Mieheni erosi n. 3 vuotta sitten, 2 yhteistä kouluikäisetä lasta. Lapset asuvat puolet meillä puolet eksällä. Olemme naimisissa ja ensimmäinen yhteinen lapsi tulossa.
Olemme ulospäinsuuntautuneita ja työmme on hyvin "julkista", olemme toimittajia ja erittäin sosiaalisia. Tapasimme työn kautta. Miehen ex on enemmän kotona viihtyvä, erittäin ujo nainen. Eron jälkeen en ole tätä naista tavannut kertaakaan, vaikka hänen lapset asuvat meillä 2 vkoa kk:sta. Hän ei tietoisesti halua tavata meitä ja osoittaa mieltään jopa nii ettei suostu puhumaan edes miehelleni, lasten isälle. Lastenvalvojan tapaamisissa hän tuskin sanoi sanaakaan. Taitaa olla verisesti loukkaantunut erosta. Minusta tuntuu tyhmältä tällainen, aikuisia kun ollaan. Eihän meidän tarvitse olla ystäviä mutta mitä sitten kun tulee lasten juhlia ym. joissa meidän oletetaan olevan mukana? Aika noloa jos tapaamme vasta esim. 5 vuoden päästä erosta. Onko tänä normaalia, että ex-vaimo niinsanotusti piileskelee lopun elämää? Miten se lapsiin vaikuttaa?
Olemme ulospäinsuuntautuneita ja työmme on hyvin "julkista", olemme toimittajia ja erittäin sosiaalisia. Tapasimme työn kautta. Miehen ex on enemmän kotona viihtyvä, erittäin ujo nainen. Eron jälkeen en ole tätä naista tavannut kertaakaan, vaikka hänen lapset asuvat meillä 2 vkoa kk:sta. Hän ei tietoisesti halua tavata meitä ja osoittaa mieltään jopa nii ettei suostu puhumaan edes miehelleni, lasten isälle. Lastenvalvojan tapaamisissa hän tuskin sanoi sanaakaan. Taitaa olla verisesti loukkaantunut erosta. Minusta tuntuu tyhmältä tällainen, aikuisia kun ollaan. Eihän meidän tarvitse olla ystäviä mutta mitä sitten kun tulee lasten juhlia ym. joissa meidän oletetaan olevan mukana? Aika noloa jos tapaamme vasta esim. 5 vuoden päästä erosta. Onko tänä normaalia, että ex-vaimo niinsanotusti piileskelee lopun elämää? Miten se lapsiin vaikuttaa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Meillä mieheni exä on käyttäytynyt erosta lähtien täysin mielipuolisesti häiriköiden ja uhkaillen meitä ja läheisiämme ja jopa tappouhkaksia on tullut. Vaihtaisin paikkaa kanssasi aivan samantien.
että ero omasta rakkaastaan ja lasten isästä satuttaa. Ole vain tyytyväinen että ex on näinkin järkevä että pysyttelee omissa oloissaan. Varmasti tekisi mieli sanoa sana jos toinenkin. Anna hänen vain olla rauhassa. Äiti varmaankin luottaa isän kykyyn hoitaa lapset jos ei mitään sanomista ole, vaikka lapset ovat puolet ajastaan isällä.
Kyllä ne lasten juhlat sitten aikanaan selviävät. Ehkä äiti ei oleta sinun tulevan niihin? Miksi olisi noloa tavata vasta 5 vuoden päästä HEIDÄN erostaan? Mitä sillä on väliä? Ehkäpä hänkin on sitten siihen valmis. Sekin että teille tulee lapsi, voi olla hänelle hyvin vaikea asia käsitellä.
toisen miehen?
Ei ihmekään jos ex-vaimo ei halua kaveerata.
edes rivien välistä lukea.
"Nappaajat" nimenomaan käyttävät sanontaa "...aikuisia kun ollaan." tai "aikuisiahan tässä ollaan" eivätkä
ne joilta on "napattu".
ex-vaimon vain ei ole pakko olla kanssasi tekemisissä,ei ex-miehensäkään. Saat hakea niitä ystäviä muualta, ex-vaimon ystävyyttä sinun on turha haluta....
Ja siksi toisekseen, olitko sinä siellä lastenvalvojalla, ja jos olit niin miksi?
sinä siellä? Ja jos, niin miksi helkkarissa?
En minäkään exäni ja mahdollisen uuden kanssa olisi tekemisissä, en vaikka oltaisiin kuinka "aikuisia". Mikä on loppu, se on loppu. Pakolliset lapsiin liittyvät asiat olisi hoidettava, mutta siihen se jäisi. Vaikka en siinä tilanteessa olekaan, tiedän silti, miten itse käyttäytyisin.
Hiukan outoa, että sinä kannat huolta siitä, ettei exä kaveeraa sinun kanssasi. Mitä häneltä odotat? Neuvoja sen exän kanssa toimeen tulemiseen? Pitäisikö exän tulla sinun kanssasi juttelemaan vain siksi, että olet hänen miehensä nyxä? Tiedätkö, luopuminen on joskus hyvin vaikeaa, varsinkin, kun mainitset exän olevan hiljainen, kotona viihtyvä tyyppi. Teidänlaistenne ulospäinsuuntautuvien ja avoimien ihmisten parissa hän voi tuntea itsensä masentavan erilaiseksi, ulkopuoliseksi. Ja sitten täytyisi sinun kanssasi vielä pystyä juttelemaan kuin mitään ei olisi tapahtunut, kuin ei olisi yhtesitelämää ollut sinun nyxäsi kanssa ollenkaan. Rajansa sentään kaikella ja sopeutumisellakin on.
