottomasti kielletty, alamäkeä kävellessä selkä pitää tukea vatsalihaksilla kunnolla ja kävellä niin että selkä ei tärähtele. Rullaluistelen ja hiihdän mielelläni, koska niistä ei aiheudu kipea ja vahvistaa. Ratsastan edelleen silloin tällöin mutta esteet saa jäädä mulle :) Tänään taas selkä rusahti pahasti ja olen lähes jalattomana, mutta tästä taas mennään eteenpäin...

Voimia sairaudesta kärsiville ja etenkin niille joiden oireilu on pahaa ja kivuliasta. Tätä lueskellessani tulin siihen tulokseen, että olen päässyt itse helpolla, ja voin vain kuvitella mitä tämä on pahimmillaan.

Tarmolla eteenpäin kirjoitti:

Olen itsekkin saanut apua pilateksesta. Olen sairastanut tietoisesti 10 vuotta Scheuermannin tautia ja olin silloin tättänyt nippanappa 18 vuotta. Oireilu alkoi 16 vuotiaana kun olin kovassa ratsastusvalmennuksessa. Muutama esteiden sekaan putoaminen laukaisi kovan kipuilun selässä ja ratsastus jäi kertaheitolla vähäksi. Valmennukset oli pakko lopettaa. Kipuja oli noin 2 vuotta ennen kuin selkä kuvattiin ja rintarangasta löytyi kiilamainen nikama, jonka erotin itsekkin kuvasta kun näyttivät kohdan :)
Pahimmat kivut ja kauheat lääkkeet jäi taakse. Nyt tulee päiviä jolloin selkä väsyy jo päivällä ja toisinaan en tunne mitään kipua. Vahvistan lihaksiani ja kuljen lenkkeilemässä. On paljon asioita joita en voi tehdä. Tärkein sääntö on se että, liikunta ei saa aiheuttaa tärinää selkään. Juoksu on ehdottomasti kielletty, alamäkeä kävellessä selkä pitää tukea vatsalihaksilla kunnolla ja kävellä niin että selkä ei tärähtele. Rullaluistelen ja hiihdän mielelläni, koska niistä ei aiheudu kipea ja vahvistaa. Ratsastan edelleen silloin tällöin mutta esteet saa jäädä mulle :) Tänään taas selkä rusahti pahasti ja olen lähes jalattomana, mutta tästä taas mennään eteenpäin...

Voimia sairaudesta kärsiville ja etenkin niille joiden oireilu on pahaa ja kivuliasta. Tätä lueskellessani tulin siihen tulokseen, että olen päässyt itse helpolla, ja voin vain kuvitella mitä tämä on pahimmillaan.

Lue lisää

Mitä teen? Tämä kipuhelvetti on ollut itselläni iät-ajat. Aikuistunut lapseni on perinyt sen ja on joutunut saman vähättelyn ja kiouhelvetin kouriin. Lääkärit eivät suostu myöntämään hänellä olevan sama sairaus, kuin äidiltä on diaknosoitu. Hänelle tuputetaan kaikkia turhia lääkkeitä, eikä myönnetä tosiasiaa. Hän pelkää sydänsairaudesta lähtien kaikenlaista, koska kipu tekee elämästä vaikeaa. Olen satavarma, että kysymyksessä on sama tauti, mutta enhän uskalla väittää "jumalasta seuraavien lääkäreiden", olevan väärässä. Stressiksikin väittävät oireita. Ja paskat. Minä tiedän kymmenien vuosien kokemuksella, että totta helkkarista siitä tulee stressi, kun on kamalan kipeä kokoajan ja vaiva yritetään tunkea korvien väliin. Sokea Reettakin näkee jo paljaalla silmällä, mistä taudista on kysymys. Minkä pihteisen takia lääkärit vain syyllistävät ja herjaavat sairasta? Tietäisikö joku?

murheellinen. kirjoitti:

Mitä teen? Tämä kipuhelvetti on ollut itselläni iät-ajat. Aikuistunut lapseni on perinyt sen ja on joutunut saman vähättelyn ja kiouhelvetin kouriin. Lääkärit eivät suostu myöntämään hänellä olevan sama sairaus, kuin äidiltä on diaknosoitu. Hänelle tuputetaan kaikkia turhia lääkkeitä, eikä myönnetä tosiasiaa. Hän pelkää sydänsairaudesta lähtien kaikenlaista, koska kipu tekee elämästä vaikeaa. Olen satavarma, että kysymyksessä on sama tauti, mutta enhän uskalla väittää "jumalasta seuraavien lääkäreiden", olevan väärässä. Stressiksikin väittävät oireita. Ja paskat. Minä tiedän kymmenien vuosien kokemuksella, että totta helkkarista siitä tulee stressi, kun on kamalan kipeä kokoajan ja vaiva yritetään tunkea korvien väliin. Sokea Reettakin näkee jo paljaalla silmällä, mistä taudista on kysymys. Minkä pihteisen takia lääkärit vain syyllistävät ja herjaavat sairasta? Tietäisikö joku?

Lue lisää

Tauti on perinnöllinen. Se kyllä tunnetaan, mutta se sekoitetaan tahallisesti, tai tahattomasti ryhtivirheisiin. Hyvä ryhti voi olla tavoiteltava ihanne ja se on oikein. On kuitenkin eriasia saada jo sikiövaiheessa vaikeaasteinen nikamien kehityshäiriö, johon tosiasiassa ei mitenkään ole syyllinen.
Tämä tauti aiheuttaa suunnatonta käsimystä sen uhreiksi joutuneille ihmisille.
Se aiheuttaa sitä siksi, että sen olemassaoloa ei tunnusteta ja kaikki pikkuvaivatkin kaiketi laitettaisiin sen piikkiin. Tämä tauti kuitenkin voi tuhota koko ihmisen elämän. Kivut ja oireet kielletään. Ihminen mitätöidään ja leimataan ties miksi luulotutiseksi. Lääkkeitä työnnetään kipulääkkeitä, lihasjännityslääkkeitä, masennuslääkkeitä.... loputtomasti. Kyllä ihminen saadaan jopa tapattamaan itse itsensä noilla käypähoitosuosituksilla.
Itse olen melkoinen asiantuntija tällä saralla elinikäisen helvettini myötä. Jos joku on kokenut samaa, niin mielenkiinnolla haluaisin kuulla aitoja kokemuksia. En pysty muuttamaan virallista lääketiedettä, mutta jotain tätäkin tautia sairastavien ihmisten on itse tehtävä, jotta tosiasiat tunnustettaisiin ja saisimme ihmisarvomme takaisin.

kärsinyt. kirjoitti:

Tauti on perinnöllinen. Se kyllä tunnetaan, mutta se sekoitetaan tahallisesti, tai tahattomasti ryhtivirheisiin. Hyvä ryhti voi olla tavoiteltava ihanne ja se on oikein. On kuitenkin eriasia saada jo sikiövaiheessa vaikeaasteinen nikamien kehityshäiriö, johon tosiasiassa ei mitenkään ole syyllinen.
Tämä tauti aiheuttaa suunnatonta käsimystä sen uhreiksi joutuneille ihmisille.
Se aiheuttaa sitä siksi, että sen olemassaoloa ei tunnusteta ja kaikki pikkuvaivatkin kaiketi laitettaisiin sen piikkiin. Tämä tauti kuitenkin voi tuhota koko ihmisen elämän. Kivut ja oireet kielletään. Ihminen mitätöidään ja leimataan ties miksi luulotutiseksi. Lääkkeitä työnnetään kipulääkkeitä, lihasjännityslääkkeitä, masennuslääkkeitä.... loputtomasti. Kyllä ihminen saadaan jopa tapattamaan itse itsensä noilla käypähoitosuosituksilla.
Itse olen melkoinen asiantuntija tällä saralla elinikäisen helvettini myötä. Jos joku on kokenut samaa, niin mielenkiinnolla haluaisin kuulla aitoja kokemuksia. En pysty muuttamaan virallista lääketiedettä, mutta jotain tätäkin tautia sairastavien ihmisten on itse tehtävä, jotta tosiasiat tunnustettaisiin ja saisimme ihmisarvomme takaisin.

Lue lisää

Hei! Kirjoittelin tuolla ylempänä nimimerkillä jatkojohto. Kauanko sinulla on tauti ollu, minkäikäisenä todettiin jne?
Ite olen nyt 50v. ja vaiva todettiin v. 2009. Olen edelleen pois työelämästä. Koko hirvee taistelu sairastamisen kanssa vei minut lähelle hullutta, niin paljon, että puhkesi paha masennus ja paniikkihäiriö.
Lääkkeillä olen edelleen ja käyn terapiassa. MRI on otettu 2009 alaselästä ja 2010 joulukuussa lopulta niska kuvannettiin. Koko selkärangassa on kiilamaisia nikamia, rappeumaa, nivelrikkoa ym. Niskassa on juurikanavan ahtautta, että eipä naurata.

