Siis olen kyllästynyt saamattomiin miehiin! Elän avioliitossa ja kaikki on ihan hyvin ja rakastetaan enkä voisi kuvitellakaan että olisin jonkun toisen kanssa ainakaan tällä hetkellä, koska olen täysin uupunut... Ongelma minulla
on se, että mieheni on täysin saamaton. Ei ole ikinä tehnyt säännöllisesti 5 pv viikossa työtä. Ala, jota hän on opiskellut koko elämänsä on sellainen, että voi tienata ilman säännöllisyyttäkin, mutta kaikista niistä euroopan parhaista oppilaitoksista, joihin hänen vanhempansa ovat hänet kustantaneet, ei hänellä ole yhtäkään diplomia kädessä. Aina on jättänyt leikin kesken, kun on tullut tosi kyseeseen. Työta hän tekee ja on hyvin lahjakas siinä mihin ryhtyy. Eli ei joudu paljon hikoilemaan päästäkseen tietylle tasolle ja että tuottaa hyvän, jopa erinomaisen tuloksen. Lukiokin meni hänellä täysin ilman opiskelua ja läpi pääsi hyvin paperein kuitenkin. Armeijaa hän ei ole käynyt ja ainoana lapsena on aina saanut kaiken mitä on halunnut. Vähän kiukuttelua ja isi ostaa...
Nyt meille on tulossa lapsi ja hänelle on iskenyt jonkunmoinen vastuuntunto ja tarve saada jotain pysyvää aikaiseksi. Kalenteri on täynnä työtä, mutta saan kuulla jatkuvasti, kuinka hän on väsynyt ja että minun pitää ottaa vastuu (lähinnä kaikesta), kun lapsi syntyy. Hän ilmeisesti odottaa minulta, että rupean heti tekemään työtä, kun lapsi on syntynyt, että hän saa olla kotona ja pelata tietokonepelejä. Häivyn ja jätän laiskimuksen oman onnensa nojaan jos asioihin ei ala tulla konkreettisesti muutosta. Olen kyllästynyt olemaan se mies tässä suhteessa. Hänen vanhempansa ovat tehneet täysin surkeaa kasvatustyotä ja poika on täysin hemmoteltu. Hänellä on kaikkea, koti auto, vaimo (erinomainen!) ja lapsikin tulossa, mutta aina löytyy jotain valittamista. Olen yrittänyt selittää hänelle, miten onnekas hän on ja aina tulee anteeksipyyntöjä ja pahoittelua riidan jälkeen, mutta viikon päästä sama toistuu. En jaksa olla äiti pikkupojalle, jonka pitäisi olla muutaman viikon kuluttua mies ja isä omalle lapselleen. Vitun pullamössö paskaa vaan kaikki päivät! Keskustelin asiasta hänen äitinsä kanssa, joka sanoi että "et kai sinä rupea perhettä hajoittamaan?" Mitä muuta voin tehdä, jos ei mikään muu auta. Pitääko minun uhrata itseni tämän miehen takia koko loppuelämäni? Minkälainen malli hänestä tulee lapsellemme? Aivan varmasti hän on hyvä isä, siitä minulla ei ole epäilystäkään, mutta itse olen ahdistunut ja se vaikuttaa varmasti lapsemme hyvinvointiin. Ei olisi ikinä pitänyt mennä naimisiin... VITUTTAA!
on se, että mieheni on täysin saamaton. Ei ole ikinä tehnyt säännöllisesti 5 pv viikossa työtä. Ala, jota hän on opiskellut koko elämänsä on sellainen, että voi tienata ilman säännöllisyyttäkin, mutta kaikista niistä euroopan parhaista oppilaitoksista, joihin hänen vanhempansa ovat hänet kustantaneet, ei hänellä ole yhtäkään diplomia kädessä. Aina on jättänyt leikin kesken, kun on tullut tosi kyseeseen. Työta hän tekee ja on hyvin lahjakas siinä mihin ryhtyy. Eli ei joudu paljon hikoilemaan päästäkseen tietylle tasolle ja että tuottaa hyvän, jopa erinomaisen tuloksen. Lukiokin meni hänellä täysin ilman opiskelua ja läpi pääsi hyvin paperein kuitenkin. Armeijaa hän ei ole käynyt ja ainoana lapsena on aina saanut kaiken mitä on halunnut. Vähän kiukuttelua ja isi ostaa...
Nyt meille on tulossa lapsi ja hänelle on iskenyt jonkunmoinen vastuuntunto ja tarve saada jotain pysyvää aikaiseksi. Kalenteri on täynnä työtä, mutta saan kuulla jatkuvasti, kuinka hän on väsynyt ja että minun pitää ottaa vastuu (lähinnä kaikesta), kun lapsi syntyy. Hän ilmeisesti odottaa minulta, että rupean heti tekemään työtä, kun lapsi on syntynyt, että hän saa olla kotona ja pelata tietokonepelejä. Häivyn ja jätän laiskimuksen oman onnensa nojaan jos asioihin ei ala tulla konkreettisesti muutosta. Olen kyllästynyt olemaan se mies tässä suhteessa. Hänen vanhempansa ovat tehneet täysin surkeaa kasvatustyotä ja poika on täysin hemmoteltu. Hänellä on kaikkea, koti auto, vaimo (erinomainen!) ja lapsikin tulossa, mutta aina löytyy jotain valittamista. Olen yrittänyt selittää hänelle, miten onnekas hän on ja aina tulee anteeksipyyntöjä ja pahoittelua riidan jälkeen, mutta viikon päästä sama toistuu. En jaksa olla äiti pikkupojalle, jonka pitäisi olla muutaman viikon kuluttua mies ja isä omalle lapselleen. Vitun pullamössö paskaa vaan kaikki päivät! Keskustelin asiasta hänen äitinsä kanssa, joka sanoi että "et kai sinä rupea perhettä hajoittamaan?" Mitä muuta voin tehdä, jos ei mikään muu auta. Pitääko minun uhrata itseni tämän miehen takia koko loppuelämäni? Minkälainen malli hänestä tulee lapsellemme? Aivan varmasti hän on hyvä isä, siitä minulla ei ole epäilystäkään, mutta itse olen ahdistunut ja se vaikuttaa varmasti lapsemme hyvinvointiin. Ei olisi ikinä pitänyt mennä naimisiin... VITUTTAA!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos kertoisit vielä sen ongelmankin. Raha, työ mikä ja miksi?
vastuuntunnoton nykyajan tyypillinen diivamainen nirppanokka.
Sen kun teet samoin kun muut kaltaisesi ja lisäät tämän maan yksinhuoltajuuksia. Sehän on muotia nykyään.
Ilmeisesti tarpeesi on ollut saada vain lapsi jonkun kanssa ja aloittaa sinkkuilu sen jälkeen.
Voin sanoa että vaikeaa on löytää sen jälkeen enään kumppania huolehtimaan toisten mukuloista.
Aikuistu vähitellen.