Ja voipi olla, että häntä ei vähääkään kiinnosta teikäläisten elämä!
aapee tainnut suorastaan ystävyyttä perään kuuluttaa.
Kyllä noissa kekkeritilanteissa riittää puolin ja toisin pelkkä sivistynyt "hyvää päivää kirvesvartta"-jutustelukin.
Emona haluan ilman muuta tuntea exän nykyisen, joka osallistuu jälkipolveni kasvatukseen. Kirjeitten välitykselläkö kasvatusperiaatteista sovitaan??
Erootte siinä vaiheessa kun vuosia on kulunut niinkin paljon että lapset on koulussa, voinet miettiä kysymystäsi uudestaan.
Vaikka tunteita ei ehkä enää niin olisikaan, ne muistot ei välttämättä häviä ihan heti.
Eron jälkeen sitä saa vierestä seurata kuinka omat lapset kärsivät tilanteesta, AINA jollain tasolla..
Exälle voi olla kova pala se että on epäonnistunut parisuhteessaan ja ikäänkuin suojelee itseään sillä, ettei halua teitä nähdä.. mikä onkin ihan järkevää.
Vuosien saatossa asiat voi muuttua, mutta se lienet lähtee ihan jostain muualta kuin miehen uudesta vaimokkeesta.
mua yhtään. Mun exä saa touhuta nykyisen kanssa ihan mitä haluaa, ei kuullu mulle eikä kiinnosta. En halua tutustua exän nykyiseen, koska sitten pitäisi olla exänkin kanssa enemmän yhteyksissä. Mulle riittää nämä lasten ja isän väliset pakolliset kuviot. Tuskin tuo kovin paljon lapsiin vaikuttaa, enemmän voisi vaikuttaa se että ex ja nykyinen kovin kaveeraisivat.
olen kokenut tuon jo ajat sitten.
exän nykyinen alkaa estiä pikku hiljaa vikoja ,,vaikka tikusta ,kun se yhteinen perhe-elämä ei nyt ollutkaan sitä "mukavaapanoa " ihanempi..mitä seurvaaksi...???
ehkä lapsista alkaa kulumaan jotain " vikoja "..hiljaisia tai .....?
hymyssäsuin eteenpäin, meillä menee hyvin, me jyräämme varsinkin ujot ja arat ! (Eipä ole ämmällä paljon elämänkokemusta, olisit voinut sosiaalisuudellasi mahdollistaa arankin yhteyden oton; mutta eihän se sinulle kuulu, EIHÄN? Sinä vain kyselet palstoilla) Voi vittu mikä tyyppi.
Yritätkö etsiä uutta juttua kirjoituksiisi, ymmärrän hyvin,miksi ihminen ei sinua halua tavata. Odotohan vaan lastas luuseri,luuletko et katsoo sinuakaan pidempään kuin aikaisempaa. Ja voi voi oletko oikea julkisuuden henkilö. Entinen on ollut ainakin paljon sinuakin viisaampi,et on pitänyt matalampaa profiilia,kuin sinä itse epäkypsä paskiainen.
Ja eronneena tiedän itsekin ettei se ole tunteita poistanut suuntaan eikä toiseen.Kolme vuotta ja kun miehesi huomaa, mikä olet,on hän aikaisemmassa liitossa aiemin kuin huomaatkaan, toinen jalka taitaa olla jo matkalla takaisin kotiin.
näitä katkeria jätettyjä exiä, jotka eivät ole pääseet elämässään eteenpäin vaan mielummin odottelevat vielä exänsä kotiinpaluuta. Voiko tämän säälittävämpää enää olla?
Jokatapauksessa aivan ymmärrettävää, ettei miehesi exä halua olla kanssanne tekemisissä, joten anna hänen olla rauhassa ja kunnioita sitä. Ehkä aika tekee tehtävänsä ja voitte juhlia joskus lasten juhlat saman katon alla.
ilmiselvästi sääli katkeroituneita. Sinähän sanavalinnoillasi suorastaan ivaat heitä.
vaan toivoisin, että kaikilla (useinmiten naisilla) olisi sen verran ylpeyttä, ettei alentuisi roikkumaan ja odottamaan takaisin exäänsä ja jättää samalla oma elämä elämättä turhalla odottelulla. Eläkää hyvät naiset ja unohtakaa entinen puolisonne, jos näin on päässyt käymään. Ei se mies ole pelkästään sen "toisen naisen" takia lähtenyt vaan kyllä omassa suhteessa on jo ollut vikaa alunperinkin. Tämän kun myöntää niin hyvää vauhtia on jo elämässä taas kiinni ja se katkeruuskin unohtuu...
iva on enemmän kuin yleistä, ikävä kyllä.
ja ivaajat on yleensä naisia.
miehet ei ole yhtä hanakoita "lyömään lyötyjä".