Tässä on mennyt koko elämä uusiin puihin, on paljon asioita mitä en enää voi tehdä ja monia asioita pitää tehdä omalla tavalla ja apua tarvii joka päivä.
Helpompaan suuntaan ollaan pikkuhiljaa matkalla, mutta selkä väsyy edelleen hirmu helposti, maasta ei pysty ottaa tavaroita ja raskaat kauppakassit saa kantaa joku muu. Onneksi lapset ovat jo aikuisia. Säälin sairastavia pienten lasten vanhempia, koska kantamista ja muuta touhua riittää.
Mikä sitten on ennuste? Kumpa löytäiskin tietoa sairaudesta enemmän. Melkein tahtoo hypätä kurkkuun kiinni niitä lääkäreitä tai tahoja jotka väittävät ettei kivut johdu tästä sairaudesta!
No mistä helkkarista ne sitten johtuvat. Tai että vaiva hellittää 50-60 vuoden iässä. Onko ketään mua vanhempaa, joka voisi kertoa kuinka paljon vaiva on hellittänyt iän lisääntyessä.
Ainakin on nyt mustaa valkoisella mitä näyttää tutkimusten myötä epäilijöille, myös itsellä on tunne, että on pidetty luulosairaana ym.
Terveys on menny, harrastukset on ollu pakko lopettaa tai tehdä nyt soveltuvin osin. Ystävyyssuhteet kärsii, tuntee itsensä yhteiskunnan ulkopuoliseksi. Rahaa on palanut lääkkeisiin, tutkimuksiin ja matkoihin hirveet määrät. Talous rempallaan, tulot lähes puolittuneet, pitkin matkaa ollut uuvuttavaa paperisotaa kelalle, hakemusta toisen perään, samoja kysymyksiä muutaman viikon välein. Uusia lääketieteen sanoja opeteltava, onneksi on netti, muuten olis hukassa.
Siinäpä vain muutama juttu, mitä tästä on seurannut. Niin ja mitä kaikkea tuskaa ja pahaa mieltä siitä on seurannut myös parisuhteelle, kun toinen ei voikaan enää osallistua aktiivisesti seksiin. Tärinä sattuu, suun seutu menee tunnottomaksi, nämä muutamat esimerkit vain mainitakseni. Pitää olla kova puute, että viitsii innostua kun tietää tulevansa kipeäksi.

Kyttyräselkäinen kirjoitti:

Olen nyt 16 ja kärsin 84 asteen kyfoosista. Se todettiin parisen vuotta sitten. Olen huomannut kipuja alaselässä ja jaloissa, sekä tiukkojen vaatteiden pitäminen näyttää rumalta kaarevan yläselkäni takia. Lääkäri ei suosittele leikkausta, mutten usko että fysioterapia auttaa :(
Haluaisin aan suoran nätin selän, enkä jaksa kuunnella "selkä suoraksi" kommentteja kokoajan tutuilta ja sukulaisilta...

Lue lisää

Miksi lääkäri ei suosittele selkäleikkausta ? Pojallani oli yli 80 asteen kyfoosi, todettiin scheuermannin tauti. Tyksin ortopedi Helenius teki leikkauksen helmikuussa 2010, elokuussa tehdyssä tutkimuksessa todettiin että kyfoosi on n.40 astetta. Entinen kyttyräselkä on nyt kaunis suora selkä.

leea.r kirjoitti:

Miksi lääkäri ei suosittele selkäleikkausta ? Pojallani oli yli 80 asteen kyfoosi, todettiin scheuermannin tauti. Tyksin ortopedi Helenius teki leikkauksen helmikuussa 2010, elokuussa tehdyssä tutkimuksessa todettiin että kyfoosi on n.40 astetta. Entinen kyttyräselkä on nyt kaunis suora selkä.

Lue lisää

Olin ammatiltani raudottaja.
30v. mulla selkä alkoi kipeytyä.
Useat sairaslomat johti lopulta sairaalaan tutkimuksiin.
Vomakkain kipu oli rintarangassa, harteissa niskassa ja alaselässä.
Sairaalassa määrättiin kipu ja psyykelääkkeitä.
Lähetettiinpä psykiatriseen sairaalaan tutkimuksiin. jossa ei kuitenkaan kipujen uskottu johtuvan psyykkeestä.
Menin takaisin sairaalaan. josta lähetettiin Orttoniin kuvattavaksi.
Rönkkenlääkäri antoi suullisen lausunnon, sanoi, että hän on nähnyt pari yhtä pahaa selkää ja nämä miehet oli tehnyt 60v. metsätöitä.
Lausunto lähetettiin sairaalaan ja menin sairaalan neurologin vastaanotolle.
Neurologi totesi, että ei mun selässä ole mitään vikaa, vaan vika on päässä ja määräsi kipu ja mielialalääkettä.
Usean vuoden olin koelääkityksessä, pelkällä sairaspäivärahalla.
Pääsin lopulta kuntoutustutkimuksiin, jossa minut todettiin työkyvyttömäksi.
Olin täysin rapakunnossa, suorastaan kehoni vapisi heikkoudesta.
Perehdyin kirjastossa tieteelliseen puoleen, jotta olisiko jotain tehtävissä, kun lekurit jätti minut suorastaan heitteille, paitsi jos ei oteta psyyke lihasrelaksantti ja kipulääkepresettejä huomioon.
Löysin mielestäni hyvän lääkkeen ja hoitoohjeen ja menin niinä tietoineni terveyskeskukseen pyytämään presettiä.
Ystävällinen lääkäri sanoi, että tätä lääkettä ei saa kun anomalla silloisen lääkintöhallitukselta. (AnaboliTonicum) ja sain sitä 2500ml
Nykyisin lääke on myyntikiellossa.
Kuntoilin ja venyttelin. Kipu alkoi helpottamaan ja tilanteeni parani nopeasti.
Usko paremmasta teki minusta entistä innokkaamman.
Yhtenä aamuna sitten en päässyt sängystä ylös, kun selkään vihlaisi pienikin liikahdus.
Onneksi en ollut heittänyt Tramaleita menemään ja ne helpotti hieman.
En kuitenkaan pystynyt kävelemään.
Menin sairalan ensiapupolille, jossa selkä kuvattiin.
Parintuntia kuvauksen jälkeen, lekuri sanoi, että ei siellä selässä ole mitään vikaa ja kirjoitti Indalkiini presetin.
Hammasta purren koitin kestää, mutta sietokyni ei riittänyt, vaan soitin yksityislääkärille ja kerroin tilanteeni.
Pitkistä aikavarauksista huolimatta hän otti minut heti vastaan.
Ambulanssilla vietiin. Selvä tapaus, hän sanoi. Huomenna hän leikkaa minut. Selkäleikkauksen jälkeen, koko selkä oikeni ja niska hartiakipu samaten.
Toisin sanoen, kovat yläkropan kivut ja skoljoosi johtui lantion vääräsä asennosta ja hermot puristui.
Myöhemmin tilasin sairaalasta selkäkuvasta lausunnon, jossa rönkkenlääkäri mainitsee mm. "Selässä ei mitään poikkeavaa".
Taisi olla sokea rönkkenlääkäri.
Potilaita pidetään tietämättömänä ja syötetään kaikenmaailman mömmöjä.
Ei koskaan pidä luottaa neurologin, lausuntoihin sairaalassa.
Aina pitää hakea yksityispuolelta lausunto.

Oppi ja ikä kaikki kirjoitti:

Olin ammatiltani raudottaja.
30v. mulla selkä alkoi kipeytyä.
Useat sairaslomat johti lopulta sairaalaan tutkimuksiin.
Vomakkain kipu oli rintarangassa, harteissa niskassa ja alaselässä.
Sairaalassa määrättiin kipu ja psyykelääkkeitä.
Lähetettiinpä psykiatriseen sairaalaan tutkimuksiin. jossa ei kuitenkaan kipujen uskottu johtuvan psyykkeestä.
Menin takaisin sairaalaan. josta lähetettiin Orttoniin kuvattavaksi.
Rönkkenlääkäri antoi suullisen lausunnon, sanoi, että hän on nähnyt pari yhtä pahaa selkää ja nämä miehet oli tehnyt 60v. metsätöitä.
Lausunto lähetettiin sairaalaan ja menin sairaalan neurologin vastaanotolle.
Neurologi totesi, että ei mun selässä ole mitään vikaa, vaan vika on päässä ja määräsi kipu ja mielialalääkettä.
Usean vuoden olin koelääkityksessä, pelkällä sairaspäivärahalla.
Pääsin lopulta kuntoutustutkimuksiin, jossa minut todettiin työkyvyttömäksi.
Olin täysin rapakunnossa, suorastaan kehoni vapisi heikkoudesta.
Perehdyin kirjastossa tieteelliseen puoleen, jotta olisiko jotain tehtävissä, kun lekurit jätti minut suorastaan heitteille, paitsi jos ei oteta psyyke lihasrelaksantti ja kipulääkepresettejä huomioon.
Löysin mielestäni hyvän lääkkeen ja hoitoohjeen ja menin niinä tietoineni terveyskeskukseen pyytämään presettiä.
Ystävällinen lääkäri sanoi, että tätä lääkettä ei saa kun anomalla silloisen lääkintöhallitukselta. (AnaboliTonicum) ja sain sitä 2500ml
Nykyisin lääke on myyntikiellossa.
Kuntoilin ja venyttelin. Kipu alkoi helpottamaan ja tilanteeni parani nopeasti.
Usko paremmasta teki minusta entistä innokkaamman.
Yhtenä aamuna sitten en päässyt sängystä ylös, kun selkään vihlaisi pienikin liikahdus.
Onneksi en ollut heittänyt Tramaleita menemään ja ne helpotti hieman.
En kuitenkaan pystynyt kävelemään.
Menin sairalan ensiapupolille, jossa selkä kuvattiin.
Parintuntia kuvauksen jälkeen, lekuri sanoi, että ei siellä selässä ole mitään vikaa ja kirjoitti Indalkiini presetin.
Hammasta purren koitin kestää, mutta sietokyni ei riittänyt, vaan soitin yksityislääkärille ja kerroin tilanteeni.
Pitkistä aikavarauksista huolimatta hän otti minut heti vastaan.
Ambulanssilla vietiin. Selvä tapaus, hän sanoi. Huomenna hän leikkaa minut. Selkäleikkauksen jälkeen, koko selkä oikeni ja niska hartiakipu samaten.
Toisin sanoen, kovat yläkropan kivut ja skoljoosi johtui lantion vääräsä asennosta ja hermot puristui.
Myöhemmin tilasin sairaalasta selkäkuvasta lausunnon, jossa rönkkenlääkäri mainitsee mm. "Selässä ei mitään poikkeavaa".
Taisi olla sokea rönkkenlääkäri.
Potilaita pidetään tietämättömänä ja syötetään kaikenmaailman mömmöjä.
Ei koskaan pidä luottaa neurologin, lausuntoihin sairaalassa.
Aina pitää hakea yksityispuolelta lausunto.

Lue lisää

Olen päälle viisikymppinen nainen sairastan scheuermanin tautia. Lisäksi rintarangassa on syrinx-ontelo. Selässä on s-muotoinen skolioosi ja vaikea-asteiset rappeumat. Selkääni on leikattu v. 2002 ja v. 2008 lisäksi kaularankaani on leikattu v. 2008. Rintarangassa on puristava kipu. Olen käyttänyt Tradolan Retard 150 mg kivun hoitoon yöt yritän nukkua Imovanen avulla jota olen käyttänyt yhtäjaksoisesti noin 13 vuotta. Lisäksi minulla on todettu plantaarifaskiitti oikeassa jalassa. Oikea jalkani on skolioosin vuoksi lyhyempi. Tukipohjalliset ovat olleet käytössä noin 2 viikkoa tuntuu siltä että säryt vaan pahenee. Kävellessä voimat häviää. Välillä raajat puutuu ja aamuisin on vaikea liikkeelle lähtö sängystä.

mummo -56 kirjoitti:

Olen päälle viisikymppinen nainen sairastan scheuermanin tautia. Lisäksi rintarangassa on syrinx-ontelo. Selässä on s-muotoinen skolioosi ja vaikea-asteiset rappeumat. Selkääni on leikattu v. 2002 ja v. 2008 lisäksi kaularankaani on leikattu v. 2008. Rintarangassa on puristava kipu. Olen käyttänyt Tradolan Retard 150 mg kivun hoitoon yöt yritän nukkua Imovanen avulla jota olen käyttänyt yhtäjaksoisesti noin 13 vuotta. Lisäksi minulla on todettu plantaarifaskiitti oikeassa jalassa. Oikea jalkani on skolioosin vuoksi lyhyempi. Tukipohjalliset ovat olleet käytössä noin 2 viikkoa tuntuu siltä että säryt vaan pahenee. Kävellessä voimat häviää. Välillä raajat puutuu ja aamuisin on vaikea liikkeelle lähtö sängystä.

Lue lisää

Ei me tähän tautiin kuolla, mutta vuosikymmeniä jatkunut ymmärtämättömyys ja vähättely on todella rankkaa. Tämä synnynnäinen luuston kehityshäiriöhän johtaa vääjäämättä ennenaikaisiin vakaviin nivelrikkoihin ja luusto rappeutuu, teit mitä tahansa. Älä hyvä ihminen syö lääkkeitä, enempi kuin on pakko kipujen takia. Unilääkkeitä ei mielestäni ollenkaan. Liikkeelle vaan koko voimilla. Itselläni liikuntamuodot ovat jo aika rajallisia, mutta kävely, toisinaan savakävelykin onnistuu. Sauvvakävelykin toisinajoin tuottaa sietämätöntä kipua, joten kaikki liikunta on tehtävä oman kehon ehdoilla. Paikoilleen ei pidä jäädä pillereitä popsimaan. Siitä ei taatusti seuraa muuta, kuin tuplaongelmia.

ylös, ulos-lenkille! kirjoitti:

Ei me tähän tautiin kuolla, mutta vuosikymmeniä jatkunut ymmärtämättömyys ja vähättely on todella rankkaa. Tämä synnynnäinen luuston kehityshäiriöhän johtaa vääjäämättä ennenaikaisiin vakaviin nivelrikkoihin ja luusto rappeutuu, teit mitä tahansa. Älä hyvä ihminen syö lääkkeitä, enempi kuin on pakko kipujen takia. Unilääkkeitä ei mielestäni ollenkaan. Liikkeelle vaan koko voimilla. Itselläni liikuntamuodot ovat jo aika rajallisia, mutta kävely, toisinaan savakävelykin onnistuu. Sauvvakävelykin toisinajoin tuottaa sietämätöntä kipua, joten kaikki liikunta on tehtävä oman kehon ehdoilla. Paikoilleen ei pidä jäädä pillereitä popsimaan. Siitä ei taatusti seuraa muuta, kuin tuplaongelmia.

Lue lisää

Tottakai toimintakyvyn vuoksi liikkeelle suinkin vain jos pystyy. Olin kova lenkkeilijä. Nyt pystyn kävelemään noin 200 metriä yhtämittaa, kun vasen jalka alkaa "läpsyä". Kipustimulaattoriakin kokeiltiin v. 2008 kivun hoidossa. Huonoin tuloksin. Hermovauriokipujen vuoksi syön Tradolania. Lannenikamia korjattiin leikkauksella v. 2002 ja v. 2008. Murtuma selkään v. 1987. Olen lääkärien kanssa keskustellut kipulääkkeiden lopettamisesta ja Imovanen käytöstä. Lääkäreiden kanta on ollut, että parempi kun syö lääkkeitä kun valvoo kaiket yöt kipujen kanssa. Itse olen kyllä koettanut vierottautua lääkkeistä mutta huonolla menestyksellä. Lääkärien kanta on ollut, että ei saa itseä syyllistää lääkkeiden käytössä. Tämän olen kertonut läheisillekin. Lääkekokeiluja on tehty kipupolia myöten kaikki on kokeiltu ja tähän lääkitykseen on päädytty. Muuten Pannadol forte 1 g ota tarvittaessa myös kipuun. Injektiopuudutteita on myös kokeiltu kivun hoidossa josta olen saanut erilaisia allergiaoireita. Aurinkoista ja keväistä mieltä kaikille kivusta kärsiville!

mummo -56 kirjoitti:

Tottakai toimintakyvyn vuoksi liikkeelle suinkin vain jos pystyy. Olin kova lenkkeilijä. Nyt pystyn kävelemään noin 200 metriä yhtämittaa, kun vasen jalka alkaa "läpsyä". Kipustimulaattoriakin kokeiltiin v. 2008 kivun hoidossa. Huonoin tuloksin. Hermovauriokipujen vuoksi syön Tradolania. Lannenikamia korjattiin leikkauksella v. 2002 ja v. 2008. Murtuma selkään v. 1987. Olen lääkärien kanssa keskustellut kipulääkkeiden lopettamisesta ja Imovanen käytöstä. Lääkäreiden kanta on ollut, että parempi kun syö lääkkeitä kun valvoo kaiket yöt kipujen kanssa. Itse olen kyllä koettanut vierottautua lääkkeistä mutta huonolla menestyksellä. Lääkärien kanta on ollut, että ei saa itseä syyllistää lääkkeiden käytössä. Tämän olen kertonut läheisillekin. Lääkekokeiluja on tehty kipupolia myöten kaikki on kokeiltu ja tähän lääkitykseen on päädytty. Muuten Pannadol forte 1 g ota tarvittaessa myös kipuun. Injektiopuudutteita on myös kokeiltu kivun hoidossa josta olen saanut erilaisia allergiaoireita. Aurinkoista ja keväistä mieltä kaikille kivusta kärsiville!

Lue lisää

Jokaisen ihmisen oma kokemus on totuus. Ei tällaisia hyvääkin tarkoittavia neuvvoja voi toiselle tietenkään sellaisenaan tuputtaa. Jos olisin kuolemaisillani, niin vaatisin äärimmäisen voimakkaan kivunlievityksen, koska loppuelämäni laatu olisi tärkeää. Oman sairauteni kohdalla kuitenkin on niin, että itse olen kokenut parhaaksi "hoidoksi" liikkua niin paljon, kuin vielä pystyn. Olen täysin tietoinen siitäkin, että sekin päivä saattaa tulla, että en enää pysty liikkumaan ollenkaan. Nyt, niinkuin kokoikäni, käyn viivytystaistelua tautini kanssa. Ei pillereillä luut parane, eikä mikään muukaan ongelma.

Jatkojohto kirjoitti:

Kiitos sinulle "pärjäillään" kun jaksoit kirjoittaa pitkästi ja kertoa itsestäsi!
Eipähän ole ollut helppoa sinullakaan, on tää niin viheliäinen tauti! Nuo mainitsemasi sähköiskut läpi kehon on taatusti samanlaisia kuin minulla oli pahimillaan kesällä. Nyt ne ovat lieventyneet, mutta kyllä niitä vieläkin tulee, varsinkin niskan / pään seudulle, mutta välillä jalkoihinkin asti.

Sehän se oli alussa pelottavinta kun ei tiennyt mistä on kysymys ja halvaantuko tässä nyt näin vain.

Jotain luupiikkejä oli tk:n lääkäri näkevinään röntgen kuvissa, joka tehtiin ala/ristiselästä. Hän ei ainakaan siitä kuvasta osannut sanoa muuta, vasta kirurgi näki magneettikuvista tämän taudin aiheuttamat muutokset.

Sulla on ainakin huumorin kukkanen vielä jäljellä, päätellen siitä, miten kauniisti puhuit omasta kehostasi ;) Se on hyvä se, vaikka välillä tuntuu että vitsit on vähissä.

Itse olen lapsesta saakka nuoreen aikuisikään asti osallistunut raskaisiin maatalon töihin, heinän seivästys, rehunteko käsin ym, ei ne ainakaan ole parantaneet tätä, sanoisin että ovat taatusti edesauttaneet taudin synnyssä, vaikka onhan se ollut tietysti penskasta asti muhimassa, mutta sitäpä ei kukaan osaa kai sanoa, onko raskas työ lisänny / nopeuttanut tätä prosessia?

Miten sulla tauti vaikuttaa joka päiväisiin toimintoihin? Joudutko käyttää apuvälineitä vai sujutko laittamaan esim.kengät itse jalkaan?

Lue lisää

Kuulemma voi vaikuttaa raskas fyysinen työ taudin etenemisen nopeutumiseen. Välilevyt kasvuvaiheessa vielä "pehmeät" niin helpommin painuvat kasaan. Ja jos nuorella iällä huomataan niin kyömyselkäsyyttä saadaan ehkästyä erilaisin keinoin. *Hieman katkerana siitä ettei kukaan silloin kun vielä olisi voinut vaikuttaa ottanut kipuja tosissaan*

mummo -56 kirjoitti:

Olen päälle viisikymppinen nainen sairastan scheuermanin tautia. Lisäksi rintarangassa on syrinx-ontelo. Selässä on s-muotoinen skolioosi ja vaikea-asteiset rappeumat. Selkääni on leikattu v. 2002 ja v. 2008 lisäksi kaularankaani on leikattu v. 2008. Rintarangassa on puristava kipu. Olen käyttänyt Tradolan Retard 150 mg kivun hoitoon yöt yritän nukkua Imovanen avulla jota olen käyttänyt yhtäjaksoisesti noin 13 vuotta. Lisäksi minulla on todettu plantaarifaskiitti oikeassa jalassa. Oikea jalkani on skolioosin vuoksi lyhyempi. Tukipohjalliset ovat olleet käytössä noin 2 viikkoa tuntuu siltä että säryt vaan pahenee. Kävellessä voimat häviää. Välillä raajat puutuu ja aamuisin on vaikea liikkeelle lähtö sängystä.

Lue lisää

Miinus kommenttiisi tuli vahigossa. Oletko kokeillut käydä jonkun hierojan tai muun luona joka laittaisi jalat säännöllisin väli-ajoin oikeeseen mittaan niin kauan että rupeea pysymään? Yksi tuttuni jolla paha yläselän skolioosi ja ala-selässä välilevyrappeumia kävi tämmöisen hoitojakson ja vastoin lääkärien antamaa mielipidettä skolioosi rupesi oikenemaan ja kivut häviämään niin ettei särkylääkkeitä tarvitse kuin harvoin, ei edes rappeuma alueelle. Hän toki alle 30 niin voi olla että nuorempi ikä etuna. Enkä tiedä onko pysyvää, toivon. En halua tuputtaa tai mitenkään väheksyä,ajattelin kirjottaa tämän jos vaikka voisikin olla apu sinulle tai jollekkin muulle. :) Mikä on plantaarifaskiitti?

pärjäillään! kirjoitti:

Se, pitäisikö sinun olla huolissaan taitaa olla kaksipiippuinen juttu. Tausti sinänsä, jos on lievä ei välttämättä ole katasrofi. Sen seuraukset pitkänpäällle saattavat olla. Sinullakin on jo ikää ja kipuilua ja kärsimyksiä olet joutunut kantamaan. Arvatenkin juttu on mennyt vähän samoin, kuin omallakin kohdallani. Ei diagnoosia, ei ymmätämystä. Luulotautiseksi leimaamista ja olankohautuksia. Omat luustomuutokseni oli havaittu jo vauvvaiässä ja muiden tutkimusten yhteydessä, kun olin meinannut potkaista tyhjää. Tuo asia selvisi itselleni 51-vuotta jälkeenpäin.
Kyllä ne puutumiset ja pistelytkin varmaan tuonne johtavat. Itselleni tauti on aiheuttanut vaikean nivelrikon jokapuolelle luustoa. Huimaus on ajoittain sietämätön, koska niska on vänkkyrällän ja kaularanka muutenkin pahasti kulunut. Koivet heittäytyvät hevottomiksi ja kaikki raajat saavat sähköiskunomaisia "kohtauksia", aivan, kuin fakkiri tökkäisi kaikki neulansa yks`kaks jokapuolelle. Vielä nuo ovat menneet ohi ja fysiatri sanoi, että halvaantumisriskiä niistä ei ole, vaikka jalatkin saattavat mennä alta. Nämä pahimmat oireet ovat seurausta juuri pahasta pitkälle edenneestä nivelrikon aiheuttamasta hermojuuriaukkojen ahtaumasta, jotka ovat alunperin kotoisin scheurmanin taudin aihettamista skoliooseista koko rangan alueella. Ikuisten asentovirheiden tähden kaikki muutkin nivelet ovat saaneet osakseen kohtuuttoman rasituksen. Alkusyy siihen, että luustoni on tuusanpaskana, on ko-tauti. Tein vuosikymmenet raskasta työtä, joka ei ollut minulle ollenkaan sopivaa. Jollakin piti leipänsä hankkia. Ehkäpä en olisi joutunut ennenaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle, jos tauti olisi diaknosoitu jo nuorena ja ammatinvaihtoon olisi saanut neuvvoa ja tukea. Omaehtoiseen uudelleenkoulutukseen ei silloin olisi mitenkään olisi ollut varaa. Perustinhan perheen 18-vuotiaana. Liikunnan olen kokenut tärkeäksi aina. Nyt pystyn enää vain lenkkeilyyn tasaisessa maastossa, sauvvatkin on pakko ollu jättää välillä pois, kun olkapää ja käsivarsi ei sitä siedä.
Röntgenkuvauksella oma romuluustoni selvitettiin. Mngneettikuvauksen tarpeellisuus jäi sikseen, koska tuo ränsistynyt ongelmajätekasa näkyi jo vähemmäälläkin tutkimisella.
Eihän mitkään selkärangan kulumat nykyään aiheuta kuulemma kipuja. Sen "syy" löytyy taas tuolta taloustieteen puolelta.

Lue lisää

Hei!
Minulla todettiin Scheuermanin sairaus 16-votiaana sekä skolioosi, mutta en ole silloin ymmästänyt sairausten merkitystä elämääni. Olin silloin lukiossa ja minulle määrättiin korsetti , jota olisi pitänyt käyttää 23 tuntia vuorokaudessa. En suostunut siihen, koska ei sen kanssa pystynyt elämään ja menemään kouluun. Kaikki olisi nauranut ja kiusannut. Olin muutenkin koulukiusattu. Kukaan ei kertonut minulle mitä sairaus todella on ja se pitäisi ottaa huomioon myös ammatinvalinnassa. Lähdin opiskelemaan Perushoitajaksi. Ammatti joka ei sovi tämän sairauden kanssa. Kaikista pahinta on se , että äitini ei koskaan näyttänyt epikriisejä minulle..Vuonna 2007 kun olin äitini edunvalvoja ja äitini laitoksessa sekä tyhjennin kotitaloa myyntiin. Löysin lääkärin lapun, jossa oli diaknoosit ja ruksattu että olen invaliidi. Olin järkyttynyt, mutta äitin kanssa en voinut enään asiasta puhua. Äitini kuoli kesäk. 2008. Äiti häpesi ja salasi tietoja minulta ja syyllisti ja toitotti lapsena aina että rinta ulos ja vatsa sisään. Vanhempani eivät koskaan tienneet sairauden olevan perinnöllinen. Sen olen itsekkin tajunnut kun olen lukenut viime vuosina tietoa netistä. Tällä hetkellä olen sairaslomalla rintarangan kipujen vuoksi. Lääkäri määrää s-lomia aina muutama päivä kellallaan, mutta lisää aion hakea kun kipeänä en aio töihin mennä.Esimieheni soitti ja sanoi että työkykyäni on vielä jäljellä, mutta tyttökaverini joka on myös esimies sairaalassa oli puoleksi samaa mieltä. Fyysiseen työhön olen työkyvytön. Saa nähdä miten käy, mutta työhöni en voi mennä. Saa nähdä kuinka pitkä s-loma on edessä ja mitä lääkäri sanoo työkyvystäni 3.6.2013.

perushoitaja1 kirjoitti:

Hei!
Minulla todettiin Scheuermanin sairaus 16-votiaana sekä skolioosi, mutta en ole silloin ymmästänyt sairausten merkitystä elämääni. Olin silloin lukiossa ja minulle määrättiin korsetti , jota olisi pitänyt käyttää 23 tuntia vuorokaudessa. En suostunut siihen, koska ei sen kanssa pystynyt elämään ja menemään kouluun. Kaikki olisi nauranut ja kiusannut. Olin muutenkin koulukiusattu. Kukaan ei kertonut minulle mitä sairaus todella on ja se pitäisi ottaa huomioon myös ammatinvalinnassa. Lähdin opiskelemaan Perushoitajaksi. Ammatti joka ei sovi tämän sairauden kanssa. Kaikista pahinta on se , että äitini ei koskaan näyttänyt epikriisejä minulle..Vuonna 2007 kun olin äitini edunvalvoja ja äitini laitoksessa sekä tyhjennin kotitaloa myyntiin. Löysin lääkärin lapun, jossa oli diaknoosit ja ruksattu että olen invaliidi. Olin järkyttynyt, mutta äitin kanssa en voinut enään asiasta puhua. Äitini kuoli kesäk. 2008. Äiti häpesi ja salasi tietoja minulta ja syyllisti ja toitotti lapsena aina että rinta ulos ja vatsa sisään. Vanhempani eivät koskaan tienneet sairauden olevan perinnöllinen. Sen olen itsekkin tajunnut kun olen lukenut viime vuosina tietoa netistä. Tällä hetkellä olen sairaslomalla rintarangan kipujen vuoksi. Lääkäri määrää s-lomia aina muutama päivä kellallaan, mutta lisää aion hakea kun kipeänä en aio töihin mennä.Esimieheni soitti ja sanoi että työkykyäni on vielä jäljellä, mutta tyttökaverini joka on myös esimies sairaalassa oli puoleksi samaa mieltä. Fyysiseen työhön olen työkyvytön. Saa nähdä miten käy, mutta työhöni en voi mennä. Saa nähdä kuinka pitkä s-loma on edessä ja mitä lääkäri sanoo työkyvystäni 3.6.2013.

Lue lisää

Hei!

Natiiviröntgenkuvaus tehtiin ja kulumat rintaranka ja lanneselässä lisääntyneet. Selkä rappeutuu koko ajan lisää. Lääkäri lupasi että elokuussa aletaan suunnitteleen mulle kevyempää työtä. Entistä työtä en jaksa tällä selällä enään tehdä. Tämän selän kanssa on raskasta elää ja vaikea tehdä töitä. Sairasloma vain jatkuu. Saa nähdä kuinka kauan ja milloin löytyy se helpompi työ? Sairaalaan menen syyskuussa tutkimuksiin ja toivon että pääsen mangeettikuvaukseen.

Hannele**** kirjoitti:

Olin maitotilan emäntä 25 vuotta ja uudelleen kouluttautumisen kautta edelleen työelämässä. Viestiketjussa ei puhuta siitä tosiasista että taudin eteneminen pysähtyy kasvuiän jälkeen. Eli me jokainen tautia sairastava podetaan scheuermann taudin-jälkitilasta. Kannattaa lukea Kim Haukatsalon kirja selkäsairaudet.
Itse hoidan kipuja kuntosalilla. Oma diagnoosini on sceueramnnin taudin keskivaikea jälkitila. Selän vaikea kyfoosi oiennut, nyt selkäni jäykkä ja luotisuora. Myäs lonkka oireilee tästä yliryhdistäni. Kädet kipuilee rintaranganalueen nikamien kiilamaisuudesta johtuen. Eteenpäin menen sinnillä, niinkuin te muutkin.Tsemppiä teille kaikille.tV: Hannele

Lue lisää

Heippa,
Mulla todettiin sheurmanin tauti 2v sitten. Vuoden olin sl työstäni ja sitten uudelleen koulutukseen. Olin myymäläpäällikkönä ruokakaupassa. Nyt luen taloushallintoa. Olen kyllä miettinyt että kuinka mun selkä kestää työntekoa 8h, kun nyt ei kestä edes 6h koulupäiviä. Harjoittelupaikka on ystävän firmassa jossa saan tehdä omaan tahtiin. Tänäänkin kävin välillä kävelyllä. Istuminen pitkään on niin tuskaa. Buranaa vetelin ennen dg niin et nyt olen allerginen. Välillä tuntuu et pää hajoo tähän sairauteen. Kaiken kukkuraksi vielä keliakian sain. Mulla on 43v ikää enkä haluais vielä eläköityä. Kelan kuntoutuksessa oon nyt ollut ja aloittanut vesijuoksun. Vähän helpottanut rintaranka kipuja. Olkapäät kans alkanut kiusaa ja toinen lonkka. Hengitys ei kulje välillä. Terveyskeskus lääkäri ei osaa muuta sanoa kun et ei voi nyt muuta kun kärsiä. Just, näillä siis mennään. Punttisalia oon yrittänyt uudelleen mut tulin niin kipeeks siitä. Miten sä aloitit sen. Lenkillä käyn 6 kertaa vk.

Henana kirjoitti:

Olipa mielenkiintoinen viestiketju. Minulla myös diagnosoitu scheuermanin tauti. Ihmettelin, kuinka harva on löytäny tapua pilateksesta. Minulle se on auttanut. Kieltämättä aluksi se tuntui käsittämättömästö, kuinka tällainen voisi auttaa, mutta sitten kun ne syvät lihakset löytyivät, se auttoi selkää kovati. Suosittelen! Ja huom, kärsivällisyyttä pilateksen kanssa, se täytyy oivaltaa, eikä se oivaltaminen synny heti. Sikälikin se sopii meille scheuermannilaisille, että siinä ei tarvitse rehkiä väärällä tavalla, mitä meidän selkämme eivät kestäkään.

Lue lisää

Pilates ja jooga ovat aivan huippuja tähän tautiin, kannattaa kokeilla! Pilateksen kanssa tulee olla kärsivällinen jotta hoksaa tehdä oikein liikkeet.

Minulla todettiin ko tauti parivuotta sitten kun kävin magneettikuvissa rintarangan alueella olevien vihlomisten ja "sydäntuntemusten" johdosta. Jo vuosien ajan minulla oli kroonisesti fasettilukkoja ja sitten pitkin rintakehää, kylkiä ja joskus selän puolella kovaakin vihlovaa kipua ja välillä tuntui että onko tässä jo tulossa sydänkohtaus 40 vuotiaana. Jotenkin sydänongelmiin ei oikein täysillä uskonut sillä nämä kivut tuli pääasiassa paikallaan ollessa, istuessa ja makuuasennossa nukkumaan mennessä. Monenlaista liikuntaa harrastaessa sydänvaivoja en tuntenut. Sydän osasto tutkittiin mutta siinä ei onneksi mitään erityistä löytynyt, lisä/vajaa lyönnit ("humpsaukset") meni kuulemma normaaliin piikkiin.

No, nyt on sitten pari vuotta mennyt ja selkä/rintaranka vaivat tuntuu menevän huonompaan suuntaan. Liikunnan määrä kyllä selkeästi korreloi vaivoihin eli kun menee viikko tai pari ettei isosti tee mitään niin kaikenlaista vihlomista taas ilmenee. Käsien puutumista nukkuessa samaten on tässä ilmaantunut mutta en nyt tiedä meneekö se S-taudin piikkiin.

Aivan viimeaikoina taas nuo sydämen humpsaukset (tai pienimuotoiset sähköiskut) on lisääntyneet. Tänäänkin kun noita humpsauksia tuli niin mielestäni sydän jätti aina yhden lyönnin väliin humpsauksen tullessa kun ranteesta sykettä yritti seurata.
Onko kellään ollut tämän tapaisia oireita tai tuntemuksia, olisi mukava kuulla!

vihloo kirjoitti:

Minulla todettiin ko tauti parivuotta sitten kun kävin magneettikuvissa rintarangan alueella olevien vihlomisten ja "sydäntuntemusten" johdosta. Jo vuosien ajan minulla oli kroonisesti fasettilukkoja ja sitten pitkin rintakehää, kylkiä ja joskus selän puolella kovaakin vihlovaa kipua ja välillä tuntui että onko tässä jo tulossa sydänkohtaus 40 vuotiaana. Jotenkin sydänongelmiin ei oikein täysillä uskonut sillä nämä kivut tuli pääasiassa paikallaan ollessa, istuessa ja makuuasennossa nukkumaan mennessä. Monenlaista liikuntaa harrastaessa sydänvaivoja en tuntenut. Sydän osasto tutkittiin mutta siinä ei onneksi mitään erityistä löytynyt, lisä/vajaa lyönnit ("humpsaukset") meni kuulemma normaaliin piikkiin.

No, nyt on sitten pari vuotta mennyt ja selkä/rintaranka vaivat tuntuu menevän huonompaan suuntaan. Liikunnan määrä kyllä selkeästi korreloi vaivoihin eli kun menee viikko tai pari ettei isosti tee mitään niin kaikenlaista vihlomista taas ilmenee. Käsien puutumista nukkuessa samaten on tässä ilmaantunut mutta en nyt tiedä meneekö se S-taudin piikkiin.

Aivan viimeaikoina taas nuo sydämen humpsaukset (tai pienimuotoiset sähköiskut) on lisääntyneet. Tänäänkin kun noita humpsauksia tuli niin mielestäni sydän jätti aina yhden lyönnin väliin humpsauksen tullessa kun ranteesta sykettä yritti seurata.
Onko kellään ollut tämän tapaisia oireita tai tuntemuksia, olisi mukava kuulla!

Lue lisää

Itse varmaan tämän viestiketjun nuorin (jos oikein päätellyt)ja nuita "humpsauksia" ja muutenkin voimakkaita rytmihäiriöitä on ollut kasvu-iästä lähtien (silloin laitettiin kasvu-iän piikkiin mutta jatkunut vuosia ja vuosia). Itsekkin olen sen huomannut ranteesta tai kaulasta kokeilemalla. Käsien puutuminen (varsinkin vasenkäsi ja siitä nimetön ja pikkusormi) ja hetkellinen töimintakyvyttömyys tuttua. En vain ole tiennyt mistä johtuu.
Tähän mennessä todettu ensiksi yliliikkuvat nivelet sitten Fibromyalgia ja nyt viimeisimpänä ystävämme Scheuermannin tauti. En ole tiennyt että mihin näistä liitän oireet, nyt kuulostais siltä että viimesimpään. Minulle sanottu myös että lapojenväli jumit voivat aiheuttaa rytmihäiriöitä.(silloin en kyllä vielä ollut saanut diagnoosia.) Tiedostan kyllä että jännitän selkääni enempi sen ollessa kipeämpi kuin "normaalisti" ja sehän taas vetää enempi jumiin,toisaalta siis saattaa olla jotain perääkin tuossa.. Pitäis taas saada sitkutettua itsensä jollekkin hierojalle.

Mitkä liikuntamuodot itse kukanenki on huomannut parhaimmiksi? En oikein pysty kävelemään ku jalat eivät pysy alla. Iskee voimakas kipu ja vasen jalka pettää. Alaselkä "lonksuu" ja lonkkiin tulee paine.Lattialla tehdyt jumppaliikkeet ei myöskään onnistu kipujen vuoksi.
hyviä vinkkejä otetaan vastaan.:) Kuulostaako kenestäkään tutulta? Oletteko huomannut kipujen muuttuvan ku ilmat vaihtelevat? Itsellä kipeimmillään kostealla ilmalla (kevät,syksy) ja kun ilmat vaihtuilee nopesti kylmän ja lämpimän välillä. Voi myös liittyä Fibromyalgiaan mutta kiinnostaa kuulla miten muilla. Rönsyilevää tämä minun teksti, on vain niin innoissaan ja onnellinen kun löysin tämän keskustelun, ensimmäistä kertaa elämässä olo että joku ymmärtää minua.. Hyvää joulun odotusta ja positiivista mieltä kaikille kaikesta huolimatta. :)

.. kirjoitti:

Itse varmaan tämän viestiketjun nuorin (jos oikein päätellyt)ja nuita "humpsauksia" ja muutenkin voimakkaita rytmihäiriöitä on ollut kasvu-iästä lähtien (silloin laitettiin kasvu-iän piikkiin mutta jatkunut vuosia ja vuosia). Itsekkin olen sen huomannut ranteesta tai kaulasta kokeilemalla. Käsien puutuminen (varsinkin vasenkäsi ja siitä nimetön ja pikkusormi) ja hetkellinen töimintakyvyttömyys tuttua. En vain ole tiennyt mistä johtuu.
Tähän mennessä todettu ensiksi yliliikkuvat nivelet sitten Fibromyalgia ja nyt viimeisimpänä ystävämme Scheuermannin tauti. En ole tiennyt että mihin näistä liitän oireet, nyt kuulostais siltä että viimesimpään. Minulle sanottu myös että lapojenväli jumit voivat aiheuttaa rytmihäiriöitä.(silloin en kyllä vielä ollut saanut diagnoosia.) Tiedostan kyllä että jännitän selkääni enempi sen ollessa kipeämpi kuin "normaalisti" ja sehän taas vetää enempi jumiin,toisaalta siis saattaa olla jotain perääkin tuossa.. Pitäis taas saada sitkutettua itsensä jollekkin hierojalle.

Mitkä liikuntamuodot itse kukanenki on huomannut parhaimmiksi? En oikein pysty kävelemään ku jalat eivät pysy alla. Iskee voimakas kipu ja vasen jalka pettää. Alaselkä "lonksuu" ja lonkkiin tulee paine.Lattialla tehdyt jumppaliikkeet ei myöskään onnistu kipujen vuoksi.
hyviä vinkkejä otetaan vastaan.:) Kuulostaako kenestäkään tutulta? Oletteko huomannut kipujen muuttuvan ku ilmat vaihtelevat? Itsellä kipeimmillään kostealla ilmalla (kevät,syksy) ja kun ilmat vaihtuilee nopesti kylmän ja lämpimän välillä. Voi myös liittyä Fibromyalgiaan mutta kiinnostaa kuulla miten muilla. Rönsyilevää tämä minun teksti, on vain niin innoissaan ja onnellinen kun löysin tämän keskustelun, ensimmäistä kertaa elämässä olo että joku ymmärtää minua.. Hyvää joulun odotusta ja positiivista mieltä kaikille kaikesta huolimatta. :)

Lue lisää

Pilates ja jooga vat tosi hyviä! Kannattaa kokeilla!

Olen miettinyt onko minulla lisäksi Selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi. Kivut ja oireet täsmäävät tähän sairauteen täysin. Noh, mutta olisiko siitä nyt haittaa tässä ”konkurssissa” kun elämä on niin yhtä vittua jo ennestään.
Tuli tuossa mieleen, että onko esim. pohjois-pohjanmaalla ketään kuka sairastaa ja kamppailee elämästään sheuermannin taudin kanssa? Olisi kiva ehkä istahtaa alas kahville jutella asiasta. Voisi olla hyvinkin terapeuttista kun saisi kuulla, et sinä tai minä ole yksin tässä maailmassa näitten kipujen ja tuskien kanssa.

kuivatuska kirjoitti:

Olen miettinyt onko minulla lisäksi Selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi. Kivut ja oireet täsmäävät tähän sairauteen täysin. Noh, mutta olisiko siitä nyt haittaa tässä ”konkurssissa” kun elämä on niin yhtä vittua jo ennestään.
Tuli tuossa mieleen, että onko esim. pohjois-pohjanmaalla ketään kuka sairastaa ja kamppailee elämästään sheuermannin taudin kanssa? Olisi kiva ehkä istahtaa alas kahville jutella asiasta. Voisi olla hyvinkin terapeuttista kun saisi kuulla, et sinä tai minä ole yksin tässä maailmassa näitten kipujen ja tuskien kanssa.

Lue lisää

Hei!
Olihan tänne taas jotain kirjoituksia ilmestynyt, välillä menee tosi pitkä aika ettei kukaan kirjoita.
Nytkin pitäis oikeastaan lopettaa tää koneella istuminen kun alaselkä tuntuu menevän ihan kasaan istumisesta, persus puutuu ja niska ihan jumissa, mutta mitäpä tässä paljoa muutakaan voi tehdä.
Kuivatuska, luin kirjoituksesi ja se kolahti! Heti alkuun voi kertoa asuvani aika lähellä pohjanmaata, vaikka se onkin suht laaja käsite, sieltä olen kotoisin ja nyt asun Keski-Pohjanmaalla. Sanotaanko nyt että Kokkolan vaikutusalueella. Nappaako yhtään läheltä? Ja hei, välimatka ei ole este yhteydenpidolle, vaikka muullekin,kuin näin julkisesti (sp, fb, skype ym.), jos haluat/jaksat kuunnella lähes puolta vanhemman naisen tympääntynyttä jorinaa tähän riivatun tautiin, johon tänään viimeksi meinasin täysin hermostua!

Haluaisin tarkistaa että onko selkäsi leikattu? Mitä ne sieltä leikkas, koska mulle sanottiin ettei tätä voi leikata tai ei leikata, jos ei meinaa halvaantua tai jotain.

Kyllä meitä kohdellaan aika tylysti tämän tautimme kanssa, kun kävin lopulta yksityislääkärillä aikani hypättyä arvauskeskuksessa, lääkäri vain lauko kylmästi päin naamaa mikä on ja ettei koskaan parane ja että ota itse selvää netistä! En ymmärtänyt siinä järkytyksessä kysyä oikeastaan mitään ja kiire tuntu olevan ottaa toinen potilas sisään. Onneksi olen jatkossa päässyt myös tosi pätevän neurologian erikoislääkärin juttusille, mutta hänellä on riivatun täyttä aina ettei aikoja saa kuin sattumalta, monen kuukauden päähän.

Joo tosiaan netistä, eihän tautinimikkeellä löydy juuri, kuin muutama satunnainen rivi jossa mainitaan tällaisen taudin olevan olemassa, ja joka on suhteellisen KIVUTON ja vaivojen helpottavan 50-60 vuoden iässä. Kun näkis sen päivän.

Itse olen ollut poissa työelämästä yli 3 vuotta ja olisin täysin kypsä eläkkeelle, mutta eipä ne taho päästää vaikka nuoria olis työtä vailla. Tätä ei taho ymmärtää ei sitten millään. Kuntoutustuella nykyisin yritän kituuttaa, onneksi mies on töissä, muuten ei pärjättäs.
Mutta ollaanpa yhteyksissä, ainakin täällä! T: Jatkojohto

kuivatuska kirjoitti:

Olen miettinyt onko minulla lisäksi Selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi. Kivut ja oireet täsmäävät tähän sairauteen täysin. Noh, mutta olisiko siitä nyt haittaa tässä ”konkurssissa” kun elämä on niin yhtä vittua jo ennestään.
Tuli tuossa mieleen, että onko esim. pohjois-pohjanmaalla ketään kuka sairastaa ja kamppailee elämästään sheuermannin taudin kanssa? Olisi kiva ehkä istahtaa alas kahville jutella asiasta. Voisi olla hyvinkin terapeuttista kun saisi kuulla, et sinä tai minä ole yksin tässä maailmassa näitten kipujen ja tuskien kanssa.

Lue lisää

Kuivatuska, olihan tuolla ylempänä kerrontaa sun leikkauksestasi ja muutenkin lisää tarinaa. Mulla tämä muisti pätkii jo masennuksen takia ja lääkityksen vaikutuksesta lisää, on oikein todettu muistin alenemaa, joten sori kun en muistanu kirjoitustasi:)
Ei ole helppoa elää muistilappujen, kännykkä muistutusten ja jatkuvien kalenterimerkintöjen varassa, mutta jotenkinhan ne asiat täytyy muistaa. Mutta nyt on pakko mennä oikeseen ruoto sängylle, unta saa odottaa, kun nukahdin taas vaihteeski nojatuoliin pitemmäski aikaa iltasella. t: Jatkojohto

Kuivatuska, laitoin sulle viikko sitten sähköpostia, oletko saanut sen?
Kirjottele takas jos viitsit.
terv. Jatkojohto

khttp://www.facebook.com/pages/Selkäsairauksien-tukiryhmä/214140942015604?sk=wall käykäähän liittymässä sivustolle!

Olen 27v scheyermannin tautia sairastava. Itselläni pahimmat kivut ollu 16- 22 vuotiaana. (sen jälkeen niihin on varmaan tottunut). Mulla todettiin tauti 6kk sitten. Itse en voi suositella lääkkeiden syömistä ellei ole ihan pakko. Lääkärit kyllä kirjottavat reseptejä ja kyselevät mitäs tälläkertaa laitetaan. Itsellä menny kivut ja selkä krampit muutaman kerran niin pahoiksi että joutunut hakemaan piikit pakaroihin( tulehduskipu ja relaksanttii). Jos olisin syönyt edes puolet niistä lääkkeistä mitä olen saanut olisin kävelevä kemikaali.

kuivatuska kirjoitti:

khttp://www.facebook.com/pages/Selkäsairauksien-tukiryhmä/214140942015604?sk=wall käykäähän liittymässä sivustolle!

Lue lisää

Hei, olen hakenut vertaisryhmää fb:stä tuloksetta. Tämä laittamasi linkki ei toimi.

Ajatus hyvä, mutta haluavatko kaikki kaikkien tietoisuuteen ja näkyville oman elämänsä jakamalla tietonsa facebookissa?
Ymmärtääkseni omat tiedot ovat näin muiden selailtavissa jossakin määrin (estot huomioiden)
Olenko väärässä? En ole minkään ryhmän jäsen fb:ssä joten tieto hataraa.
Kertokaa, opastakaa mua ja ehkä muitakin te jotka tiedätte.

Niin ja lisätäkseni mulle ainakin sanottu että ei ole perinnöllinen. Yleensä murrosiässä esiintyvä normaalia nopeampi kasvupyrähdys minkä seurauksena.. Kyseessä ei ole varsinaisesti sairaus. Sairauden siitä tekee kyllä jatkuva kipu ja selän oireilu.

Tätä on ilmiesesti niin eri asteista sorttia että kaikilla ei oireita edes ole. Yleensä kivuton mutta jäykkkä selkä seurauksena kuulemma..

Hävennyt aina omaa selkääni ja pelännyt jos joku huomaa. Loppupeleissä aivan sama kuinkaa kaareva selkä on kunhan ei tartte kipujen kanssa elää. vertaistukea itse kaipaisin ja jos jotain kiinnostaa kirjoitella niin olisi kiva tutustua muihinkin.. TSEMPPIÄ KAIKILLE JA HYVÄÄ KESÄN JATKOA!!!

mikkov79 kirjoitti:

Niin ja lisätäkseni mulle ainakin sanottu että ei ole perinnöllinen. Yleensä murrosiässä esiintyvä normaalia nopeampi kasvupyrähdys minkä seurauksena.. Kyseessä ei ole varsinaisesti sairaus. Sairauden siitä tekee kyllä jatkuva kipu ja selän oireilu.

Tätä on ilmiesesti niin eri asteista sorttia että kaikilla ei oireita edes ole. Yleensä kivuton mutta jäykkkä selkä seurauksena kuulemma..

Hävennyt aina omaa selkääni ja pelännyt jos joku huomaa. Loppupeleissä aivan sama kuinkaa kaareva selkä on kunhan ei tartte kipujen kanssa elää. vertaistukea itse kaipaisin ja jos jotain kiinnostaa kirjoitella niin olisi kiva tutustua muihinkin.. TSEMPPIÄ KAIKILLE JA HYVÄÄ KESÄN JATKOA!!!

Lue lisää

http://fi.wikipedia.org/wiki/Scheuermannin_tauti

Oireyhtymä on todellakin perinnöllinen.

Ja sitten oma tarinani: Minulla todettiin tauti 26 vuotta sitten ollessani 11 vuotias. Tätä ennen kärsin valtavista kivuista jaloissa ja selässä. Jatkuvaa pistelyä sormissa. Minua on hoidettu jopa invalidisäätiön sairaalassa. Sairaalassa oloaikani oli vaatimattomat 7 ja puoli kuukautta. Lapselle toivottoman pitkä aika olla poissa kodista ja läheisten luota. Saksalaisen erikoislääkärin mukaan minulla on pahin scheuerman mitä hän on koskaan nähnyt.
Tauti aiheutti minulla nikamien kiilautumista, välilevyjen kulumista ja väärissä mittasuhteissa selkärangan kasvua. Siis nikamat kasvoi väärällä nopeudella muuhun kasvuun nähden. Ja välilevyt tekivät aivan samaa. toisin sanottuna nikama ja välilevy kasvoi erinopeuksilla. Alaselän suoruus taas aiheutti lonkkien ulospäin kiertymistä. Alaraajojen toiminta rajoittuu, välillä jopa niin pahasti, että ainoa kulkupeli on pyörätuoli. Niskassa nikamien nousu aiheuttaa käsien ja sormien puutumista, joka ilmenee kivuliaana pistelynä. Lapojen kohdalla selkä köyristyi ja hartiat kääntyivät eteenpäin. Alaselässä nikama painaa hermoon. Hermopaine taas aiheuttaa lihastulehduksia.
Em. sairaalassa minulla on suoristettu selkää paksulla kovamuovikorsetilla, jossa oli hartiapelotit. Lonkat suoristettiin vedossa. Siis makasin sängyssä 23 tuntia päivässä vetolaitteisiin kiinnitettynä Toimenpiteitä ei olisi voitu tehdä enää kasvun pysähdyttyä. Lonkat saatin täysin oikeaan asentoon, mutta selkä jäi pahasti notkolle.
Lepo ja rasituksen puute eivät todellakaan sovi tähän vaivaan. Selän lihakset pitää olla hyvässä kunnossa, jotta ne tukisivat selkärankaa. Voimaharjoittelua pitää harrastaa päivittäin, nostelen painoja, heilutan kahvakuulaa ja voimistelen. Pyöräily ja kävely ovat ehdottomia. Siis vähintään 10 km jompaakumpaa päivittäin. Kauppakassin voi kantaa kotiin ja mieluummin todellakin tekee sen.
Ennuste oli noilla lääkärien hyvillä neuvoilla, että istuisin pyörätuolissa pysyvästi ennen täysiän saavuttamista. Siihen en alistunut vaan tein selällä kokoajan harjoitteita ja niin myös tänäpäivänä. Käyn fysioterapiassa 2 kertaa vuodessa 15 kertaa. Saan sähköhoitoa ja ultraäänihoitoja. Akupunktiossa käyn säännöllisesti. Kipuun syön kyllä erilaisia särkylääkkeitä. Lyricaa, Buranaa, Paratabsia, Panacodia ja Tramalia. Jokaisella näistä on pitkään käytettynä melkoiset haittavaikutukset, mutta olen päättänyt elää suht normaalia elämää scheuermannista huolimatta.

Raunioruusu, olitko leikkauksessa? Olen samantyyppisessä tilanteessa - vielä ilman vaurioita. Onhan se kiva tunne, kun lopulta ei tarvii niin kauheesti selittää ja vakuutella oireitaan, kun tarpeeksi paha löydös löytyy - alkavat kummasti kysellä. Vihastuttaa, että näin, argh!

Minulla oli kanssa aikoinaan joustinpatja sänky. En pystynyt nukkumaan pahimpaan aikaan kuin 2-3 tuntia yössä. Useita vuosia. Kokeilin kerran poikani superlooni patjaista sänkyä. Huomasin sängyssä eron. Loppujen lopuksi ostin 120 cm leveän Tempur sijaus patjan. Patjan hinta on kyllä kova mutta kannattaa.

Sängyllä patjalla lihaskunnolla ja lääkityksellä yhteensä on suuri merkitys. Sinä olet vielä sen verran nuori ihminen. Pidä lihaksisto kunnossa sillä on suuri apu. Myös venytellä kannattaa säännöllisesti. Itse käytän myös kylmägeeliä, Volttaren geeliä ja muita valmisteita apuna. Alaselälle itselleni käy ainoastaan kylmä. Lämmintä en pysty käyttämään ollenkaan. Niska/hartia kipuun on taas lämmin. Mikä kenellekkin käy. Itelläni yhteen aikaan selkä oli niin jäykkä, että ensin piti mennä lattialle venyttelemään ennen kuin pääsi liikkeelle. Ergonomia ja asennot ovat tärkeässä merkityksessä.

Olinkohan n.8vuotias kun selkä alkoi kipuilla, olin aika pitkä tyttö jo silloin 147cm. Ja sitä on kuullut niin paljon että kasvukipuja ne ovat. (joo oli kasvukipujakin mutta ne vaivasivat sääriä ja reisiä, ei selkää.)
10 vuotiaana pääsin tutkimuksiin ja sain tukikorsetin ja dg oli skolioosi. vaikka kuin jumppasin ja pidin korsettia, menin aina vain huonompaan kuntoon.
12 vuotiaasta eteenpäin sitten alkoi kuulua että kun olin ylipainoinen ja laiska..
Siihen sitten alkoikin tulla liitännäis-sairauksia masennus, lohtusyöminen, rytmihäiriöt yms..
15vuotiaana olin ihan helvetin kipeä, edelleen terkkarin mukaan olin laiska ja läski.. -> sairastuin määrittelemättömään syömishäiriöön, pahimmillani taisin painaa jotain 42kg ja olin kuitenkin 178cm.
18vuotiaana aloin parantua syömishäiriöstäni, liikuin edelleen kuin pikajuoksija mutta söin ja elin muuten normaalia elämää, lähes kivutonta aikaa.
19vuotiaana selkä meni jotenkin paskaksi kun nousin ylös aamulla sängystä, kuului hiton kova rusahdus.. en tiiä pyörryinkö vai mikä lie halvaus kävi, mutta heräsin lattialta eikä lantiosta alaspäin toiminut mikään, noloa pissatkin oli mennyt housuun.
Siitä alkoikin sitten tutkimuskierre, pari-kolme viikkoa meni että jalkoihin palasi tunto.
Loppuvuodesta 2001 tuli dg morbus scheuermann ja kyfoosi. eipä se lääkäri oikein mitään osannut kertoa, kielti juoksemisen, hyppimisen, yms yms..
2004 oli ihan kamala koko vuosi, ikinä en ole ollut niin kipeä kuin silloin. Krooninen kipu ja kaikki mahollinen vaikeus tuli todelliseksi.. Ai mikä sosiaalinenelämä?
2005 helmikuussa selkä leikattiin, lannerangasta poistettiin 3 välilevyä. kivut jäivät leikkauspöydälle täysin 4 vuodeksi.. Kun aloin esikoistani odottaa (2009) kävin tutkimuksissa Helsingin kirurgisessa sairaalassa, jossa todettiin välilevyn luiskahdus (taas), mutta mitään ei voitu tehdä raskausaikana. Kipulääkitys pienennettiin minimiin koska ei ollut tutkimustuloksia kuinka lyrica ja tramal sikiöön vaikuttaa. Loppuraskaus oli helpompi kun iso masu veti selkää suoraksi.
Seuraavaa lasta aloin odottaa 2012 en kärsinyt kivuista juuri ollenkaan mutta seuraava raskaus kun alkoi 2013 olikin aivan helvettiä, viimeiset 3kk ennen synnytystä en päässyt omin avuin sängystä ylös tai vessaan jne..
Puoli vuotta synnytyksen jälkeen olin ihan pöllyssä lääkkeistä ja sain silleen kivut hallintaan.. Nyt nämä pari viimeistä vuotta ovat menneet suht hyvin, kipukohtauksia tulee jos en ole tarkka siitä että kuinka paljon liikun, nukun yms.. Olis vaan kiva tietää mitä mahtaa olla vielä edessäpäin?? - Ei kai sitä kukaan tiedä.. Lapiohommista piti luopua ja vaihtaa alaa.

Joku kyseli rytmihäiriöistä ja nivelvaivoista tuolla ketjun puolen välin kohdilla..

Juu minulla on aina ollut klimmereitä, ikäviähän ne ovat mutta eivät vaarallisia. Niihin on hoitona sydämen uudelleen tahdistus joka tehdään nukutuksessa, pikku hetkeksi sydän pysäytetään ja käynnistetään uudelleen. Kivuton toimenpide.

Ja juu itsekin olen pohtinut mistä johtuu etenkin nilkkojen ja lonkkien kipuilut ja että liittyykö ne myös scheuermannin tautiin. En tiiä, itse pidän nilkat kunnossa tukien kanssa. Lonkille en ole itse hoitoa keksinyt.. Lepo ja liikunta oikeassa suhteessa, lämpötyyny ja särkylääke.. Niillä minä yritän pärjätä.

Olis kiva kuulla mitä teille muille nykyisin kuuluu???

Lisäys edelliseen.
Lanneranka on kulunut ja hermot ahtaalla, kuitenkaan selkeää hermopinnettä ei löydy.

Täällä kanssa 43-vuotias kohtalotoveri, jolla selkäkipuja takana nyt 22-vuotta, 6 kuukautta ja 20 päivää 😳. Diagnoosin sain tänään, vaikka on kuvattu, tutkittu jumpattu, kuntoutettu ja uudelleenkoulutettu 2 kertaa.